Osa 3.
Kaksi ninjaa kulki hiljaa metsässä. He olivat sumun ninjoja, ja heillä oli vain yksi tavoite; saada tuo käärö. Takeshi juoksi edeltä antaen vastaantulijoiden selvästi nähdä, että hän oli se vahvin ja pelottavin, ryhmän pomo. Toshio seurasi toveriaan yrittäen olla vähintäänkin yhtä vahvan näköinen. He olivat seuranneet kirjeenkantoryhmää koko päivän ja keränneet vastustajistaan tietoa. Mukana olivat sharingania käyttävä, Konohan kopioninja Kakashi, joka jouninina oli ryhmän vahvin. Pinkkihiuksinen tyttö oli Konohan vahvoilla. Keltahiuksinen rääväsuu oli kettudemonin vankilaksi määrätty Naruto, josta saattaisi aiheutua vaikeuksia. Ei pitänyt unohtaa myöskään legendaarisen Uchiha-klaanin viimeistä jälkeläistä, Sasukea, joka hänkin oli kovin vahva. Tuon ryhmän voimat eivät kuitenkaan riittäisi kahden eliittijooninin aikeiden estämiseksi. Takeshi ja Toshio lähestyivät leiriä. Kakashin tuntien, puolet heistä olisivat valveilla, valvoen turvallisuutta. Ei siis ollut mikään yllätys sumuninjoille, että Sasuke ja Naruto istuivat puun alla vartiossa. Se sen sijaan oli yllätys, että kaksikko keskittyi suutelemiseen vartioinnin sijaan. Oli otollinen aika hyökätä!

Sasuken ja Naruton neljäs suudelma päättyi yllättävään heittotähteen, joka tuli jostain puiden seasta. Pojat heräsivät lemmen aiheuttamasta horroksestaan ja muistivat oikean tehtävänsä.
”Naruto! Herätä Kakashi ja Sakura!” Sasuke huudahti. Vaaleampi poika nyökkäsi ja juoksi nukkuvan opettajansa luokse.
”KAKASHI!” Naruto rääkäisi, ja mies hätkähti hereille. Ei tarvinnut edes kertoa, mikä oli hätänä, sillä kopioninja näki sen ystävänsä kasvoista. Hän tökkäsi vieressään nukkuvan tytön hereille, ja sillä hetkellä vihollinen hyppäsi näkyviin. He olivat molemmat miehiä. Toinen vihollisninjoista, selvästi johtaja, oli toveriaan kymmenisen senttiä pidempi ja hänellä oli todella ilkeä katse. Mustat silmät tapittivat tiiviisti Kakashia, jolla heidän tavoittelemansa kirje oli. Mustat hiukset laskeutuivat silmille ja olkapäille. Otsalla miehellä oli sumun kylän otsapanta. Takeshilla oli maastonvihreät, pussimaiset housut, joissa oli ainakin sata taskua ja paitaa tällä ei ollut lainkaan. Muuten hyvännäköistä yläkroppaa koristi koko rintakehän ylittävä leveä ja syvä arpi.
”Olemme ylivoimaisia, ja lupaamme säästää henkenne, jos luovutatte kirjeen meille!” Takeshi sylkäisi sanat suustaan, mulkaisten halveksivasti vastustajiaan.
”Nimeni on Toshio, ja tässä on veljeni Takeshi”, Toshio sanoi kylmästi. ”Teistä tiedämmekin kaiken, myös sen, ettette tule pärjäämään meille.” Toshio oli aivan erinäköinen kuin veljensä. Hänellä oli hieman Sasuken hiuksia pidemmät, vaaleat hiukset ja vihreät silmät. Hänen kasvoissaan oli vielä lapsen pyöreyttä ja ne heijastivat ystävällisyyttä, kylmästä hymystä huolimatta. Hänellä oli yllään myrkynvihreä löysä t-paita ja leveät shortsit. Otsapanta oli hänellä vasemmassa käsivarressa. Vielä hetki sitten niin suurena kuvastunut pelko haihtui Naruton silmistä, vaalean pojan uhotessa. Tuttu päättäväisyys palasi hiljalleen pojan mieleen. Hän astui kaksi askelta vihollista kohti, heittotähti oikeassa kädessään.
”Haha, tekö muka parempia?!” Naruto naurahti. ”Sen kun näkisi, minä olen Naruto Uzumaki, painakaa se nimi mieleenne, sillä minusta tulee vielä jonain päivänä hokage!”
”Haha, sinustako? Tuommoisesta lyhyestä rääväsuusta, kyllä sinun taitosi on tässä päivän mittaan nähty!” Takeshi virnisti. ”Mutta antaisitteko sen kirjeen nyt suosiolla?”
”Me ei teille sitä anneta!” Naruto huudahti ennen kuin kukaan muu ehti sanoa asiaan mitään. Sasuke hymyili mielessään, juuri tuosta hän Narutossa pitikin; päättäväisyydestä.
”Siinä tapauksessa”, Toshio sanoi matalalla äänellä, ”meidän täytynee tehdä töitä kirjeen eteen”

