3. Luku Woody

Sasuke istui luokkahuoneessa ajatuksiinsa vaipuneena eikä kuullut sanaakaan Naruton puheesta. Naruto istui hänen oikealla puolellaan ja Gaara vasemmalla. Blondi oli nostanut jalkansa pulpetille ja pureskeli vimmatusti lyijykynäänsä, harmistuneena siitä ettei häntä taaskaan kuunneltu.
    ”Hei Sasuke”, Gaara sanoi äkkiä.
    ”Mmh?” Sasuke mutisi heräten horroksestaan.
    ”Sitä vain että… Millaisia oppitunnit ovat?”
    ”Aivan kauheita!” Naruto kiekaisi ennen kuin Sasuke ehti vastata. ”Tämä tuntihan on uskontoa, joten Kabuto varmasti tenttaa meitä, että olemmeko ymmärtäneet mitä pahaa olemme tehneet. Sen jälkeen hän saarnaa, että joudumme kaikki helvettiin. Ja lopun tuntia hän vain käskee meitä vastaamaan joihinkin kysymyksiin uskontoon liittyen ja jos ei tiedä, niin saa karttakepistä!”
    ”Karttakepistä?” Gaara kysyi vavahtaen.
    ”Naruto!” Sasuke ärähti. Kuinka joku pystyi olemaan noin tahditon?
    ”Mitä nyt taas?” Naruto kysyi loukkaantuneena.

Sasuke nytkäytti päätään Gaaraan päin, joka näytti perin pohjin hermostuneelta. Siinä vaiheessa Naruto tajusi mokanneensa ja sanoi epävarmasti naureskellen:
    ”Mutta ei siitä kannata välittää, kun Kabuto on muutenkin ihan kahjo. Hän on jopa antanut sille karttakepille nimen, Woody.”

Sasuken teki mieli lyödä päänsä pöytään. Eikö tuo tumpelo keksinyt yhtään järkevämpää sanottavaa? Mutta Gaara vain naurahti väkinäisesti ja käänsi sitten katseensa takaisin pulpetilla lepääviin käsiinsä. Sasuke halusi sanoa jotain lohduttavaa, muttei keksinyt mitään järkevää.
Silloin Kabuto saapasteli harmaat hiukset liehuen paikalle.
    ”No niin onkos kaikki paikalla?” hän kysyi ja ojensi silmälasejaan keskisormellaan ylemmäs, jolloin eräs tyttö alkoi hihittää ja imitoida hänen silmälasien korjailuaan.

Kabuto huomasi tämän, sillä silloin hänen silmänsä siristyivät ja hän saapasteli punahiuksisen tytön luo, joka painoi äkisti katseensa.
    ”Mitä show’ta sinä kuvittelet täällä pitäväsi?” Kabuto kysyi pisteliäästi.
    ”En mitään”, tyttö inahti peloissaan.
    ”Sormet pulpetille!” mies ärähti.

Tyttö oli niin peloissaan, ettei uskaltanut vastustella, vaan laittoi kätensä kiltisti pulpetille. Karttakeppi viuhahti ja iskeytyi korvia huumaavasti tytön sormille. Tyttö parahti tuskasta, mutta Kabuto ei ollut lopettanut, hän läimäytti tytön sormia vielä viidesti, kunnes palasi takaisin luokan eteen.
    ”No niin… Eli ketkä ovat poissa?” hän jatkoi tyynesti, eikä ollut kuulevinaan tytön hiljaista nyyhkytystä.

Kabuto tutkaili istumajärjestystä ja hänen kulmansa kurtistuivat. Silmälasejaan korjailleen, hän kohotti katseensa ja katsoi Gaaraa, joka säpsähti kuin ruoskan iskusta.
    ”Kukas sinä olet?” Kabuto kysyi kylmästi.
    ”Tuota… olen uusi täällä ja…”
    ”Nimi?”
    ”Gaara.”
    ”Vai niin. No vaikka oletkin uusi, se ei tarkoita sitä, että sinulla olisi jotain erityisoikeuksia. Kohtelen sinua aivan samalla tasolla kuin muitakin.”
    ”En minä sitä odottanutkaan”, Gaara sanoi uhmakkaasti.

