2. Luku Aamusuihku ja outo tyttö

Sasuke nukkui sikeästi huoneessaan peitto korviin saakka vedettynä. Yöpöydällä makasi yksinäinen pilleri ja sen vieressä seisoi täysi vesilasi. Poika tuhisi tyytyväisenä, autuaan tietämättömänä siitä, että hänet tultaisiin pian herättämään. Juuri silloin oveen koputettiin terävästi ja sen takaa kuului äkäinen huuto:
    ”Ylös! Heti!”
    ”Mmh”, Sasuke ynisi.

Sasuke kuuli oven avautuvan ja jonkun saapastelevan hänen sänkynsä jalkopäähän.
    ”Sasuke, ylös nyt!”
    ”Ihan kohta.”
    ”Ei vaan nyt!”

Äkkiä Sasuke tunsi kuinka joku vetäisi häneltä peiton pois. Vaistomaisesti poika vetäytyi kippuraan kylmän ilman syöksyessä hänen iholleen.
    ”Anna peitto takaisin, senkin kusipää!” Sasuke huusi ja ponnahti istualleen nähdäkseen kuka peiton oli varastanut.

Se oli hänen käytävävastaavansa Orochimaru. Kauaa hän ei ehtinyt miestä mulkoilla kun tunsi läimäyksen poskellaan. Sasuke ei äännähtänytkään, sillä tiesi miehen odottaneen sitä.
    ”Sasuke, tuo oli toivottavasti viimeinen kerta kun käytät minun kuulleni noin siivotonta kieltä”. Orochimaru sanoi pehmeästi, tosin hänen silmänsä kiiluivat vaarallisesti. ”Sinulla on kymmenen minuuttia aikaa kerätä kimpsusi ja kampsusi ja painua suihkutiloihin.”
    ”Täh, päästäänkö me tänään suihkuun?”
    ”No mitäpä luulet? Mene nyt tai jäät ilman suihkua”, Orochimaru tokaisi heittäen peiton takaisin Sasukelle ja lähti huoneesta herättelemään muita.

Sasuke haukotteli makeasti ja notkisti selkäänsä saaden jokaisen selkänikaman rutisemaan. Sitten hän meni vaatekaapilleen ja kaivoi sieltä pyyhkeen, mustat farkut, mustan kauluspaidan, bokserit ja sukat. Hän potki tennarit hajamielisesti jalkaansa ja lähti kävelemään kohti suihkutiloja. Suihkutilat sijaitsivat kellarikerroksessa ja olivat yhteissuihkuja, tytöt ja pojat kävivät luonnollisesti eri suihkutiloissa. Suihkuun pääsi kerran tai kahdesti viikossa, riippuen hoitajien mielialoista. Jos huonosti kävi, he eivät päässeet koko viikkona.
Päästyään pukuhuoneeseen Sasuke laski vaatteensa ja pyyhkeensä pitkälle penkille. Hän oli aikeissa riisua kenkänsä, muttei ehtinyt tehdä sitä, koska Naruto loikkasi hänen viereensä ja kiljaisi suoraan hänen korvaansa:
    ”Heiii Sasuke!”
    ”No heipä hei”, Sasuke murahti ärtyneesti korvaansa hieroen.
    ”Ei kannata välittää tuosta, se on aina aamulla äreä”, Naruto pulputti ja veti selkänsä takaa Gaaran ja tuuppasi hänet istumaan Sasuken viereen.

Sasuke vilkaisi Gaaraa hieman hämmentyneenä, sillä ei ollut jostain syystä tunnistanut häntä. Äkkiä korppihiuksinen tajusi syyn ja ähkäisi:
    ”En ollut tunnistaa sinua, kun sinulla ei ole meikkiä!”
    ”Hyvä huomio Sasuke-kulta, yleensä yöksi pestään meikit pois”, Naruto sanoi näsäviisaasti ja istahti Sasuken toiselle puolelle.
    ”Jaaha, mutta mennäänkö me jo suihkuun vai istutaanko tässä koko aamu?”

