...Round & Round the planets revolve round the sun
And we always seek after love and peace Forever more
Growing growing woe baby we can work it out
Look up at the sky Every Heart is shining all today...


Lumi oli sulanut loskaiseksi kuravelliksi kevätauringon lämpimässä paahteessa. Muuttolinnut olivat palanneet Konohaan ja täyttivät ilman soidinlauluillaan.
Siellä täällä kulki rakastuneita pareja käsikädessä toisilleen hymyillen.

Deidara istui Itachin sylissä onnellisen näköisenä. Mustatukkaisen pojan kädet olivat kietoutuneet Deidaran lanteiden ympäri ja jykevä leuka oli painautunut tämän olkapäälle.

Konan nojasi puunrunkoon ja yritti töniä lähentelevää Painia pois luotaan, mutta tytön kasvoilta saattoi nähdä tyytyväisyyden.

Kakashi istui puiston penkin selkänojan päällä, ja itse olin asettunut istumaan Itachin viereen penkille. Kakashin kädet lepäsivät rennosti hartioideni päällä.

Kaikkialta saattoi nähdä ja tuntea kevään availevan oviaan rakastuneille ja tuleville pareille. Olin tuntenut nämä nuoret vampyyrit yli puoli vuotta ja heistä oli tullut minulle kuin perhe. Rakastin heistä jokaista, mutta sydämeni kuului vain Kakashille.

Kakashi. Olimme olleet muutamia kuukausia vajaan vuoden yhdessä, mutta silti olimme vasta alkutekijöissä. Jotkut ehkä olettaisivat meidän olevan nynnyjä tai vastaavaa, mutta nyt ei ollut kyse sellaisesta. Hidas etenemisemme johtui täysin siitä, minkälainen Kakashi oli.

Olimme suudelleet kerran, muutamia päiviä sen jälkeen, kun olimme alkaneet seurustelemaan, mutta Kakashi oli tuolloin työntänyt minut luotaan. Syy ei ollut se, että Kakashi ei ollut pitänyt siitä, vaan päinvastoin. Poika oli todellakin pitänyt siitä, suorastaan nauttinut. Se olikin juuri ongelma.

Kakashi joutui aina hillitsemään itsensä lähelläni. Monesti näin hänen nälkäisen katseensa. Monesti hänen koskettaessaan minua tunsin kaipauksen. Minä tunsin samoin, mutta tiesin, että emme voisi antautua sille. Kakashi pystyisi himonsa vallassa rusentamaan minut kuin hyttysen.

Tiedän minun ja Kakashin haluavan täsmälleen samaa asiaa. Haluamme tuntea hellän kosketuksen. Haluamme maistaa toisiamme. Haluamme olla kiinni toisen ihossa.
Näitä me haluamme, mutta toistaiseksi emme ole uskaltaneet. Emme ole halunneet ottaa riskiä, tai oikeammin Kakashi ei ole halunnut ottaa sitä riskiä, että satuttaisi minua vahingossa.

Siitä lähtien, kun opein paremmin tuntemaan Kakashin sisarukset, on mielessäni pyörinyt ajatus. Vaarallinen ajatus, jonka kanssa ei saisi edes leikkiä. Ajatuksen vaarallisuuden vuoksi olin ajatuksen pitänyt omana tietonani... Olin salannut sitä liian kauan.

-Kakashi. Sanoin hiljaa. Hopeahiuksinen poika hymähti takanani kysyvästi. Huokaisin syvään ja vilkaisin muita ystäviäni. He eivät näyttäneet siltä, että olisivat kuulleet, mutta tiesin heidän kuulleen. Yritin olla välittämättä.

-Haluaisin enemmän. Sanoin hiljaa. En tiennyt ymmärsikö Kakashi mitä tarkoitin, mutta meni monta hetkeä ennen kuin hän vastasi minulle.
-Minä en voi antaa enempää. Kakashi vastasi surullisesti. Käänsin kasvoni poikaystävääni kohden.
-Voit. Voisit antaa niin paljon enemmän. Itse kokonaan. Vastasin. Kakashi tuijotti minua hetken ja huokaisi sitten.
-Haluaisin kyllä, mutta en halua menettää sinua.
-Sinä saisit minut kokonaan. Sanoin Kakashille, jonka silmiin syttyi toivon pilkahdus. Emme puhuneet asiasta enempää, mutta tiesin hänen ilmaantuvan illalla luokseni. Toivoin niin.

***

Makasin sängyssäni ja odotin. Kauan minun ei tarvinnut odottaa, kun kuulin Kakashin pehmeiden askeleiden pysähtyvän sänkyni vierelle. Avasin suljetut silmäni ja näin hopeahiuksisen pojan tuijottavan minua. Kohotin oikean käteni, johon poika tarttui. Vedin Kakashin viereeni.

Makasimme hetken ja tuijotimme toisiamme. Näin Kakashin silmissä niin paljon. Ja tiesin Kakashin lukevan silmistäni samat tunteet, mitkä loistivat hänen omissaan.

Poika siirsi oikean kätensä poskelleni. Hengähdin pienesti tuntiessani Kakashin kylmyyden. Siitä oli niin kauan, kun hän viimeksi oli koskettanut minua niin.
Rakastavasti. Haluten.

Siirryin aivan kiinni poikaan ja tunsin Kakashin värisevän. Näin hermostuksen pojan kasvoilla, mutta halu oli hermostuneisuutta voimakkaampaa.

Kakashi nousi vasemman kätensä varaan ja tuijotti minua hetken, ennen kuin laski kasvonsa lähelle omiani. Niin, että huulemme melkein kohtasivat. Unohdin melkein hengittää.

Kakashi kuroi millien matkan umpeen ja tunsin pojan kylmät huulet omillani.
Suljin silmäni. Annoin Kakashin luovia kielellään tietä huulieni lävitse. En liikkunut. En halunnut hänen säikähtävän ja lähtevän.

Varovaisesti nostin vasemman käteni pojan niskaan ja painoin häntä hitaasti vieläkin lähemmäs. Kakashi värähti, mutta ei irrottautunut suudelmasta. Annoin pojan koskettaa kielellään omaani. Ynähdin.

Varovaisesti vastasin Kakashin suudelmaan. Suljin suutani hieman. Pojan alahuuli jäi huulieni väliin.

Avasin silmäni ja näin Kakashin tuijottavan minua. Pojan eripari silmät loistivat verhojen raosta tulvivassa hennossa kuun valossa. Hymyilin pienesti Kakashin huulia vasten ja kosketin kieleni kärjellä pojan huulia. Kakashi raotti huuliaan hieman ja vastasi suudelmaani.

Tunsin Kakashin painautuvan lähemmäs minua. En voinut estää itseäni värähtämästä.
Niin kauan olin toivonut, odottanut tätä hetkeä.

Halusin Kakashia. Jokainen soluni oli siihen valmis. Tiesin Kakashin haluavan yhtä paljon, mutta tiesin kuinka paljon Kakashi pyytäisi vastineeksi.

Elämäni.

Olinko valmis antamaan elämäni Kakashille? Olinko valmis luopumaan ihmisyydestä?
Uskaltaisinko viedä sen loppuun minkä olin aloittanut?