The Rasmus – In The Shadows



"Sasuke, missä olet ollut? Ehdittiin jo allekirjoittaa kaikki paperit ja nyt kaiken pitäisi olla kunnossa. Omistat nyt minun kauttani 40 prosenttia Orochimarun baareista. Kaikki tulot, jotka tienaat, tulevat suoraan tilillesi." Itachi naputtaa paperit nopeasti pöytää vasten, ennen kuin laittaa ne takaisin mustaan laukkuunsa. "Ja Orochimarun kuoltua, baarit ovat kokonaan sinun." Hymy kohoaa miehen kasvoille, tämän kätellessä Orochimarua.

"Sovimme myös, että kaikki paperityöt menevät Itachin väelle, joka laskee ja tarkastaa ne." Orochimaru vastaa yhtä kohteliaasti Itachille. Kummankin huulilla koreilee tekoystävällinen hymy.
"Okei. Mua ei sit varmaa tarvita enää mihinkää?" Sasuke istuu peilin eteen ja etsii meikkipussin käsiinsä.
"Ei, ainakaan nyt. Mutta tästä puhutaan vielä." Itachi katsoo veljensä puuhia, ennen kuin kääntyy takaisin Orochimarun puoleen. "Pitää mennä. Työt kutsuvat takaisin. Toivottavasti tämä onnistuu." Mies kääntyy ympäri ja katoaa huoneesta.

"Missä olet ollut? Täällä on kaivattu. Sinun pitäisi olla lavalla kymmenen minuutin päästä, etkä ole vielä edes pukeutunut!" Orochimaru kääntyy Sasukeen päin, vaikka kylläkään ei saa pojan huomiota itseensä. "Taisi venyä yö vähän pitkäksi, vai?" Mies ottaa kiinni toisen olkapäästä ja kääntää tämän tuolin avulla ympäri. "Vai onko sinulla joku?" Hiljainen huokaus karkaa Sasuken huulilta tämän viimein keskittyessä toisen sanoihin.
"Ei, mulla ei oo ketään. Sä huollat tarpeet tarpeeksi hyvin." Virnistys kohoaa nuoremman huulille. "Saisinko meikata loppuun? Mun pitäis kohta olla lavalla."
"Saat." Orochimaru antaa pienen suudelman pojan huulille ja kääntää tämän ympäri kohti peiliä. Miehen kädet jäävät kuitenkin lepäämään toisen olkapäille. "Voisit tanssia useammin päätanssin." Mies lipaisee kielellään nopeasti toisen niskaa. "Jos se vain käy sinulle, kumppani." Virnistys kohoaa tämän huulille.
"Naruto tykkää hommasta enemmän." Sasuke pysähtyy hetkeksi katsomaan itseään peilistä. Meikki ei aivan ole tavalliseen tapaan täydellinen - edes lähellä sitä. "Hän saa paikan helpommin myös täyteen." Poika ottaa meikinpoistoaineen ja kaataa sitä pienelle vanupalaselle, alkaen pyyhkimään osaa meikistä pois. ”Kannattaisi ehkä myöntää se.”

No sleep
No sleep until I'm done with finding the answer
Won't stop
Won't stop before I find a cure for this cancer
Sometimes
I feel I'm going down, I'm so disconnected
Somehow
I know that I am haunted to be wanted