Pojat riisuutuivat ja sieppasivat pyyhkeet mukaansa. Kaikki pojat olivat kerääntyneet jonoon suihkuhuoneen oven eteen. Naruto vilkuili jo uteliaasti muiden poikien intiimejä alueita saaden osakseen murhaavia silmäyksiä. Sasuke yritti olla välittämättä ystävänsä pervoilusta ja käänsi katseensa Gaaraan. Ihmeekseen hän huomasi Gaaran katselevan tiiviisti varpaitaan ja yrittävän näyttää mahdollisimman pieneltä. Vielä enemmän korppihiuksinen hämmentyi huomatessaan, että punapään keho oli täynnä ruhjeita ja haavoja. Lisäksi kaula ja rintakehä olivat täynnä outoja punaisia läikkiä. Gaara kohotti päätään ja nähdessään Sasuken tuijottavan häntä, hän painoi katseensa nopeasti takaisin jalkoihinsa. Sasuken teki mieli kysyä pojalta, mistä tämä oli haavansa saanut, muttei ehtinyt, sillä silloin kajahti Ibikin ääni:
    ”No niin räkänokat! Pääsette suihkuun heti kun olette muodostaneet kunnollisen jonon, jos putkiaivoillanne siihen pystytte.”

Pojat korjailivat kiireesti jonoaan suoremmaksi ja kun he olivat asemissa, Ibiki avasi suihkuhuoneen oven ja kaikki kävelivät ripeästi sisään. He ripustivat pyyhkeensä naulaan ja asettuivat valmiiksi suihkun alle.
    ”Kannattaa sitten käydä nopeasti, meillä on vain kymmenen minuuttia aikaa”, Naruto sanoi Gaaralle ja silloin hänenkin katseensa osui punapään kehoon. ”Mitä sinulle on-?”

Enempää Naruto ei ehtinyt sanoa, sillä juuri silloin kylmä vesisuihku ampaisi suihkusta hänen niskaansa. Blondi kiljahti säikähdyksestä, muttei aikaillut hetkeäkään, vaan tarttui shampoo pulloon ja kaatoi siitä shampoota suoraan päähänsä.
Sasuke vilkaisi Gaaraa, muttei osannut lukea tämän kasvoilta mitään. Punapää ei vilkaissut häneen kertaakaan vaan hieroi saippuaa vahingoittuneelle iholleen ilmekään värähtämättä. Vasta kun hänen kätensä lipsahti violetin kirjavan haavan päälle, Gaaran kasvot värähtivät kivusta, mutta hän ei päästänyt äännähdystäkään. Äkkiä veden tulo loppui ja Ibiki huusi:
    ”Ottakaa pyyhkeenne ja menkää huoneisiinne. Aamupala tarjoillaan tunnin kuluttua.”

Pojat kävelivät naulakoille ja sieppasivat pyyhkeensä naulasta. Sasuke ei voinut olla huomaamatta kuinka Gaara yritti piiloutua mahdollisimman perusteellisesti pyyhkeeseensä. He kävelivät kukin oman vaatepinonsa luokse ja alkoivat kuivailla nopeasti itseään.
    ”Mitäs meillä on aamupalan jälkeen?” Naruto kysyi vetäen boksereita jalkaansa.
    ”No oppitunti with Kabuto”, Sasuke huokaisi.
    ”Kukas se on?” Gaara kysäisi.

Sasuken ja Naruton katseet lennähtivät oitis Gaaran paljaaseen rintakehään, mikä sai punapään punastumaan ja tunkemaan kätensä farkkujensa taskuun.
    ”Kabuto on yksi opettaja. Orochimarun hyvä ystävä”, Sasuke sanoi lopulta. ”Voit vain kuvitella miten hullu täytyy olla jos on Orochimarun kaltaisia kavereita. Sait varmaan jonkinlaisen kuvan Orochimarusta aamuherätyksen perusteella.”

Gaara ei ehtinyt vastata kun äkkiä heidän takaansa kuului huuto:
    ”Hei, sinä punapää!”

