Three Days Grace – I Hate Everything About You



”Tulenko mukaan, vai selviätkö yksin?” Kakashi katsoo Sakuran vihreisiin silmiin kysyvästi. Aamulla hän sai taivuteltua Sakuran mukaansa poliisiasemalle, samalla hän itse sanoi käyvänsä kysymässä Sasukesta baarissa, jossa hän tanssii.

”Jos haluat.” Ujo hymy kapuaa tytön huulille, ennen kuin se väistyy voimia keräävän henkäisyn tieltä. ”Mutta, mä hoidan sitten puhumisen. Käykö?”
”Joo. Sähän sen ilmoituksen teetkin. Mä oon vain semmoinen henkinen tuki.” Kakashi virnistää Sakuralle, katsoessa kuinka tämä yrittää itsevarmasti astua sisään poliisiasemalle, epäonnistuen siinä melkein täydellisesti.

Every time we lie awake
After every hit we take
Every feeling that I get
But I haven't missed you yet

”Hei. Miten voin olla avuksi?” Pirteä naisääni keskeyttää Sakuran ajatukset ja pysäyttää tämän matkan keskelle käytävää. Tyhjyys valtaa Sakuran mielen, tämän alkaessa miettiä mitä vastata vastaanottovirkailijalle. ”Onko jokin hätänä?” Naisen äänessä alkaa kuultaa jo huoli.
”Tekisin ilmoituksen.” Sakura sanoo juuri sen verran, kuin kerralla pystyy sanomaan, silti hänen äänensä tärisee ja hohkaa pelkoa.
”Millaisen ilmoituksen?” Nainen nousee ylös ja kävelee Sakuran luokse, kietoen kätensä tämän ympärille. ”Istu tähän.” Hän ohjaa pinkkipään läheiseen tuoliin ja istuu itse tämän viereen. Kakashi jää vähän matkan päähän seisomaan.

Sakura siirtää katseensa käsiinsä. Kädet ovat hionneet ja tärisevät hieman. Kertominen tuntemattomalle ihmiselle on vaikeaa, vaikka silloin Kakashille se oli ollut helppoa, ehkä kuitenkin siksi, että tämä oli jo alussa arvannut mistä on kysymys.
”Pahoinpitely.” Hiljainen kuiskaus karkaa tytön huulilta, tämän viimein nostaessa katseensa vanhempaan naiseen, joka hymyilee rohkaisevasti, pyytäen samalla hiljaisuudella jatkamaan. ”Mieheni. Rock Lee.” Hiljaisuus täyttää pienen, tyhjän aulan jälleen, saaden kaikki tuntemaan itsensä vaivaantuneeksi. ”Hän…” Kyyneleet alkavat valua Sakuran kasvoja pitkin, tämän painaessa päänsä toisen syliin.
”Ei mitään hätää tyttöseni.” Nainen nostaa katseensa Kakashiin. ”Oletteko te ystävä, vai kuka?”
”Ystävä.” Kakashi hymyilee naiselle.

Every roommate kept awake
By every sigh and scream we make
All the feelings that I get
But I still don't miss you yet

Nainen lähtee hakemaan kahvia pienestä automaatista vähän matkan päässä, Kakashin istuessa Sakuran viereen.
”Alkaako olla parempi olo?” Sakura nyökkää pienestä, painaessaan päänsä kevyesti Kakashin olkapäätä vasten. ”Kyllä se siitä helpottaa. Hän lähti hakemaan jonkun poliiseista täyttämään kanssasi papereita. He kyllä tietävät mitä tehdä.” Kakashi hymyilee silittäessään toisen vaaleanpunaisia hiuksia.

”Tässä, olkaa hyvä.” Nainen antaa Kakashille kupin käteen ja laskee Sakuran kupin pienelle pöydälle tämän viereen. ”Iruka saapuu hetken kuluttua ottamaan lausunnon ja tekemään kaikki paperityöt.” Kakashi kääntää hätääntyneenä katseensa naiseen.
”Iruka? Iruka Umino?”
”Kyllä. Tunnetko hänet?” Hymy paistaa edelleen kirkkaasti naisen kasvoilta.
”Enemmän kuin tunnen.”

Only when I stop to think about it...

“Missä täällä on vessa?” Kakashi katsoo hetken Sakuraa hätääntyneenä. ”Iruka on kiltti ja erittäin mukava, hänen kanssaan on helppo puhua. Kyllä sinä pärjäät.” Pieni hymy kohoaa miehen huulille, ennen kuin tämä suuntaa naisen osoittamaan suuntaan.

”Hei!” Iloisesti hymyilevä Iruka astuu esiin kulman takaa. ”Mitä täällä on tapahtunut?” Brunette katsoo kysyvästä, hiukan hätääntyneesti naisia ja näiden ihmetteleviä ilmeitä.
”Kuultuaan nimesi, Kakashille tuli kiire mennä vessaan. Mitä teidän välillänne oikein on?” Sakura katsoo Irukaa silmiin, joiden tunnetila vaihtelee surullisesti pettymykseen ja jälleen takaisin.
”Voit kysyä sitä Kakashilta, jos tahdot tietää.” Hitaasti hymy alkaa palautua miehen väsyneille kasvoille. ”Haluatko aloittaa?”
”Joo.”