“Sasuke, odota hetki!” Itachi ottaa veljensä kiinni eteishallissa. ”Miksi homobaari? Olisit voinut valita minkä tahansa muunkin yökerhon täältä.” Miehen katse on kova, tämän yrittäessä ujuttautua toisen silmistä sisään.
”Koska pidän siitä, siksi.” Sasuke vastaa vähintään yhtä uhmakkaasti toisen katseeseen. ”Ja Orochimaru tarjosi.” Nuorempi Uchiha rimpuilee itsensä irti vanhemman otteesta ja lähtee jatkamaan matkaansa kohti yläkertaa.
”Tuo ei ole oikea syy. Tiedät sen itsekin.” Itachi katsoo toisen perään, tämän kulkiessa pää pystyssä portaat ylös, kohti omaa huonettaan.
”Voitko lainata vähän rahaa?” Sasuke kääntyy juuri ennen oveaan takaisin Itachia kohti. ”Tarvitsisin vain pientä matkaa varten. Ei mitään suuria summia.” Pojan pää kääntyy kallelleen tämän mittaillessa veljeään.
”Minne olet menossa?”
”Sitä sun ei tartte tietää.” Hiljainen naputus Sasuken sormista täyttää muuten täysin hiljaisen huoneen. ”Lainaatko?” Pojan ääni kuvastaa täysin tämän hermostuneisuutta.
”Ehkä sinun olisi jo aika ottaa osa perintöäsi vastaan..” Itachi katsoo toista hetken kysyvästi. ”Tietystikään et saa kaikkea, niin kauaa kun suostut ottamaan osan yhtiöstä johtoosi.”
”Aina sama yhtiö. Tiedät yhtä hyvin kuin mäki, et en ikinä suostu ottamaan siitä yhtään mitään hallintooni.” Viha kuohahtaa pojan mustiin silmiin. ”Tanssin mieluummin, kuin pilaan rakastamani elämän istumalla tylsissä kokouksissa.”
”Entä sitten kun et enää jaksa valvoa koko yötä räkäisessä baarissa? Kun et enää halua olla panemassa kuolemaa tekevää Orochimarua?” Itachi kääntyy ympäri ja jättää Sasuken oman onnensa nojaan, katsomaan veljensä mustaan pikkutakkiin verhottua selkää.

I've been watching
I've been waiting
In the shadows for my time
I've been searching
I've been living
For tomorrows all my life

“Itachi lähetti teille iltapalaa. Toivottavasti maistuu.” Nainen asettaa täyteen ahdetun tarjottimen Sasuken eteen pienelle pöydälle, korpin vain nyökätessä tälle. ”Tarvitsetko jotain muuta?”
”Joo. Tiedätkö missä on matkalaukut?” Sasuke nostaa katseensa vähän vanhempaan naiseen. Tämä on ollut koko Sasuken elämän ajan kartanossa töissä. Jonkin aikaa tämä vahti Sasuke ja Itachia, kunnes kummatkin lähetettiin sisäoppilaitokseen. Sen jälkeen tämä on tehnyt kaikkea työtä mitä kartanon kunnossapito on kulloinkin vaatinut.
”Ne ovat eteisen kaapissa. Tuonko ne tänne?”
”Joo, jos viitsit.” Sasuke nostaa viimein katseensa naiseen ja hymyilee tälle.
”Ei siitä ole edes vaivaa.” Nainen hymyilee takaisin, kääntyy kannoillaan ja poistuu huoneesta, jättäen Sasuken yksin.

Korppi nappaa omenan tarjottimelta ja haukkaa tätä. Poika vaihtaa musiikkikanavan pörssikanavaksi ja alkaa seurata tilannetta. Yksityisessä poikakoulussa oli opetettu miten pörssikursseja kuuluu lukea ja minkä perusteella kannattaa ostaa ja myydä osakkeita. Silloin Sasuke oli vielä uskonut joskus ottavansa johtajan paikan ja tekevänsä kaikkea sitä mitä oli opetettu, aamusta iltaan, päivästä toiseen. Entä nyt? Nyt hän vain halusi kauas pois. Jättää kaiken taakseen, niin hyvän kuin pahankin.

”Sasuke. Tässä tämä nyt on. Kuinka kauan olet poissa?” Jossain vaiheessa huoneen ovi oli jälleen avautunut ja nainen oli astunut takaisin huoneeseen.
”Kiitos. En tiedä viel. Jonkin aikaa. Hetken. Sen aikaa että saan ajatukset selviämään.” Sasuke virnistää ja ottaa matkalaukun toisen kädestä.
”Ilmoita jos tarvitset apua pakkaamisessa.”
”Joo.” Sasuke katsoo vielä hetken naisen perään hymyillen.

Laiskasti poika viimein nousee sängyltä ja suuntaa suuren vaatehuoneensa luokse. Viimeisen kahden vuoden ajan kaikki hänen tienaamansa rahat ovat menneet vain vaatteisiin ja huvituksiin. Tietysti Itachi on maksanut kaikkein suurimmat ostokset, esimerkiksi autot ja kaiken mihin Sasukella ei itsellään ole ollut varaa. Vaatteita on siis kertynyt jo varmaan kymmenen, ellei kahdenkymmenen ihmisen tarpeisiin.

