5. Luku Kaulapantoja ja suudelmia

Seuraavana aamuna Sasuke heräsi siihen, että joku puhalsi hänen korvaansa. Hän ponnahti raivoissaan istualleen etsien syyllistä ja näki Naruton, joka virnisteli vahingoniloisesti sängyn vieressä.
    ”Sasseeee! Aika herätä!”
    ”Mmm”, Sasuke äännähti ja piiloutui kokonaan peittonsa alle.
    ”Sasse!” Naruto sanoi toruvasti ja veti peiton pois korppihiuksiselta.
    ”Naruto!” Sasuke älähti kylmän ilman pyyhkäistessä hänen vartaloaan. ”Ensinäkin PEITTO TÄNNE JA SASSIIN ja toiseksi ÄLÄ KUTSU MINUA SASSEKSI!”
    ”En anna!” Naruto sanoi kieltään näyttäen.
    ”Hemmetin ilopilleri”, Sasuke jupisi ja nousi istualleen sängyssään.
    ”Tänään on syytä iloon!”
    ”Aha.”
    ”Aurinko paistaa ja ihmiset hymyilevät!”

Sasuke kohotti tylsistyneenä toista kulmakarvaansa, eikä häntä jaksanut hymyilyttää lainkaan. Tämä oli niitä päiviä, jolloin Sasuken olisi tehnyt lähinnä lyödä turpaan jokaista joka näytti vähänkin liian iloiselta. Ja valitettavasti juuri sellainen henkilö pomppi hänen edessään tajuamatta kuinka murhanhimoisella tuulella Sasuke oli.
    ”Jos sinulla oli jotain asiaa, niin sano”, korppihiuksinen töksäytti ja käveli vaatekaapilleen. Hän oli unohtanut sähköhoitojen jälkeen vaihtaa vaatteet, jotka olivat aivan hikiset ja likaiset.

Naruto ei näyttänyt vieläkään tajuavan Sasuken ärtyneisyyttä, sillä hän hihkaisi ylipirteästi:
    ”Me päästään tänään ulos, me päästään tänään ulos! Voitko tajuta?”
    ”Oho, enpä olisi ikinä arvannut”, Sasuke tuhahti.
    ”Minäpä menen kertomaan Gaaralle, hänelle en olekaan vielä informoinut asiasta!”
    ”No kyllä hän sen viikko-ohjelmastaan näkee.”
    ”Hmph! Menen silti, koska herra kohtelias on tänään niin sarkastisella päällä!”

Sen sanottuaan Naruto hyppeli Sasuken huoneen ovelle ja läpsäytti matkan varrella korppihiuksista takamukselle.
     ”Naruto! Sinä senkin-”

Mutta Naruto vain nauroi ja ryntäsi nopeasti käytävälle ja juoksi tiehensä. Sasuke huokaisi ärtyneesti ja otti kaapista puhtaat vaatteet ja puki ne päälleen. Hän vilkaisi kelloa ja huomasi sen olevan melkein kaksitoista. Hän oli siis nukkunut aamiaisen ohi. Ilmeisesti Sakuran antama unilääke oli ollut tavallista vahvempaa. Tosin Sasuke ei yleensä suostunut syömään unilääkkeitä vaan piilotti ne housujensa taskuun, jotka hän myöhemmin tyhjensi lähimpään roskikseen. Korppihiuksinen päätti mennä Gaaran huoneeseen, sillä tunsi kaipaavansa järkevää seuraa.
Verkkaisesti hän käveli punapään huoneelle ja astui sisään koputtamatta. Astuttuaan sisälle hän näki ensimmäiseksi Naruton virnistelevän naaman ja huokaisi. Hän oli jo ehtinyt unohtaa, että Narutokin oli tullut tänne.
    ”Kappas Sasse! Tulithan sinä!”

Sasuke ei vastannut vaan istahti Gaaran vuoteelle ja käänsi katseensa sängyn omistajaan, joka istui tuolilla vähän matkan päässä. Hämmästyksekseen Sasuke huomasi, että Gaara näytti hirveän vaivaantuneelta ja tämä yritti tuijotella kaikkialle muualle kuin Sasukeen. Enempää Sasuke ei ehtinyt pohtia asiaa, kun keskusradio yski ja kolisi, kunnes kuului Tsunaden komenteleva ääni:
    ”Kaikki C-käytävällä asuvat menevät eteisaulaan välitömästi!”
     ”No sepäs oli lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu”, Naruto tuumasi.

