...Keep bleeding
Keep, keep bleeding love
I keep bleeding
I keep, keep bleeding love
Keep bleeding
Keep, keep bleeding love
You cut me open...

Säpsähdin hereille. Kylmä ilma tunkeutui luihin ja ytimiin. Vaistomaisesti kiedoin peittoa tiukemmin ympärilleni ja samalla katseeni kiersi pienen huoneistoni. En aluksi nähnyt mitään, kunnes katseeni palasi alitajuntaani häirinneen varjon kohdalle. Siristin silmiäni ja olin saada sydänkohtauksen.


-KAKASHI! Karjahdin ja nousin istuma-asentoon. Kakashi astui varjoista ja näytti hyvin nololta.
-Anteeksi, Iruka. Poika sanoi minulle niin suloisesti, että en voinut olla antamatta anteeksi.
-Mitä sinä täällä? Ja miten edes pääsit asuntooni? Kysyin uteliaana ja ehkä hieman ärtyneenäkin. Pelästyttää nyt toinen puolikuoliaaksi keskellä yötä. Kakashi painoi katseensa lattiaan.
-Tulin ovesta… älä edes kysy miten…. ja minä.… halusin… öööh… kokeilla yhtä juttua. Kakashi mumisi.
Hetken mietin pitäisikö minun mennä tarkistamaan oliko ulko-oveni vielä paikoillaan, mutta värähtäessäni kylmän ilman vuoksi peruin koko touhun. Sen sijaan keskityin tuijottamaan Kakashia kysyvästi.
-Kokeilla mitä? Kysyin epäluuloisena. Kakashi nosti katseensa minuun ja oli äkkiä aivan silmieni edessä. Henkäisin, sillä en vieläkään ollut täysin tottunut Kakashin nopeuteen.

-Tätä. Kakashi totesi ja painoi kylmät huulensa huulilleni. Hämmästyin Kakashin käytöksestä, joten en ensin tajunnut vastata suudelmaan.

Pian sain ideasta kiinni ja raotin huuliani hieman. Kakashi hymähti ja syvensi suudelmaamme. Nostin oikean käteni Kakashin niskaan ja suljin silmäni. Suudelma oli kova ja kiihkeä, mutta täydellinen. Koin samat tunteet uudestaan, mitä olin Painin kanssa tuntenut, mutta tällä kertaa ne olivat paljon voimakkaampia.

Suudelma syveni ja juuri, kun aloin tottua Kakashin kovaan ja haparoivaan otteeseen, poika katosi edestäni ja rämähti päin seinää ja valui lattialle. Tuijotin Kakashia suu auki.
-Mitä sinä...

Kakashi nousi ylös lattialta.
-Olen vahvempi, kuin kuvittelin. Poika totesi ja virnisti pienesti. Huokaisin.
-Mitä tuo nyt sitten oli? Kysyin. Minua harmitti vieläkin, että Kakashi oli keskeyttänyt antoisan hetkemme, joka oli kaikenlisäksi ensimmäinen antoisa hetkemme.

Kakashi punastui - siis mikäli vampyyrit pystyivät punastumaan.
-Tuota… En halunnut satuttaa sinua. Kakashi sanoi hiljaa ja käveli sänkyni luokse, jonka reunalle sitten istahtikin. Hymyilin pojalle ja kosketin hänen kylmää poskeaan.
-Et sinä satuttanut. Vastasin. Kakashi vilkaisi minua huolestuneesti.
-Tiedän, mutta jos olisimme jatkaneet yhtään kauemmin… olisin… olisin menettänyt itsekontrollini ja tarkoituksettomasti satuttanut sinua. Kakashi vastasi ja tuijotti minua vetoavasti silmiin.

Tuijotin Kakashia hämmentyneenä, kunnes ymmärsin mitä Kakashi "piilo" tarkoitti. Punastuin ja piilotin kasvoni paksuun untuvapeittoon. Toivottavasti hän ei huomannut. Tosin on aika outoa, jos punastuu poikaystävänsä edessä…
Ajattelin ja tuhisin peittooni varmaan turhan raskaasti, koska tunsin peiton äkkiä katoavan kasvojeni edestä ja kylmyyden pamahtavan poskiani vasten.
-Ääh… Iruka.. .älä ole tuollainen nysvö. Ja siitä puheen ollen... Et haluasi tulla perjantaina tapaamaan perhettäni? Tuijotin Kakashia järkyttyneenä.
-Tapaamaan perhettäsi?! Entäpä, jos he eivät pidä minusta? Kakashi tuijotti minua hyvin tyrmistyneen näköisenä. Mitä minä nyt sanoin?
-Et siis ole huolissasi, että kutsun sinut taloon, joka on täynnä vampyyreja?
Pudistin päätäni Kakashin kysymykselle.
-En… Ja sitä paitsi… tunnen Painin entuudestaan. Totesin pojalle. Kakashi huokaisi alistuneesti.
-Selvä. Olet siis uhkarohkea idiootti. Kakashi totesi, mutta hymyili kuitenkin. Nyrpistin Kakashille nenääni ja tuhahdin.
-No minkäs minä sille mahdan, että en pelkää sinua ja Painia, vaikka olettekin pelottavimman näköisiä koko joukkiosta… Tosin Kushinaa ja Minatoa en vielä ole nähnyt, mutta epäilen kovasti, että he olisivat pelottavia.

***

Seisoin Kakashin vieressä ja tuijotin suureen ja valoisaan keittiöön. Kuusi silmäparia tuijotti minua ja jokaisella oli erilainen katse.

