Tähän alkuun nyt kuitenkin Ninja Mask 13-n mieleenjäävimpiä kommentteja..
Snizer;
...Tiedät mitä tehdä; JATKOA! ÒwÓ// *suukko poskelle*
Daligar;
Ilkeä Sai, vihaan sitä! *lähestyy Saita vastateroitetun veitsen kanssa*
Aww, toi kutitus kohta oli niin sulonen~ ja tuo~ loppu jossa Saske karkas kettunsa kanssa XD ihan paras.
Jing-Chan;
HIIIIIII!!!!!!!!!!!! :D ihana! :D räkätin kans tolle synnytys idealle. x'D
sasse on sellanen maaginen orava, hän tuppaa katoileen pimeässä. x'D
Mary-Chan;
Ihana! Paitti... *Kaivaa veitsen ja sen puolison kokkiveitsen esiin* ET VOI JÄTTÄÄ IRUKAA YKSIN! KAKASHIN TÄRVII OLLA VALE KUOLLUT TAI JTN! *Ahdistaa oni-chanin nurkaan ja uhkailee veitsellä silmät leimuten* Ja sai Yök! Mä melkein oksensin noille harhakuville!

....... tuo viimeinen kommentti pisti minut uusimaan testamenttini, koska tässä osiossa kuolee enemmän kuin yksi ihminen..henkilö..chakrater..HAHMO.. >.<""
ONI-PALLOMATKAAN!!! *poke-pallo lentää ja kettu-Oni-pokemon loikkaa ulos ja kaatuu pärställeen semejen keskelle*

"----" puhe
'----' ajattelu
[A/N;---] kirjoitajan kommentti
___________________________________________________________

Sai myhäili itsekseen aikaansaannoksiaan. Hän oli luonut kokonaisen Kakashi-armeijan, jotka oli tietenkin risteytetty suden kanssa, nyt mikään ei pysäyttäisi häntä. Kakashia ei mikään pysäyttäisi, se raatelisi kaike tieltään. Ja kaiken lisäksi variksenpelättimellä oli Sharingan. Täydellistä..

Sai mulkaisi Deidaraa, joka raahasi perässään raskasta säkkiä. 'Tuo tyyppi... Hän koettelee hermojani..'

-

Sasuke ähkäisi. Hän oli koko yön kantanut Narutoa selässään ilman taukoa. Vasta kun he olivat saapuneet aivan keskelle metsää, Sasuke uskalsi pysähtyä. Korppi laski kettusen pehmeälle nurmikolle ja katseli tätä hetken. Poikaparka näytti niin uupuneelta ja hauraalta. Sasuke pelkäsi tämän särkyvän aina kun hän koski poikaan.

'Se Sai... Kostan mitä hän teki Narutolleni...'

Vasta silloin, Sasuke älysi, etteivät he olleet syöneet mitään päiviin. [A/N; ja minäkö muka hidasälyinen.. =_="]
Metsässä saattoi olla kaneja ja lintuja, joita syödä. Paha vaan, että ensin ne piti löytää ja tappaa.

Sasuken silmiin nousi jokin outo kiille, kun hän ajattelikin tappamista.

Verenhimo värjäsi miehen silmät punaisiksi. Hän tunsi jonkin liikkuvan lähellään. Mies kääntyi nopeasti paikallaan, tuijottaen puskia.
Kaikki näytti oliivinvihreältä, verenpunaiselta ja harmaalta. Sasuken pää kääntyili sivuille vauhkona. Hän haistoi sen. Se oli tulossa tänne.
Korppi laskeutui polvilleen, valmiina hyökkäykseen. Hän suojasi Narutoa. Hän suojasi saalistaan. Tämä oli hänen saaliinsa. Hän ei antanut minkään muun koskea sitä. Se joka koskisi hänen saalistaan, kuolisi tuskallisesti. Hitaasti.
Tuskissaan. Verta vuotavana. Suu auki päästäen kauhistuneita ääniä jotka kuolema toi tullessaan. Viimein, tulisi hiljaisuus, hän saisi leikkiä elottomalla ruumiilla, ennen kuin söisi sen suihinsa. Maistelisi jokaista ruumiinosaa erityisen hitaasti. Tekisi syömisestä rituaalin.
"Sasuke?"
"ÄLÄ KOSKE!!"

Naruto tuijotti Sasukea kauhuissaan. Ennen niin kauniit ja kohteliaat silmät olivat värjäytyneet verenpunaisiksi. Verenhimon saattoi nähdä jo olemuksestakin. Mies hengitti raskaasti, hän hikoili. Kulmahampaat olivat pitkät ja terävät. Kynnet... Niillä saattoi raadella kenet-tai minkä tahansa.
"M-mitä....."
Uchiha tuijotti Narutoa-ei, saalistaan. Hänen kaunis pikkuinen saaliinsa. Kaunis pikkuinen saalis. Vikisi hänen edessään, kuin se itse haluaisi hänen repisivän pojan palasiksi. Silpuiksi. Saalis halusi vuodattaa kaikki verensä Sasukelle. Saalis halusi uhrautua.

