Kaikki poissa. Oliko jokin tehtäväni? Sade yltyy ja katson ylös. Sadepisarat tipahtivat kasvoilleni ja se oli ihanaa. Ei se ole väärin, että pitää rankkasateesta. Kävelen eteenpäin ja näen pari ihmistä. Käsi kädessä kulkevat ja nauravat, mutta minä olen vain hiljaa. Tunnen heidät kummatkin. Blondi poika ja hänen poikaystävä. Sasuke… Hän oli onnekas, kun sai hänet. Minä en saanut, mutta syy voi olla myös se, että en tunnustanut sitä sille pojalle.
’’Naruto…’’ sanoin ääneen, mutta he eivät kuulleet sitä vaan nauroivat. Katson heitä ja he kummatkin katsovat minua. Naruto virnistää ja Sasuke vain nyökkää. Hymyilen pikaisesti ja toivottavasti he eivät huomanneet sitä, että itkin. Olin nimittäin ainoa kylästä, joka hyväksyi heidän suhteensa ja mikä siinä on haittaa? Se on hyvä, jos on onnellinen jonkun kanssa.

Kenkäni ovat märät ja vaatteeni ovat, kuin liimautuneet ihooni kiinni. On jo hieman kylmä ja aivastan. Hauska ääni, mutta onneksi kukaan ei kuulut sitä. Tummat hiukseni on sekaisin ja pitäisi edes joskus harjata ne. Ei nyt huvita ajatella sellaisia… Kuulen nyt jonkun kävelevän, mutta ei jaksa katsoa kuka se on. Laitan silmäni kiinni ja ajattelen kodikasta kotiani ja lämmintä kaakaota. Tällaiset hetket lämmittävät ruumistani ja se on ihanaa. Hymyilen ja aukaisen silmäni. Törmäsin johonkin ja kaaduin. Kuka hitto se oli?! Aukaisen silmäni uudestaan ja näen hahmon. Pimeässä ei oikein näe heti, kuka se on, mutta viimein näin hahmon.
’’Temari!’’ sanoin iloisesti ja nousin maasta. Housuni on entistä märemmät ja kiroilin hieman. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Hän oli yllättynyt ja samalla hänen kasvoista näki, että hän olisi voinut nauraa vaikka heti. Minun ilmeeni oli entistä hauskempi. En useasti kiroillut, mutta ei jaksa aina änkyttää jotain epäselvää.

’’Oletko kunnossa?’’ Temari kysyi ja hän aukaisi ison viuhkansa. Viuhkaan oli piirretty kolme tähteä, tai no ainakin tyttö kutsui niitä sellaisiksi. Se toimi välillä sateenvarjona. Olin väsynyt ja märkä. Vilukin oli pahentunut ja lämpimät kaakaot ei tehonnut kylmyyteen.
’’Mitä sinä täällä teet?’’ tyttö kysyi ja hänen vaatteensa oli myös märät. Hänen vaaleanruskeat hiukset oli myös aivan märät ja myös hän ei ollut laittanut neljää ponnaria hiuksiinsa. Hän ojensi kätensä ja minä ihmettelin hetken aikaa.
’’Tule meille hetkeksi aikaa, että voit lämmitellä.’’ Temari sanoi ja irvisti hieman. Ehkä hän oli hieman poikamainen, mutta se onkin hänessä hyvä asia.

Kävelimme vierekkäin ja katsoin vähän väliä Temaria. Hänessä on jotain erilaista, mutta en tiedä mikä. Katsoin hänen vartaloaan ja siinä mikään ei ollut muuttunut. Katsoin hänen kasvojaan ja hän punasteli, mutta mistä? En kehdannut kysyä, joten olin hiljaa. Kuoleman hiljaista, jos ei lasketa sadepisaroita, jotka ovat kuin piikkejä. Satuttavat vain hetken ja pian kipu on poissa. Katsoin uudestaan tyttöä ja hänen punastusta ei ollut enää.
’’Voitko hyvin?’’ kysyin huolestuneena ja kokeilin hänen otsaansa. Puna tuli uudestaan esille puna poskille ja minä hymyilin. Hänellä oli vain kuumetta, mutta ei paha.