Kolmikko kääntyi ja näki mustahiuksisen pojan kävelevän kolmen ystävänsä kanssa heidän luokseen. Pojalla oli kapeat harmaat silmät, jotka hädin tuskin näkyivät raskaan otsatukan alta. Hänen ilmeensä oli kopea ja välinpitämätön.
    ”Mitä nyt Hiro?” Sasuke ärähti.
    ”Ei minulla sinulle asiaa ollut”, Hiroksi kutsuttu poika tuhahti ja kääntyi Gaaran puoleen. ”Sinähän olet se uusi tyyppi vai mitä?”
    ”Niin”, Gaara tokaisi.
    ”Mistä olet saanut nuo?” Hiro töksäytti ja painoi sormensa punapään rintakehässä olevan punaisen jäljen päälle.

Pukuhuoneessa oli aivan hiljaista, jokainen silmäpari oli kääntynyt seuraamaan tilannetta. Äkkiä Gaara huitaisi Hiron käden pois ja sanoi neutraalisti:
    ”Ja se ei kuulu sinulle paskan vertaa. Painu vittuun siitä.”

Pukuhuoneessa kohahti kaikkien henkäistessä hämmästyksestä. Sasuke ja Naruto tuijottivat suut auki Gaaraa. He eivät olisi ikinä uskoneet punapään uskaltavan puhua Hirolle tuohon sävyyn, sillä he olivat saaneet Gaarasta sellaisen kuvan, että tämän olisi ujo ja arka.
Ilmeisesti Hirolle tämä oli ollut yllätys, sillä hänen suunsa oli avautunut hieman raolleen. Hiron kaverit alkoivat naksutella uhkaavasti rystysiään, jolloin Hirokin toipui hämmästyksestään.
     ”Kuinka sinä uskallat?” hän ärähti.
    ”Aivan helposti. En näe syytä miksen uskaltaisi.”

Hiron kaverit vilkaisivat Hiroa valmiina syöksymään punapään kimppuun, mutta tämä nosti kätensä ja tuhahti:
    ”Annetaan tämän kerran olla pojat. Mutta sinä, muista että kosto elää. Kun saan tietää heikkoutesi, voit olla varma, ettet hevillä selviä.”
    ”Sopii yrittää”, Gaara sanoi välinpitämättömästi.

Hiro väläytti hänelle varoittavan katseen ja poistui sitten pukuhuoneesta kaverit kintereillään. Gaara huokaisi syvään ja vetäisi T-paidan päälleen. Kun hän oli laittanut vielä kengät jalkaansa ja vetänyt hupparinsa vetoketjun kiinni, hän kääntyi Naruton ja Sasuken puoleen jotka tuijottivat häntä edelleen suut auki. Punapää kohotti olemattomia kulmakarvojaan ja kysyi:
    ”No mikä nyt on?”
    ”Si-si-si”, Naruto änkytti.
    ”Niin mitä?”
    ”Sinä vittuilit ihan pokkana Hirolle!”
    ”Mitä siitä?”
    ”Mitä siitä!” Naruto ulvaisi. ”Etkö tajua, tuo on koko C-käytävän pahin tappelija. Hän kostaa tämän sinulle varmasti!”
    ”Enpä usko.”
    ”Sinä et nyt ymmärrä! Häntä epäillään useista murhista, mutta niitä ei vain ole koskaan saatu todistettua.”
    ”Minulle on aivan sama, paljonko hän aikoo minua hakata, koska sillä ei ole minuun mitään vaikutusta. Ja sen hän tulee varmaan itsekin huomaamaan”, Gaara tokaisi.

Naruto vaikeni hämmentyneenä ja alkoi sitten kiireesti vetää vaatteita päälleen. Kun Sasuke ja Naruto olivat pukeneet, kolmikko lähti pukuhuoneesta kohti C-käytävää. Sasuke oli jo menossa omaan huoneeseensa, kun Naruto tarrasi häntä hihasta.
     ”Äläs nyt vielä karkaa. Me mennään kaikki Gaaran huoneeseen. Vai mitä Gaara?”
    ”Ai mennään vai?” Gaara hämmästeli.
    ”No joo, joo! Tulkaa jo laiskimukset!” Naruto hihkaisi ja lähti juoksemaan käytävää pitkin sellaista vauhtia, että parkettiin jäi kiihdytysjäljet.

