***takauma
"puhevuoro"
`ajatus`


***Poika istui nurkassa hytisemässä. Hän peitti korvia käsillään, jottei kuulisi alakerrasta tulevia riitelyn ääniä. Oli poika toki jo tottunut jokapäiväiseen tappeluun, mutta tämä kuulosti jotenkin erilaiselta. Pelottavammalta, kuin aikeisemmin. Tumma poika yritti käpertyä vieläkin tiukempaan myttyyn, jottei kuulisi. Se oli kuitenkin turhaa. Ei hän saanut suljettua vanhempiensa riitelyä pois mielestään.  Lisäksi hänen veljensä oli liittynyt mukaan tuohon meluun. Nyt poika kuuli selvästi kuinka joku juoksi ylös portaita. Se joku oli äitinsä, joka nyt ryntäsi sisään huutaen kovaäänisesti:
"Sasuke, mene piiloon! Äkkiä, veljesi on tullut hulluksi!" nainen komensi ja kuin sanojen tehosteeksi, kuului alakerrasta laukaus.Poika jähmettyi kauhusta paikalleen, muttei kerennyt siinä kauaa olla kun jo tuli tönäistyksi lähimpään komeroon.( Sasuken vieressä oli sen vaatekomero)
"Äiti!" poika yritti huutaa heikolla äänellä, joka ei kuulunut suljetun oven läpi. Hän kuuli kuinka joku toinenkin tuli huoneeseen ja äitinsä anelevan tältä armoa. Kuului laukaus ja vielä toinenkin. Sasuke kiljaisi kauhistuneena. Hän kuitenkin tajusi, ettei sitä olisi pitänyt tehdä. Poika peitti suunsa nopeasti ja perääntyi pimeimpään nurkkaan. Ei se auttanut. Ovi lennähti nopeasti auki. Itachi tarttui rimppuilevan veljensä käteen ja kiskaisi tämän ulos piilostaan. Sasukea odotti kauhistuttava näky. Hänen äitinsä makasi verisenä lattialla, aivan hänen huoneensa oven edessä.
"Pä....päästä irti!" Sasuke rimppuili itku silmissä. Hänen vanhempansa olivat juuri kuolleet ja hän oli yksin murhaajan armoilla, aivan varmana siitä, ettei selviäisi.

Itachi tarttui veljensä leukaan, pakottaen tämän katsomaan itseään. Pienemmän pojan silmät olivat täynnä kyyneliä ja kauhua, kun taas Itachin vain kieroutunutta mielihyvää äskeisestä teostaan.
"Taitaa pikkuveljeä pelottaa. Mutta älä huoli, kuolemasi tulee olemaan nopea ja kivuton. Voisimme pitää hieman hauskaa ennen sitä", Itachin huulet painautuivat tiukasti kiinni Sasuken omiin. Sasuke yritti rimppuilla kaikin voimin, mutta ei hänen voimansa riittäneet veljeään vastaan. Poika oli vasta kuusi, ei hän tiennyt mitä pitäisi tehdä. Itku hänen sisällään yltyi yltymistään, eikä poika voinut, eikä halunnut, sitä kauaa pidätellä. Kyyneleet valuivat pojan poskille. Sasuke yritti päästä irti ja olikin helpottunut, kun Itachi irtaantui vetämään henkeä.
"Lopeta...", poika yritti anella veljeltään, mutta tämä vain naurahti.
"Tämä on vasta alkua", Itachi heilautti pojan yhdellä liikkeellä tämän sängylle. Hän ei selvästikkään aikonut lopettaa, ennen kuin oli saanut työnsä päätökseen. Vanhemmalla pojalla oli yhä ase kädessään. Samainen ase, jolla hän oli hetki sitten ampunut vanhempansa. Muutaman harppauksen otettuaan, poika saavutti sängyn laidan. Hän kumartui nuoremman pojan ylle ja lukitsi tämän kädet pojan pään yläpuolelle. Vielä kerran nuorempi yritti anella, jotta saisi veljensä lopettamaan. Itachi suuteli Sasukea jälleen, kovakouraisesti lainkaan pojan aneluista välittämättä. Sasuke riuhtoin käsiään ja potki jaloillaan minkä kerkesi. Itachin oli pakko laskea ase kädestään, jotta saisi pidettyä poikaa aloillaan. Siinä oli Sasuken tilaisuus. Hän potkaisi veljeään suoraan jalkojen väliin. Itachi karjaisi ja lyyhistyi pojan viereen. Sasuke hypähti nopeasti ylös ja juoksi ulos huoneestaan.
"Saat vielä maksaa tämän!!!" Sasuke kuuli veljensä huutavan, ennen kuin ehti ulos ovesta.