Olimme kummatkin hiljaa. En halunnut puhua nyt kenestäkään, varsinkaan Narutosta.
’’Sinun kannattaisi unohtaa Naruto…’’ Temari sanoi hiljaisesti ja minä nyökkäsin hieman. Tyttö oli oikeassa, mutta onko hän muka rakastanut ketään. Taas ajattelen toisista pahaa. Päänsärky harvoin on minulla, mutta viimeaikoina sitä on tullut useammin. Kerran minut vietiin sairaalaankin sen takia. Se tapahtui muistaakseni koulussa, kun olin vihainen Narutolle. Hän ja Sasuke oli ilmoittaneet luokalle, että he ovat yhdessä. Kaikki oli ensin hiljaa, mutta minä… En sanonut mitään heille koko päivänä. He eivät onneksi tajunneet sitä, koska olen aina ollut hiljainen. Päänsärkyni alkoi silloin ja kaikki olivat huolissaan minusta. Tipuin tuoliltani ja kyyneleet ilmestyivät. Sattui niin paljon ja pian Temari oli soittanut ambulanssin. Hän tuli mukaani ja olin sairaalassa yhden yön. Lääkärit totesivat, että olin liian paljon miettinyt ja väsynyt.

’’Samperin lukko…’’ Katsoin hetken aikaa Temaria ja hymyilin. Hän on tosiaan auttanut minua useasti. Se on niin…. En tiedä mitä sanoa, mutta se tunne lämmittää mukavasti. Katsoin hetken aikaa lukkoa ja pian ovesta kuului naksahdus. Se aukesi ja me menimme sisälle. Mukavan lämmintä ja se on hyvä.
’’Sinun pitäisi riisua märät vaatteet. Voin antaa lainaan pyjamani.’’ Temari sanoi ystävällisesti. Oli jo ilta ja hänen puheen perusteella jäisin heille yökylään. Kävelin heidän olo-huoneeseen ja takassa oli jo tuli. Vaatteeni tippuivat lattialle ja minulla oli enää rintaliivit ja pikkuhousuni. Nostin vaatteeni lattialta ja laitoin ne tuolille, joka oli takan vieressä. Ihoni oli märkä ja yskäisin pari kertaa. Olin jo vilustunut ja kiroilin pari kertaa. Ei minun tapaista, mutta Naruton jälkeen en halunnut olla ujo vaan hiljainen, mutta edes hieman itsevarmempi. Temari istui viereeni ja hän antoi pyjaman.
’’Voit vaikka käydä suihkussa.’’ tyttö sanoi ja joi kaakaotansa. Hymyilin ja lähdin suihkuun.

Lämmin vesi lämmittää mukavasti kehoani ja olisin voinut olla siinä vaikka monta tuntia. Shamppoo oli mansikan tuoksuista. Ovelta kuului koputus ja kiirehdin laittamaan pyyhkeen ympärilleni. Sammutin hanan ja vesi lakkasi tulemasta. Huokaisin ja aukaisin oven. Temari oli ihan edessäni ja vielä 2cm niin olisimme ihan vastakkain. Nappasin pyjaman lattialta ja rintaliivini. Olihan se hieman noloa, mutta ei sille mahtanut enää mitään. Temari vain naurahti ja laittoi oven kiinni. Olin edelleen hieman shokissa ja en tiennyt mitä tehdä. Kuitenkin päätin vaihtaa vaatteeni ja kuivata hiukseni.

Näin Temarin istuvan lattialla juomassa kaakaotaan ja tarjosi minullekin kaakaota.
’’Ei kiitos.’’ sanoin pikaisesti ja istuin hänen viereensä. Ihanan lämmintä ja ajatella, että olin äsken vilustunut. Hymähdin ja katsoin pikaisesti Temaria. Tyttö oli useasti minulle todella kiltti, mutta muille tytöille hieman epäkohtelias. En uskaltanut koskaan kysyä miksi hän muille sellainen, mutta ei minulle.

Radio soi ja välillä Temari meni vääntämään volumea kovemmalla.
’’Tämä se hyvä biisi onkin!’’ se sanoi iloisesti ja lauloi biisin mukana.