Kolmikko lähti huoneesta eteisaulaan, jossa valtaosa nuorista jo oli. Kolmikko puki ripeästi ulkovaatteensa päälle ja menivät muiden luo. Paikalle oli saapunut myös joukko hoitajia, mukaan lukien Sakura.
    ”No niin, ovatko kaikki paikalla?” kajahti äkkiä Tsunaden ääni.

Käytiin pikainen nimenhuuto, eikä ketään ollut poissa. Seuraavaksi Tsunade alkoi miettiväisen näköisenä tutkia nimilistaa ja mutisi puoliääneen:
    ”Hmm.. Ketkä oikein pistäisin pareittain?”
    ”Toivottavasti minä ja Sasuke ollaan pareittain”, Naruto sanoi saaden Tsunaden naurahtamaan kuivakasti.
    ”Ja siitä ei tulisi yhtään mitään. Tehän tuhoaisitte koko paikan.”

Naruto kurtisti harmistuneena kulmiaan, mutta Sasuke oli salaa mielessään iloinen, sillä oli varma, ettei jaksaisi tänään ylienergistä Narutoa.
    ”Naruto, sinä voit mennä vaikka Hinatan kanssa. Hän toivon mukaan saa sinut vähän rauhoittumaan. Te menette Genman kanssa.”

Naruto irvisti tuskastuneena, mutta laahusti sitten alistuneesti Genman luo. Silloin Genma sitoi Naruton ja Hinatan kaulalle kaulapannan ja talutushihnan. Sasuke tunsi kuinka Gaara vavahti hänen vieressään.
    ”Miksi hän laittaa heille kaulapannat?” hän kuiskasi.
    ”He pelkäävät, että me karkaamme. Kaiken lisäksi pantoihin on asennettu jotkin lähettimet siltä varalta, että pääsemme pakoon”, Sasuke supisi takaisin.

Gaara nyökkäsi, mutta näytti hieman hermostuneelta.
Yksi toisensa jälkeen ihmiset lähtivät valvojansa kanssa ulos. Jäljellä oli enää Gaaran ja Sasuken lisäksi muun muassa Hiro ja muutama muu. Tsunade vilkuili hieman epävarmana Gaaraa ja Sasukea, jolloin Sakura sanoi:
    ”Minusta Gaara ja Sasuke kannattaisi laittaa periksi, koska he tuntuvat tulevan hyvin toimeen, eivätkö tee tyhmyyksiä yhdessä. Muutenkin Sasukesta oli eilen suuri apu, kun piti auttaa Gaara takaisin huoneeseensa.”

Tsunade katsoi epäilevästi kaksikkoa, mutta sanoi sitten:
    ”Olkoon menneeksi. Menkää te Irukan kanssa.”

Sasuke oli riemuissaan. Iruka oli paras vaihtoehto mikä heille olisi voinut sattua. Hän oli varmasti reiluin hoitaja koko laitoksessa.
     ”Tulkaapas tänne Sasuke, Gaara”, Iruka kehotti hymyillen.

Pojat menivät kiltisti miehen luo ja Iruka alkoikin heti laittaa Sasukelle pantaa ja hihnaa. Kun hän yritti laittaa Gaaralle, tämä perääntyi monta askelta ja tuijotti hihnaa kuin olisi pelännyt sen hyökkäävän hänen kimppuunsa. Irukan kasvoilla käväisi säälivä ilme, aivan kuin olisi tajunnut syyn punapään käytökseen.
    ”Ei hätää Gaara-kun, tämä ei satu lainkaan, en laita sitä tiukalle.”
    ”Paras kun et laita liian löysälle”, Orochimaru tuhahti Tsunaden vierestä.

Iruka ei välittänyt miehen sanoista vaan pyrki lähestymään Gaaraa mahdollisimman rauhallisesti. Sasuke huomasi, kuinka Gaaran katse käväisi Hirossa, joka tuijotti häntä sangen kiinnostuneen näköisenä. Siinä vaiheessa punapää näytti saavan rohkeutensa takaisin sillä hän lopetti perääntymisensä ja salli Irukan tulla hänen luokseen ja sitoa pannan hänen kaulaansa. Sasuke ei voinut olla huomaamatta kuinka Gaara vapisi kun Iruka asetteli pantaa paremmin hänen kaulaansa.
    ”No niin mennäänpä pojat”, Iruka kehotti.