Sasuke nappasi käsiinsä kunainsa huokaisten, he joutuisivat sittenkin taistelemaan. Kakashi nousi seisomaan ravistaen viimeisetkin unenrippeet kintereiltään, ja Sakura istui tokkurassa mättäällä eikä ollut oikein vieläkään tajunnut, että nyt oli tosi kyseessä. Lopulta tieto tuli iskuna aivoihin. Tyttö pompahti pystyyn silmät laajeten tuijottaen vihollisia. Hän työnsi kätensä taskuunsa, tuntien siellä räjähtävät sinetit. Niitä tultaisiin varmaankin tarvitsemaan. Naruto nappasi shurikenin käteensä, ja niin he olivat kaikki valmiina taistoon.
”Ottakaa te tuo Toshio, niin minä otan Takeshin!” Kakashi ohjeisti, vetäisten kunain esiin.

Sakura, Naruto ja Sasuke piirittivät Toshion. Poika virnisti vetäisten Senbon-neuloilta näyttäviä neuloja taskustaan.
”Luuletko voittavasi meidät neuloilla?” Sakura kysyi, kaivaen räjähtävän sinetin kouraansa.
”Tämä ei ole mikä tahansa neula…” Toshio naurahti ilkeästi. ”Nimittäin näissä neuloissa on tappavaa myrkkyä!”
”Okei kaverit! Minä aloitan!” Naruto huudahti. ”VARJOKLOONAUS!”
”Naruto odota…!” Sasuke yritti keskeyttää, mutta liian myöhään, poika oli edelleen yhtä äkkipikainen. Tummatukka otti sharinganin käyttöönsä, ja Sakura heitti räjähtävän sinetin vihollista kohti sillä aikaa kun tuo keskittyi Naruton klooneihin. Räjähdys sai aikalailla hyvää jälkeä Toshion vasempaan jalkaan, ja vihollinen rääkäisikin kivusta. Pian tuon kasvot kuitenkin sulivat mielipuoliseen hymyyn.
”Hah, ihan kuin pieni naarmu saisi minut luovuttamaan…” Toshio hykerteli. Sitten hän heitti neulan Narutoa kohti. Blondi väisti iskun nipin napin. Tästä tulisi vielä pitkä taistelu.

Toisaalla Kakashilla meni paljon paremmin, tämä oli saanut Takeshin jo aivan verille ja kuoleman kieliin. Mutta mies oli käyttänyt paljon chakraansa ja taistelu olisi käytävä nopeasti. Hopeahiuksisen oli käytettävä valttikorttinsa; hän aikoi käyttää sitä samaista tekniikkaa, millä oli tappanut aikoinaan sumukylän Hakunkin. Sininen chakra alkoi valua hänen käsistään ja hän tunsi olonsa voimakkaaksi. Sitten hän iski.

