Sasuke’s pov.

Kun olin 12- vuotta, yritin tappaa veljeni. Ai miksi? Hän tappoi vanhempani, joten tahdoin kostaa. Valitettavasti rakas veljeni selvisi ja minut passitettiin tänne, laitokseen. Koska hän oli varsin korkea-arvoinen, itsensä Kuninkaan lähin tukija, minut haluttiin tuomita elinikäiseen vankeuteen. Mutta veljeni oli niin ”mukava”, että tahtoi laittaa minut laitokseen. Täällä olen kärsinyt viimeiset kolme ja puoli vuotta.
Laitos on siis paikka sellaisille ihmisille, jotka ovat yhteiskunnan ulkopuolella, mutta heitä ei ole tuomittu vankeuteen. Siihen kastiin kuuluvat nuorisorikolliset, mielisairaat ja vammaiset, sillä olemme kuulemma kaikki yhtä hulluja. Kukaan ei puolusta oikeuksiamme, sillä olemme yhteiskunnan häpeä, jotka yritetään kasvattaa kunnon kansalaisiksi, keinoja kaihtamatta.

Mutta sitten yhtenä päivänä HÄN saapui laitokseen. En ikinä olisi arvannut, että juuri HÄN olisi muuttanut koko elämäni suunnan lopullisesti…

*


Gaara’s pov.

Valkoinen rakennus kohosi korkeana edessäni. Tämä siis oli se mainetta niittänyt laitos, josta niin kammoksuen puhuttiin. Mutta olin toiveikas, ehkei se ollut niin kamalaa. Mikään ei voinut olla kamalampaa kuin sen hetkinen elämäni.
Isäni seisoi ryhdikkäänä vieressäni, mutten vilkaissut häneen päinkään, en voinut, se olisi sattunut liikaa. Hän laski kätensä olkapäälleni, mikä sai minut värähtämään.
    ”Hyvin se menee”, hän sanoi. ”Ja me tulemme vielä varmasti näkemään, pidän siitä huolen.”
    ”Ei tarvitse”, sanoin kireästi.

Isäni huokaisi hyvin syvään ja silitti hellästi olkavarttani. Mutta kosketus ei tuntunut hyvältä, kiemurtelin irti isäni otteesta ja astelin päättäväisesti kohti ovia. Tiesin elämäni muuttuvan radikaalisti, mutta en voinut aavistakaan millaiset koetukset minulla olisi vielä edessäni…


1.luku Kohtaaminen

    ”Sasukeee-eee! Sinä et taaskaan kuuntele minua!”
    ”Kuuntelen, kuuntelen”, Sasuke mutisi kärsimättömänä, ristikkoonsa uppoutuneena.
    ”Joo niin varmaan. Ruksaat vain sitä ristikkoasi, etkä kuuntele mitä minulla on sydämelläni!”

Sasuke paiskasi ristikkonsa työpöydälle ja kääntyi ystävänsä Naruton puoleen.
    ”No niin laitoin sen pois, oletko tyytyväinen?”
    ”Toistaiseksi, jos hyvität tämän minulle.”
    ”Ja mitenköhän?”

Naruton poikamaisille kasvoille levisi juonikas virnistys ja hän nousi Sasuken sängyltä tämän luo. Hän painoi huulensa Sasuken kaulalle, mutta korppihiuksinen työnsi pojan pois. Naruto tuijotti vihaisesti sinisillä silmillään Sasukea, joka kohotti kulmakarvojaan.
    ”Miksi torjuit minut taas?” Naruto kysyi äkäisesti.
    ”Naruto”, Sasuke huokaisi, ”me lupasimme, ettemme sitoutuisi!”
    ”No ei se sitä tarkoita, ettemme olisi missään tekemisissä toistemme kanssa.”

Sasuke ei vastannut mitään ja Naruto virnisti voitonriemuisesti.
    ”Sitä paitsi”, Naruto jatkoi, ”olen varma, että tahdot sitä itsekin. Myönnä!”
    ”En!”
    ”Myönnä!”
    ”No en!”