Pain tuijotti minua hämmästyneen oloisena, pieni hymy huulillaan. Pojan vieressä seisoi Kakashin mainitsema Konan. Tytön violetit silmät olivat ilmeettömät ja kasvoista ei pystynyt lukemaan tytön tunteita.

Siirsin katsettani hieman ja säpsähdin punaisten silmien rauhallista, mutta uteliasta katsetta. Itachin olemus oli rauhallinen ja pojan kasvot olivat pehmeämmän näköiset, kuin koulussa olin nähnyt. Mustatukkaisen pojan vieressä seisoi pitkätukkainen, vaalea poika, Deidara, joka hymyili ystävällisesti ja vilkutti kättään tervehdykseksi. Heilautin kättäni hämmentyneesti ja vilkaisin Kakashia kysyvästi. Hopeatukkainen poika vain kohautti harteitaan ja virnisti minulle. Huokaisin ja siirsin katseeni Kakashin 'sisaruksista' hieman taaempana seisoviin hahmoihin, jotka näyttivät nuorilta, mutta silmistä saattoi lukea heidän nähneen paljon enemmän, kuin heidän ulkoinen ikänsä antoi ymmärtää.

Naisella oli punaiset pitkät hiukset ja vihreät silmät, joiden katse oli lempeä ja avoin. Hänen olemuksensa muistutti minua omasta äidistäni ja huomasin pian hymyileväni naiselle. Naisen vieressä oli mies, jonka vaaleat hiukset olivat sekaisin ja suuret siniset silmät hymyilivät. Muistin Kakashin maininneet heidän nimensä muutamaa päivää aikaisempaa - Kushina ja Minato.

Minun oli, koko perhettä katsellessa, myönnettävä, että he olivat kauniita ja lempeän oloisia, eivätkä suinkaan pelottavia ja kylmiä. Pidin heistä ja halusin siltä seisomalta tutustua kaikkiin paremmin, mutta hillitsin itseni ja tyydyin vain hymyilemään ystävällisesti.


-Ah. Sinä olet varmaan Iruka. Kakashi on puhunut sinusta paljon. Punatukkainen nainen, Kushina sanoi ystävällisesti. Tuijotin naista hämmästyneenä. Kakashi oli puhunut minusta?
Vilkaistessani nopeasti muita keittiössä seisovia, huomasin heidänkin tuijottavan Kushinaa hämmästyneinä. Katsahdin nopeasti Kakashia ja huomasin pojan punastuneen. Käänsin katseeni takaisin Kushinaan ja hymyilin.
-Kakasi on myös kertonut teistä ja on ilo tutustua teihin. Vastasin kohteliaasti. Kushina nyökkäsi.
-Samoin. Mutta menkää nyt olohuoneeseen. Paitsi sinä rakas mieheni, sinua tarvitsen apuna täällä keittiössä. Kusihina hätisti meitä, mutta tarttui miestään, Minatoa, ranteesta tämän yrittäessä luikahtaa ulos keittiöstä.

Vilkaisin Kakashia, joka huokaisi helpottuneena ja tarttui minua kädestä, johdattaen perheen suureen olohuoneeseen. Olohuoneeseen tulvi valoa kahdesta suuresta ikkunasta, joita kehystivät valkoiset ja harmaat verhot. Toisen ikkunan vieressä oli biljardipöytä ja toisen ikkunan edessä oli kaksi suurta ja pehmeän näköistä valkoista nojatuolia. Nojatuolien vieressä oli suuri valkoinen sohva ja sen edessä musta tammipöytä. Suuri taulutelkkari oli upotettu seinään.

Istahdin toiseen nojatuoleista ja pian Deidara ilmestyi viereiseen tuoliin ja virnisti Kakashille.
-Sinä saat luvan istua sohvalla. Deidera totesi ja Kakashi ei voinut kuin totella. Deidara kääntyi minun puoleeni ja virnisti iloisesti.
-Mahtavaa tavata sinut vihdoinkin. Olin miettinyt kauanko Kakashi aikoo sinua pitää ties missä kellarissa. Vaaleatukkainen poika sanoi minulle, ojensi kätensä ja esitteli itsensä.
-Deidara. Ja sinä oletkin Iruka. Deidara sanoi iloisesti ja jäi tuijottamaan minua hymy huulillaan. Hymyilin pojalle pienesti ja käänsi katseeni sohvalle, jonne Kakashi oli istahtanut. Kakashin syvän ja hellän katseen sijaan törmäsin kylmään ja tutkivaan tuijotukseen.

Konan katseli minua päästä varpaisiin ja aloin tuntea oloni hyvin vaivaantuneeksi. Kiitin onneani, kun Itachi tökkäisi tyttöä olkapäähään ja pudisti pienesti päätään. Konan tuhahti ja loi katseensa mustaan mattoon, joka peitti lattian sohvien alla. Nyökkäsin Itachille pienesti. Poika hymyili hennosti ja kiristi pitkää poninhäntäänsä.

Nämä kaksi - Konan ja Itachi olivat työntäneet Kakashin lattialle istumaan ja varanneet paikan Painille, joka nyt istui Itachin vieressä minua tuijottaen. Tunsin punastuvani pienesti, joten käänsin katseeni lattialla istuvaan Kakashiin. Kakashi tuijotti Painia hyvin äkäisen näköisenä, mutta toinen poika vain virnuili takaisin.

Tämäkin vielä