Kunai lensi ilman halki Toshion ohi, leikaten pojan vaaleita hiuksia sentin verran tieltään. Se sai pojan hätkähtämään. Blondi ei pitänyt, että hänen hiuksiinsa koskettiin, eikä hän pitänyt siitäkään, että aurinko saatteli kuuta ja tähtiä pois taivaalta, saadakseen taas vallan. Auringon säteet hyväilivät ja nuolivat puita ja niiden runkoja. Luonto alkoi heräillä. Linnut lauloivat ja lentelivät ympäriinsä. Kukat nostivat taas päänsä ja muutkin metsän eläimet lähtivät liikkeelle. Narutoa väsytti. Lisäksi hän ei uskonut, että yön tapahtumat olivat oikeita. Suudelma Sasuken kanssa. Se oli kuin pojan unista. Kielletyistä unista. Narutoa pelotti, kun hän väisteli myrkkypiikkejä. Miksi kaunispoika esitti, ettei mitään ollut tapahtunut? Oliko se tuolle kalpealle miehenalulle helpompaa? Naruton ajatuksen keskeytti rääkäisy, joka kuului Kakashin ja Takeshin suunnalta. Poika kääntyi katsomaan, ja hänen silmänsä laajenivat kauhusta.

Kakashi vetäisi verisen kätensä pois. Sumun kylän ninjan ruumis läsähti maahan. Hänen mustat hiuksensa olivat verisinä kökköinä ja hyvin harjoitettu yläkroppa ruhjeltuna veren peitossa. Kakashi pudisti päätään; hän ei pitänyt tappamisesta. Silti se oli ollut pakko tehdä. Toshio tuijotti tyhjin silmin veljeään ja kääntyi sitten takaisin nuorempien puoleen.
”Tapoitte veljeni! Miten saatoitte tappaa hänet!? KUOLETTE!” Toshio huudahti tyynehköön ääneen, jossa ei ollut merkkiäkään suuresta surusta tai tuskasta.
”Olette toimineet hienosti, ystävät!” Kakashi huudahti reunalta. Opettajan kannustus sai Naruton pään automaattisesti kääntymään opettajaa kohti kiitolliseen hymyyn.
”NARUTO!” Tuttu pojan ääni karjaisi. ”VARO!”

Sitten joku tönäisi hänet maahan.

Myrkkypiikit kiisivät ilman halki kohti Narutoa, joka oli keskittynyt täysin muuhun. Sasuke kelasi päässään, mitä oli tehtävissä. Jos hän menisi eteen, piikit iskeytyisivät häneen, mutta jos hän seuraisi vierestä, olisi Naruto kuollut, ennen kuin Sasuke ehtisi edes ymmärtää sitä.
”NARUTO!” Sasuke karjaisi juostessaan poikaa kohti. ”VARO!” Hän sai juuri oikealla hetkellä Naruton tönättyä syrjään. Blondiin ei osunut, mutta Sasuke sen sijaan vingahti tuskasta viiden vahvalla myrkyllä terästetyn neulan osuessa hänen rintakehäänsä. Tummatukka lysähti maahan; sattui, sattui niin helvetisti.