Alimmilla ja ylimmillä hyllyillä on kaikkein vähiten käytetyt vaatteet. Keskimmäisillä hyllyillä olevat vaatteet ovat sen sijaan kaikkein eniten käytössä olleet, vaikka ei niitäkään ole pidetty kuin kerran kaksi.

Sasuke nappaa muutaman mustan paidan, parit farkut, yhden takin ja joitakin muita vaatteita ja kasaa ne sängylle yhdeksi korkeaksi pinoksi. Pinosta poika siirtelee niitä tarkasti harkiten joko matkalaukkuun ja takaisin vaatehuoneeseen, välillä ottaen uusia vaihtoehtoja esiin.

In the shadows
In the shadows

Hiljainen koputus oveen, saa Sasuken viimein heräämään ajatuksistaan ja lopettamaan pakkaamisen.
”Sasuke, oletko täällä?” Itachi astuu sisään huoneeseen ja järkyttyy nähdessään, kuinka surkeassa kunnossa koko huone on. ”Siivoisit joskus. Tai edes päästäisit siivoojat tänne.” Mies pyörittää päätään istuessaan sohvalle ja siirtäessään katseensa viimein veljeensä.
”Tulitko haukkumaan vai oliko tärkeääkin asiaa?” Nuorempi nostaa jälleen pari uutta vaatetta matkalaukkuun ja pari lentää takaisin komeroon.
”Laitoin tilillesi miljoonan, jos yhtään kiinnostaa.” Itachi ottaa kaukosäätimen pöydältä ja sulkee televisiosta pörssilistat, jättäen tilalle vain musiikkikanavan ja sen soittaman purkkapopin. ”Jos olet kerran kiinnostunut pörsseistä, mikset saman tien liittyisi Uchiha-yhtymään?”
”Koska mikään siellä ei ole minua varten.” Nuorempi katsoo toista vihaisesti silmiin. ”Enkä halua tuhlata elämääni istumalla tylsissä paikoissa ja matkustaa ympäri maailmaa, ilman mitään järkevää syytä. Koko hommasta ei saa mitään irti.”

Itachi huokaisee ja katsoo toista silmiin. Tämä ei ole valmis siirtymään mihinkään – eikä Itachi antamaan armoa.
”Tiedän. Se vain on velvollisuutesi, etkä voi kieltäytyä siitä.”
”Se ei ole velvollisuus, sä vain odotat mun tekevän jotain mitä sä haluat.” Sasuke änkee viimeiset vaatteet matkalaukkuun ja sulkee sen. ”Enkä mä aio jäädä tänne kuuntelemaan sun selityksiäs ja pyyntöjäs.” Poika heittää matkalaukun lattialle, katsoen hetken sen säälittävää tilaa, kunnes kääntää katseensa takaisin veljeensä. ”Haluan elää.”

They say
That I must learn to kill before I can feel safe
But I
I'd rather kill myself than turn into their slave
Sometimes
I feel that I should go and play with the thunder
Somehow
I just don't wanna stay and wait for a wonder

“Etkö voisi vielä harkita?” Itachi niputtaa lehden takaisin pöydälle, kääntäessään katseensa takaisin veljeensä. Sasuke katsoo edessään olevaa annosta, joku on tehnyt sen juuri hänelle, juuri hänen tarpeitaan ajatellen, missään vaiheessa Sasukea ei ole tarvittu paikalle tekemään yhtään mitään.