Silloin Naruto syöksähti kohti Sasukea ja painoi huulensa tämän huulille. Korppihiuksinen ei voinut vastustaa blondia, vaan suli itsekin suudelmaan. Äkkiä Naruto kuitenkin erkani Sasukesta, joka jäi hieman pöllämystyneenä aloilleen.
    ”No niin siinä se taas nähtiin! Enää et voi kieltää vai mitä?”
    ”No, en voikaan.”
    ”Haa haa! Tiedätkö, viime kerrasta onkin aikaa…”
    ”Et kai sinä suunnittele, että tekisimme sen tässä ja nyt?”
    ”No miksei?”
    ”Urpo! Siksi, koska joku voi kuulla, enkä oikein usko, että hoitajat tykkää. Ja mitä Sakura siihenkin sanoisi?”

Blondin naama venähti. Sasuke tiesi, että Naruton heikko kohta oli hätkähdyttävän kaunis Sakura, joka oli työharjoittelija laitoksella.
    ”No jos hän ei vaikka tulisikaan?” poika yritti.
    ”No ihan varmana tulee, sinä pidit viimeksikin sellaista ääntä, että on suorastaan ihme, ettemme jääneet kiinni. Ja muutenkin, etkö sinä voisi keskittyä vain Sakuraan, luuletko koskaan tekeväsi häneen vaikutusta, jos vain nuoleskelet minun kaltaisteni hinttien kanssa?”
    ”No kun poikien kanssa se on helpompaa”, Naruto sanoi vaivaantuneena, ”mutta Sakurasta minä oikeasti pidän. Ei sillä ettenkö pitäisi sinusta, mutta ymmärrät varmaan.”

Sasuke nyökkäsi lyhyesti, hän ymmärsi täysin, mitä blondi tarkoitti. Kyllä hänkin tunsi jonkin asteista kiintymystä Narutoon, mutta ei hän voinut sanoa rakastavansa tätä.
    ”Mutta entäpä jos joskus päädytkin Sakuran kanssa yhteen, niin aiotkos yhä juoksennella vieraissa naisissa, tai siis miehissä? Voit olla varma, että Sakura ei siitä pitäisi”, Sasuke huomautti.
     ”Tiedän, siksi aionkin parantaa tapani, jos Sakura sattuu kiinnostumaan minusta. Muussa tapauksessa en, turha huolehtia siitä. Sitä paitsi, miksi tuollainen kaunis, fiksu ja rehellinen tyttö kiinnostuisi minun kaltaisestani hullusta? Joten luultavasti saat panna minua ihan tavalliseen tapaan.”
    ”Et sinä ole hullu”, Sasuke tokaisi jättäen Naruton viimeisen lauseen huomiotta. ”Olet vain normaali nuorisorikollinen kuten minäkin.”
    ”Rikollinen, hullu, ihan sama asia. Ainakin noiden mielestä”, Naruto huokaisi viitaten sanoillaan hoitajiin.
    ”No en minä ainakaan tunne oloani hulluksi.”
    ”Kukapa tuntisi? No jaa hullu eli ei, laitoksessa olen ja se on normaaleille ihmisille tabu.”
    ”Onko hoitajien aivopesu viimein tehonnut sinuunkin?! Me olemme ihan normaaleja ihmisiä, sanoivat hoitajat mitä tahansa, minä en ainakaan niiden sanoja myötäile!”
    ”Äh, se on tarttuvampaa kuin pelkäsinkään! Mutta siihen on vain yksi lääke, nimittäin ihanan Sasuke-kunin pehmeä, kirsikan makuinen suudelma, sekä houkutteleva vuode takanamme…”
    ”Pervo!” Sasuke nauroi. ”Ja mistä lähtien suudelmani ovat olleet ’kirsikan makuisia’?”
    ”Eivät mistään lähtien, sanoin sen vain, koska ajattelin sen luovan tunnelmaa!”
    ”Minä sinulle tunnelmat näytän!”
Sasuke loikkasi tuolistaan Naruton kimppuun ja aloitti ankaran kutitushyökkäyksen. Blondi vääntelehti ja ulvoi naurusta, mutta Sasuke ei tuntenut armoa. Lopulta Naruto kaatui selälleen korppihiuksisen vuoteeseen, jolloin sängyn omistaja syöksyi hänen päälleen lopettamatta kutitusta.
    ”Okei, okei luovutan!” Naruto huusi käsiään vispaten.

