Mä katson taakse päin en näe kuin poltetun maan.
Mä katson eteen päin näen vain aution tien vailla mitään.
Elämäni on tyhjä. Mulla ei oo mitään menetettävää.
Silti en halua vielä maailmalle hyvästejä jättää.

*

-Sinun pitäisi jo päästä tuosta itsekriittisyyden itsesäälistäsi irti, Afeni-chan.  Vaaleatukkainen poika, Deidara sanoi ystävälleen ja tuijotti tätä huolissaan.

Afeniksi kutsuttu punatukkainen tyttö pyyhki loputkin kyyneleet kasvoiltaan ja yritti loihtia kasvoilleen hymyä, mutta hymy muistutti lähinnä hain ammolla olevaa kitaa. Deidara pudisti päätään ja huokaisi.

-Pein on lukion suurin idiootti, joten unohda se jätkä ja iske parempi. Deidara sanoi ja sai ystävänsä punastumaan.
-Muuten hyvä idea, mutta olen toivottoman ujo ja parisuhde jutuissa surkea. Afeni mutisi. Deidara ei voinut, kuin virnistää.
-Siinä tapauksessa, minä autan sinua. Deidara lupasi ja nyökytteli samalla päätään. Afeni hymyili kunnolla ensimmäistä kertaa neljään päivään.
-Kiitos, Dei-chan. Tyttö sanoi ja puhalsi osan otsatukastaan pois silmiltään. Deidara huokaisi.
-Älä kutsu minua tuolla nimellä. En ole tyttö. Deidara sanoi ja paineli samalla rintakehäänsä, kuin vakuuttaakseen Afenille, että hänellä ei todellakaan ollut mitään ylimääräisiä ulokkeita. Afeni puhkesi hersyvään nauruun.
-Ehkä uskoisin tuon, jos et käyttäytyisi niin neitimäisesti ja kaiken lisäksi lohduttelisi minua vessassa. Afeni totesi.
-Mitä vikaa tässä vessassa on? Deidara kysyi hämmästyneenä. Afeni katsahti ystäväänsä ja virnisti.
-Tämä on tyttöjen vessa.

*

Liian paljon koettavaa.
Liian paljon nähtävää.
Jos joskus saisin vielä sen minkä haluaisin.
Rakkauden.

*

Uchiha Itachi pyöritti mustaa hiuskiehkuraa hajamielisesti etusormensa ympärille ja antoi väsyneen katseensa kiertää ympäri luokkaa.

Valkohiuksinen Hidan ja tämän paras ystävä Kakuzu istuivat viereisessä pulpetti rivistössä ja kuiskailivat keskenään. Hidanin ja Kakuzun edessä istuivat Tobi ja Zetzu, jotka kirjoittivat ilmeisesti opettajan esille laittamia muistiinpanoja. Itachin edessä istui Kisame, tyttöystävänsä, Temarin kanssa ja pojan itsensä takana istuivat Pein ja Konan, jotka olivat keskittyneet tukehduttaman toisiaan - kielillä lähinnä. Suutelevan parin vieressä, Hidanin ja Kakuzun takana istui Deidara, joka vilkuili vähän väliä Sasorin kumartunutta selkää. Deidaran vieressä puolestaan istui punatukkainen tyttö, joka pureskeli kynänsä päätä ja tuijotti eteensä tyhjin silmin.

Itachi hymyili pienesti. En tiennytkään, että luokallamme on peräti kolme tyttöä. Onkohan hän uusi?

Itachi vilkaisi vieressään istuvaa punapäistä poikaa, jonka katse oli lukkiutunut taululle. Pojan oikea käsi kopioi muistiinpanoja vihkoon ja Itachi ei voinut kuin ihailla pojan outoa kykyä kirjoittaa kauniilla käsialalla työnsä päälle katsomatta. Itachi huokaisi ja painoi otsansa pulpetin päälle.

Niin tylsää..Niin tylsää..Peinillä ja Konanilla on toisensa ja jopa Kisamella on tyttöystävä. No onhan Sasori vapaa, mutta harmi vain, että tykkään tytöistä...Hemmetin kevät ja hormonit. Rankkaa olla 17-vuotias.

*

En enempää pyydä.
En enempää halua.
Toivon vain saavani vielä vähän aikaa.
Aikaa sinulle.

*

Afeni ja Deidara korjasivat biologian kirjansa ja muut välineet laukkuihinsa ja lähtivät luokasta.