Virne nousi Sasuken kasvoille. Hän alkoi liikkua kohti Narutoa, Saalistaja.
Naruto alkoi pakittaa takaperin vaistomaisesti, Saalis.
Mies liikkui nopeammin, kylmähiki nousi Naruton iholle. Hän pelkäsi.

Vaikka oli kesäpäivä, ilma alkoi yhtäkkiä tuntua todella kylmältä. Pimeys laskeutui metsään, juuri sellainen pimeys, joka oli jokaisessa kauhuelokuvassa. Vihreänharmaan vivahteinen pimeys.
Puu. Naruto oli pakittanut suoraan päin puuta. Se oli tiellä, ja Sasuke lähestyi nopeasti. Mies lipoi huuliaan pitkällä hirvittävällä kielellään. Kulmahampaat kimmelsivät, silmät kiiluivat tappavan uhkaavasti.
Enää muutama metri..

"S-Sasukeh-..se olen minä!! Naruto-" kettupoika tunsi Sasuken kylmän hengityksen paljaalla reidellään. Mies kuulosti käärmeeltä ja samalla vaikutti kuolleelta. Violetit jäljet olivat ilmestyneet Sasuken silmien ympärille. Silmät ne-
"SASUKE!!!!" Naruto karjaisi täydellä voimalla ja potkaisi miestä täyill' leukaan. Harhautus.
Naruto nousi ripeästi ja lähti juoksuun. Sasuke ärisi maassa hieroen leukaansa. Mies nousi seisomaan. Sen verran Naruto näki, kuinka Sasuke väänsi sijoiltaan menneen leuan takaisin paikoilleen. Sen jälkeen korppi levitti siipensä ja nousi ylös ilmaan.

Narutoa kylmäsi, hän vihasi kaikkea pelottavaa, hän oli nähnyt Kaunan Sakuran luona ollessaan 12-vuotias, hän ei ollut nukkunut silmäystäkään sitä seuraavina vuosina. Häntä hirvitti ajatus vieläkin naisestä, joka raahautui rappusia alas verisenä ja kuolleena, päästäen suustaan narisen äänen. Sasuke näytti aivan Kaunalta. Paitsi että hänen pupilliensa ympärykset olivat punaiset ja valkuaiset olivat mustat. [A/N; mä vihaan sua, Katinna ku pistit mut kattoon sen Kaunan.... =_="" Saat kattoo sen kakkosen ihan omin voimin..]

Poika nosti katseensa ylös puihin, hän ei nähnyt niiden latvuksia. Musta verho peitti ne. 'Sasuke...'
Hän jatkoi juoksuaan, vasta päästessään metsässä olevalle järvellä, hän uskalsi pysähtyä. Pojat, hän oli janoinen.
Naruto polvistui järven reunalla ja upotti kätensä viileään veteen. Ilma oli kylmä ja hän oli itse kylmän hien peittämä. Poika nielaisi. Häntä pelotti ihan hirveästi. Pelon kyyneleet polttivat silmäkulmissa.
Hän toi vettä käsillään lähelle kasvojaan tuijottaen kuvajaistaan. Hän näytti hirveältä. Kettupoika pesi kasvonsa veden kanssa. Hän kurottautui nostamaan uuden kerran vettä, tällä kertaa jokin tarrasi hänen ranteeseensa. Poika kiljaisi, yrittäen saada kätensä irti.
Käsi.
Valkeanharmaa käsi oli ottanut lujan otteen hänen ranteestaan.
Naruto alkoi kirkua hysteerisesti. Kivi, hän tarrasi siihen. Uzumaki alkoi hakata kättä irti ranteestaan kivenmurikalla samalla kirkuen hysteerisesti. Verinen ja kalpea käsi irtosi ja upposi takaisin veden alle.