Pojat lähtivät kävelemään miehen perässä kuin koirat ikään. He astuivat ulos raikkaaseen ulkoilmaan ja vetivät nautinnollisesti keuhkoihinsa happea. He kävelivät suurista rautaporteista ulos ja lähtivät kävelemään kävelytietä pitkin. Kaikkialla oli lunta silmänkantamattomiin. Tietä reunustivat laajat pellot, sekä metsät.
    ”No haluatteko mennä jonnekin?” Iruka kysyi.

Tämä oli juuri yksi Irukan parhaimmista puolista. Hän oli ystävällinen ja kysyi heidän mielipiteitään eikä vain taluttanut ympäri vesilammikkoa, niin kuin jotkut hoitajat tekivät.
    ”No ihan miten vaan”, Sasuke sanoi olkiaan kohauttaen ja vilkaisi Gaaraa, joka näpelöi hermostuneena kaulassaan olevaa pantaa.
     ”En minä tiedä”, punanpää sanoi vaivaantuneena.
    ”No jos minä vaikka veisin teidät sinne yhdelle lammelle. Mitäs siihen sanotte?” Iruka kysyi.
    ”No vaikka”, Sasuke myöntyi ja Gaara nyökkäsi.

Lammelle ei ollut pitkä matka. Heiltä meni vain vaivaiset kymmenen minuuttia selviytyä sinne asti. Sasuke huomasi ilokseen, että paikalle ei ollut vielä rynnännyt muita, vaan he saisivat olla ihan rauhassa.
    ”Minä päästän teidät nyt hihnoista, jos ette mene hukkumaan tuonne lampeen tai kerro muille tästä mitään. En saisi oikeasti päästää teitä haahuilemaan”, Iruka sanoi ja irrotti hihnat heidän pannoistaan.
     ”Okei”, Sasuke sanoi ja käveli verkkaisesti lammen rantaan.

Gaara riensi nopeasti hänen luokseen kiusaantuneen näköisenä. Sasuke arvasi, että tällä oli jotain sanottavaa hänelle, joten hän odotti hiljaisena.
    ”Tuota Sasuke.”
    ”Mmm?”
     ”Minä haluaisin… pyytää anteeksi.”
    ”Pyytää anteeksi?” Sasuke ihmetteli. Jos hän oli odottanut jotain, niin ei ainakaan tätä. ”Miksi ihmeessä?”
     ”No eilen minä käyttäydyin tosi idioottimaisesti, kun vain potkin ja purin sinua kuin mikäkin raivotautinen-”
    ”Ei se sinun syysi ollut”, Sasuke keskeytti.
Gaara pudisteli päätään onnettomana.
    ”Olisin minä nyt voinut edes vähän hillitä itseäni. Ja muutenkin ennen hoitoa, minä vain roikuin sinussa kuin pieni lapsi. Ymmärrän, että se varmasti vaivasi sinua.”
    ”Ei se mitään haitannut”, Sasuke sanoi kättään huiskauttaen.

Punapää loi häneen hieman hämmästyneen katseen jolloin Sasuke sanoi kiireesti: ”Siis kun Narutokin aina roikkuu minussa, niin kyllä siihen tottuu.”
     ”Ai. Okei.”

Hetkeksi heidän välilleen laskeutui painostava hiljaisuus, jonka Gaara katkasi kiireesti sanomalla:
    ”Pidät minua varmasti seinähulluna eilisen jälkeen. Ja tänäänkin kun piti laittaa nämä.” hän näpelöi jälleen kaulapantaansa. ”Menin vain ihan lukkoon, anteeksi.”
    ”Ei se mitään”, Sasuke sanoi hieman hämmentyneenä.

Gaara hymyili Sasukelle pienesti, ja Sasukesta tuntui, kuin vatsassa liihottelevat perhoset olisivat seonneet lopullisesti. Korppihiuksinen alkoi piirrellä kengällään epämääräisiä ympyröitä lumeen, sillä ei ollut varma uskaltaisiko kysyä jo pitkään mielessään pyörinyttä kysymystä.
    ”Sano vain Sasuke.” Gaara sanoi äkkiä.
    ”Hä?”
    ”Huomaan, että sinulla on jotain asiaa.”