-Inhoan biologiaa. Afeni totesi, kun hän ja Deidara olivat päässeet ulos luokasta - käytävälle. Deidara hymähti.
-Olen samaa mieltä kanssasi, mutta yksi hyvä puolikin niistä tunneista löytyy. Deidara vastasi hymyillen. Afeni käänsi katseensa ystäväänsä.
-Miten niin?

Deidara virnisti.
-Sasori. Sana oli ainoa, jonka Deidara sanoi, mutta Afeni ymmärsi yskän siitäkin vähästä.
-Et kai vain ole ihastunut..Dei-chan? Afeni kysyi ja tökki parhaan ystävänsä vasenta kylkeä. Deidara hymyili vinosti.
-Ehkä olenkin. Poika vastasi ja sipaisi muutaman hiussuortuvan pois silmiensä edestä. Afeni pudisti päätään hymyillen.
-Sasori on kyllä söpö, mutta ei Sasorin ystävä,  Itachikaan niin ruma ole. Afeni totesi. Deidara vilkaisee ystäväänsä, joka oli painanut oikean käden etusormen alahuultaan vasten ja näytti mietteliäältä. Poika virnisti.
-Joku taitaakin olla jo uusilla vesillä kalastamassa, un? Afeni mulkaisi Deidaraa.
-Enkä ole. Ja sitä paitsi olen aina pitänyt Itachista...mutta hän ei ole ikinä huomioinut minua millään tavalla.  Afeni sanoi masentuneesti. Deidara tökkäisi tyttöä ohimoon ja naurahti.
-Ääh. Itachi on ehkä yksi suosituimmista pojista ollut aina, mutta ei hän niin sokea ole, etteikö olisi huomannut sinua. Deidara vastasi Afenille, mutta tyttö ei ehtinyt vastata ystävälleen mitään, kun äkkiä tunsin käden olkapäällään. Afeni katsahti kysyvästi Deideraa, joka vain tuijotti hieman ohi Afenista. Tyttö kääntyi ja oli kaatua.

Itachi hymyili Afenille eikä tyttö voinut omalle hymyilylleen mitään. Voi apua...Toivottavasti hän ei kuullut mitään.. Tyttö ajatteli ja irvisti sisäisesti itselleen, kunnes kohdisti taas huomionsa edessään seisovaan Itachiin. Mustahiuksinen, ponnaripäinen poika seisoi ryhdikkäästi tytön edessä, mustat silmät kiiluen. Afeni huokaisi pienesti. KO-ME-A.

-En kai häirinnyt teitä? Itachi kysyi Afenilta ja Deideralta, jotka kummatkin pudistivat päätään.
-E-e-e-et häirinnyt. Afeni änkytti ja tämän vuoksi punastuikin. Deidera katseli ystäväänsä, joka oli päättänyt imitoida paloautoa. Afeni-chan..Ryhdistäydy..Älä änkytä.

Itachi sipaisi pitkän otsatukkansa pois silmiensä edestä ja katseli Afenia pää kallellaan. Miksi hän tuijottaa minua noin? Afeni ajatteli hermostuneena ja alkoi nyppiä vaseman kätensä sormien kynsiä.

-Itse asiassa halusin vain kysyä, että oletko uusi oppilas? En ole nähnyt sinua ennen. Itachi sanoi Afenille, jonka naama venähti. Tyttö tuijotti hetken Itachia, tietämättä mitä sanoa. Itachi ehti vaihtaa neljä kertaa painoa toiselle jalalle, kunnes Afeni vastasi pojan kysymykseen.
-Eh....En ole uusi. Itseasiassa olemme olleet samalla luokalla ala-asteen ensimmäiseltä luokalta lähtien..Itachi-san. Afeni sanoi hädin tuskin kuuluvasti.

*

Olet missä lie.
Olet kuka ties.
En sua ehkä vielä tunne.
Vai tunnenko sittenkin?

*

Itachi tuijotti edessään seisovaa punatukkaista tyttöä, joka väitti olleensa viimeiset 11-vuotta samalla luokalla hänen kanssaan.Olenko minä todellakin ollut näin sokea??

-Olen pahoillani. En todellakaan ole ikinä ennen nähnyt sinua. Itachi sanoi tytölle ja punastui häpeästä ja lievästä kiukusta itseään kohtaan. Tyttö pudisti päätään.
-E-ei se mitään Itachi-san. Punatukkainen tyttö vastasi ja haroi hermostuneena hiuksiaan. Itachi ei voinut olla hymyilemättä. Hän on kovin suloinen.

-Mikä sinun nimesi on? Mustatukkainen poika kysyi. Tyttö hymyili pienesti.
-Tenshi. Tenshi Afeni.

Hän on kaunis..Kuin enkeli..