Sasuke oli juossut metsään, jossa taivalsikin muutaman päivän. Pian hänet oli kuitenkin löydetty lähellä Konohan kylää, aivan märkänä ja kylmissään sateiden jäljiltä. Eräs kylän asukkaista oli ottanut hänet luokseen asumaan. Ja tuona samaisena päivänä kun oli juossut metsään, oli poika vannonut kostavansa veljelleen jos enää koskaan näkisi tätä***

"Lopeta jo toi haaveilu! Huusin jo monta kertaa, et tunti on loppu", Naruto läimäisi ystäväänsä selkään nauraen hyvän tuulisesti. Sasukea se ei ollenkaan naurattanut ja hän kuittasikin kaiken vain murahtamalla ärtyisästi jotain.
"Lähetäänkö me sinne pirtelölle, jonka lupasit tarjota?" Naruto kysyi Sasuken kärttyisyydestä välittämättä.
"Millon minä muka lupasin tarjota?" tumma poika ihmetteli. Oliko hän mennyt lupaamaan jotain ajatuksissaan. Häntä ei nimittäin olisi innostanut lähteä yhtään mihinkään juuri nyt.
"Viime viikolla, kun annoin sinun kopioida vastukset matikkaan. Älä vaan sano, että olit jo unohtanu koko jutun? Pirtelö kuuluu mulle ja sen mä myös saan. Sitäpaitsi tänne on avattu se uus paikka ja pirtelö maistuis näin helteisenä päivänä, joten?" Naruto yritti vedota poikaan koiranpentu silmillä. Sasuke katsoi sitä hetken, kunnes myöntyi alistuen:
"Jos kerta on pakko. Enkä kyllä sitte tarjoo mitään muuta, onko selvä?"
"Okei!" Naruto huudahti iloisesti, hän oli taas kerran onnitustunut saamaan tahtonsa läpi. Sasuke ei voinut käsittää, miten Naruton onnistui aina ollemaan niin energinen. Hänellä ei koskaan näyttänyt olevan minkäänlaisia murheita riesanaan.
"Älä kuhnaile, vaan ala tulla jo!" Naruto oli jo ehtinyt koulun porteille. Sasuke huokaisi, kai hänen oli pakko mennä kun jo kerran lupasi.

Pojat istuivat kahvilassa ties monetta tuntia, sillä aurinko oli jo laskemassa. He olivat juoneet ainakin neljät piirtelöt ja yhdet kahvit, joista Naruton oli onnistunut saada Sasuke maksamaan yli puolet. Naruto ryysti viimeiset rippeet piirtelöstä lasin pohjalta.
"Aah,olipas se hyvää", hän taputteli mahaansa tyytyväisenä. Sasuke hymähti.
"Hahaa, hymyilit!" Naruto huudahti saaden paikan muilta asiakkailta kärttyisiä katseita osakseen.
"Suu tukkoon senkin toope" Sasuke sihahti, jälleen normaalilla äänellään. Naruto katsahti ympärilleen nolona. He päättivät lähteä, huomatessaan myyjän murhaavan ilmeen.
"Kuule Sasuke, miks oot aina noin kärttynen? Siitä asti kun tulit Konohaan, et oo hymyilly melkein ikinä. Etkä anna kenenkää lähestyy sua. Se Sakuraki viereiseltä luokalta, on katellu perääs jo pitkään" Sasukesta Naruton äkkinäinen kysely vaikutti oudolta. Toki hän tiesi, ettei ollut kovin sosiaalinen eikä ulos päin suuntautunut mutta siltikin.
"Se ei kuulu sulle", poika tiuskaisi vajoten yhä syvemmälle kärttyisyyteen.
"Okei, älä sitte vastaa. Mut sanompa vaa, että me jätettiin Konoha jo ajat sitte... Saankos muuten kopioida ne äikän vastaukset sulta?" Naruto vaihtoi taitavasti aihetta. Hän ei huomannut, kuinka Sasuken ilme muuttui hänen kuunnellessaan vaalean pojan sanoja. ` Jätettiin Konoha jo ajat sitten, joten unohda jo ja alota alusta!` Ei Naruto nyt aivan noin sanonut, mutta tarkoitti sitä kuitenkin. Sasukekin ymmärsi yskän ja päätti, että yrittäisi unohtaa. Hänen olisi aika keskittyä tulevaan, eikä vain rypeä menneessä. Hän ei vain arvannut kuinka vaikeaa se tulisi olemaan.