I hate everything about you
Why do I love you?
I hate everything about you
Why do I love you?

“Haluatko lisätä vielä jotain?” Iruka katsoo Sakuraa säälivästi. Tämän elämä viimeisen kolmen vuoden ajan on ollut suorastaan helvettiä. Aamusta iltaan samaa piinaa, vaikka aluksi kaikki oli tuntunut juuri oikealta ratkaisulta. Hyviä hetkiä ei enää ole ollut aikoihin, silloin kun niitä on ollut, ne ovat kestäneet vain pienen hetken.

”En.” Kyyneleet valuvat pitkin poskia, tämän kietoessa peittoa tiukemmin ympärilleen.
”Haluatko jotain?” Iruka kietoo varovasti kätensä naisen ympärille. Tämä on muutaman vuoden aikana ottanut enemmän kuin kymmenen ilmoitusta pahoinpitelevästä aviomiehestä vastaan. Kaikki vaiheet hän on käynyt moneen kertaan, monen eri ihmisen kanssa. Kaikki on jo niin tuttua.

Sakura pudistaa päätään pienesti ja painaa päänsä toisen olkapäätä vasten.
”Oletko aivan varma?” Iruka katsoo toisen vaaleanpunaisia hiuksia. Miksi naiset alentuvat siihen niin pitkäksi aikaa? Heillä olisi niin paljon hyvää annettavana kenelle tahansa. Mies katsoo hetken kuinka Sakura pudista päätään tämän sylissä.

Vähän matkan päässä, nurkan takana hopeahiuksinen mies katsoo näitä kahta. Kuinka Iruka on juuri siellä missä häntä tarvitaan. Kuinka Sakura on etsimässä itselleen parempaa elämää. Kuinka hän on itkemässä omaa elämäänsä yksin poliisiasemalla vessan edessä.

Every time we lie awake
After every hit we take
Every feeling that I get
But I haven't missed you yet

Toisella puolella poliisiasemaa aukeaa ovi ja sisään astuu mustan pottakampauksen omaava mies. Mies näyttää vihaiselta, mutta tämän kasvoilta paistaa myös hätäännys. Tämän katse vaihtaa kohdettaan vajaan sekunnin välein.

”Anteeksi, voinko jotenkin auttaa?” Äsken Sakuran luona ollut naisvirkailija katsoo kysyvästi miehen silmiin, joiden kohteena ei pysy sama asia yhtään liian kauaa.
”Vaimoni on täällä.”
”Ja vaimosi nimi on?” Nainen kävelee rauhallisesti tiskin taakse, Leen jäädessä naputtamaan tiskin pöytää sormillaan.
”Sakura Haruno.” Nainen siirtää katseensa mieheen, kuin punnitakseen miksi tämä tuli tänne. ”Onko asiassa jokin ongelma?”
”Valitettavasti, en voi nyt päästää sinua hänen luokseen juuri nyt. Jäisitkö odottamaan tänne, siksi aikaa, että hän on valmis?” Naisen kasvoille nousee pahoitteleva hymy.
”Mitä! Minulla on oikeus nähdä vaimoani silloin kun tahdon, etkä sinä voi puuttua siihen!” Lee työntää itsensä pöydästä kauemmas ja lähtee käytävää pitkin syvemmälle poliisiasemalla.
”Et voi mennä sinne!” Nainen katsoo miehen perään, tämän kadotessa nurkan taakse. Pian nainen on jo tiskin takana soittamassa päivystävälle poliisille.

Only when I stop to think about it...

Only when I stop to think about you, I know
Only when you stop to think about me, do you know?

Iruka kääntää katseensa heitä kohti juoksevaan mieheen.
”Anteeksi. Voisitko lähteä? Meillä on keskustelu kesken, eikä se kuulu ulkopuolisille.” Lämmin hymy kohoaa ruskeahiuksisen kasvoille, tämän yrittäessä ystävällisesti käännyttää Leetä takaisin tulosuuntaan.
”Sakura, mitä helvettiä tämä on?” Lee kääntää selkänsä Irukalle, eikä ole edes huomaavinaan tämän pyyntöä lähteä. ”Eikö me olla sovittu, että tämä on meidän kahden välinen asia, eivätkä kytät kuulu siihen paskan vertaa!” Mies sylkee sanansa suustaan ja katsoo toisen pelokkaisiin silmiin vihaisesti.
”Voisitko nyt ystävällisesti lähteä.” Iruka nousee Sakuran eteen ja ottaa Leen hartioista kiinni kääntääkseen tämän.
”Häivy sä vittuun. Sua ei tarvita täällä!” Lee työntää Irukan kauemmas, ennen kuin lyö Sakuraa täysillä tämän kasvoihin.

