7. luku anteeksipyyntö ja ikävä välikohtaus


    ”Siis mitä?” Naruto kiljaisi.

Sasuke huokaisi syvään. Hän oli tullut heti aamiaisen jälkeen Naruton huoneeseen, koska tätä ei ollut näkynyt ruokalassa. Ei kyllä tosin Gaaraakaan, mutta sen Sasuke ymmärsi.
    ”Kuulit oikein, me sovimme riitamme ja suutelimme”, hän sanoi kärsimättömästi, suutaan äänettömästi aukovalle Narutolle.
    ”Mutta, mutta sinähän käytännössä katsoen raiskasit hänet toissapäivänä!” blondi kiljaisi ja Sasuke loi häneen murhaavan katseen. ”Okei, okei, no kuitenkin hän luuli niin!”
    ”No eipäs luullut! Tai siis hänen kehonsa vain reagoi ennen aikojaan, kyllä hän sen sydämessään tiesi, etten aikonut mitään.”
    ”Ai oikein sydämen äänikö sen hänelle kertoi?” Naruto sanoi sarkastisesti.

Sasuke vilkaisi ystäväänsä kummissaan, hän ei voinut ymmärtää, mikä blondia vaivasi. Kaikki pirteys tuntui olevan poissa ja hänen tavallisesti silkoisen sileät kasvonsa olivat huolesta kurtistuneet.
    ”Anteeksi”, Naruto mutisi. ”Minä vain… olen ollut niin hermona, kun en tiedä mitä Gaara minusta ajattelee, kun no, tiedät kyllä.”

Korppihiuksinen silitti hellästi pojan vaaleita hiuksia ja kysyi:
    ”Siksikö et tullut aamiaiselle?”
    ”Niin.”
    ”No kärsit ihan turhaan nälästä, sillä hän ei ollut syömässä.”
    ”Eli hän pelkäsi, että minä syöksyn pöydän yli ja raiskaan hänet”, Naruto puuskahti ja läppäisi Sasuken käden hiuksistaan.
    ”Ei tietenkään!” Sasuke sanoi. ”Kai sinä nyt ymmärrät kuinka häntä olisi tuijotettu. Tosin hänen on kyllä pakko tulla oppitunneille, sillä muuten hänen käy huonosti.”
    ”No mikset sitten ole lohduttamassa häntä?” blondi kysyi mustasukkaisesti ja käveli ikkunansa luo.
    ”Siksi, koska tiesin syyn hänen poissaololleen. Huolestuin siis, koska sinua ei näkynyt. Minähän lupasin, etten unohtaisi sinua”, korppihiuksinen muistutti ystävälleen.

Naruto oli hetken hiljaa, mutta kääntyi sitten äkisti Sasuken puoleen ja hänen silmänsä välähtivät oudosti, kun hän sanoi:
    ”Oletteko te nyt yhdessä? Ihan vakituisesti?”
    ”En minä tiedä”, Sasuke mutisi. ”Luultavasti, mutta en voi pakottaa Gaaraa sitoutumaan jollei hän halua.”
    ”No onnea teille sitten vain. Mutta muista, että minä olen aina olemassa jos-”
    ”Joo tiedetään pervo!” Sasuke keskeytti saaden Naruton virnistämään juonikkaasti. ”No minä tästä menen katsomaan mitä Gaaralle kuuluu.”

Sen sanottuaan korppihiuksinen nousi vuoteelta ja käveli ovelle. Juuri, kun hän oli astumassa ulos, Naruto huusi hänen peräänsä:
    ”Viitsitkö sanoa hänelle, että olen tositositositosi pahoillani eilisestä?”
    ”En”, Sasuke sanoi kulmakarvaansa kohottaen.
    ”Mikset?”
    ”En ole viestinviejäsi. Saat sanoa sen ihan itse.”