Gaara ja Sasuke vaihtoivat huvittuneita silmäyksiä ja lähtivät sitten Naruton perään, joka pomppi kärsimättömänä tasajalkaa Gaaran huoneen edessä.
    ”Viimeinkin!” blondi huudahti, kun kaksikko oli päässyt hänen luokseen.

Gaara työnsi avaimen lukkoon ja työnsi oven auki. Kolmikko astui sisään ja Naruto säntäsi Gaaran petaamattomalle vuoteelle makailemaan. Gaara penkoi laukustaan kajaalin ja siirtyi pienen peilin eteen meikkaamaan. Sasuke ei voinut olla huomaamatta kuinka vakaasti ja varmasti kynä liikkui luomen päällä lipsahtamatta kertaakaan. Jostain syystä Sasuken kädet hikosivat äkisti ja hän huomasi sykkeensä kohonneen. Korppihiuksisen teki mieli pamauttaa itseään jollain raskaalla. Kiihottuiko hän siitä, että näki Gaaran meikkaavan? Ajatus oli kertakaikkisen naurettava, juurihan hän oli nähnyt pojan alasti, eikä ollut silloinkaan reagoinut mitenkään. Muisto Gaaran alastomasta vartalosta sai Sasuken housun etumuksen tuntumaan kumman kireältä. Sasuke tunsi olevansa pyörällä päästään, miksi hän reagoi vasta tässä vaiheessa? Toisaalta, jos tarkemmin ajatteli, hän oli erittäin iloinen, ettei hän ollut reagoinut suihkutiloissa, sillä se olisi ollut vähintäänkin noloa.
Korppihiuksisen sekavan ajatusmaailman keskeytti Naruton kovaääninen puhe:
    ”Hei Gaara! Miksi sinä oikein meikkaat?”

Nyt Sasuken teki mieli pamauttaa itsensä sijaan Narutoa. Eikö tuo urpo ikinä voinut miettiä ennen kuin puhui?
    ”Naruto!” korppihiuksinen ärähti.
    ”Mitä nyt taas? Minä vain kysyin yksinkertaisen kysymyksen!”
    ”No mitä se sinulle oikein kuuluu meikkaako hän vai ei?”
    ”Mutta kun minä haluan tietää!”
    ”Lähinnä tyylisyistä”, Gaara sanoi keskeyttäen poikien sanasodan ja kääntyi heidän puoleensa. ”Aluksi tein sen siksi, koska yritin siten peittää tummat silmänaluseni, mutta nykyään teen sen vain tavan vuoksi.”
    ”Ahaa!” Naruto sanoi ja kääntyi sitten Sasuken puoleen. ”No siinä näit, ei kysymyksessä ollut mitään pahaa!”

Sasuke vain pudisteli päätään, mutta Naruto ei siitä välittänyt vaan pörrötteli hiuksiaan.
    ”Alkaa olla kohta kuivat”, hän höpötti itsekseen.

Gaara istahti tuolille Sasuken viereen, muttei sanonut mitään. Sasuke käänsi oitis katseensa punapäähän ja alkoi mittailla häntä katseellaan. Kaunis, vaalea iho oli virheetön, vaaleanpunaiset huulet olivat melko pienet ja kapeat. Vartalo oli hoikka, muttei kuitenkaan liian laiha, kädet ja jalat olivat sirot ja pienet.
Äkkiä Gaara käänsi katseensa korppihiuksiseen saaden pienen punan nousemaan tämän kasvoille. Gaaran vihreiden silmien tutkiva katse oli suorastaan läpitunkeva ja Sasukesta tuntui kuin olisi muuttunut hyytelöksi. Hän ei ollut hämmentynyt siitä, että oli kiinnostunut punapäästä vaan siitä, että oli vasta nyt alkanut kiinnittää paremmin huomiota tämän ulkonäköön ja kiinnostua tästä enemmän.
    ”Mitä sinä tapitat?” Gaara kysyi palauttaen Sasuken takaisin maanpinnalle.
    ”Eeh, tuota. Olin vain ajatuksissani”, korppihiuksinen sopotti.
    ”As always!” Naruto huikkasi vuoteelta.