Kabuton kylmien silmien katse viipyili hetken punapäässä, kunnes hän äkkiä pamautti:
    ”Kerro minulle buddhalaisuuden pääpiirteet.”

Gaara näytti hämmentyvän Kabuton sanoja niin perinpohjaisesti, ettei saanut sanaa suustaan.
    ”No? Etkö tiedä?”
    ”E-en”, Gaara sopersi.

Kabuton huulet vääntyivät vahingoniloiseen hymyyn ja hän käveli punapään luokse.
    ”Sormet pulpetille”, hän komensi.

Sasuke katsoi hiljaisena, kun punapää nosti kätensä pulpetille. Kabuton karttakeppi kohosi ja silloin Sasuke tajusi tekevänsä jotain, mitä ei olisi koskaan uskonut tekevänsä. Hän tönäisi Gaaran kädet nopeasti syrjään, jolloin isku osui hänen sormilleen. Sasuke inahti pienesti ja veti kätensä äkisti pois.
Kabuto katsoi hieman pöllämystyneenä ensin Gaaraa ja sitten Sasukea, joka hieroi kipeitä sormiaan.
Sitten miehen kasvot vääntyivät pelottavaan irveeseen ja hän tarttui Sasukea kauluksista.
    ”Mitä helvettiä sinä pelleilet?”

Sasuke ei vastannut, mikä sai Kabuton yhä suuremman raivon valtaan.
    ”Tiedoksesi ansaitsit juuri kymmenen uutta iskua sekä sinulle, että ystävällesi!”
    ”Ja kukahan tässä on tahditon”, Naruto mutisi Sasukelle, mutta Kabuto ei onneksi kuullut sitä.
    ”Molemmat, sormet pulpetille.”

Sasuke ja Gaara nostivat kätensä alistuneina pulpetille. Kabuto alkoi siinä samassa hakata ensin Sasuken sormille, joka yritti huultaan purren olla päästämättä äännähdystäkään, mutta ei voinut estää pieniä vinkaisuja, jotka karkasivat väkisin hänen suustaan. Äkkiä Kabuto lopetti ja katsoi huohottaen korppihiuksista, joka hieroi kivistäviä sormiaan. Sitten hän kääntyi punapään puoleen, joka tuijotti tiiviisti pulpetin kantta. Ja taas Kabuton karttakeppi lauloi. Sasuke vilkaisi Gaaraa, joka tuijotti edelleen pulpettiaan. Korpihiuksisen hämmästykseksi poika ei edes vinkaissut, vaikka karttakeppi hakkasi tämän sormia sellaisella voimalla, että koko pulpetti tärisi. Kabutokin näytti huomanneen sen, sillä hän ei lopettanut hakkaamista, vaikka oli lyönyt jo yli kymmenen kertaa.
Kun punapää ei näyttänyt lannistuvan, Kabuto lopulta lopetti ja katsoi raivokkaasti häntä, muttei sanonut mitään.

Lopputunti sujui melko rauhallisesti, sillä heidän piti vain kuunnella Kabuton saarnausta helvetistä ja kaikesta muusta kauheasta, mikä tulisi heitä varmasti odottamaan kuoleman jälkeen. Sasuke vilkuili varovaisesti punapäätä ja tämän käsiä, sillä Gaara ei ollut liikauttanutkaan käsiään sen jälkeen, kun niitä oli hakattu.
Lopulta kun tunti loppui, Sasuke nousi seisaalleen ja nosti reppunsa irvistäen lattialta, sillä hänen käsiään kivisti vielä vähän. Pakatessaan kirjaansa, hän kuuli masentuneen voihkauksen ja tömähdyksen. Sasuke kohotti katseensa ja näki Gaaran yrittävän nostaa reppua lattialta, mutta siitä ei tullut yhtään mitään.
    ”Tarvitsetko apua?” Sasuke kysyi.
    ”Joo, kiitos”, Gaara mutisi.