”Etkö voisi luopua osasta palvelusväestä? Et kuitenkaan tarvitse heitä yhtään mihinkään?” Nuorempi nostaa viimein katseensa toiseen. Tämän silmissä loistaa leikkimielisyys.
”Miten tuo liittyy yhtään mihinkään?”
”Pyydät minulta aivan yhtä mahdotonta, kuin pyydän nyt sinulta.”
”Heitä tarvitaan täällä ja parempi heidän on olla täällä, kuin työttömänä etsimässä työpaikkaa.” Itachi nostaa kahvikuppinsa lautaselle ja nousee pöydästä. ”Ostin sinulle baarin yhtymän nimissä. Etkö voisi samalla kun hoidat baaria, myös tehdä töitä itsellesi?”
”Oletko koskaan yrittänyt keittää kahvia?”
”Häh?”
”Niin, keittänyt kahvia. Edes yrittänyt?” Ivallinen hymy nousee Sasuken huulille. ”Ei uskoisi sen olevan niin vaikeaa, olethan melkein koko ikäsi juonut kahvia.”
”En, en koskaan.”
”Sitä minäkin. Kannattaisi kokeilla.” Sasuke nousee vuorostaan hymyillen ylös ja poistuu pienestä ruokasalista, jättäen Itachin miettimään sanojaan.

I've been watching
I've been waiting
In the shadows for my time
I've been searching
I've been living
For tomorrows all my life

Sasuke katsoo viimeisen kerran ympäri huonettaan. Viimeisen tunnin ajan poika on vain heittänyt kaikkea turhaa pois ja vaihtanut huonekalujen paikkoja. Huonetta ei tunnista enää samaksi, joka se oli vain pari tuntia aikaisemmin.

Korppi lysähtää sängylle ja hiljentää musiikkia taustalla. Nopeasti hänen ajatuksensa harhaantuvat tulemaan matkaan. Mitään hän ei ole suunnitellut, eikä päättänyt. Ensimmäisenä Sasuke lentää Amerikkaan ja lento lähtee huomenna iltapäivällä. Siinä kaikki. Kaikkea voi vielä tapahtua ja kaikki voi muuttua yhtäkkiä. Rahat voivat loppua koska vain – sata tuhatta ei liiemmin pitkälle riitä, varsinkaan Amerikassa.

Poika käännähtää kyljelleen ja katsoo ikkunasta ulos. Piha näyttää täydelliseltä, kuten se aina on näyttänyt. Pensaat ovat tarkasti oikean mittaisia, kukkapenkit eivät rehota mihinkään suuntaa, nurmikko on juuri leikattu, pihatiellä ei ole roskan roskaa, juuri sen näköinen, kuin talossa asuisi joku joka oikeasti rakastaa puutarhan hoitoa. Kenenkään tietämättömän ohikulkijan mieleen ei tulisikaan ajatella, että talossa asuu kaksi orpoa veljestä, joista toinen omistaa suuren Uchiha-yhtymän ja toinen pyörittää takamustaan homobaarissa.

Korpin katse hakeutuu väkisinkin pihan toisella laidalla olevaan pieneen pihakeinuun ja sen ympärillä olevaan minikokoiseen leikkikenttään. Itachilla ja Sasukella oli tapana aina pienempänä leikkiä siellä. Vanhemmat eivät koskaan päästäneet heitä aitojen toiselle puolelle leikkimään toisten lasten kanssa.

Lately I've been walking,
walking in circles,
watching,
waiting for something
Feel me,
touch me,
heal me,
come take me higher

Keinut ovat edelleen vanhoilla paikoillaan, muutenkaan mihinkään ei ole koskettu yli kymmeneen vuoteen. Ympäristössäkään mikään ei ole muuttunut, paitsi leluja ei ole enää hiekkalaatikolla ja joku on tasannut keinujen alla olevan maan, niin kuin joku aina teki syksyisin otettuaan keinut talvisäilöön. Kuka sitten nyt ottaa keinut syksyisin pois ja laittaa keväisin takaisin, siitä Sasukella ei ole tietoa. Oikeammin Sasuke ei edes tiedä kuka tuolloin aina jaksoi nähdä saman vaivan, lähes turhaan joka ikinen vuosi.

Hitaasti käsi alkaa valua pitkin toisen keinun toista kettinkiä. Metrin verran keinuissa on muovinen, punainen suojus. Mitään ne eivät kuitenkaan koskaan ole estäneet tai suojelleet. Päästyään tarpeeksi alas poika istuutuu keinuun ja ottaa kunnon vauhdit. Asioita on liikaa muuttunut liian lyhyessä ajassa. Enää on vain yksi asia, joka estää Sasuken unelmien toteutumista. Hän ei vain tiedä mitä todella tahtoo elämältään. Korppi sulkee silmänsä ja hymyilee. Kaikkein ihaninta maailmassa olisi palata takaisin lapsuuteen, ilman huolia tulevasta tai yhtään mistään. Saisi vain olla ja leikkiä.

