Aamuaurinko säteili verhon raoista ikävästi vaalean pojan silmiin. Vastahakoisesti poika raahautui ylös vuoteestaan. Hän heitti yömyssynsä sängylle ja tallusti kalenterinsa luokse, vilkaisten sitä. Hiukset olivat yön jäljiltä pörröllä, mutta se hoituisi helposti harjalla. Poika raahautui, ravistellen väsymystä kintereiltään, kylpyhuoneeseen. Blondi poika astui lavuaarin eteen, avaten hanan ja antaen viileän, sitten lämpimän, veden muodostaa pojan nenänpäähän vesivanan. Poika inhosi kasvojen pesua, oli inhottavaa, kun kasvot olivat märät ja saippuassa. Onneksi tuo toimenpide oli aina nopeasti suoritettu. Tämän jälkeen odotti aamun paras osa. Nuori poika kaivoi ruokakaapistaan maidon ja ramen purkin, alkaen syödä. Talossa oli aivan hiljaista, ketään muuta ei ollut paikalla, kuin tuo poika. Kukaan ei ihmetellyt, miksi hän heräsi aamulla oma-aloitteisesti, söi ja lähti ulos valittamatta koskaan. Hänellä ei ollut vanhempia.

Hetkeä myöhemmin poika juoksi sillalle, jossa muut, lukuun ottamatta ryhmänjohtajaa, jo seisoskelivatkin.
”Huomenta Naruto!” Sakura Haruno, Naruton pitkäaikainen ihastus, huudahti pojan nähdessään. Sakura oli kaunis, vaaleanpunaiset hiukset olivat chuunin kokeen jälkeen pysyneet lyhyinä, ja Sakurasta oli tullut lähiaikoina ystävällisempi Narutoa kohtaan.
”Huomenta Sakura” Naruto huudahti iloisesti, sitten Naruton äänensävy muuttui töykeämmäksi, ”huomenta Sasuke…” Sasuke tyytyi vain murahtamaan jotain vastaukseksi. Kaunispoika oli pahalla päällä, mutta niin hän vaikutti aina olevan. Mustat hiukset olivat aina puhtaat ja siistit, mutta Naruton oli vaikea kuvitella, että synkkä poika huolehtisi niistä jotenkin erityisesti. Tuo poika ei suonut itselleen rauhaa. Hänen elämänsä ainoa tarkoitus oli tulla vahvaksi, vahvemmaksi kuin veljensä. Ja lopulta hän tappaisi Itachi Uchihan, Sasuke Uchiha oli kostaja. Naruto oli jo pikkupojasta kisannut Sasuken kanssa kaikesta, kumpi oli vahvempi, kumpi sai tyttöjen huomion, kumpi suoritti annetun tehtävän paremmin.. Sasuke ei koskaan ollut liiemmin yrittänyt voittaa Narutoa, hän oli kuitenkin parempi ja voitti yrittämättäkin. Sasuke oli kuitenkin aito Uchiha. Konohan vahvimman klaanin jäsen. Nämä kolme, Sasuke Uchiha, Sakura Haruno ja Naruto Uzumaki sekä heidän opettajansa, muodostivat ryhmä seitsemän.

”Huomenta lapset!” Kakashi Hatake, kolmikon opettaja, tervehti iloinen ilme kasvoillaan. Kakashi oli Konohan kopioninja. Kakashilla oli myös sharingan, tosin kukaan ei tiennyt, mistä tai miten hän oli sen saanut, sillä sharinganin kuuluisi periytyä Uchiha-klaanilla. Tarkemmin kun ajatteli, Kakashin alaiset eivät tienneet hänestä juuri mitään. Mistä hän oli kotoisin? Oliko hänessä lisää piileviä kykyjä ja ennen kaikkea, mitä Kakashi piilotteli maskinsa, joka peitti hänen kasvonsa nenästä alaspäin, alla? Kakashi oli oikeastaan paras opettaja, minkä nuo kolme saattoivat saada, sillä hän osasi opettaa, kannustaa ja piristi aina. Oikeastaan Kakashin ainainen myöhästelykin alkoi jo hieman huvittaa nuoria.
”OLET MYÖHÄSSÄ!” Naruto ja Sakura kiljaisivat, kuten aina, yhdestä suusta opettajalleen.
”Niin, eksyin maailman yhdensuuntaisella tiellä Roomaan” Kakashi väitti, vaikka kolme muuta tiesivät vallan hyvin miehen valehtelevan. (1)