Koska olet kuuma, sitten kylmä
Olet kyllä, sitten ei
Olet sisällä, sitten ulkona
Olet pirteä, sitten masentunut
Olet väärässä, kun se on oikein
Se on mustaa ja se on valkoista
Me tappelemme, me eroamme
Me suutelemme, me sovimme
(Sinä) sinä et halua todella jäädä, et
(Mutta sinä) mutta sinä et halua todella lähteä
Olet kuuma, sitten olet kylmä
Olet kyllä, sitten olet ei
Olet sisällä, sitten ulkona
Olet pirteä, sitten masentunut

Tunnistin biisin, mutta heti päässäni soi suomenkielinen sanoitus. Se biisi oli Hot n Cold. En muista kuka sitä esittikään, mutta ihan sama. Siinä oli hyvä rytmi ja pian minäkin lauloin mukana. Hymy hiipi kasvoilleni ja pian kummatkin oltiin ihan fiiliksissä. Olisin voinut vaikka vannoa, että kuulin oven aukeavan, mutta en välittänyt siitä paljoakaan. Temari varmaan myös kuuli sen, mutta ei lopettanut laulamista. Radio soi kovalla, mutta kuulin ovelta huutoa. Kuulosti hieman….

’’Temari, saatana se radio pienemmälle!’’ joku huusi ovelta. Temari sammutti pikaisesti radion ja katsoin ovelle. Gaara tuli esiin ja hänen ilmeensä ei luvannut hyvää. Hän käveli Temarin eteen ja hänen katseensa oli suorastaan pelottava. Seuraavaksi poika katsoi minua ja hänen ilmeensä leppyi hieman. Mikä minussa muka kiinnostavaa on?
’’Sinähän olet Hinata.’’ poika kysyi, mutta hänen äänensävy ei ollut muuttunut tippaakaan. Hänen ilmeestään näki, että hän suorastaan hymyili minulle. Punaiset hiukset ja kajaalia silmissään sopi hänelle mainiosti. Nyökkäsin ja vilkutin pikaisesti. En tuntenut Gaaraa paljoakaan, mutta hän on jutellut minulle pari kertaa ja hän voisi olla ystäväni, mutta nyt en jaksa miettiä poikia. He aina rikkovat jonkun sydämen  tuhansiksi säpäleiksi. Ainakin minun kohdalla on noin käynyt ja myös useimmilla tytöillä, mutta joillakin on ollut onnea poika asioiden kanssa.

Temarin huone oli hieman sotkuinen, mutta kuitenkin viihtyisä. Ikkunasta näki hienon maiseman ja huoneessa oli pari pehmonallea. Naurahdin ja istahdin sängylle. Tummansininen päiväpeite ja hänen kirjahyllyssä oli monia kirjoja. Nousin ja katsoin hieman tarkemmin kirjoja.
’’Romaaneja…’’ sanoin hiljaisesti, kun olin katsonut takakantta. Tämähän on uutta Temarista ja nyt tiesin yhä enemmän hänestä. Ovi aukeni ja pudotin kirjan maahan. Katsoin taakseni ja näin Temarin. Tytön ilme oli aika… En voinut sanoa miltä hänen ilmeensä näytti, mutta se ei ollut se poikamainen, vaan todella ärsyyntynyt.
’’Mikä on?’’ kysyin huolissaan ja nostin kirjan takaisin kirjahyllyyn.
’’Luitko sitä?’’ tyttö kysyi huolissaan ja hänen äänensävykin oli muuttunut.
’’En.’’ sanoin nopeasti ja melkein juoksin sängylle istumaan.

Temari oli aika hiljainen ja vain radio piti huoneen äänessä. Vain nainen puhui, mutta biisejä ei tullut soimaan. Ilmeeni oli aika ujo, taas kerran ja katsoin uudestaan kirjahyllylle. Siellä oli tummanpunainen todella ohut kirja. Ystäväni huomasi katseeni.
’’Voit lukea sitä… Siinä ei pitäisi olla mitään salaista…’’ Temari sanoi ja meni istumaan tuolilleen ja piirteli paperille manga hahmoja. Nyökkäsin hieman ja askeleeni tuntuivat niin raskailta. Tuntui samalla, kuin ei olisi pitänyt koskea siihen kirjaan, mutta uteliaisuuteni voitti. Käteni vapisivat ja minun silmäkulmaani ilmestyi pieni kyynel. Miksi hemmetissä oikein itken?! Pyyhin nopeasti kyyneleeni ja tartuin nopeasti kirjaan. Kansienkin avaaminen tavallaan pelotti niin paljon. Temarin katse pysyi yhä paperissa ja minä aukaisin kirjan. Puiset kannet olivat niin ihanan tuoksuista.