"Olisitpa nähnyt open ilmeen, ku se tajus minkä päälle istu. En tuu unohtaa sitä kotitalous tuntii ikinä, menipähän kakku hyvään tarkotukseen", Naruto nauroi omalle kertomukselleen. Sasukekin nauroi mukana. Nyt vuorostaan Sasukelta jäi jotain huomaamatta, nimittäin se kuinka Naruto iloitsi saadessaan tumman pojan nauramaan pitkästä aikaa. Siinä he kuljeskelivat nauraen ja kertoen omista mokistaan ja tempauksistaan. Aurinko oli laskenut jo ajat sitten, mutta pojat olivat tyystin unohtaneet ajan kulun. Heillä oli ollut niin hauskaa pitkästä aikaa. Vaikka he olivatkin kämppiksiä, eivät he viettäneet pajonkaan aikaa keskenään.

Pojat kävivät lukion viimeistä vuosikurssia ja valmistuisivat muutaman kuukauden päästä. Sen jäkeen he lähtisivät molemmat omille teilleen, eivätkä varmaan näkisi enää koskaan. Vaikka Sasuke muuta väittikin, ajatus vaivasi häntä silti. Hänen tulisi ikävä tuon vaalean pojan pirteyttä ja taitoa saada hänet nauramaan. Hän oli kuitenkin päättänyt, että olisi parempi jos hän ei kertoisi Narutolle mitään tunteistaan.

Naruto mietti ensivuotta. He eivät enää silloin asuisi Sasuken kanssa yhdessä. Pojan kasvot synkkenivät hieman ajatuksesta. Hänelle tulisi ikävä tummaa poikaa, vaikka tämä olikin aina murjottamassa. Hän oli silti jotenkin kiintynyt poikaan, olivathan he asuneet yhdessä jo lähes kolme vuotta. `Kolme vuotta, emmekä vieläkään tunne toisiamme`, Naruto ajatteli alakuloisena. Hän ei huomannut ajatuksiltaan Sasuken pysähtyneen ja törmäsikin tämän selkään.
"Au! Mitä sä oikein pysähdyit taas haaveilemaan?" Naruto naurahti tekopirteästi saaden sen kuitenkin kuulostamaan aidolta. Sasuke ei hievahtanutkaan, vaan tuijotti eteensä herkeämättä. Heidän edellään vähän matkan päässä seisoi mies juttelemassa toisen kanssa. Sasuke olisi tuntenut tuon miehen missä vain. Ei hän koskaan voinut unohtaa painajaistensa kohdetta, jota voisi myös hänen veljekseen kutsua.