Naruto huokaisi mielenosoituksellisesti ja kääntyi jälleen selin Sasukeen, joka poistui päätään pudistellen.
Sasuke koputti terävästi Gaaran huoneen oveen ja astui sisään. Punapää kääntyi ja pieni hymy kohosi hänen kasvoilleen. Hän käveli Sasuken luo ja kietoi kätensä tämän kaulaan. Korppihiuksinen tarttui poikaa leuasta ja painoi huulensa kevyesti tämän huulille.
    ”Et ollut syömässä”, hän sanoi. Se ei ollut syytös vaan toteamus.
    ”En ollutkaan”, Gaara myönsi ja laski katseensa. ”Minulla ei vain… riittänyt rohkeutta. Olen pelkuri, anteeksi.”
    ”Turhaan sinä anteeksi pyytelet”, Sasuke sanoi ”Mutta ymmärrät kai, että sinun on tultava oppitunneille?”

Punapää puraisi huultaan ja nyökkäsi sitten epävarmasti.
    ”Ei sinun tarvitse pelätä. Kyllä minä sinua suojelen”, Sasuke sanoi saaden Gaaran punastumaan.
    ”Tunnen itseni ihan vauvaksi”, punapää mutisi.
    ”Tai ehkä prinsessaksi”, Sasuke kiusasi saaden Gaaran silmät laajenemaan.
    ”P-p-prinsessaksi?!”Gaara huudahti ja tönäisi Sasuken leikkimielisesti taemmas.

Sasuke nauroi vahingoniloisena, jolloin Gaara heitti häntä tyynyllä suoraan kasvoihin. Sitten punapää alkoi kutittaa Sasukea, eikä aikaakaan, kun hän olikin löytänyt pojan heikon paikan; vatsan. Korppihiuksinen yritti suojella mahaansa, mutta Gaaran pienet sormet löysivät aina jostain raon, josta kutittaa.
    ”Ei saa!” Sasuke huusi ja valahti lattialle mahalleen makaamaan.
    ”Jos lupaat, ettet ikinä kutsu minua prinsessaksi”, Gaara vaati ja istui pojan selän päälle.
    ”En voi olla ihan varma…”
    ”Ai etkö?” Gaara tivasi ja kutitti jälleen.
    ”Okei, okei! Luovutan! En kutsu sinua enää siksi!”

Gaara nousi pojan selän päältä ja tämä nousi myös nopeasti seisaalleen. Juuri silloin ovelta kuului arka koputus ja ovi avautui rakoselleen. Postimerkin levyisestä raosta näkyi kaistale Naruton kasvoja.
    ”Tule sisälle”, Sasuke kehotti ja Naruto asteli hyvin vaivaantuneen näköisenä sisälle.

Korppihiuksinen vilkaisi syrjäkarein punapäätä ja huomasi, että äskeisestä hymystä ei näkynyt enää jälkeäkään, vaan ilme oli melko kireä.
    ”Tuota Gaara”, Naruto soperteli, epätavallisen arasti.
    ”Niin?”
    ”Minä vain… olen hyvin pahoillani eilisestä. Tai siis no, halusin tulla selittämään sinulle, että minä kadun sitä, minkä tein kaksi vuotta sitten sille tytölle, enkä koskaan tulisi tekemään sitä uudestaan. Anteeksi.”
    ”Ymmärrän ettet tekisi sitä uudestaan”, Gaara sanoi hetken kuluttua. ”Mutta miksi sinä minulta pyydät anteeksi tekoasi? Et sinä minulle mitään ole tehnyt. Pyydä siltä tytöltä, jos joltain haluat anteeksi pyytää.”

Naruto nyökkäsi hiljaisena, muttei uskaltanut kohottaa katsettaan Gaaraan vaan tuijotti tiiviisti Sasuken ilmeettömiä kasvoja.
    ”Vaikka en hyväksy tekoasi”, Gaara jatkoi ”En voi kuitenkaan kantaa sinulle kaunaa, sillä olet ystäväni ja tiedän, että kadut tekoasi.”

