Kaikki olivat hiljaa. Kukaan ei nauranut sinä päivänä. Sade jatkui ja pian oppilaat säntäsivät sateenvarjonsa kanssa ulkoilmaan.
’’Neji!’’ Sasuke huusi. Poika kääntyi ja katsoi hetken mustahiuksista poikaa.
’’Niin?’’ Neji kysyi. Pian poika tunsi poskellaan kipua ja vaistomaisesti laittoi käden posken päälle. Poika kaatui maahan ällistyneenä. Neji lähti juoksemaan kotia päin. Ei edes sateenvarjoa.
’’Kaikki vihaavat minua…’’ Neji ajatteli ja itki.

Ovi avautui ja Neji meni omaan huoneeseen. Laittoi oven lukkoon ja katsoi pöydälleen. Siinä oli vuosikirja. Siihen oli laitettu tuhansia valokuvia ja kaikki kirjoittivat siihen mitä lystäsivät. Neji otti kirjan ja aukaisi sen. Pari kyyneltä tippui sängylle.

Valokuva hänestä, Hinatasta ja Narutosta. Silloin oli alkusyksy. Lehtien värit muuttuivat ja ilmakin oli hyytävämpi. Kuvan alle kaikki kolme olivat kirjoittaneet.
’’Taidan kyllä heittää tämän kuvan roskikseen!’’ Naruto oli kirjoittanut kuvan alle.
’’Mikä tässä kuvassa on vikana?’’ Hinata oli kirjoittanut.
’’Sen takia, koska tämä muistuttaa ensimmäistä koulupäivää Hinata-sama.’’ Neji oli kirjoittanut.

Kyyneleitä tippui jo enemmän Nejin silmistä.
’’Kaikki ne kuvat..’’ Neji sanoi ja rutisti kirjaa sylissään. Oveen koputettiin ja Neji pyyhki kyyneleensä. Poika käveli ovelle ja näki oven takana Hinatan.
’’Saanko tulla?’’ Hinata kysyi. Poika nyökkäsi ja siirtyi tytön edestä. Hinata istui sängylle ja näki vuosikirjan.
’’Hyviä muistoja…’’ Hinata sanoi hiljaisesti. Poika tyytyi vain nyökkäämään.

Kiba katsoi ikkunasta ulos ja kuuli, kun ukkonen jyrisi taivaalla. Poika ei tiennyt mitä ajatella. Hän ei ikinä haluaisi uskoa, että Hinata olisi tehnyt sen.
’’Miksi?’’ Kiba sanoi ääneen ja aukaisi ikkunan. Sade yltyi ja Kiba katsoi kadulle. Kaikkialla oli jo pimeää vain ukkosen jyrinät näyttivät hieman valoa.

Poika laittoi ikkunan kiinni ja aukaisi huoneen ovensa.
’’Tarvitsen raitista ilmaa..’’ poika ajatteli ja käveli ala-kertaan. Pian Kiba kuuli koiran haukkuvan ja lähti juoksemaan kohti olo-huonetta. Poika katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt mitään. Valot oli päällä, mutta pian ne sammuivat,
’’Saatanan sähkökatkokset..’’ Kiba sanoi ääneen. Taas kuului koiran haukunta.
’’Mikä Akamarua vaivaa?’’ poika ajatteli ja hän alkoi pikku hiljaa pelottaa. Poika käveli vanhaan huoneeseen ja avasi kaapin oven.

’’Akamaru!!’’ poika huusi ja katsoi koiraansa kyyneleet silmissä. Koiralta oli käpälät irrotettu ja kaulasta tuli verta. Koira oli jo kuollut. Kiba otti koiransa syliin ja itki. Hänen elämästään on otettu pala.
’’Miksi?!’’ Kiba huusi ja tiesi, että hän kostaisi Hinatalle. Hän oli ainoa, jolle oli kertonut, että ei voi elää ilman koiraansa.

Hinata käveli sateessa ja näki Inon talon. Sade yltyi, mutta tyttö ei tiennyt pitäisikö hänen mennä edes ovelle.
’’Kaikki on vihaisia minulle. Minä en tehnyt mitään…’’ tyttö sanoi ja katsoi naapuriin. Se oli Kiban talo. Tytön kävely muuttui juoksuksi. Hinata oli jo pojan kotipihalla ja näki poliisiautoja. Kiba istui portailla ja itki. Hinata käveli pojan eteen ja kyykistyi, että näkisi pojan kasvot.
’’Mitä on tapahtunut?’’ Hinata kysyi. Poika katsoi tyttöä hennosti, mutta pian hänen katse muuttui vihaiseksi.

’’Sinä tapoit koirani…’’ Kiba sanoi. Hinata ei ymmärtänyt enää mitään.
’’Mistä sinä sellaista olet saanut päähäsi?’’ tytön ääni kysyi. Pian Hinata tunsi, kun kaatui vesilätäkköön. Kiba nousi ja huusi tytölle kaikkea pahaa.
’’Lopeta!!!’’ Hinata huusi ja lähti juoksemaan kohti kotiaan. Hänen kenkänsä kastuivat, kun hän asteli vesilätäköistä.