Sasuke punehtui hieman ja mutisi jotain epämääräistä saaden Gaaran kurtistamaan kulmiaan.
    ”Ei se nyt noin vaikeaa voi olla.”
   ”No kun ei sillä mitään merkitystä ole”, Sasuke väitti.
   ”No ei sitten”, Gaara huokaisi.
    ”Äh, hyvä on”, Sasuke lopulta puuskahti tajutessaan, ettei voinut olla hiljaa.

Gaara kohotti kysyvästi olemattomia kulmakarvojaan, jolloin Sasuke henkäisi syvään, kuin valmistautuen henkisesti.
    ”Olisin vain kysynyt yhden kysymyksen. Aika henkilökohtaisen jos tarkkoja ollaan.”
    ”No antaa tulla”, Gaara tokaisi, mutta näytti hieman hermostuneelta.
    ”Yrititkö sinä tappaa itsesi silloin kun… viilsit ranteeseesi”, Sasuke kysyi varovasti vilkasten syrjäkarein punapäätä.

Sasuke hätkähti nähdessään Gaaran ilmeen. Leukaperät olivat jännittyneet ja silmät näyttivät sammuneilta.
    ”Yritin”, tämä sanoi värittömällä äänellä.
    ”Anteeksi”, Sasuke sanoi kiireesti.
    ”Ei se mitään”, Gaara sanoi ja kireys oli kadonnut hänen kasvoiltaan, tosin silmät näyttivät vielä kuolleilta.
    ”Kävelläänkö vähän? Tässä tulee kylmä”, Sasuke sanoi kiireesti.
    ”Okei.”

Sasuke vilkaisi Irukaa, joka seisoi heidän takanaan vähän matkan päässä.
    ”Iruka, voidaanko me lähteä kävelemään?”
    ”Joo totta kai”, Iruka vastasi, mutta juuri silloin hänen kännykänsä pirahti soimaan. ”Anteeksi”, hän mutisi pojille ja kaivoi kännykän taskustaan.

Miehen kulmat kurtistuivat, kun hän näki kuka soitti. Hän avasi kännykänsä läpän ja sanoi:
    ”Iruka, hei. Niin? Miksi ihmeessä? Eikö se voisi odottaa kunnes pääsemme takaisin sinne? Mutta… no hyvä on. Joo hän on tässä lähellä, minä pyydän hänet puhelimeen.”

Iruka peitti kännykkänsä alaosan kädellään ja huikkasi:
    ”Gaara tulisitko puhelimeen?”
    ”Kuka siellä oikein soittaa?” Gaara ihmetteli.
    ”Se on Orochimaru, mutta hän yhdistää puhelun… isällesi.”
    ”Minä en halua puhua hänelle”, Gaara mutisi.
    ”Olen pahoillani, mutta asia on kuulemma tärkeä.”

Gaara huokaisi ja käveli Irukan luo, joka ojensi hänelle puhelinta. Punapää nosti kännykän korvalleen ja sanoi:
    ”Hei. Mitä asiaa?”

Sasuke kuuli puhelimesta kantautuvat epämääräistä ääntä josta ei saanut selvää. Hän vilkaisi Gaaran kasvoja, jotka olivat hyvin vihaisen näköiset. Mutta Sasuke erotti niistä myös rahtusen pelkoa.
    ”Jaa, no oliko muuta?” Gaara äyskähti puhelimeen.

Kun hänen isänsä vastasi, Gaaran kasvot lehahtivat tulipunaisiksi. ”Älä viitsi”, hän mutisi. ”Antaisit minun olla rauhassa! Ei sinun tarvitse aina olla minun kimpussani!”

Langan toisesta päästä kuului taas puhetta, jolloin Gaara sulki kärsivän näköisenä silmänsä. Kun hän avasi ne, Sasuke huomasi hämmästyksekseen, että silmät olivat täynnä kyyneliä.
    ”Anna minun olla”, punapää tiuskaisi ja kääntyi kiireesti selin Sasukeen ja Irukaan päin. ”Oikeasti minä en jaksa enää. EI! Sinä ET tule tänne! Häivy elämästäni!”

Gaara sulki puhelun ja seisoi hetken aloillaan aivan kuin ei olisi tiennyt mitä tehdä. Lopulta hän kääntyi hitaasti ja käveli Irukan luo ja ojensi kännykän tälle sanaakaan sanomatta. Sitten hän käveli kauemmas rannasta ja jäi istumaan suuren kuusen alle pää polviin painettuna.
Sasuke riensi nopeasti Irukan luo, jonka kasvoilta paistoi puhdas sääli.
    ”Iruka, mistä tässä on oikein kyse? Minä tiedän, että sinä tiedät”, Sasuke kuiskasi.