Viimein Naruto käänsi katseensa Gaaran vihreisiin silmiin ja hymyili hiukan. Punapää taputti blondin olkapäätä toverillisesti ja viittoi tätä istumaan.
Sovinto Gaaran kanssa sai Naruton jälleen omaksi itsekseen, eikä aikaakaan kun hän puhua pulputti entiseen tapaansa, Gaaran ja Sasuken vaihtaessa huvittuneita silmäyksiä.

*

Kului muutamia päiviä melko rauhallisissa merkeissä. Kukaan ei tuntunut hirveästi noteeraavan Gaaraa ja jos joku sattui vilkaisemaan tätä vähänkin liian kauan, hän sai osakseen murhaavan katseen Sasukelta. Ainoa, joka ei kavahtanut Sasukea, oli Hiro. Ensimmäisinä päivinä hän ei ollut tapojensa vastaisesti päästänyt yhtäkään letkautusta Gaaran suuntaan. Mutta eräänä perjantai iltapäivänä, kun C-käytäväläiset odottivat Tsunaden saapumista, Hiro saapasteli kavereidensa kera erittäin itsetyytyväisen näköisenä Gaaran, Naruton ja Sasuken luo.
    ”No mitäs se punapää?” Hiro honotti.
    ”Häivy”, Sasuke mutisi.
    ”Oho. Oletkin saanut turvamiehet, ettei vain kukaan pääse raiskaamaan.”

Hiro ja hänen ystävänsä repesivät vahingoniloiseen nauruun, mikä sai Naruton astumaan askeleen lähemmäs. Mutta Gaara tarttui häntä paidanhihasta sanoen:
    ”Anna olla Naruto. En minä heidän kaltaisistaan piittaa. Ja sitä paitsi, hänellä itsellään tuntuu olevan enemmän henkivartioita. Mahdatko itse pelätä jotain Hiro, kun moiset saattojoukot ovat mukana?”
    ”Luuletko, että jään tuollaiseen lankaan? Yrität vain esittää, ettet välitä”, Hiro väitti ja tökkäsi etusormensa punapään rintakehään.
    ”Sinähän se tässä esität”, Gaara tokaisi. ”Sinulla on niin huono itsetunto, että yrität paikkailla sitä, tekemällä muista pilkkaa. Sinulla on varmasti todella karu menneisyys, mutta piilotat sen kaiken tuon kovistelun taakse.”
    ”Pää kiinni idiootti!” Hiro karjaisi, tarttui punapäätä kauluksista ja iski hänet seinää vasten.
    ”Gaara!” Sasuke ja Naruto huudahtivat, mutta Hiron ystävät tukkivat heiltä tien Hiron ja Gaaran luokse.
    ”Sinä et tiedä minusta mitään, joten on parasta, ettet lauo typeriä kommentteja”, Hiro murisi.
    ”Kukahan se laukoo typeriä kommentteja?”
    ”Sinun on turha yrittää esittää siinä mitään, kun et tajuakaan mitään!”
    ”Ja sinäkö muka tajuat?”

Hiron kasvot vääristyivät vihasta ja hän kohotti nyrkkinsä lyömään.
    ”Hiro! Mitä ihmettä sinä kuvittelet tekeväsi?” kuului komentelevainen ääni.

Hiro kääntyi kannoillaan ja näki Tsunaden, joka kiiruhti huimaa vauhtia häntä kohti.
    ”En mitään ihmeellistä”, Hiro tokaisi ja pudotti Gaaran maahan. ”Tämä ei jää tähän”, hän sihahti ja käveli pois kaverit kintereillään.
    ”Gaara!” Sasuke huudahti ja riensi hänen luokseen Naruto rinnallaan.
    ”Ei mitään hätää, ei mitään hätää”, Gaara vakuutteli, kun korppihiuksinen nosti hänet kainaloista ylös.
    ”Ei kai sattunut? Löikö hän sinua?” Sasuke touhotti välittämättä Gaaran vastalauseista.
    ”SASUKE, EI MITÄÄN HÄTÄÄ!” punapää huusi, mikä sai korppihiuksisen lopulta vaikenemaan.
    ”Oletko ihan varma?” tämä varmisti.
    ”Olen, olen. En minä ole lasista tehty.”
    ”Niin juuri Sasuke, ota nyt vaan ihan rauhallisesti”, Naruto sanoi ja taputti ystäväänsä olkapäälle.

