A/N: Ja kommentit, kävyt, kukkakaalit ja keksit ovat  sitten tervetulleita. 8) Mutta nyt ficin pariin.

Finaali

~Toketeshimau ito o mitsume... monji ni dekinai hidari te desu.
Chi o nagasu tabi ni ikiteiru wake... miidasu kotoba ga azayakade
Aikomus on selvä, tuijotan... tällä vasemmalla kädellä, kykenemätön pukemaan sanoiksi
Joka kerta vereni vuotaessa, siinä lepää totuus elämän tarkoituksesta...
Ja huomaan sanojen olevan niin värikkäitä ja kirkkaita~

Valkea katto tuntui putoavan päälleni. Se oli paikoittan harmahtavan likainen, johtuen seuraavassa kerroksessa tapahtuneesta vesivahingosta. Koko huoneisto oli jouduttu kunnostamaan uudestaan, joka oli ollut todella mukavaa, näin alapuolella asuvalle.
Siirsin katseeni harmaista laikuista ahdistuneena asuntoni seinään, jota peittivät lukuisat julisteet ja taulut, jotka olin maalannut. En ollut koskenyt siveltimiini viikkoihin, ei ollut syytä. Ei ollut Häntä antamassa minulle tunteita, joita olisin voinut paperille piirtää.
Kuvat aiheuttivat minulle huonon olon, ja mieleni teki oksentaa. Tahdoin oksentaa kaikki tunteeni Häntä kohtaan pois minusta. Häntä ei ollut enää elämässäni. Omasta tahdostaan Hän oli kadonnut elämästäni.

~Te no naka ni wa aisu beku hito sae mo hanabanashiku chitte
Te no naka ni wa ikita imi kizan demo munashiki hana to shiru
The final
Jopa rakastettuni hajaantuvat ympäriltäni kuin terälehdet kukista kädessäni
Joten vaikka kaivertaisin tarkoituksen, jota elin,
käteeni, se tunnetaan vain turhamaisuuden kukkina
Finaali~

Puristin käteni nyrkkiin ja yritin pidätellä silmiini puskeneita kyyneliä, jotka polttelivat punaisia silmiäni. Siirsin jälleen katseeni kattoon, ja Hänen kuvansa piirtyi kauniina sumeiden silmieni eteen. Hän oli kaunis. Hänen upeat vihreät silmänsä, jotka alkoivat loistaa kirkkaasti aina katseidemme kohdatessa. Maski, joka peitti salaperäisesti miehen kasvojen alareunan nenästä alaspäin.
Suljin silmäni, jolloin saatoin tuntea huultesi kosketuksen huulillani. Karhean kätesi vaelluksen paljaalla vatsallani. Kiusoitteleva suukottelusi oli saanut minut aina hulluuden parttaalle. Hellä kosketuksesi oli tuntunut joka kerta yhtä hyvälle vahingoittunutta ihoani vasten. Olit aina osannut parantaa haavani, jotka olin tunteiden purkauksissa itselleni aiheuttanut.

~Hitotsu futatsu to fuetsutzukeru... naze ni waraenai esa tonaru?
Yksi kerrallaan se lisääntyy... miksi olla surullinen syötti?~

Avasin silmäni, antaen kyynelten lähteä matkaamaan poskiani pitkin. Suolaiset pisarat valuivat leualtani lattialle, jota peittävällä nuhjaantuneella pellavamatolla istuin. Jalat täristen nousin hitaasti seisomaan paljaalle puulattialle. Värähdin, kun paljaat varpaani koskettivat kylmää lattiaa.
Vaelsin heikoin jaloin pieneen keittiökopperooni, jonka likaisia pöytätasoja peitti isot kasat likaisia astioitia. Hän oli aina hoitanut tiskaamisen ja kokkaamisen, minun maalatessani yötä päivää. Vain Hän oli saanut minut edes muistamaan ruuan tärkeyden.
Mitä minä ruualla, kun minulla on sinut inspiroimassa minua? olin aina kysynyt hymyillen iloisesti, mutta olin kuitenkin totellut tiukkaa käskyä, koskien ruoka-aikoja.

~Fukai goku no shin keshite modore wa shinai
Ashita wo furarenai jigyakuteki haibokusha
Suicide is the proof of life
Syvällä sydämeni helvetissä... En voi mennä takaisin
Itseään kiduttava epäonnistuja,
joka ei pysty näkemään huomista.
Itsemurha on todiste elämästä~

Haparoivin käsin etsin tiskien joukosta terävän veitsen käteeni. Kiedoin käteni kylmän kahvan ympärille ja nostin viiltävän kylmän terän entuudestaan arpia täynnä olevalle ranteelleni. Tällä kertaa ei ollut Häntä estämässä minua, auttamassa minua. Häntä ei vain ollut enää, sillä omalla tyhmyydelläni hänet olin ajanut tiehensä.

~Te no naka ni wa aisu beku hito sae mo hanabanashiku chitte
Te no naka ni wa ikita imi kizan demo munashiki hana to chiru
Jopa rakastettuni hajaantuvat ympäriltäni kuin terälehdet kukista kädessäni
Joten vaikka kaivertaisin tarkoituksen, jota elin,
käteeni, terälehdet vain hajaantuvat turhamaisuuden kukkina~

Painoin terävän terän kyynärtaipeeseeni. Se leikkasi pehmeää lihaani helposti, tahraten vaalean ihoni punaisella verellä. Tuntien vain pelkkää kipua, turrutin muut aistini, enkä keskittynyt Hänen suremiseensa, vaan nautin itseni satuttamisesta.

~So I can't live. So I can't live
Sou naku shita mono wa
So I can't live. So I can't live
Mo umarenai
So I can't live. So I can't live
Ikiteu akashi sae
So I can't live. So I can't live
Motomerarenai uta
Joten en voi elää
Mikä on kadotettu ei voi syntyä uudelleen~

Siirsin veitsen ranteelleni ja painoin sen jälleen lihaani. Uusi verivana lähti valumaan syvästä haavasta kättäni pitkin lattialle, jota sotki jo verilammikko. Haistoin kevyen raudan tuoksun ja tunsin lämpimän nesteen jalkojeni ympärillä. Missään ei ollut enää mitään mieltä. Ei ilman Häntä.
Katseeni hämärtyi, ja maljakossa olevat liljat sumenivat silmissäni. Tunsin veitsen tipahtavan turtuneista sormistani lattialle jalkojeni juureen, juuri ennen kuin valahdin veltoksi lattialle.
Viimeiset kyyneleet lähtivät vierimään poskiani pitkin, kun suljin silmäni ajatellen Häntä.
Ka- kuzu.. rakastan sinua.. kuiskasin katkonaisesti pimeyteen. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa sanoin nuo sanat ääneen.

~Let's put an end... the final
Misui no tsubomi sakase yo
Laulu joka ei edes etsi todistetta elämästä
Saatetaan loppuun... päätös.
Laitetaan itsemurhayrityksen kukat kukkimaan...~

A/N: Että tälläinen. 8) Sanat: Dir en Grey, The Final + suomennos ja laulun löytyypi
täältä

edit: korjailinpas muutamia kirjoitusvirheitä ^---^