Seuraava koulupäivä alkoi sateisena. Tummat pilvet leijuivat taivaalla. Hinata heräsi ja meni peilin eteen. Hän näki vain itsensä, mutta hän tiesi totuuden itsestään.
’’Haluaisin olla erilainen…’’ tyttö sanoi hiljaisesti ja laittoi mustan mekon päälle. Keittiössä ei ollut ketään. Vain valot olivat päällä. Hinata katsoi myös vanhempiensa huoneeseen. Ketään ei ollut sielläkään.

Liilat hiukset olivat sekaisin, mutta kuka niistä välittäisi? Tytön vaaleat silmät katsoivat ikkunasta ulos ja hänen suru kasvoi sisällä päin koko ajan.
’’Hinata-sama?’’ Neji kysyi. Tyttö näki ikkunasta, että serkku oli hieman etäällä hänestä. Hinata kääntyi ja tiesi, että poika pelkäsi häntä.
’’Pelkäätkö minua?’’ tyttö kysyi ja katsoi serkkunsa silmiä. Niistä näkyi pelko ja epävarmuus. Neji ei voinut sanoa mitään. Hän ei tuntenut serkkuaan enää.

Tyttö ei jaksanut odottaa vastausta, vaan lähti ulos. Taivaalta tippui lumihiutaleita.
’’Niin kaunista…’’ Hinata sanoi ja lähti koululle. Neji katsoi ikkunasta serkkuaan, joka käveli koululle. Neji oli väsynyt koko hommaan, mutta hän epäili hieman serkkuaan.

Kaikki koululla näkivät Hinatan ja pian kuului kuiskailua. Tyttö ei edes vaivautunut kuulemaan heidän puheitaan. Pian tytön edessä seisoi Sakura. Tytön vihreät silmät olivat vihaiset.
’’Miksi teet näin?’’ Sakura kysyi. Hinata katsoi kaverinsa kasvoja ja erityisesti silmiä.
’’Sinun kannattaisi hankkia ensin todisteita, että olisin tappanut Naruton. Sinulla ei ole, joten jätä minut rauhaan.’’ Hinata sanoi ja lähti käytävälle.

Kaikki käytävällä olivat hiljaa. He vain seurasivat Hinataa. Tytön sisällä oleva suru alkoi muuttua raivoksi. Nyt valot menivät pois päältä. Tytön kasvot katsoivat kattoon ja pian hän juoksi pimeässä.
’’Tuo ei ollut vahinko.’’ Hinata ajatteli.
’’Minne olet menossa?’’ tyttö kääntyi ja näki Lucyn. Hänen silmistään näki raivon. Se ei johtunut Naruton kuolemasta, vaan ihan jostain muusta.

Tytöt seisoivat toisiaan vastakkain. He eivät liikkuneet. Hinata tunsi kaulallaan jonkin kuristavan häntä.
’’Tuo ei satu Lucy…’’ Hinata sanoi ja pian hänenkin katse alkoi muuttua vihaiseksi. Lucy huomasi myös, että hänen kädestään pidettiin lujasti kiinni.
’’Olemme näemmä samanlaisia…’’ Lucy sanoi ja pian hänen viereltään näkymättömiä käsiä alkoi tulla. Myös Hinatan kehosta tuli käsiä ja pian kummaltakin tuli verta jaloista ja käsistä.

Neji käveli pimeässä käytävässä ja kääntyi kulman taakse. Hänen pupillinsa pienentyivät ja hän pudotti kirjat lattialle. Hinata näki Nejin.
’’Juokse pakoon!’’ tyttö huusi ja pian hän tunsi käsissään kipua suunnattomasti. Hänen kädet oli irronnut. Lucy huomasi pojan ja pian kädet työnsivät Nejin ikkunasta ulos.

Lucy katsoi Hinataa ja hän lähti kävelemään tytön luo.
’’Miksi teet tämän?’’ Hinata kysyi ja koetti nousta ylös. Hänen kehonsa ei reagoinut kipuun niin paljon, kuten tavallisilla ihmisillä.
’’Kukaan ei ole ystäväsi. Olet erilainen, kuten minä. Sinulla on voima…’’ Lucy sanoi ja pian hänen kehostaan tuli taas käsiä.
’’Et osaa käyttää sitä voimaa…’’ tyttö jatkoi ja pian hän kuuli huudon. Hinata ei voinut enää seisoa. Jalat oli irronneet ja pian hän tunsi kaulallaan kivun.
’’Lopeta!!!’’ tyttö huusi ja hänen kehostaan alkoi tulla käsiä tuhansittain.

Käytävällä oli hiljaista. Kukaan ei hengittänyt. Vain pieni hengitys, mutta siitä päätellen se henkilö kuolisi pian. Veri valui lattialla. Mustassa mekossa oleva tyttö katsoi henkilöä vierellään.
’’Minähän käskin lopettaa…’’ tyttö sanoi ja hänen hengitys loppui.