Sasuke ei enää väittänyt vastaan, sillä tunsi itsensä hiukan hölmöksi sählättyään epä-Sasukemaisesti.
    ”Mikset sinä koskaan huolehdi minusta tuolla tavalla?” Naruto nurisi, kun he menivät luokkaan.

Sasuke mutisi jotain epämääräistä, sillä ei pystynyt häpeältään puhumaan. Blondi pyöritteli kauniita sinisiä silmiään Gaaralle, joka hymähti.
    ”Ottaa tuostakin nyt oikeasti selvää”, blondi tokaisi viitaten Sasukeen. ”Välillä se angstaa kuin lapsi, joka ei saa karkkia, ja välillä se loikkii ympäriinsä kuin mikäkin kenguru. Ja hetken päästä se on taas vajonnut angsti- tasolle.”
    ”Luulin, että olet tottunut hänen mielialansa heilahteluihin”, Gaara sanoi.
    ”Ei siihen voi tottua!” Naruto ulvaisi.
    ”Naruto, jospa sulkisit sen leipäläpesi, kiitos”, Tsunade ärähti työpöytänsä takaa.
    ”Selvä, Tsunade-obaasan!”

Tsunaden kasvot venähtivät ja hän saapasteli Naruton pulpetin luo.
    ”Nyt sitä viedään”, Sasuke mutisi Gaaralle.
    ”Niin?” Naruto kysyi viattomasti.

Tsunadeen tämä ei kuitenkaan tepsinyt, vaan tämä tarttui poikaa korvasta ja lähti taluttamaan kohti luokan ovea.
    ”Ittai, ittai!”
    ”Takaisin saat tulla kun minä anna siihen luvan”, nainen huusi ja paukautti oven kiinni. ”Niin mihin jäinkään…”
    ”Miksi Tsunade heitti Naruton ulos?” Gaara kuiskasi Sasukelle, kun Tsunade jatkoi opetusta.
    ”Koska Naruto kutsui häntä obaasaniksi.”
    ”Ai. Miksi? Eihän Tsunade edes ole kovin vanha.”
    ”Et ehkä usko, mutta hän on oikeasti jotain 50 vuotta tai jotain vastaavaa.”
    ”Mitä?”
    ”Gaara ja Sasuke, jos ette nyt ole hiljaa, niin pääsette ystävänne seuraan”, Tsunade ärähti jälleen.
    ”Anteeksi”, Sasuke sanoi kiireesti.

Lopputunnista Narutokin päästettiin takaisin luokkaan, mutta kaverukset eivät puhuneet sanaakaan sinä aikana, koska Tsunade vaikutti erittäin räjähdysalttiilta.
Kun tunti viimein loppui, kolmikko suuntasi kohti C-käytävää.
    ”Minä tarvitsen oikeasti Buranan, pääni halkeaa!” Naruto valitti, hieroen otsaansa rystysillään.
    ”No etsipä sinun pinkkihiuksinen Sakurasi ja pyydä lääkettä”, Sasuke sanoi.
    ”Niin kai se pitää, toivottavasti hän on huoneessaan. No nähdään myöhemmin”, blondi sanoi ja lähti kapuamaan portaita ylöspäin.
    ”Missä Sakuran huone on?” Gaara kysäisi.
    ”Se on tuossa kerrosta ylempänä, henkilökunnan siivessä, toinen ovi”, Sasuke vastasi poissaolevasti.