Sasuke nosti Gaaran repun ja laittoi tämän kirjan repun uumeniin ja auttoi sen punapään selkään. Kolmikko poistui nopeasti luokasta ja he kävelivät ripeästi Sasuken huoneeseen, joka oli aivan C-käytävän alussa.
    ”Näytä käsiäsi”, Sasuke komensi.

Gaara epäröi hetken, mutta ojensi sitten kätensä vastentahtoisesti. Sasuke tarttui niistä hellästi ja hipaisi pojan kämmenselkää varovasti. Iho oli vieläkin aivan punainen ja arka.
    ”Pystytkö liikuttamaan käsiäsi?”

Punapää heilautti vaisusti etusormeaan ja pudisti sitten surkeana päätään.
    ”En uskalla liikuttaa niitä. Tuntuu, että luut olisivat ihan nurin kurin, mutta eivät ne oikeasti ole. Minulla on vain niin herkät kädet.”
    ”Saanko… koettaa liikuttaa vähän sormiasi?” Sasuke kysyi punastuen.
  
Gaara kohotti vihreiden silmiensä katseen, jolloin Sasuken sisälmykset tuntuivat kuplivan.
    ”Kokeile vaan”, hän sanoi epäröiden.
    ”Sano sitten jos sattuu”, Sasuke muistutti.
     ”Joo”, Gaara sanoi ja hymyili pienesti.

Naruto vilkuili hieman ihmeissään Gaaraa ja Sasukea, jotka tuntuivat unohtaneen hänen läsnäolonsa, mutta pian hänen ilmeensä muuttui juonikkaaksi ja hän jatkoi innoissaan tilanteen seuraamista.
Sasuke väänsi punapään sormia hellästi nyrkkiin, mikä sai tämän värähtämään hienoisesti. Sasuke kohotti epävarmana katseensa, mutta Gaara nyökkäsi hänelle rauhoittavasti. Sasuken sydän tykytti nopeasti ja hän tunsi käsiensä hikoavan. Oli ihme, että hän sai hengityksensä pysymään normaalina, tosin punastus levisi hänen kasvoillaan.  Korppihiuksinen jatkoi käsien verryttelyä ja lopulta punapää sai jo itse kätensä nyrkkiin. Sitten Sasuke tarttui Gaaran toiseen käteen ja verrytteli senkin sormet. Äkkiä Sasuken katse osui Gaaran ranteeseen, joka hieman pilkisti paidan hihasta. Siinä näkyi valtimon poikki menevä pitkä rupeutunut viilto, joka näytti melko syvältä. Gaara näytti tajunneen mitä toinen tuijotti, sillä hän veti äkisti kätensä pois Sasuken kädestä ja veti hihaa paremmin ranteensa päälle. Pojat tuijottivat tiiviisti toisiaan, Sasuke hieman huolestuneena, Gaara puolestaan melko haastavasti.
Siinä vaiheessa Naruto yskäisi kuuluvasti saaden pojat säpsähtämään ja kääntämään katseensa häneen.
    ”Kiva, kun muistitte minuakin”, blondi sanoi muka loukkaantuneena.
    ”Minä taidan tästä mennä”, Gaara sanoi äkisti ja vilkaisi jostain syystä pelokkaasti Sasukea.
    ”Miksi? Jäisit vaan tänne”, Sasuke maanitteli.
    ”Ei. Minulla on vähän huono olo”, punapää sanoi kylmästi ja loi Sasukeen hieman vihaisen katseen. ”Nähdään myöhemmin”, hän jatkoi ja poistui huoneesta.