*

Haluan silti yrittää.
Mikäli sinä sitä haluat.
Mutta ensin tiemme on kohdattava,
mutta kohtalo on siihen johdattava.

*

Afeni hymyili Itachille ujosti. Toivottavasti hän ei pidä minua aivan kamalana ihmisenä. Tyttö ajatteli ja huokaisi.

-Afeni-chan. Itachi sanoi tytölle, joka käänsi katseensa poikaan.
-N-niin? Afeni kysyi ja sätti itseään änkyttämisensä takia. Onko minun pakko aina änkyttää vastakkaisen sukupuolen ollessa lähettyvillä, Dei-chania lukuunottamatta?

-Saisinko tarjota sinulle vaikka kahvit koulun jälkeen? Se olisi anteeksipyyntö siitä, että en ole huomioinut sinua kuluneina vuosina. Itachi sanoi ja punastui saman tien. Afeni tuijotti poikaa suu auki. Punastuiko Itachi-san juuri? Tyttö ajatteli ja yritti näyttää siltä, että miettisi Itachin tarjousta, vaikka hän olikin jo päättänyt sen.

-K-kyllä se so-sopii. Afeni vastasi muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen. Itachi hymyili leveästi.
-Hienoa. Nähdään koulun portilla viimeisen tunnin jälkeen. Itachi sanoi ja palasi taka-alalla seisovan Sasorin luokse.

Afeni tuijotti pojan loittonevaa selkää hämmästyneenä. Sovinko juuri treffit Itachi-sanin kanssa? Tyttö ajatteli ja oli säikähtää kuullessaan Deidaran äänen selkänsä takaa.

-Nooo? Miten meni? Vaalea poika kysyi venytellen. Afeni punastui ja alkoi tökkiä etusormiaan yhteen.
-No me menemme kahville koulun jälkeen. Tyttö vastasi ystävälleen. Deidara naurahti.
-Sanoinhan, että hän on huomannut sinut. Deidara sanoi iloisesti ja heilautti vaaleita pitkiä hiuksiaan. Afeni huokaisi.
-Siinäpä se...Hän nimittäin kysyi olenko uusi oppilas. Afeni sanoi masentuneesti. Deidaran naama venähti.
-Mitääh?

Afeni virnisti ystävänsä epäuskoiselle ilmeelle.
-Ei se oikeastaan haittaa, mutta se minusta..Mites sinun juttutuokiosi Sasorin kanssa? Afeni kysyi kiusoittelevasti ja pukkasi ystäväänsä omalla lantiollaan. Deidara virnisti.
-Menemme illalla Sasorin kanssa elokuviin. Deidara vastasi. Afeni kiersi oikean kätensä Deidaran lantiolle ja hymyili.
-No niin. Menkäämme siis tunnille.  

Deidara virnisti.
-Tehkäämme siis näin, rakas ystäväni.  

Afeni ja Deidara lähtivät, kohti matematiikan luokkaa nauraen ja kiusoitellen toisiaan.

*

Sinä ja minä.
Olemme keitä olemme.
Missä lienemmekin.
Tiedän, kuulumme toisillemme.

*

Itachi nojasi lukion portin pieleen ja pureskeli pikkusormensa nahkaa. Poika oli ensimmäistä kertaa hermostunut.

Hän on ollut samalla luokalla kanssani iät ja ajat, mutta en ole huomannut häntä? Taidan todellakin olla Uchiha henkeen ja vereen...tosin tänään se saa luvan muuttua. Tyttö vaikutti mukavalta ja rehelliseltä, vaikkakin ujouden takia onkin aika huomaamaton.

-Itachi-san? Hiljainen ääni sanoi pojan läheltä. Itachi hätkähti ja käänsi katseensa äänen suuntaan. Afeni seisoi metrin päässä pojasta, kädet ristissä rinnan päällä, pieni puna poskillaan. Itachi hymyili tytölle.
-Afeni-chan. Oletko valmis? Poika kysyi ja sai tytöltä myöntävän inahduksen.

Itachi ja Afeni lähtivät rinta rinnan kohti Konohan keskustaa ja siellä sijaitsevaa pientä kuppilaa, Hachia.

***

Itachi istahti punaiselle penkille Afenia vastapäätä.

-Mitä haluaisit? Tilaa mitä haluat, minä tarjoan. Itachi sanoi ja sai Afenin punastumaan.
-Ka-kaakao ja mansikkaleivos ku-kuulostavat hyvältä. Afeni änkytti hermostuneena. Itachi naurahti.
-Todellakin..Itsekin taidan ottaa saman, kuin sinäkin. Itachi sanoi, vilkaisten nopeasti menua ja asetti sen sitten takaisin paikoilleen, pöydän päähän.