Gaara ei vastannut, ja he kävelivät loppumatkan hiljaisina Gaaran ovelle saakka.
    ”Ei helvetti!” Sasuke huudahti äkisti.
    ”Mitä nyt?”
    ”Unohdin, että tänään minulla on lääkärin rutiinitarkastus.”
    ”Rutiinitarkastus?”
    ”Niin, siis pituus, paino ja kaikki muut paskat. Sinulla se on vasta vuoden päästä, jos vielä olet silloin täällä.”
     ”Ahaa”, Gaara sanoi typerästi.
    ”Olen jo…” Sasuke vilkaisi seinällä riippuvaa kelloa. ”…kymmenen minuuttia myöhässä, joten minun on mentävä. Tulen sitten huoneeseesi, kun pääsen sieltä.”
    ”Okei.”

Sasuke suuteli punapäätä kevyesti ja lähti sitten juoksemaan käytävää pitkin, niin nopeasti kuin pääsi.
Gaara astui sisään huoneeseensa ja käveli ikkunan ääreen. Ulkona oli lumikerros paksuuntunut huomattavasti ja Gaara näki kuinka joku vanha ukko työnteli ärtyneenä punaista kolaa, yrittäen raivata edes jonkinlaisen kulkutien autoille.
Punapää huokaisi syvään. Hänen päässään soivat Sasuken sanat: ”Sinulla se on vasta vuoden päästä, jos vielä olet silloin täällä.” Todellakin, mahtaisiko hän olla täällä enää vuoden päästä. Elämä ei laitoksella ollut mitään ruusuilla tanssimista, mutta kyllä se kodin voitti. Täällä hänellä oli Naruto ystävänä ja Sasuke… rakastettuna. Kotona hänellä ei ollut kumpiakaan. Tai no, kyllä hänen sisaruksensa hänestä välittivät, mutta heillä oli jo omat asunnot ja Temarikin oli raskaana. Ei heillä ollut enää aikaa hänelle niin paljoa kuin lapsuudessa. Mutta eniten Gaara toivoi sitä, että kun hän täyttäisi 20, hän pääsisi pois yhdessä Naruton ja Sasuken kanssa. He voisivat viettää vapaata elämää, vailla laitoksen uhkaa. Eikä hänenkään tarvitsisi asua isänsä luona.
Gaara käveli pois ikkunan luota ja istahti sängylleen. Elämä ei kuitenkaan tulisi menemään niin kuin toivoi. Oli erittäin epätodennäköistä, että he kaikki pääsisivät samaan aikaan. Itse asiassa Naruto ja Sasuke saattaisivat päästä pois jo ennen 20:tä ikävuottaan. Gaaran olisi opeteltava hallitsemaan paniikkihäiriöitä, ennen kuin pääsisi pois. Vaikka tietenkin hänen isänsä saattaisi hakea suhteillaan hänet ennen sitä. Punapää värähti, kun hänen isänsä kasvot ajelehtivat uhkaavina hänen mieleensä. Gaara löi itseään henkisesti, turha nyt isästä oli huolehtia tässä vaiheessa. Jos isä päättäisi hakea hänet, siitä tulisi huolehtia silloin, ei nyt.
Äkkiä Gaara kuuli oven narahtavan hiljaa, ja hän kääntyi vuoteellaan, varmana siitä, että tulija olisi Sasuke, mutta olikin väärässä. Sisään astuikin Hiro ja kolmen kaverinsa kera ilkeästi virnistellen.
    ”No me tapaamme taas punapää. Ja tällä kertaa ei ole henkivartioita suojana.”
    ”Toisin kuin sinulla”, Gaara tokaisi ja nousi seisomaan.
    ”No en sanoisi niinkään. He eivät suojele minua vaan, no mitenkä sen nyt sanoisi, hoitavat likaisen työn puolestani.”
    ”Likaisen työn?”
    ”Juuri niin. Minähän sanoin, ettei juttu jäisi siihen.”

Harmaahiuksinen poika syöksähti kohti Gaaraa ja väänsi tämän kädet selän taakse.
    ”Itsekö et sitten vai uskalla?” Gaara tuhahti, jolloin poika väänsi hänen käsiään.
    ”Ei, ei se sitä ole”, Hiro sanoi tutkiskellen kynsinauhojaan ”Minulla on aivan oma spesiaali-yllätys sinua varten. Mutta kaverit halusivat päästä pitämään hauskaa, niin enhän minä voinut sitä heiltä evätä.”