Sasuke naurahti ja lysähti koko painollaan Naruton rintakehän päälle, saaden tämän ähkäisemään.
    ”No sain, kuin sainkin sinut sänkyyn Sasuke, sinua on varsin helppo johdatella.”
    ”Niin varmaan.”
    ”Pitäisiköhän vähentää vähän vaatetusta, kun kerta tässä sopivasti makaillaan?”
    ”Haista paska”, Sasuke tuhahti saaden Naruton kihertämään naurusta.
    ”Ole kuitenkin hetki siinä, jooko?” Naruto sanoi äkkiä pienellä äänellä.
    ”Yy-m”, Sasuke ynisi painaen päänsä Naruto solisluun päälle.
    ”Tiesitkö, että olet aika painava?”
    ”Voin minä tästä poiskin lähteä.”
    ”Eieieiei! En minä sitä tarkoittanut!”

Sasuke virnisti itsekseen, Naruto sai hänet aina hyvälle tuulelle lapsekkaan olemuksensa vuoksi. Ei olisi uskonut blondin varastaneen autoja ja kaupitelleen huumeita.
Ajatus Narutosta kyykkimässä pimeällä kadulla nahkatakki päällä ja aurinkolasit silmillä myymässä möreällä äänellä huumeita, sai Sasuken repeämään nauruun.
    ”Mitä sinä hekotat?” Naruto kysyi närkästyneenä.

Sasuke ei vastannut vaan nauroi nyt täyttä kurkkua ruumis täristen naurun tahtiin.
    ”Hei, tampio vastaa!” Naruto huusi ja muksautti toista poikaa leikkisästi päähän.
    ”Ajattelin vain”, Sasuke sanoi pyyhkäisten naurunkyyneleen silmäkulmastaan, ”että miltä näyttäisit nahkatakki päällä ja aurinkolasit silmillä pimeällä kujalla, puhuen möreällä äänellä.”

Naruto tuijotti hetken Sasukea suu auki, mutta repesi sitten itsekin heleään nauruun.
    ”Senkin tyhmä”, hän sanoi pörröttäen Sasuken mustia hiuksia. ”Miksi sinä sellaista oikein pohdit?”
    ”En minä tiedä.”
    ”Olet todellakin yhden sortin mysteerimies!”

Äkkiä keskusradio rahisi käytävässä ja Sasuke loikkasi äkisti Naruton päältä ovelle ja avasi sen, jotta kuulisi kuulutuksen.
    ”Kröhöm!” kuului radiosta. ”Tänään tänne laitokseen tulee uusi asukas, käytävään C, joten kyseisen käytävän asukkaiden on tultava ryhmätila 6:een. Välittömästi!”
    ”Sehän koskee meitä”, sanoi Naruto, joka oli hivuttautunut Sasuken vierelle kuuntelemaan.
    ”Siitä onkin aikaa kun meidän käytävälle tulee joku. Kenen tilalle hän tulikaan?”
    ”Kiban.”
    ”Mitä helvettiä? Missä välissä Kiba on täältä lähtenyt?” Sasuke huudahti ihmeissään.
    ”Niin sinähän et tiennytkään.” Naruto huokaisi. ”Hän sai eilen luvan lähteä. Illalla hän pakkasi tavaransa ja lähti. Sinähän taisit olla silloin nukkumassa, sillä hän lähti kymmeneltä.”
    ”Miksi hän sai luvan?”
    ”Hän ilmeisesti ei jaksanut olla täällä enää, joten hän myönsi tehneensä kaikki ja katuvansa tekojaan.”
    ”Se helvetin mulkero! Eikö se idiootti tajunnut, että emme saa antaa niille periksi, koska muuten ne eivät ikinä tajua, että niiden hoitomenetelmät ovat hanurista!”
    ”No sanos muuta!”  
    ”Miksi kerroit tämän vasta nyt?!”
    ”No anteeksi nyt vain, mutta lähdetäänkö ennen kuin Ibiki saa raivarin?”

Pojat lähtivät kävelemään kolkkoa käytävää pitkin ripein askelin. Naruto roikkui tiukasti Sasuken käsivarressa, mutteivät herättäneet muissa potilaissa kummastusta, sillä Naruto roikkui milloin kenessäkin. Ainoastaan hoitajat loivat pitkiä katseita, sillä eivät he oikeastaan tienneet potilaistaan mitään, vaikka toisin väittivät.
Pojat alkoivat kivuta portaita, Naruton nuristessa:
    ”Tässä paikassa on aivan liikaa portaita! Hulluksihan tässä tulee.”