Iruka huokaisi hyvin syvään ja käänsi katseensa hitaasti Sasukeen kunnes sanoi:
    ”Sasuke. En voi kieltää sitä, etten tietäisi mistä on kyse, mutta en voi kertoa sitä sinulle. Asia on sen verran… arkaluontoinen, että viitsi puhua siitä. Gaara kertoo kyllä sinulle kun on itse siihen valmis.”
     ”Saa nähdä”, Sasuke mutisi.
     ”Usko pois Sasuke, hän tulee vielä kertomaan sen sinulle. Et ehkä usko minua, mutta sinä olet Gaaralle varmasti luotettavin henkilö.”
     ”Kuinka niin?”
     ”No jos rehellisiä ollaan, niin satuin kuulemaan teidän keskustelunne äsken. Vaatii aikamoista luottamusta, että pystyy noin vain sanomaan toiselle, että on yrittänyt itsemurhaa. Gaara ei ehkä kerro paljoa, mutta kunnioita sitä vähää, mitä hän sinulle paljastaa. Lyön vaikka pääni vetoa, että hän ei ole kertonut vapaaehtoisesti muille mitään.”

Sasuke nyökkäsi hiljaisena. Hänen päänsä tuntui räjähtävän polttavista kysymyksistä joihin hän tahtoi saada vastauksen. Iruka vilkaisi ranne kelloaan ja suorastaan loikkasi ilmaan säikähdyksestä.
    ”Meidän pitää lähteä ja kiireesti! Olemme jo myöhässä. Kylläpä tunti kuluikin nopeasti. Gaara tulepa tänne, meidän pitää alkaa tehdä lähtöä!”

Gaara nousi kuusen alta ja käveli Irukan luo. Hän salli miehen laittaa hihnan hänen kaulaansa ja kun Sasukekin oli hihnassa, he lähtivät kävelemään laitokselle päin niin ripeästi kuin kintuistaan pääsivät.
Viiden minuutin kuluttua he olivat jo rautaporteilla ja he astuivat niistä nopeasti sisään. Iruka talutti pojat eteiseen, jossa kärsimättömän näköinen Orochimaru jo odottelikin.
    ”Vihdoinkin!” hän äyskähti ja irrotti kaulapannat poikien kaulasta melko kovakouraisesti.
    ”Menkää nyt huoneisiinne, teillä ei ole oppituntia, koska Kabuto on sairaana.”

Pojat lähtivät kiireesti kohti C-käytävää. He olivat juuri kääntyneet kyseiselle käytävälle, kun kuului korvia huumaava riemun kiljaisu, joka kaikui käytävän sienissä. Kumpikaan ei ehtinyt tehdä mitään, kun he tunsivat kuinka joku loikkasi heidän niskaansa.
    ”Naruto, senkin idiootti”, Sasuke ärähti tajutessaan, kuka oli syypää.
    ”Heipä hei neidit!” Naruto sanoi pirteästi ja asteli heidän eteensä. ”Kuulitteko jo että meillä ei ole oppituntia, koska-”
    ”Joo kuultiin. Kabuto on sairas”, Sasuke mutisi.
    ”Mennäänkö Sassen huoneeseen?” Naruto kysyi välittämättä Sasuken vastauksesta.
    ”Minä taidan mennä huoneeseeni. Minulla on vähän paha olo”, Gaara sanoi.
    ”Paha olo?” Naruto toisti. ”Eikös ulkona pitäisi tulla hyvä olo?”

Gaara vain kohautti olkapäitään. Naruto kurtisti kulmiaan, mutta sanoi sitten:
    ”Äh, ei pahaan oloon kuole. Nyt tulet meidän kanssa Sassen huoneeseen.”