Sasuke ja Naruto katsoivat hieman pöllämystyneenä hänen peräänsä. Tämä oli jo toinen kerta kun Gaara oli lähtenyt pois paikalta tekosyyn varjolla. Sasuken mieliala laski ja hän painoi katseensa. Miksi Gaaran katse oli muuttunut niin vihaiseksi, oliko hän tajunnut mistä Sasuken punastus johtui?
Naruto, joka oli epätavallisen hiljaa, vilkaisi ystäväänsä, joka näpelöi paitansa helmaa hermostuksissaan.
    ”Sasuke”, hän lopulta sanoi.
    ”Niin?”
    ”Sinähän olet ihastunut Gaaraan, vai mitä?”
    ”MITÄ?” Sasuke huudahti ja ponkaisi seisaalleen. Oliko sen huomannut niin helposti?
”Mistä sinä sen tiesit? Tai siis, mistä sinä tuollaista sait päähäsi?”

Naruto huokaisi kärsimättömästi ennen kuin sanoi:
    ”Sasuke älä yritä! Sen nyt huomasi tyhmäkin!”
    ”Miten niin?” Sasuke kysyi uhmakkaasti.
    ”Hmph! No miksi muuten olisit punastellut kuin pahainen punajuuri? Vapisit kuin haavan lehti ja hengitit sangen tiiviiseen tahtiin.”

Sasuke punastui jälleen, tällä kertaa häpeästä. Hän ei ollut pystynyt pitämään hengitystään tasaisena. Ja vieläpä Naruto oli huomannut sen. Mitä Gaarakin mahtoi ajatella?
Naruto huomasi Sasuken nolostumisen ja hymyili voitonriemuisesti.
    ”Myönnä!” blondi härnäsi.
    ”No hyvä on! Mitä sitten vaikka olisinkin?”
    ”No sitä vain, ettet ole koskaan myöntänyt olevasi ihastunut kehenkään.”

Sasuke huokaisi syvään ja painoi päänsä käsiinsä. Naruto lopetti oitis vahingoniloisen hihkumisensa ja sanoi:
    ”Et näytä kovin tyytyväiseltä.”
    ”Jaa”, Sasuke murahti.
    ”Kerropa nyt mikä mieltäsi painaa!”

Korppihiuksinen oli hetken hiljaa, mutta sanoi sitten:
     ”Minusta tuntuu, että Gaara ei tunne samoin.”
     ”Miten niin?”
     ”Etkö huomannut hänen ilmettään, kun hän lähti huoneesta. Se oli… jäätävä.”
     ”Ehkei se johtunut siitä”, Naruto sanoi ja pureskeli kynttään miettiväisen näköisenä. ”Tarkoitan sitä, että silloin kun koskettelit hänen käsiään hmm… melko kiihkeästi-” Naruto keskeytti puheensa Sasuken mulkaistessa häntä murhaavasti. ”Okei, okei, no kuitenkin melko lempeästi, käykö?” blondi korjasi kiireesti. ”Niin, ei se näyttänyt Gaaraa silloin häiritsevän, mutta sitten hän yhdessä vaiheessa veti kätensä pois, niin teitkö jotain ihmeellistä silloin? Se meni minulta ihan ohi.”
    ”Näin hänen ranteensa. Hän oli viillellyt”, Sasuke vastasi hiljaa.

Naruton suu avautui rakoselleen, mutta hän sulki sen nopeasti ja jatkoi:
     ”No sehän selittää kaiken! Hän hermostui, kun aloit kyyläillä hänen rannettaan. Kai se sinullekin olisi aika kova paikka, jos olisit viillellyt ja joku alkaisi tuijottaa. Ehkä Gaara pelkäsi, että kertoisit jollekin, kuten minulle tai levittäisit asiaa, tai jotain vastaavaa.”

Sasuke pohti Naruton sanoja ja mitä enemmän hän niitä pohti, sitä paremmin ne kävivät järkeen. Juuri sillä hetkellä, kun hän oli nähnyt ranteen, Gaaran katse oli muuttunut.
    ”Mitä luulet, pitäisikö minun sinun mielestäsi jutella hänen kanssaan asiasta?” korppihiuksinen kysyi.
Naruto raapi niskaansa ja sanoi epäröiden:
    ”En oikein tiedä. Ehkei vielä ihan heti. Annetaan hänen rauhoittua ja voit joskus ottaa sen puheeksi, kun olette kahden kesken.”
    ”Naruto, kiitos…”, Sasuke mutisi.