Pojat vilkaisivat toisiaan ja purskahtivat nauruun tajutessaan lauseen koomillisuuden. He kipusivat vielä muutamat porrasaskelmat ja kiiruhtivat sitten pitkin E-käytävää. He menivät kuudennen oven luo ja Sasuke koputti siihen terävästi. Ovi avautui välittömästi ja Ibikin suuri, arpinen naama mulkoili heitä vihaisesti.
    ”Olette myöhässä pojat”, hän murahti, mutta päästi heidät kuitenkin sisään.
    
Naruto ja Sasuke istahtivat viimeiseen penkkiriviin ja kohdistivat katseensa huoneen toiseen päätyyn, jossa Ibiki seisoi tuiman näköisenä vieressään punahiuksinen poika, jolla oli vahvasti rajatut silmät. Pojan katseli ympärilleen hieman levottomana, kunnes Ibiki alkoi puhua:
    ”Kuten olin sanomassa, ennen kuin Sasuke ja Naruto keskeyttivät, tämä tässä on Gaara, joka muuttaa C-käytävään. Neuvotte hänelle missä kaikki on ja niin poispäin ettei minun ja muiden hoitajien tarvitse juosta hänen asioillaan.”
    ”Hän on aika hyvän näköinen vai mitä?” Naruto supatti Sasukelle, joka punastui lievästi.
    ”Naruto ja Sasuke päät kiinni siellä! Te voittekin näyttää Gaaralle hänen huoneensa, tässä avain”, Ibiki ärähti ja heitti huoneen avaimet Sasukelle, joka nappasi ne helposti kiinni. ”Ja voitte kaikki häipyä huoneisiinne siitä.”

Nuoret nousivat tuoleistaan ja poistuivat ryhmätilasta niin nopeasti kuin vain suinkin pääsivät. Gaara jäi seisoskelemaan hieman epävarmana, jolloin Naruto heilautti kutsuvasti kättään. Punapää lähti vaitonaisena kävelemään Naruton ja Sasuken rinnalla.
    ”Sinun huoneesi on vastapäätä minun huonettani, vanha kaverini Kiba asui siinä ennen”, Naruto selitti heitellen Gaaran huoneen avaimia huolettomasti ilmaan.
    ”Muuten, missä kaikki tavarasi ovat?” Sasuke kysyi tajutessaan, että pojalla ei ollut mitään laukkuja tai reppuja mukanaan.
    ”Minua käskettiin jättämään ne aulaan. Ne on kai toimitettu jo huoneeseeni”, Gaara sanoi.

Sasuke vilkaisi poikaa kiinnostuneena, sitä ei voinut kieltää, tämä todellakin oli hyvän näköinen. Iho oli sileä ja virheetön, silmät olivat Tyynenmeren väriset. Mutta ääni oli se mihin Sasuke eniten kiinnitti huomionsa. Se oli hyvin apea, lähinnä lannistunut, mutta Sasuke jotenkin vaistosi, että ääni oli joskus ollut kauniimpi.
    ”No niin, perillä ollaan!” Naruto kajautti ja pysähtyi puisen oven eteen, jossa riippui mustunut numero 24.

Naruto työnsi avaimen lukkoon ja väänsi, jolloin ovi aukeni ilkeästi naristen. Kolmikko astui sisään ja Sasuke veti oven kiinni perässään. Naruto heittäytyi tapansa mukaan sängylle korppihiuksisen luodessa häneen tuimia katseita, mutta blondi ei ollut huomaavinaankaan. Gaara istahti epäröiden tuolille ja alkoi hermostuneena rummutella tuolin käsinojia.
    ”Sinähän olit siis Gaara eikö niin?” Naruto kysäisi ja jatkoi vastausta odottamatta: ”Minä olen Naruto ja tuo mustahiuksinen angstaaja on Sasuke.”

Gaara nyökkäsi lyhyesti ja kysyi kuin ohimennen:
    ”Miksi te olette täällä laitoksessa?”
    ”Ai minä?” Naruto hämmästeli. ”Olen tavallinen nuorisorikollinen, joka varasteli autoja ja välitti huumeita. Ja tuo Sasuke taas-”
    ”Kertoisin mieluummin itse”, Sasuke sanoi äkkiä kuivakasti.

Naruto kohautti olkapäitään ja Gaara käänsi katseensa kiinnostuneena Sasukeen, joka punastui pienesti.
    ”Tuota, minä siis yritin tappaa isoveljeni.”