”Kakashi! Me ollaan saatu ihan tyhmiä ja helppoja tehtäviä nyt pitkän aikaa! Kaupassa käyntiä, puutarhatöitä, siivousta, lastenhoitoa ja niin edelleen, eikö me voitaisi saada taas välillä edes yksi hieman haastavampi tehtävä?” Naruto aneli. Sasuke pyöritteli huomaamattaan silmiään, aina tuo maanvaiva oli mankumassa vaikeuksia. Sehän ei selvinnyt edes selvinnyt helpoimmista tehtävistä täydellisesti, kuinka sitten vaikeista ja vaarallisista?
”Mmhh… Itseasiassa” Kakashi mutisi, ”niin minä juuri ajattelinkin!” Naruto hihkaisi riemuissaan, kun taas Sasuken ja Sakuran naamat venähtivät yllätyksestä.

Iltapäivällä ryhmä seitsemän tapasi taas, tällä kertaa tehtävän merkeissä. Kakashi oli jälleen myöhässä reilun tunnin ja kun tämä tuli, alkoi hän lukea kirjaansa, kuin hänellä ei olisi aikomustakaan kertoa muulle ryhmälle toimeksiannosta. Lopulta Sakura kyllästyi hiljaisuuteen, yllättäen, ennen Narutoa.
”Mitä me teemme?” Sakura tiedosteli varovaisesti.
”Viemme Hokagen kirjeen Hiekan kylän Kazekagelle” Kakashi selitti, kuin asia olisi ollut maailman yksinkertaisinta ja kuin koko tehtävässä ei olisi vaaran häivääkään. Tehtävä oli selvästi erilainen, mitä nuoret olivat odottaneet. He siis matkaisivat hiekan kylään? No, mikäpä siinä oikeastaan. Ainakin muutosta jokapäiväiseen helppojen tehtävien rykelmään.
”Siistiä! Saadaanko me vastaamme myös muiden maiden ninjoja?” Naruto innostui heti, Sasuke tuhahti toverinsa innolle.
”Luulen niin, sillä tämä kirje on ilmeisesti aika tärkeä, mutta kyllä me selviämme!” Kakashi sanoi rohkaisevasti ja alkoi sitten selostaa muita ohjeita. Lopuksi hän vielä ilmoitti, että he lähtisivät aamulla ja olisivat perillä viimeistään seuraavana päivänä. Tämän jälkeen hän antoi luvan poistua, muistuttaen samalla, että he tapaisivat Konohan porteilla kymmeneltä.

Naruto tallusti kohti Ichiraku Ramenia. Kuultuaan tehtävästä Iruka oli luvannut tarjota Narutolle kierroksen Ramenia. Ainiin! Naruto muisti, että olisi myös kilttiä kertoa Konohamarulle ja tämän ystäville, että hän lähtisi, muuten poikapolo raahaisi laatikkokiveään ympäri Konohaa etsien Narutoa. Naruto naurahti ajatukselle. Naruto kääntyi risteyksestä vasemmalle ja näki jo suosikkiravintolansa, ja Irukan sen edessä heiluttamassa Narutolle. Naruto virnisti ja juoksi entisen opettajansa luokse.