Äkkiä ovelta kuului heikko koputus ja Gaara nousi tuolistaan ja meni avaamaan oven. Ovella seisoi tyttö, joka oli luonut katseensa varpaisiinsa. Tytön mustat, märät hiukset valuivat kasvoille, saaden tämän näyttämään hieman karmealta. Sitten tyttö kohotti katseensa ja kasvot lipuivat hiusten takaa näkyviin. Harmaat silmät kohtasivat vihreät ja tyttö kuiskasi:
    ”Hei Gaara.”
    ”Kuinka tiedät nimeni?” Gaara kysyi hieman varuillaan.
    ”Gaara, kuka siellä on?” Naruto huusi.

Naruton äänen kuullessaan tyttö valahti vitivalkoiseksi ja näytti märkine hiuksineen aivan hukkuneelta.
    ”Ei, ei häntä. En halua, sinä lupasit minulle…”, tyttö kuiskaili hätääntyneenä.
    ”Mitä minä olen luvannut sinulle?” Gaara kysyi hämmentyneenä.
    ”Ehkä joskus myöhemmin sitten. Lupaathan odottaa minua, lupaathan!”
    ”Mistä sinä?-”
    ”Lupaa!” tyttö henkäisi ja tarttui Gaaraa kauluksista.
    ”Okei, okei”, Gaara sanoi tietämättä lainkaan tekikö oikein.
    ”Kiitos, tiesin että voin luottaa sinuun”, tyttö kuiskasi silmät kimmeltäen ja juoksi pois paikalta.

Gaara sulki oven ja istahti takaisin tuolilleen.
    ”Oliko se Hinata?” Sasuke kysyi.
    ”Kuka?”
    ”Sellainen mustahiuksinen tyttö, joka puhuu kummia juttuja. Ja sen silmät vasta oudot onkin”, Naruto sanoi ja nousi sängyllä istumaan.
    ”Joo kai”, Gaara sanoi.
    ”Mitä hän tällä kertaa sekoili?” Naruto kysyi.
    ”En… en oikein tiedä. Hän vannotti minut lupaamaan, että odottaisin häntä. Ja hän tiesi nimeni!”
    ”Hän onkin aika kummallinen. Pysy kaukana hänestä, hän on ihan oikeasti sekopää!”
    ”Hän tuntuu elävän omassa maailmassaan. Häntä ei voi ymmärtää”, Sasuke sanoi.
    ”Onko hänelle tapahtunut jotain?” Gaara kysyi ja hänen äänensä oli epätavallisen kireä.
    ”Ei mitään tietoa. Ei hän ole koskaan kertonut siitä. Jos häneltä kysyy, hän vain rupeaa itkemään ja selittämään jotain ihan kummallista. Tai sitten hän ei ole kuulevinaan vaan kohtelee muita kuin esineitä”, Sasuke selitti.
   ”Jos hänellä on jotain menneisyyden traumoja?” Gaara ehdotti.
   ”Ehkä, sitä emme saa varmaan koskaan tietää”, Naruto sanoi olkiaan kohauttaen. ”Mutta hei, meidän pitää nyt kiirehtiä, jos me aiotaan ehtiä aamupalalle!”