Gaaran silmät levisivät hitusen, mutta Naruto huitaisi kädellään ja sanoi:
    ”No ei siinä vielä mitään, tiedätkö kuka hänen veljensä oikein on?”
    ”Tuota, en.”
    ”Uchiha Itachi”, Sasuke sanoi ja Gaaran suu avautui rakoselleen.
    ”Uchiha? Siis se Kuninkaan lähin alainen?”
    ”Juuri se. Ja on suoranainen ihme, ettei hän saanut siitä kuolemantuomiota”, Naruto sanoi.
    ”No veli oli niin ”mukava”, että passitti minut tänne”, Sasuke tokaisi.
    ”Mutta miksi sinä olet täällä?” Naruto kysyi Gaaralta.

Gaara meni äkkiä valkoiseksi ja mutisi hädissään:
     ”Sairastan masennusta.”

Naruton päässä näytti syttyvän hehkulamppu ja Sasukekin katseli Gaaraa uteliaana.
    ”Miksi sinä olet masentunut?” Naruto möläytti.
    ”Naruto! Ei toiselta voi tuollaista kysyä!” Sasuke ärähti ja loi Narutoon murhaavan katseen.
    ”Sori, Naruto puhuu aina ennen kuin ajattelee”, hän jatkoi kääntyen Gaaraan päin.
    ”Ei se mitään”, punapää sanoi hymyillen pienesti.

Sasuke unohtui tuijottelemaan Gaaraa, jolloin Naruto rykäisi kuuluvasti saaden korppihiuksisen hätkähtämään.
    ”Saitkos sinä Ibikiltä viikko-ohjelman?” Sasuke kysyi, lähinnä jotta Naruto lopettaisi virnuilemisen.
    ”Ah”, Gaara huokaisi ja kaivoi takataskustaan moneen kertaan taitellun paperin.

Punapää levitti paperin eteensä ja tutkaili sitä.
    ”Mikä on sähköhoito?” hän kysyi äkisti.
    ”Milloin on sähköhoito?” Naruto kysyi ja hänen äänestään kuulsi selvä hätä.

Gaara näytti huomaavan hätäännyksen blondin äänessä sillä hän kalpeni jälleen ja sanoi ohuella äänellä:
    ”Keskiviikkona kello11-13.”
    ”Voi vittu!” Naruto valitti ja painoi kämmenet kasvojaan vasten.
    ”Mitä se tarkoittaa?”

Naruto ja Sasuke vilkaisivat toisiaan epävarmoina. He eivät olisi halunneet kertoa Gaaralle totuutta, sillä hän olisi voinut järkyttyä liikaa.
    ”No eiköhän se sinulle keskiviikkona selviä”, Sasuke sanoi, yrittäen pitää äänensä kepeänä ja huolettomana.
    ”Ei, haluan tietää sen nyt!” Gaara sanoi vaativasti.
    ”No kerrotaanko Sasuke?” Naruto kysyi lannistuneena.
    ”Ei, emme me voi!”
    ”No hän saa joka tapauksessa tietää”, Naruto huudahti ja kääntyi Gaaran puoleen. ”Sähköhoidot ovat no, tuota sähköhoitoja. Tiedäthän sähköshokkeja ja sen sellaista.”
    ”Sähköshokkeja?” Gaara toisti ääni heikkona. ”Mutta miksi?”
    ”Sillä ne aikovat kitkeä meistä sen hulluuden, joka meissä kytee.”
    ”Hulluuden?”
    ”Niin, hullujahan me kaikki olemme heidän silmissään. Me emme saa täällä todellista apua ongelmiimme, meidät vain aivopestään kunnollisiksi kansalaisiksi.”

Naruton sanoja seurasi hiiskumaton hiljaisuus. Sasuke pyöritteli huomaamattaan peukaloitaan, eikä oikein tiennyt miten olisi keventänyt tilannetta. Ei hän voinut vain sanoa: ’Ei se nyt niin kauheaa ole’, sillä se olisi ollut emävale.
Jännittyneen tilanteen laukaisi oven avautuminen ja kaikki käännähtivät oitis katsomaan, kuka ovella oli. Sisään astui nuori, kaunis vaaleanpunahiuksinen tyttö, jolla oli päällään valkoinen vartalonmyötäinen sairaalatakki, joka toi esiin työt parhaimmat puolet. Gaara ei voinut olla huomaamatta kuinka ahnaasti Naruto tuijotti tyttöä, mutta tämä ei ollut huomaavinaan, vaan käänsi katseensa Gaaraan ja hymyili kannustavasti.
    ”Hei, sinä taidatkin olla se uusi poika. Minä olen Sakura ja tämän C-käytävän vastaavan Orochimarun apulainen”, tyttö sanoi ja ojensi kätensä Gaaralle.
    ”Gaara”, punapää sanoi lyhyesti tarttuen Sakuran käteen.
    ”No Orochimaru-herra ei päässyt tällä kertaa tervehtimään, koska hän on eräässä konferenssissa, niin minä nyt tässä toimin hänen sijaisenaan”, pinkkihiuksinen selitti.
    ”Sakura relaa, voit ottaa ihan rennosti, ei se sinua syö”, Naruto härnäsi.