Monta tuntia myöhemmin Naruto raahasi jalkojaan kotiinsa. Poika kääntyi sivukujalle.
”Eli… Sinun pitää vielä pakata ja sitten kaikki, mitä ennen matkaa pitää tehdä on tehty” Naruto selitti itselleen, ”sitten olenkin loppupäivän täysin työttömänä..”
”Puhutko useinkin itseksesi?” tuttu ääni kysyi Narutolta, hiukan ivallisella sävyllä. Naruto kääntyi katsomaan taakseen ja yllätyksekseen Sasuken rauhalliset kasvot seurasivat hänen touhujaan.
”En! Minä… Tuota… Mietin vain asioita!” Naruto sanoi kääntäen katseensa, ettei Sasuke näkisi pojan pientä punaa. Naruto tuijotti sandaaleitaan, niissä oli punainen roiske. Ilmeisesti verta, jota oli roiskunut taistelusta, sandaalit olivat likaisen ruskeat. Oikeastaan Naruton jalatkin olivat samaa sävyä. Sasuke käänsi katseensa Naruton tuijottamaan suuntaan, kuin odottaen, että siellä olisi jotain kiinnostavaa. Sasuke näki vain jalat. Likaiset jalat. Ei mitään sen kiinnostavampaa.
”Oletko koskaan edes harkinnut peseväsi jalkojasi?” Sasuke kysyi. Inha peilautui hänen äänestään. Naruto mykistyi. Miksi Sasuke sitä kysyi? Eiväthän Naruton jalat ennenkään olleet kiinnostaneet Sasukea?
”Taisin minä kerran harkita… Taisi olla kolme vuotta sitten…” Naruto virnisti, yrittäen keventää tunnelmaa.
”Tule” Sasuke sanoi, eikä hänen äänensävynsä antanut vaihtoehtoja.
”Minne?” Naruto hämmästyi, seuraten toista kuitenkin.
”Meille. Pesen jalkasi” Sasuke ilmoitti, mutta enää hänen äänensä ei kuulostanut lainkaan töykeältä, niinpä Naruto seurasi kiltisti perässä.

Naruto katseli salaa poikaa, joka pesi hänen jalkojaan huolellisesti. Sasuke otti jo kolmannen kerran saippuaa, hieroi sen ystävänsä jalkoihin ja virutti vaahdon pois. Sasuken ote oli hellä ja sileät, pitkät sormet tekivät pyörivää liikettä emopojan taas ottaessa lisää saippuaa. Naruton huomio kiinnittyi pieneen, pituudeltaan noin sentin kokoiseen arpeen, joka oli ominut Sasuken kaulan omakseen. Mistä se oli tullut? Naruto mietti, ja miksei Naruto ollut ennen huomioinut koko arpea, se oli kuitenkin aika näkyvä. Sasuke oli ilmeisesti viimein, kuudennen saippuointi kerran jälkeen, saanut työnsä valmiiksi. Hän kietoi varovaisesti Naruton jalat hellästi pyyhkeeseen ja paineli kuivaksi. Sitten hän katsoi mustilla silmillään Narutoon.
”Älä päästä jalkojasi tuollaiseen kuntoon, se ei ole hyväksi iholle!” Hän sitten sanoi toruvalla äänellä. Naruto nyökkäsi punastuen hieman.
”Joo, kiitos…” Hän sanoi.
”Voit mennä kotiisi nyt” Sasuke vihjaili, sillä hän halusi valmistautua huomiseen. Yksin. Ja yksin tarkoitti, ettei paikalla olisi muita. Naruto nyökkäsi hyväksyvästi, pujotti sandaalit, jotka olivat nekin jotenkin kummasti puhdistuneet, jalkaansa ja paineli kotiinsa.