Kaverukset lähtivät yhdessä kävelemään ruokasaliin, mikä olikin jo melko täynnä ruokailevia nuoria. Naruto kiilasi nyreän tyttö lauman ohi jonon alkuun Sasuke ja Gaara vanavedessään. Tytöt nurisivat ärtyneenä, mutta pojat eivät välittäneet siitä vaan ottivat tyynesti sämpylänsä vadista. Kaverukset istahtivat pitkän pöydän päähän ja availivat kuivakoita sämpylöitä kelmun sisältä.
    ”Sasuke hae minulle kuppi kahvia”, Naruto komensi.
    ”Hae itse omat kahvisi”, Sasuke mumisi leipäänsä.
     ”Sasseee!” Naruto inisi niin kovaa, että lähimmät alkoivat tirskua.
    ”Älä kutsu minua tuolla nimellä!” Sasuke ärähti naama punaisena.
    ”Sasse, Sasse, Sasse-sammakko!”

Siinä vaiheessa Sasuke pomppasi tuolistaan ja lähti harppomaan vihaisesti kohti kahvipistettä. Naruto hihitteli vahingoniloisena katsellessaan Sasukea, joka jonotti niin äreän näköisenä, ettei kukaan olisi ihmetellyt jos tämän pään päälle olisi ilmestynyt sadepilvi.
    ”Kyllä minä tiedän, miten Sasukea käsitellään”, blondi sanoi Gaaralle. ”Tiedätkös, hän ei voi kestää sitä, että joutuu naurunalaiseksi. Häntä on helppo kiristää!”
    ”Mm”, Gaara mumisi hajamielisesti.

Silloin Sasuke palasi kourassaan kolme kahvikuppia, jotka hän paukautti pöytään.
    ”Siinä on sinullekin, jos haluat”, Sasuke murahti Gaaralle.
    ”Ai joo kiitti”, Gaara vastasi häkeltyneenä.
    ”Saa nähdä onko se tänään keitetty tiskivedestä”, Naruto sanoi ja hörppäsi kahvimukistaan varovasti. ”On tämä ihan juomiskelpoista”, hän jatkoi olkiaan kohauttaen.

Gaara hörppäsi omasta mukistaan ja oli tukehtua, kahvi oli aivan järkyttävän makuista.
    ”Hyi helvetti”, Gaara ähkäisi kun oli saanut nielaistua.
    ”Kuule, tämä on ihan hyvää verrattuna siihen kahviin mitä täällä joskus on. Ja muutenkin ruoka on täällä ihan perseestä, että älä elättele turhia toiveita”, Naruto sanoi.

Gaara ei vastannut vaan alkoi syödä sämpyläänsä, jossa tuskin edes oli margariinia. Sasuke vilkaisi punapäätä ja huomasi tämän kasvoilla pienen alakulon.
    ”Hei, mikä nyt on?” hän kysyi ja pukkasi poikaa käsivarteen.
    ”Mietin vain”, punapää vastasi ja laski sämpylän kädestään, ”Että oliko tämä oikea ratkaisu.”
    ”Miten niin ratkaisu? Eikös sinua pakotettu tänne?” Naruto ihmetteli.
    ”Ei. Tulin vapaaehtoisesti.”

Naruto veti kahvit nenäänsä niin, että ne roiskuivat pitkin pöytää.
    ”MITÄH?” hän huudahti.
    ”Älä vedätä”, Sasuke sanoi silmät pyöreinä kuin lautaset.
    ”Totta se on ”, Gaara sanoi punastuen.
    ”Mitä helvettiä? Kuka nyt niin hullu on, että tulee tänne vapaaehtoisesti?” Naruto ähkäisi.
    ”Ajattelin vain, että täällä voisi kenties olla parempi kuin kotona. Että saisin olla rauhassa isältäni.”
    ”Mitäs sinulla on isääsi vastaan? Onko hän tehnyt jotain?” Naruto uteli.

Siinä vaiheessa Gaara punastui niin perinpohjaisesti, että muistutti lähinnä punajuurta.
    ”Minä… minun on mentävä”, hän mutisi ja juoksi ripeästi ulos ruokailutilasta.

Sasuke ja Naruto jäivät ihmeissään tuijottamaan hänen perässään.
    ”Mitä hän oikein salailee?” Naruto mietti.
    ”En tiedä”, Sasuke vastasi. ”En todellakaan tiedä.”