Itachi antoi tilauksen pöydän päähän ilmestyneelle tarjoilijalle, joka lupasi tuoda kaakaot ja leivokset tuota pikaa heille. Itachi nyökkäsi hyväksyvästi ja käänsi katseensa Afeniin, joka tuijotti ulos kahvilan ikkunasta.

-Rauhallista. Afeni sanoi hiljaa ja käänsi katseensa Itachiin. Poika säpsähti tytön sinivihreiden silmien onnellista kiiltoa, eikä voinut olla hymyilemättä.
-Et änkyttänyt. Itachi totesi. Afeni laski katseensa kahvilan pöydän pintaan ja punastui.
-Täällä on vain niin rauhallista. Afeni selitti ja nosti katseensa varovasti Itachiin. Poika nyökkäsi ja vilkaisi ulos ikkunasta.
-Olen todella pahoillani siitä, että en ole en-
-Ei se mitään. Tiedän, että ujouteni kätkee minut hyvin muiden taakse ja tavallaan olen iloinen siitä. Afeni keskeytti Itachin anteeksipyynnön ja hymyili pojalle. Itachi käänsi katseensa kysyvänä tyttöön.
-Miksi?
-En liiemmin pidä kauheasta ihmismassasta ja se tekee minut epävarmaksi ja ujoksi. Ystävät ovat poikkeus. Afeni selitti ja Itachi ymmärsi omalla tavallaan tyttöä.

Itachi itse oli aina ollut tuttujen ja tuntemattomien ympäröimä. Hänellä ei koskaan ollut ollut ystäviä, joiden kanssa jakaa salaisuuksia tai huolia. Tämä seikka erotti hänet Afenista. Tytöllä oli ystäviä, toisin kuin hänellä...

-Itachi-san..Oletko kunnossa? Afeni kysyi huolissaan. Itachi palasi maanpinnalle.
-Joo. Olen. Anteeksi, että huolestutin sinut. Poika vastasi. Afeni hymyili ja pudisti päätään.
-Ei se mitään. Itachi hymyili tytölle ja tarttui tätä äkkiä kädestä, tietämättä itsekkään miksi teki niin.

*

Tule luokseni.
Minä avaan sydämeni.
Odotan.
Sinua haluan rakastaa.

*

Afeni säpsähti pojan äkkinäistä liikettä, mutta ei vetänyt kättään pois.

-Sinä olet erilainen, kuin minä..Siksi - siksi minä kunnioita sinua. Sinä tiedät mitä ystävyys on. Itachi sanoi hiljaa tytölle. Afeni huokaisi.
-On sinulla ainakin yksi ystävä, Sasori-san. Eikö? Afeni vastasi ja hymyili pojalle. Itachi tuijotti tyttöä hämmästyneenä.
-Mitä tarkoitat? Itachi kysyi hämillään, saaden Afenin puhkeamaan hersyvään nauruun.
-Jollet ole huomannut niin olet aina hänen kanssaan ja no en tiedä mistä puhutte, mutta puhutte kuitenkin. Niin ystävät tekevät, puhuvat toistensa kanssa. Afeni totesi hymyillen. Itachi tuijotti tyttöä sanattomana ja tajusi ajattelevansa, että tyttö oli oikeassa. Sasori oli juuri ennen koulun loppumista kertonut, että hänellä olisi treffit Deidaran kanssa ja oli siitä innoissaan, mikä oli outoa Sasorin kaltaiselle hiljaiselle älykölle. Itachi ei huomannut hymyilevänsä ennen kuin Afeni mainitsi siitä hänelle.

-Itachi-san..Sinä hymyilet. Tyttö tokaisi ja hymyili itsekin. Itachi ei voinut punastumiselleen mitään.

Afeni seurasi Itachia vaiti. Hän on suloinen punastuessaan. Tyttö ajatteli ja tuijotti Itachia pieni virne suunpielessä. Itachi huomasi tämän ja tunsi sydämensä sykähtävän oudosti. Tuo tyttö...Enkeli..

-Afeni-chan. Itachi sanoi ja tarttui toistamiseen tyttöä kädestä. Afeni värähti.
-Niin? Afeni kysyi ujosti. Hitto. Hän on upea.
-Haluaisitko sinä olla ystäväni? Itachi kysyi ja tyttö huomasi pojan katseessa piilevän epävarmuuden. Afeni nyökkäsi.
-Haluan.

Kummatkin hymyilivät toisilleen ja tietämättään ajattelivat täsmälleen samoin;

Ystävyys riittää... toistaiseksi...