Sasuke istui kylpyhuoneessaan, samassa paikassa, mihin oli jäänyt Naruton poistuttua. Se, miksi hän oli sen tehnyt, pessyt toisen pojan jalat, oli hänelle itselleenkin arvoitus. Tämä oli hänelle itselleenkin arvoitus. Ehkäpä ryhmätoverin saastaisen likaiset jalat säälittivät Sasukea. Pojan jalat olivat kuitenkin puhdistuneet jo toisella saippuointi kerralla. Miksi Sasuke oli jatkanut pesemistä? Hän oli pessyt täysin puhtaita jalkoja tunnin! Hän ei ymmärtänyt sitä. EI hän yleensä muista välittänyt tai auttanut heitä. Miksi siis Narutoa, poikaa, jota hän inhosi kaikkein eniten veljensä jälkeen.
’Mitä minulle on tapahtumassa?’ Sasuke mietti kauhuissaan. Naruton koskettaminen, tämän jalkojen sively, oli saanut Sasuken sekaisin. Sekaisin onnesta. Tämä ei ollut totta. Ei voinut olla. Ja vaikka olisikin, sallittua se ei ainakaan ollut! Sillä hetkellä Sasuke ei osannut kuvitella loppuelämäänsä Sakuran, Inon eikä kenenkään muunkaan hänestä taistelevan kauniin tytön kanssa. Hän kuvitteli hänet ja Naruton, vierekkäin sängyllä, yhdessä rannalla, nauraen syömässä lounasta. Voi herranjumala! Nuo ajatukset eivät saaneet jatkua. Naruto oli kylän surkein ninja, hylkiö. Täysi tunari, joka ei miellyttänyt Sasukea missään mielessä. Oli tarpeeksi kamalaa olla pojan ryhmässä.
”Sinä olet rakastunut” joku sanoi. Sasuke tunnisti äänen omakseen. Sasuke väitti vastaan. Alkoi taistella itseään vastaan. Sasuke oli pakokauhun vallassa. Niin ei saanut olla! Ei, kuka tahansa muu kuin Naruto! Sakura, Ino, TenTen, Temari tai vaikka Gaara tai Kakashi, mutta ei Narutoa, mieluummin sitten vaikka Rock Lee, jos olisi aivan pakko tulevaisuutensa jonkun kanssa jakaa. Sasuke aneli itseltään. Vaan ei, tuo toinen ei antanut periksi. Sasuke lysähti maahan, kyyneleiden valuessa silmiltä.
’Miksi?’ Sasuke huusi itselleen. Sitten Sasuke hiljalleen rauhoittui, mutta jäi kyhjöttämään kylpyhuoneensa lattialle.
’Minä pidän, ei, minä rakastan Narutoa!’

Naruto istui vaisuna sängyllään ja tuijotti jalkojaan. Mitä juuri oli tapahtunut? Miksi Sasuke oli pessyt hänen jalkansa? Halusiko se olla ystävällinen? Auttaa? Nämä olivat kysymyksiä, johon Naruto ei luultavasti saisi vastausta. Naruto kykeni yhä tuntemaan Sasuken pyörivät sormen liikkeet jalallaan. Sen, miten Sasuke huuhtoi hänen jalkansa, aina uudelleen ja uudelleen. Naruto nosti jalkaansa saadakseen sen nenänsä eteen. Hän nuuskaisi. Hänen jalkansa huokuivat Sasuken tuoksua. Mitähän saippuaa se oli? Naruto ei, vaikka kuinka yritti, saanut erotettua hajusta mitään hedelmää, kukkaa tai muuta sellaista. Tuoksu oli vain Sasuken. Sasuke oli Narutossa. Naruto pudisti päätään päättäväisenä.
’Ei! Mitä väliä, jos joku itserakas idiootti pesee jalkani!’ Naruto kirkui sisällään. Se oli vain Sasuke. Vain Sasuke oli pessyt hänen jalkansa. Hänen tiimitoverinsa. Sasuke ei merkinnyt Narutolle mitään muuta, he vain viettivät päivät yhdessä, koska oli pakko. Koska arvosanat olivat määränneet heidät samaan ryhmään, suorittamaan tehtäviä. Sasuken numerot olivat paljon Naruton omia parempia, mutta poika oli antanut sen nousta päähän. Haha, ei Naruto piitannut Sasukesta tippaakaan, tuo oli niin idiootti. Naruto ei edes tajunnut, kuinka toinen oli saanut kaikki Konohan tytöt peräänsä, ei Sasuke nyt NIIN komea ollut.
’Minä vihaan häntä, hän pilailee kustannuksellani. Minä.. minä’ Naruto jankutti päässään, mutta huokaisi sitten, ’…minä pidän hänestä niin paljon’

1. Kakashi viittaa sanontaan "kaikki tiet vievät Roomaan" kaikki aina kysyy tota, kun on lukenu XD älkää kysykö miks ;D