Tummaihoinen poika, joka oli pitkä ja lihaksikas siirtyi Gaaran eteen ja survaisi nyrkkinsä voimalla tämän mahaan. Ilma pakeni pojan keuhkoista ja tämä retkahti veltoksi henkeään haukkoen.
    ”No minä tästä menen. Pitäkää hauskaa pojat”, Hiro sanoi ja poistui kättään heilauttaen.

Kolmas poika, jolla oli vaaleat pitkät hiukset jotka valuivat osittain kasvoille, virnisti ja peitti punapään suun kädellään. Tumma poika löi taas. Gaara yritti rimpuilla irti poikien otteesta, muttei onnistunut. Seuraavaksi häntä potkaistiin haaraväliin. Punapää nytkähti kivusta saaden kaikki kolme purskahtamaan ilkeään nauruun.
    ”Muokataanko hänen nenänsä uuteen uskoon?” tumma poika kysyi yllättävän möreällä äänellä.
    ”Mikäs siinä, un”, vaalea poika sanoi ja veti kätensä pois punapään suulta, jottei hänen kätensä vahingoittuisi.

Nyrkki kohosi, mutta Gaara ei sulkenut silmiään, hän ei voinut. Pian kuului rusahdus ja hän tunsi nenässään viiltävää kipua. Veri tuntui syöksyvän hänen nenästään ja hän inahti pienesti.
    ”No voi vittu, meidän kaikkien vaatteet likaantuu, senkin paskiainen!” harmaahiuksinen poika kirosi Gaaran selän takana.
    ”Hmph! Hoitele se loppuun, niin päästään menemään, ennen kuin joku tulee”, blondi kehotti.

Tumma poika kohotti nyrkkinsä ja iski kolmesti, ensin vatsaan, sitten leukaan ja lopuksi vielä otsaan. Otsaan osunut isku sai Gaaran horjahtamaan ja hänen päänsä tuntui hirveän raskaalta. Maailma tuntui sumenevan hänen ympärillään epämääräiseksi puuroksi. Hän hädin tuskin tajusi, että hänet pudotettiin maahan. Viimeiseksi Gaara kuuli raskasta sadattelua ja vaimenevat askelten äänet, kunnes tajunta petti ja hän vajosi tiedottomuuteen.

*

    ”Gaara! Gaara!”

Joku huusi hänen nimeään. ”Mitä nyt?” hän olisi halunnut sanoa, mutta suu ei totellut käskyjä.
    ”Gaara herää, ole kiltti ja herää!”

Ääni kuulosti hätääntyneeltä, vaikka eihän hänellä mitään hätää ollut. Hän olisi halunnut lohduttaa äänen omistajaa, muttei tiennyt miten, kun suukaan ei tuntunut liikkuvan. Hän yritti avata silmiään, mutta ne tuntuivat liian raskailta avattaviksi. Huuto voimistui, hänen oli autettava tuota onnetonta, hän pinnisteli kaikin voimin jotta saisi silmänsä auki. Tunnelin päästä alkoi näkyä pikku hiljaa valoa, samalla hän tunsi kihelmöintiä kehossaan. Valo kasvoi kasvamistaan, jolloin kihelmöintikin kasvoi ja muuttui pian kivuksi. Hän olisi halunnut sittenkin perääntyä, kipu ei tuntunut mukavalta, mutta tajusi, ettei voisi kääntyä enää takaisin.
Silloin Gaaran luomet räpsähtivät auki. Ensimmäiseksi hän näki Sasuken kasvot, jotka olivat vain muutaman sentin päästä hänen kasvoistaan, tosin silmät olivat kiinni.
    ”Sasuke?” hän sanoi käheästi.