Gaara yritti protestoida, mutta Naruto ei ottanut vastaväitteitä kuuleviin korviinsa, vaan työnsi Sasuken ja Gaaran Sasuken huoneeseen ja tuli sitten itse perässä.
Ilta sujui melko rauhattomasti, kiitos Naruton. Gaara ja Sasuke eivät kumpikaan olleet oikein juttutuulella, mikä sai Naruton ärtyneeksi. Loppujen lopuksi sekä Gaara, että Sasuke poistuivat ärsyyntyneinä huoneesta.
He kävelivät rinnakkain käytävää eteenpäin, eivätkä sanoneet sanaakaan. Sasuke käänsi vaistomaisesti katseensa ja alkoi jälleen kerran tarkastella Gaaran ulkonäköä. Kapeat, mutta houkuttelevat huulet olivat kääntyneet hieman alaspäin ja otsa oli kurtussa. Äkkiä Sasuken teki mieli suudella poikaa, hän ei voinut ymmärtää kuinka halu iski juuri nyt. Hän tunsi käsiensä hikoavan ja sydämen tykyttävän rajusti. Äkkiä korppihiuksinen pysähtyi, sillä hänestä tuntui, ettei kestänyt enää sekuntiakaan.
Gaara huomasi pian, että Sasuke oli jäänyt jälkeen. Hän kääntyi kannoillaan ja katseli ihmeissään Sasukea, joka seisoi kuin tatti paikoillaan.
    ”Sasuke?” hän kysyi ihmeissään ja käveli pojan luo.
    ”Öö… Tajusin juuri, että en voi mennä huoneeseeni, kun Naruto on siellä”, Sasuke valehteli kiireesti.

Gaara katsoi häntä ensin hieman kummissaan, mutta naurahti sitten heleästi, mikä sai Sasuken vatsan menemään ylösalaisin.
     ”No siinäpä vasta ongelma”, punapää kiusoitteli hymyn kaarre kasvoillaan, mikä sai Sasuken naurahtamaan hieman kimeämmin kuin yleensä. ”Vaikutat hermostuneelta”, punapää jatkoi.

Sasuken polvet tuntuivat sulavan pois. Flirttailiko Gaara hänelle? Kyllä sen oli oltava niin. Hän alkoi lähestyä Gaaraa hyvin hitaasti, niin hitaasti, että tuskin itsekään huomasi etenevänsä.
Silloin Gaara huokaisi hyvin syvään, melkeinpä masentuneesti, mikä sai korppihiuksisen pysähtymään.
    ”Anteeksi taas kerran, kun käyttäydyin oudosti kun isäni soitti.  Meillä vain on… todella huonot välit”, hän sanoi kireästi ja hänen silmänsä kimmelsivät hieman.
Voi ei! Sasuke ajatteli. Tämähän meni nyt ihan väärin! Gaara ei saanut ruveta nyt itkemään, Sasuken olisi tehtävä se nopeasti, tai muuten Gaara ehtisi lähteä.
    ”Tuota, Gaara”, hän sanoi käheästi, mutta ei saanut sanottua sitä mitä oli aikonut.

Hän nojautui kohti toista poikaa ja painoi huulensa tämän huulille paljon innokkaammin kuin oli aikonut. Sasuke painoi Gaaran vasten seinää ja suuteli häntä kiihkeästi. Hän tunsi kuinka punapää nosti kätensä hänen rintakehälleen heidän väliinsä. Korppihiuksinen kuuli, kuinka värisevä hengitys karkasi toisen suusta, mikä sai hänen mielialansa kohoamaan.
Lopulta hän erkani Gaarasta ja tutkaili tätä tarkasti. Mutta jokin oli väärin pojan ilmeessä. Se ei ollut ilahtunut tai edes hämmästynyt. Gaaran ilme näytti lähinnä erittäin pahoinvoivalta ja ennen kuin Sasuke ehti reagoida mitenkään, punapää päästi yökkäävän äänen ja valahti polvilleen. Poika yökkäsi jälleen ja tällä kertaa hän oksensi suoraan lattialle.
Sasuke tuijotti hetken ihmeissään polvillaan henkeä haukkovaa Gaaraa, kunnes totuus iskeytyi häneen kuin veitsi. Gaara ei ollutkaan kiinnostunut hänestä, ei hän muuten olisi oksentanut. Hänellä oli varmasti jokin homofobia tai jotain vastaavaa. Sasuken kasvot vääristyivät raivosta ja hän ärähti hyvin myrkyllisellä äänellä:
    ”Anteeksi, että olen nyt saastuttanut sinut homobakteerilla. Toivottavasti et saa elinikäisiä traumoja.”

Sen sanottuaan Sasuke harppoi paikalta niin nopeasti kuin pääsi, eikä vilkaissut kertaakaan taakseen.