Kaikki tämä saa Kakashin havahtumaan mietteistään ja kiiruhtavan Sakuran eteen tämän turvaksi.
”Kuka vittu sä oot? Sakuran uus hoito vai?” Mustahiuksinen astuu askeleen kauemmas ja siirtää katseensa edessään olevaan, itseään vähän pidempään mieheen. ”Ei siitä mitää iloo oo, ku se on tommone helvetinmoinen huora!”
”Rauhotu!” Kakashi työntää Leen kauemmas itsestään ja Sakurasta. Miehen katse kääntyy heitä kohti tulevaan poliisiin.
”Täällä on kuulemma joku häiriötekijä.” Vanhemman poliisin katse eksyy vuoronperäin Kakashiin ja Leehen.
”Noi ei päästä mua mun vaimon luokse!” Lee äyskäisee ja luo murhaavan katseen Kakashiin.
”Onko heillä syy olla päästämättä?” Konstaapeli katsoo viimein myös Sakuraa kohti. Tämän poskille karanneet kyyneleet ovat jättäneet vanat jälkeensä ja vasemman puoleinen poski punoittaa Leen iskun jäljiltä.
”Muka joku yksityinen keskustelu. Miksi vitussa tuo harmaapää saa olla mukana, muttei oma mies!” Lee karjuu viimeiset sanat suoraan poliisin kasvoille, tämän ottaessa tilanteesta jotain irti.

Kakashi kietoo kätensä Sakuran ympärille, Irukan ottaessa paikan Sakuran ja Leen välistä. Konstaapeli päästessä viimein varmuuteen tapahtumien kulusta tämä kahlitsee Leen kädet, tämän selän taakse.
”Sinut on pidätetty poliisin päälle karkauksesta ja perheväkivallasta. Sinulla on lupa vaieta ja kutsua paikalle mahdollinen asianajaja kuulusteluja varten.”
”Mitä vittua tää nyt on?” Lee kääntyy kohti vanhempaa miestä.
”Kaikkea sanomaasi, voidaan käyttää sinua vastaan. Sinuna olisin vain hiljaa ja tulisin kiltisti perässä.” Mies työntää Leetä puoli väkisin pari askelta eteenpäin, tämän yrittäessä rimpuilla itseään irti toisen otteesta. ”Eikä vastaan hankaaminen ainakaan auta sinua yhtään enempää tässä tilanteessa.”

I hate everything about you
Why do I love you?
You hate everything about me
Why do you love me?

“Onko kaikki hyvin?” Kakashi nostaa Sakuran päätä hieman sylistään. Tämä ei enää nyyhkytä ja kyyneleet ovat kuivuneet. Tytön silmistä paistaa edelleen tuska ja pelko. Kasvot ovat inhon ja vihan vääntämät. Sakura painaa päällään pienen nyökkäyksen tapaisen. ”Kaikki on nyt kunnossa. Ei enää mitään hätää.” Kakashi ottaa Sakuran paremmin syliinsä ja alkaa tuudittamaan tätä.

”Kakashi, voitko ottaa Sakuran hetkeksi luoksesi asumaan?” Iruka katsoo kahta haikeana, ennen tuo lämmin, turvallinen syli oli häntä varten. ”En pysty näin nopeasti järjestämään parempaakaan turvapaikkaa hänelle ja uskoisin, että sinun luonasi hän tuntisi olonsa kaikkein turvallisimmaksi.” Kakashi nostaa katseensa kohti Irukan silmiä ja nyökkää tämän sanoille.
”Meidän pitäisi puhua joskus.” Hopeahiuksisen ääni on melkein pelkkä kuiskaus.
”Niin kai. Mutta ei nyt, myöhemmin.” Iruka hymyilee surumielisesti ja kyykistyy Sakuran eteen. ”Ei mitään hätää enää. Lee joutuu putkaan ja sieltä jonkun ajan päästä vankilaan. Hän ei tule enää vahingoittamaan sinua.” Iruka hymyilee vielä hellästi Sakuralle, ennen kuin kääntyy. ”Nähdään.” Tämä huiskauttaa kättään ja kävelee pois.

I hate
You hate
I hate
You love me

Kakashi laskee nukahtaneen Sakuran sängylleen ja peittelee tämän. Mies painaa kevyen suudelman toisen otsalle, ennen kuin hiipii hiljaa ovelle. Mies jää katsomaan toisen herkkää olemusta vielä hetkeksi. Sakura on käpertynyt pieneksi sykkyräksi ja ottanut tyynyn syliinsä, rutistaen sitä unisilla voimillaan. Pieni hymy karkaa Kakashin huulille, tämän ajatellessa sitä urotekoa, jonka Sakura vain hetkeä aikaisemmin teki. Harva pystyy niin suuriin tekoihin, ja vielä kestämään sellaista kohtausta.

Hopeahiuksinen sulkee oven hiljaa perässään ja kaivaa puhelimen taskustaan. Kaikki ei mennytkään niin kuin Kakashi oli aamulla suunnitellut.

I hate everything about you
Why do I love you?