Sasuke avasi silmänsä ja huudahti:
    ”Gaara, Gaara, oletko kunnossa?”
    ”Olen, olen”, punapää sanoi ihmeissään.
    ”Etkä ole, olet ihan kauhean näköinen”, Sasuke ulvahti ja rutisti Gaaraa rintaansa vasten.
    ”Auh! Älä noin kovaa!”
    ”Anteeksi”, Sasuke sanoi ja hellitti hieman otettaan. ”Minä olin ihan varma, että olisit kuollut!”
    ”Miksi sinä sellaista luulit?”
    ”No kun löysin sinut tajuttomana verilammikosta, niin ajattelin…”
    ”Verilammikosta?” Gaara toisti ihmeissään. ”Ai niin tämä nenäverenvuoto vai?”
    ”No en minä ehtinyt siinä vaiheessa katsomaan mistä verta tuli! Mutta tuo lammikko on ihan hirveän suuri, miksi et ole kuollut jo verenhukkaan?”
     ”No anteeksi, että olen elossa”, Gaara sanoi sarkastisesti.
    ”Annas kun autan sinut ylös”, Sasuke sanoi välittämättä Gaaran välikommentista.

Hän nosti Gaaran kevyesti lattialta ja laski hänet sänkyyn. Gaara sulki silmänsä, sillä hänen päätään jomotti tajuttomasti.
    ”Sattuuko johonkin?” Sasuke huolehti.
    ”Nenään, ei kai se ole murtunut?”
    ”Ei ole. Sattuuko muualle?”
    ”Vähän vatsaan ja päätä särkee. Se idiootti iski minua suoraan otsaan, niin että meni taju.”

Sasuke kalpeni lakananvalkoiseksi ja hän kysyi hermostuneena:
    ”Et kai saanut aivotärähdystä?”
    ”En tietenkään”, Gaara sanoi, vaikkei ollutkaan asiasta aivan varma.
    ”Kuka tämän teki sinulle?” Sasuke kysyi äkisti.

Gaara ei vastannut. Hän ei halunnut Sasuken joutuvan ongelmiin, sillä hän oli lähes 100 %:sen varma, että Sasuke kostaisi, jos saisi kuulla.
    ”Oliko se Hiro?”

Gaaran silmät rävähtivät auki ja hän vilkaisi Sasukea, muttei sanonut vieläkään mitään. Korppihiuksisen kasvot synkistyivät ja hän käänsi katseensa pois.
    ”Se siis oli Hiro.”
    ”Niin”, Gaara sanoi, kun ei viitsinyt kieltäkään asiaa.
    ”Minä teen siitä pikku paskasta jauhelihaa”, Sasuke murisi.
    ”Sasuke, anna olla, en halua, että joudut vaikeuksiin.”

Sasuke nojautui lähemmäs Gaaraa ja suuteli häntä hyvin hellästi, varoen osumasta pojan arkaan nenään.
    ”Älä siitä huolehdi, pidän huolen, ettei hän satuta sinua enää”, korppihiuksinen sanoi silittäen pojan punaisia hiuksia.
    ”Ei tästä minun turvallisuudestani ole kyse, vaan sinun!” Gaara yritti, mutta Sasuke ei kuunnellut.
    ”Menen hakemaan sinulle päänsärkylääkettä ja laastaria, niin paikataan sinut kuntoon. Käsken Naruton tulla vahtimaan sinua.”
    ”Mutta-”

Sasuke painoi huulensa jälleen Gaaran huulille kesken tämän lauseen. Sitten hän nousi ja poistui huoneesta.
Gaara sulki silmänsä tuskastuneena. Kohta hänen pitäisi selittää kaikki vielä Narutolle, joka ei antaisi periksi ennen kuin hän olisi kertonut jokaisen yksityiskohdan tapahtuneesta. Ovi narahti auki ja Gaara kuuli kuinka Naruto kiiruhti sisään. Hän tunsi sänkynsä menevän kuprulle siitä kohtaa, mihin poika istahti.
    ”Mitä tapahtui?” Gaara kuuli Naruton sanovan.

Kuten hän oli arvannut, Naruto tahtoi tietää kaiken.