Naruto huomasi Sasuken reaktion ja katseen jolla hän tuijotti kauempana seisovaa miestä. Sasuken silmät olivat täynnä vihaa, mutta Naruto pystyi erottamaan niistä myös hivenen pelkoa.
"Sasuke? Sasuke, onks kaikki okei? Mitä sä oikein tuijotat?" Naruto yritti saada kaveriinsa hieman eloa. Hän ei yrittänytkään enää kuulostaa iloiselta, vaan antoi huolen kuulua äänestään selvästi.
"Sasuke", vaalea poika heilutteli kättään tämän silmien edessä. Vihdoin hänen onnistui tavoittaa Sasuken katse.
"Lähdetään", Sasuke sanoi kääntyen nopeasti kannoillaan. Naruto vilkaisi miestä, jota Sasuke oli niin vihaisena katsonut ja huomasi tämän katsovan heitä virne kasvoillaan. Virne oli huvittunut, mutta silti jotenkin uhkaava. Itachi lähti kävelemään heitä kohti.
"Sasuke!" Naruto juoksi pojan perään, joka oli ehtinyt jo kauemmas. Hän tarttui Sasuken käsivarteen saaden tämän humion. Tummenpi poika katsoi ihmeissään hengästynyttä Narutoa, mutta vilkaistessaan tämän selän yli ryhdistäytyi äkkiä. Itachi oli jo aivan heidän kannoillaan. Sasuke ei halunnut paeta, vaan seisoi hievahtamatta paikallaan katse veljeensä suunnattuna.

Naruto seisoi hieman kauemapana kaksikosta eikä kuullut, mistä he oikein puhuivat. Sen hän kuitenkin huomasi, että Sasuke vihasi miestä yli kaiken.
Itachi hymyili veljelleen.
"Et selvästikkään ole unohtanut. Ei se mitään, sillä pidän huolen ettet koskaan unohda. Tulet maksamaan sen mitä teit", hän uhkaili hiljaisella äänellä. Sasuken teki mieli tappaa veljensä siihen paikkaan, mutta ei hän vosi tehdä sitä keskellä katua joka kuhisi ihmisiä.
"Älä luulekaan, että selviät hengissä tästä. Nyt kun olen löytänyt sinut, minulla ei ole mitään syytä olla tappamatta sinua ja kostamatta vanhempieni puolesta. Et onnistu tekemään minulle enää mitään, mutta minä onnistun saamaan kostoni", Sasuke puhui yhtä hiljaa ääni täynnä vihaa. Itachi naurahti. Hän vilkaisi Narutoa Sasuken olan yli ja kumartui kuiskaamaan tumman pojan korvaan:
"Oi, kyllä minä pystyn tekemään sinulle vaikka mitä. Luulempa, että olisi oikein mukava tutustua vaaleaan pikku ystävääsi", Itachi hymähti. Sasuke katsahti hänkin nopeasti Narutoon, joka ei voinut ymmärtää mistä veljekset puhuivat.
"Jos kosket Narutoon sormenpäälläsikään...", Sasuke sihahti ja lähti painelemaan Narutoa päin.

Sasuke tarttui Naruton ranteeseen ja veti tämän mukaansa. Naruto kipitti pojan perässä, kunnes he olivat päässeet nurkan taa. Siellä hän yritti riuhtaista kätensä irti pojan otteesta.
"Päästä irti, tuo sattuu", Naruto parahti. Sasuke pysähtyi ja päästi ystävänsä käden irti. Hän kääntyi päin vaaleaa poikaa. Naruto näki vieläkin selvästi vihan, joka loisti pojan kasvoilta.
"Kuka tuo oli?" hän kysyi hieman epäröiden. Sasuke ei vastannut mitään, vaan lähti jatkamaan matkaa kohti kotia. Naruto kiiruhti hänen peräänsä. Loppumatkan aikana he eivät sanoneet enää sanaakaan.