Naruto tärisi. Hän itki. Hän tuijotti veden pintaa paniikissa. Hänen kasvoiltaan valui hiki, kylmä hiki ja jotain muuta. Naruto näki kuinka punainen neste valui hänen ohimoaan pitkin poskelle. Poika käänsi hitaasti katseensä oikeaan käteensä, jossa kivenmurikka oli.
Verinen käsi piteli kiveä.
Nopea pään käännös. Äskeinen puhdas ja samalla kammotta järvi olikin harhakuva. Se olikin vain....
"Verta..Ahaha..Se on verta.. Kaikkialla verta... Verijärvi..Aaaahhahahahah...AHAHAHAHAHA!!!!"
Naruto nosti päänsä kohti mustaa verhoa. Hullun ilme oli vallannut hänen kasvonsa. Hän nauroi..hullunnaurua.
"SE ON VAIN VERTA!! AHAHAHAHAHAHAHAHAHA!!!!" kettupoika kiersi kätensä polviensa ympärille ja lakoi keinuttaa itseään. Hän tärisi.
Hän mutisi verestä.. Nauroi aina välillä. "Verta..Heh..se on verta..sitä on kaikkialla..AHAHA..." Naruto sulki silmänsä keinuen vielä eteen ja taakse.
Kun hän avasi silmänsä...Oli verinen järvi tiessään.. Samoin verinen käsi ja veri hänen kasvoillaan.
Kivi oli edelleen hänen kädessään. Naruto tuijotti sitä. Mitä tämä oli?! Poika paiskasi kiven järveen. Se aiheutti pieniä aaltoja. Naruto kurkisti jälleen järveen. Hän näki vain oman kuvajaisensa.
'Naruto..'
Nimeltä mainittu poika käänsi katsettaan sivuilleen. Ei mitään. Kääntäessään katseensa takaisin veteen hän tuijotti suoraan mustanpunaisiin silmiin.
Naruton silmät laajenivat kauhusta. Hän aukaisi suunsa huutaakseen, mutta Sasuke kiersi kätensä pojan ympärille ja veti tämän mukanaan järveen.

---

Deidara tunsi Sain tummien silmien katseen selässään. Häntä värisytti. Sasori oli kadonnut jäljettömiin. Hän ei ollut nähnyt Sasoria sitten eilisillan. Mies oli tullut hänen luokseen ja kertonut kuinka paljon tätä rakasti, suudellut häntä ja lähtenyt. Deidara oli pitänyt koko tilannetta perin kummallisena.

"Dei-san, tulisitko luokseni hetkeksi.."

-

Sai johdatti Deidaran pieneen pimeään huoneeseen. Siellä ei ollut heidän lisäkseen muuta kuin leikkelypöytä jonka päällä ilmeisesti makasi joku, Deidara ei vain tiennyt kuka, koska valkoinen kangas oli ruumiin päällä.
"Deidara, jokaisen on opittava luopumaan tärkeästä asiasta, minä olen joutunut luopumaan kahdestä rakkaasta asiasta, ja nyt sinäkin saat luopua DeiDei-chan.." Sain leikitteli Deidaran nimellä. Blondi nielais, mitä helvettiä nyt tapahtuisi?!
"Kohtaa uusin käskyläiseni-" Sai vetäisi lakanan pois ruumiin päältä. Deidara tuijotti ruumista shokissa ja samalla paniikissa."-Sasori-no-danna~<3"
Deidaran huuto ja itku kaikuivat huoneen seinistä.

--

Iruka tuijotti aallokkoa. Kakashi oli kuollut. Hän tiesi sen. Hän oli saanut Kakashilta syntymäpäivälahjakseen kukan, joka kuolee vasta, kun sen antaja on menehtynyt. Iruka oli aluksi kauhistunut ajatusta, mutta hyväksyi lahjan, huomattuaan kuinka kaunis kukka oli. Se tuoksui hyvältä ja rauhoitti häntä aina, kun Kakashi oli matkoilla. Tänään, sen terälehdet olivat pudonneet ja varsi sekä lehdet olivat muuttuneet mustaksi.

Iruka tuijotti aallokkoa kylmästi. Hän ei pystyisi jatkamaan eläänsä ilman Kakashia. Hän ei voisi kuvitellakkaan itseään kenenkään muun kanssa kuin Kakashin. Mutta nyt hänen Kakahsinsa oli kuollut.
Suoraan hänen allaan oli kova aallokko joka hakkasi kalliota, aina vain korkeampia aaltoja, kuin ne hapuilisivat Irukaa. Ne halusivat Irukan luokseen. Aaltojen alla oli tappava kivikko, pudotuksesta ei voisi selvitä hengissä.
Askel ja siinä se.....
Iruka astui askeleen eteenpäin, nauttien pudotuksen nopeudesta ja tuulesta joka hyväili hänen kasvojaan.
'Hyvästi julma maailma..Näemme pian, rakkaani..'

Aalto[A/N; A-A-AA.. Snizer~~..<3] nielaisi Irukan ja iskeytyi päin kallionseinää..


________________________________________________________________

End of part 14......... Jonkun verran Kauna-aiheista meininkiä, mutta samapa tuo.. =_=
KOMMENTTEJA... tai mä tapan DeiDein.... =w= ja virheitä saattaa olla, koska on sen verran pimeää, etten näe näppäimistöä....
*kalpeat kädet kiertyvät Onin ympärille ja vievät mukanaan*