I've been watching
I've been waiting
In the shadows for my time
I've been searching
I've been living
For tomorrows all my life

“Sasuke. Tuletko sisälle? Tahtoisin puhua kanssasi yhdestä asiasta, ennen kuin lähdet.” Itachi pysähtyy kahden kolmen metrin päähän veljestään. Tämä on aina ollut Itachia parempi unohtamaan huolensa ja keskittymään vain sillä hetkellä elettävään hetkeen. Tulevaisuuden murheet tämä on voinut heittää menemään ja menneet tämä on voinut työntää pois mielestään silloin kuin tahtoo.

”Istu. Keinu. Tunne.” Sasuke ei avaa silmiään nähdäkseen veljensä onnellisen hymyn. Hänelle riittää että veli vain katsoo häntä ja on onnellinen hänen puolestaan. Kaiken sen voi kuulla Itachin äänestä, jos vain tuntee tämän tarpeeksi hyvin.

Vanhempi mies astuu pari askelta eteenpäin ja istuu keinuun. Muistot lapsuuden kesäpäivistä keinussa palaavat miehen mieleen. Nopeasti – Sasukesta liian nopeasti – tämä on ottanut toisen kiinni vauhdissa. ”Olet aina ollut huonompi ottamaan vauhtia.” Itachi naurahtaa ja sulkee silmänsä, tunteakseen sen saman, mitä Sasuke tuntee.
”Et ole. Tulet vain paikalle liian myöhään, kun olen jo ottanut hyvät vauhdit ja alkanut jo hidastella.” Sasuke yhtyy veljensä nauruun.

I've been watching
I've been waiting
I've been searching
I've been living for tomorrows

Aurinko laskee poikien selän takana, näiden kompuroidessa nauraen sisään. Iästään ja ulkonäöstään päätellen olisi voinut luulla poikien olevan humalassa, mutta se missä tilassa pojat oikeasti ovat, on paljon hienompaa kuin humalatila. He ovat onnellisia.

”Miksi tulit ulos?” Nuoremman kysymys saa kummankin jähmettymään. On kuin onni olisi loppunut kesken ilonpidon ja joku olisi tuonut ilmoituksen jonkun tärkeän ihmisen kuolemasta keskelle lasten leikkiä.

”Siitä voidaan puhua huomen aamulla. Haluan nukkumaan.” Itachi hymyilee veljelleen. ”Toivottavasti et lähde, ennen kuin olen päässyt ylös.”
”Turha sun on sitä pelätä. En koskaan pysty nousemaan aamulla, ennen sua.” Sasuke virnistää toiselle. ”Saat sitten kanssa selittää aamulla.”

In the shadows
In the shadows

Hei, Sasuke! Kun luet tätä, olen jo lähtenyt; äkkinäinen työkutsu toimistolle. Toivottavasti olet vielä illalla kotona, kun palaan. Tahtoisin todella kertoa sinulle erään asia, mutta tässä en sitä voi selittää, se olisi liian julmaa.
Veljesi, Itachi.

Sasuke lukee lapun ja kääntää sen ympäri. Hän ei voi enää odottaa iltaan, lento lähtee kolmen tunnin päästä ja iltaan on kuusi tuntia. Itachin tapauksessa ilta voi myös tarkoittaa keksiyötä. Huokaisten poika nappaa kynän pöydältä ja riipustaa vastauksen paperin toiselle puolelle.

Moi. En voi jäädä illaksi. Toivottavasti asia ei ole kiireellinen, ellet halua kertoa puhelimitse. En tiedä koska palaan.
Veljesi, Sasuke.

Sasuke nappaa matkalaukun käteensä ja suuntaa ovesta ulos. Taksikuski nojaa taksiinsa rennon oloisesti, Sasuken astuessa ulos tämä kuitenkin valpastuu ja rientää ottamaan Sasukelta tämän laukun. Samalla korppi luo viimeisen kerran katseensa vanhaan sukukartanoon.

I've been waiting