Sasuke istui sohvalla katsomassa TV:tä ja Naruto keitti kaakaota keittiössä. Naruton mieltä oli painanut koko illan mies, jota Sasuke niin paljon vihasi. Hän päätti kysyä siitä, vaikka saisikin tumman pojan pillastumaan. Naruto käveli olohuoneeseen kaksi mukia kädessään. Hän istahti Sasuken viereen ja ojensi tälle toisen mukeista. Sasuke otti sen kiittäen hiljaisesti. Hetken he istuivat hiljaa, kun Naruto yritti kerätä rohkeutta aloittaa.
"Kuka se mies oli ja miks sä pelkäsit sitä nii pajon ja mitä te puhuitte musta?" Naruto kysyi yhteen hengenvetoon. Sasuke ei ollut saada selvää, mutta ei ollut vaikea arvata mistä poika oikein uteli.
" Se ei kuulu sulle. Unoha vaa koko asia, äläkä anna sen enää vaivata. Kunhan vaa pysyt kaukana siitä", Sasuke tuhati keskittyen jälleen ohjelmaan, jota katseli. Narutoa alkoi suututtaa, kun poika ei suostunut vastaamaan. Hän tarttu kaukosäätimeen ja sammutti TV:n. Sasuke mulkaisi häntä vihaisesti.
"Kyllä se mulle kuuluu, jos te kerta puhuitte musta. Ja miks mä en muka sais tavata sitä jos haluun? Mitä niin pelottavaa siinä muka on?" Ei Naruto edes tajunnut miksi hän tuollaista kyseli, kun ei hänellä ollut aikomustakaan enää tavata sitä miestä.
"Pysy vaan kaukana siitä ihmisestä. Se on perempi kaikkien kannalta, usko. Se ei haluu kellekkää mitää hyvää", Sasuke yritti saada Naruton tajuamaan. Hän oli huolissaan pojasta, eikö tämä tajunnut että hän yritti vain suojella tätä.
"Miks se on sulle niin tärkeetä, etten mä tapaa sitä? Mitä sä siitä välität?" Kumpikaan ei oikein tajunnut miten keskustelu oli tähän päätynyt.
"Kyllähän mä välitän. Pysy kaukana siitä!" Sasuke huusi päin Naruton naamaa.
"Omapahan on elämäni ja mä siitä myös päätän!" Naruto vastasi samalla mitalla ja oli nousemaisillaan. Sitä hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä, kun Sasuke tarttui hänen molempiin käsivarsiinsa ja painoi sohvan selkänojaa vasten. Naruto ei ehtinyt reagoida mitenkään, kun Sasuke jo suuteli häntä hellästi, mutta intohimoisesti.

Hetken päästä Sasuke irrotti vetääkseen henkeä. Hän katsahti Naruton yllättyneisiin silmiin ja tajusi päästää irti pojan käsivarsista. Hän vetäytyi kauemmas ja odotti Naruton reaktiota. Hetken kuluttua Naruto nousi ylös ja meni suorinta tietä eteiseen. Hän oli juuri vetämässä kenkiä jalkaansa, kun Sasuke pysäytti hänet.
"Sori, ei mun ollu tarkotus", poika pyysi anteeksi. Naruto katsahti häneen yhä shokissa äskeisestä.
"Mun on parempi lähtee. Mä nukun tän yön varmaan Shikamarulla", Naruto selitti ja kiiruhti ulos ovesta.
"Naruto!" Sasuke yritti vielä pysäyttää hänet, mutta ovi sulkeutui liian aikaisin.

Sasuke oli varma, että Naruto vihaisi häntä. Tumma poika paiskasi päänsä seinään jonka jälkeen meni sohvalle itseään kiroten. `Tyhmä, tyhmä! Olisit vaan kertonut totuuden, etkä ruennu lääppimään. Pitää varmaan ettii uutta kämppää, mutta ensiks pitää kyllä puhuu Naruton kaa. Millanen ääliö sä oikein oot, Sasuke?! Nyt se on taatusti vihanen. Antaa rauhottuu yön yli, kai se aamulla tulee. Kunhan ei vaa törmäis Itachiin. Sasuke, älä ajattele tollasta. Shikamaru asuu muutaman korttelin päässä, kyllä Naruto sinne osaa...` Sasuke hautasi kasvonsa käsiinsä ja jatkoi itsensä haukkumista.

Tällä välin Naruto käveli hitaasti kohti puistoa. Hän kosketti huuliaan. `Mitä toi nyt oli? Miks se teki noin?` poika murehti. Ulkona oli jo hämärää, mitä Naruto ei tosin huomannut ajatuksiltaan. Hän ei myöskään huomannut hahmoa, joka seurasi häntä varjoista...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Joo, eli te päätätte kirjotanko jatkoo vai en^^