Sakura käänsi katseensa tylsistyneenä blondiin ja tuhahti:
    ”Naruto, jos antaisit minun esitellä itseni niin kuin itse parhaaksi näen.”
    ”Okei, okei, älä hiilly!”
    ”Minun toimeen kuvaani kuuluu lähinnä lääkkeiden jakaminen ja näin poispäin, että luultavasti olet enemmän tekemisissä Orochimaru-herran kanssa, sillä C-käytäväläiset ovat hänen vastuullaan. Joten hän pitää jokaiselle kahdenkeskisiä juttelutuokioita. Ja tässä välissä, ” Sakura käänsi vihreät silmänsä Sasukeen ja Narutoon, ”Te kaksi lähdette pois, sillä minun pitää kysyä Gaaralta hänen lääkkeistään. Joten, hophop, ulos nyt!”

Sasuke Ja Naruto laahustivat alistuneina ulos huoneesta, mutta heti kun Sakura oli vetänyt oven kiinni, Naruto painoi korvansa tiiviisti oven karmiin.
    ”Naruto, mitä sinä-?”
    ”Shh!” blondi hyssytteli ja painoi sormensa korppihiuksisen huulille.
    ”Miksi salakuuntelet?” Sasuke supisi.
    ”Minkäs minä luonteelleni mahdan”, Naruto kuiskasi ja väläytti toiselle viattoman hymyn.

Sasuke hymähti ja painoi sitten itsekin korvansa ovea vasten.
    ”-Joo, niin tässä lapussa näyttää lukevan”, kuului Sakuran vaimentunut ääni. ”Lisäksi paniikkihäiriö lääkkeitä. Käytätkö niitä usein?”
    ”Toisinaan”, kuului Gaaran ääni. ”Minulla oli viimeksi paniikkikohtaus noin viikko sitten. Kohtauksia on noin kerran viikossa, riippuu vähän olosuhteista ja että… onko tapahtunut… tuota sellaista.”

Sasuke rypisti ihmeissään kulmiaan, mitä Gaara tarkoitti. ’Tapahtunut sellaista?’ Sakura näytti kuitenkin ymmärtäneen, mistä Gaara puhui, sillä hän sanoi hieman kireästi:
     ”Ymmärrän. No, illalla saat sitten iltalääkkeesi, Masennus- ja unilääkkeen.”
    ”Mutta en ole aiemmin käyttänyt unilääkkeitä!”
    ”Ah, mutta täällä kaikille potilaille annetaan, koska… no sellainen on vain käytäntö.”

Gaara ei vastannut mitään, Naruto ja Sasuke odottivat kämmenet hioten, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Sitten kuului tuolin jalkojen raavintaa ja Sakuran ääni:
    ”No siinä taisikin olla kaikki. Nähdään myöhemmin.”
    ”Joo.”

Sakuran korkokenkien kopina lähestyi ovea ja Naruto vinkaisi:
    ”Sasuke, äkkiä, minun huoneeseen!”

Pojat ryntäsivät kiireen vilkkaa vastapäätä olevaan Naruton huoneeseen ja sulkivat oven pikaisesti kiinni. Naruto lysähti huohottaen istumaan sängylleen ja Sasuke istahti hänen viereensä.
    ”Huh, se oli lähellä”, Sasuke huokaisi.
    ”Jeps, mutta kyllä oli kuuntelemisen arvoista. Tiedätkös, tuo Gaara käy hetki hetkeltä mielenkiintoisemmaksi, vai mitä?”

Sasuke nyökkäsi. Hän ei voinut kieltää sitä, tuo mysteerinen punapää alkoi kiinnostaa häntä aiempaa enemmän.