Blondi kohotti toista vaaleaa kulmakarvaansa hämmästyneenä.
    ”Sasuke, sinä yllätät minut”, hän sanoi virnistäen.
     ”Jaa”, Sasuke mutisi saaden Naruton nauramaan.
     ”Muuten, Sasse?”
     ”Mikä oli?”
    ”No okei, Sasuke. Lupaatko minulle yhden asian”, blondi sanoi äkkiä vakavana.
    ”Riippuu vähän”, korppihiuksinen sanoi varuillaan.
    ”Lupaatko, ettet unohda minua, vaikka saisitkin Gaaran?”

Kysymys hämmästytti Sasuken perin pohjin ja kesti tovin ennen kuin hän sai sanottua:
    ”Lupaan.”
    ”Hienoa!” Naruto sanoi äkkiä taas aivan pirteänä. ”Ja pidä aina mielessäsi, että jos et saa haluillesi tyydytystä, niin minä olen aina olemassa…”
    ”PERVO!” Sasuke huudahti ja tönäisi blondia leikkisästi rintakehään niin, että tämä kellahti selälleen sängylle.

Naruto vain nauroi maha kippurassa, eikä Sasukekaan voinut estää naurun tyrskähdystä katsellessaan blondin hekotusta. Äkkiä Naruto kuitenkin vaikeni ja huokaisi masentuneesti.
    ”No mikä nyt tuli?” Sasuke kysyi ihmetellen Naruton mielialan muutosta.
    ”Tuli vain mieleen…”, poika huokaisi ja nousi istumaan.
    ”Niin mikä?”
    ”Että huomenna on sähköhoitoja.”

Sasuke kirosi raskaasti ja istahti Naruton viereen painaen kasvonsa käsiinsä.
    ”Juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan. Juuri kun Gaara on tullut tänne! Johtohenkilöstö on tehnyt tämän ihan tahallaan!”
    ”Kuinka niin?” Naruto ihmetteli.
    ”Etkö ole muka huomannut, joka kerta kun tänne tulee uusia tyyppejä, niin sillä viikolla on luvassa sähköhoitoja.”
    ”Ihan sairasta!”
     ”No sanos muuta.”

Hetken kaverukset olivat hiljaa, kunnes Naruto hihkaisi:
    ”Mutta on tässä viikossa jotain positiivistakin!”
    ”Aha”, Sasuke tuhahti.
    ”Me päästään ylihuomenna ulos!”

Sasuke mutisi jotain epämääräistä, sillä hän ei jaksanut innostua moisesta, vaikka ei hän voinutkaan kieltää sitä, että oli virkistävää päästä välillä neljän seinän sisältä ulkoilemaan. Naruto ei välittänyt Sasukesta, vaan maalaili hienoja mielikuvia miltä ulkoilmaa tuntuisi hengittää ja miltä ulkona näyttäisi.
     ”Sasuke voitko kuvitella! Nurmi on varmaan niin vihreää, että…”
     ”Naruto nyt on talvi, nurmikko EI ole silloin vihreää.”
     ”Siellä on siis lunta!”
    ”No voi hyvä luoja! Etkö sinä katso ikinä ikkunoista ulos?”
    ”No ei se ole sama asia! Sitä paitsi en halua katsoa ulos, kuin vasta ylihuomenna, jotta elämys olisi mahdollisimman hyvä.”

Sasuke pyöritteli silmiään pitkästyneesti, saaden Naruton näyttämään hänelle kieltä.
    ”Ehkä meidän pitäisi mennä jo? Oppitunnit jatkuvat”, korppihiuksinen ehdotti pitkästyneesti.

Naruto huokaisi alistuneesti ja kaverukset lähtivät seuraavalle oppitunnilleen.