Aloitin lukemisen ja siinä kerrottiin omista tunteistaan ja mitä oli tehnyt päivällä. Pari sivua oli oikeastaan aika tylsää lukemista, mutta seuraava sivu pysäytti katseeni siihen riville. Niille sanoille ja viimein tajusin itsetkin. En voinut estää kyyneleitäni ja pudotin kirjan lattialle. Tytön katse kohdistui minuun ja se oli todella surullinen. Hän oli siis itsetkin tiennyt mitä hän halusi minun lukevan. Nuo sanat raapaisivat sydäntäni ja en tiennyt mitä tehdä. Lähdin juoksemaan kohti ulko-ovea ja laitoin ripeästi kengät jalkaani. Temaria en nähnyt enää tulevan huoneestaan ja pinkaisin ulos. Satoi niin paljon, etten nähnyt eteeni. Vain katulamput, mutta ne eivät tuoneet valoa niin paljon. En tiennyt mitä tehdä tai ajatella. En edes tiedä mitä tunnen Temaria kohtaan.

’’Rakastan Hinataa…’’ ne sanat pysyivät mielessäni koko ajan. Hän rakasti minua… Mutta minä.. En tiennyt mitä hänestä pitäisi ajatella. Hyvääkö, vai pahaako? Pysähdyin ja käänsin katseeni kohti Temarin taloa. Kukaan ei tullut ovesta ulos, mutta hetken päästä tyttö tuli ja näki minut. Seisoin katulampun alla ja pysähdyin siihen. Minulla ei ollut voimaa lähteä pois hänen luotaan. Olenko vain heikko? Sade oli jälleen kastellut pyjamani ja minä vain katsoin tyttöä, joka läheni hitain askelin.

Hän oli ihan edessäni ja minä vain katsoin hänen silmiään. Niihin voisi jäädä vangiksi, mutta minä en ole kertaakaan. Kuitenkin nyt tuntuu niin erilaiselta. Hänen katse kertoo, kuinka hän haluaisi minun unohtavan sen tekstin minkä luin. Katseeni siirtyi maahan ja vesilätäkkö näytti kasvoni. Vaaleat silmäni ovat ihan kyynelten vallassa ja minä en edes haluaisi pyyhkiä niitä pois. Tunnen käden leuallani ja käsi nostaa katseeni kohta tyttöä. Hän myös itki, vaikka useat ei huomaisikaan sitä. En ole koskaan nähnyt Temarin itkevän, mutta nyt se tapahtui. Hänen huulensa koskettivat omia huuliani ja minä vain olin siinä. Nyt se tuntuu ihanalta, kun joku josta edes välitän todella paljon suutelee minua. Sydämeni tuntuu jättävän pari lyöntiä pois ja käteni eksyivät Temarin hiuksille. Ne olivat aivan märät, mutta se ei haitannut minua.
’’Mennäänkö takaisin?’’ Temari kysyi. Nyökkäsin ja juoksimme sisälle. Talo oli tyhjä ja ihmettelin missä Gaara on.
’’Muuten, Gaara on kaverin luona yökylässä.’’ tyttö sanoi ja nyökkäsin. Kummankin vaatteista tippui vesipisaroita lattialle ja tytön katse muuttui hieman pervoksi. Katsoin hetken aikaa häntä punaposkillani ja jotenkin arvasin mitä hän sanoisi seuraavaksi.

’’Mennäänkö suihkuun kahdestaan?’’ hän sanoi ja hymyili hieman poikamaisesti. Puna syveni poskillani ja nyökkäsin nopeasti. Hän nosti hänen käsivarsilleen ja minä vain hymyilin. Hänen kasvonsa ei ollut punaiset vaan niistä näki sen innokkuuden. Hän kantoi minut aivan ovelle saakka ja laski hellästi minut maahan. Supisin jotain epämääräistä ja aukaisin oven. Taas suihkuun, mutta se oli oikeastaan mukavaa ja seurakin piristää mieltäni… Käännyin ja näin jo tytön riisuvan vaatteitaan. Hymyilin pikaisesti ja itse melkein hyppäsin Temarin syliin.
’’Voisimme jotain muutakin tehdä.’’ sanoin ja hymyilin kissamaisesti. Temari punastui viimein ja suuteli minua intohimoisesti. Ainakin tiedän mitä teemme tänä iltana ja ehkä muillakin illoin, kun olemme kahdestaan…