Vaaleatukkainen poika tuijotti maassa makaavaa ystäväänsä. Ystäväänsä, jota hän rakasti niin paljon. Tuo makasi nyt maassa, piikit rinnassaan. Piikit, jotka olivat siinä  varomattomuuden vuoksi. Piikit, joissa oli myrkkyä, tappavaa myrkkyä. Kylmä hiki kohosi Naruton otsalle. Oltiinko kaikki menetetty? Naruto olisi itkenyt, jos muita ei olisi ollut läsnä, ja jos hän ei juuri sillä hetkellä olisi tajunnut, että koston sokaisema Toshio aikoi heittää vielä monia piikkejä. Ja osua jokaisella. Naruto kaappasi Sasuken syliinsä ja hypähti piikkien saavuttamattomaan. Hän laski pojan maahan. Tämän silmät olivat puoliksi auki ja hiki virtasi pojan kalpeaa ihoa pitkin. Naruto vetäisi piikit pois ja katsoi toisen tummiin silmiin. Pojan kasvoilla oli haikea, surumielinen katse, joka oli samaan aikaan myös tuskainen. Viha ja kostonhimo saivat hänet suunniltaan, kun hän siinä seisoi, katsoen rakkainta ihmistä joka hänellä oli. Tuo ihminen kärsi. Yhdeksänhännän chakra alkoi ottaa Narutosta vallan. Naruto halusi kostaa. Hän halusi tappaa!

Kuka tahansa olisi pelännyt vähintäänkin niin paljon kuin Toshio, jos olisi joutunut kohtaamaan Naruton oikean muodon ja sen vihan. Silloin ei voinut tehdä enään mitään. Poika tulisi raatelemaan hänet, tappamaan kivuliaasti.
”Sinä tosiaan rakastit häntä…” Toshio kuiskasi, kun Naruton sormet iskivät hänen lävitseen tappavasti. Naruton ilme muuttui alakuloiseksi, kun hän nyökkäsi.
”Olet oikeassa” ,Naruto kuiskasi kyynelten kihotessa silmiinsä, ”niin tosiaan rakastinkin”
”Minä näin sen…” Toshio kuiskasi, hymyillen ja naurahtaen. ”Minäkin rakastin jotakuta; veljeäni, jonka veitte minulta.”
”Lepää rauhassa”, Naruto kuiskasi vihollisen sulkiessa silmänsä viimeisen kerran. Sitten hän juoksi Sasuken luo.

”Paraneeko hän?” Naruto kysyi. ”Kakashi, ole niin kiltti, ja sano, että hän paranee!”
”Naruto”, Kakashi kuiskasi, ”olen pahoillani tapahtuneesta…”
”MITÄ TARKOITAT?!” Naruto rääkäisi sanat suustaan. ”Tarkoitatko, että Sasuke kuolee? Hänkö luovuttaisi tuosta vain? Sasuke ei ole niin... niin... niin LUOVUTTAJA!”
”Naruto, hän voi pelastua ainoastaan hiekan kylässä, mutta sekään ei ole niin varmaa…” Kakashi selitti hivenen vaivaantuneena. Naruto nyökkäsi.
”Saanko… Saanko olla Sasuken kanssa hetken kahden?” Naruto pyysi, surullinen ilme kasvoillaan.
”Totta kai… Jos vain haluat…” Kakashi hymyili surumielisesti. ”Me odotamme”

Naruto katsoi poikaa, jota hän rakasti niin. Tuo poika oli kalpeampi kuin koskaan, ja silti hän hymyili hitusen.
”Anna anteeksi, Sasuke…” Naruto kuiskasi särkyneellä äänellä. ”Minun takiani olet tuossa jamassa. Minä en keskittynyt…”
”S-se ei ole si-sinun vikasi, N-naruto…” Sasuke huohotti hiljaa. ”M-minä rakastan sinua..”
”Minäkin rakastan sinua, Sasuke, en halua menettää sinua! En vain halua, en vain voi”, Vaaleampi poika kuiskasi, pitäen Sasuken kättä omassaan.
”Tule tänne...” Sasuke kuiskasi pyytäen toista lähemmäksi. Naruto tuli aivan tummemman kasvojen eteen. Sasuke kurottautui painamaan hellän suudelman vaaleamman lämpimille huulille. Hänen omat huulensa olivat kuoleman kylmät ja kasvot kalpeat kuin haamun.
”Minä rakastan sinua”, Sasuke kuiskasi. ”Muista se…”
”Sasuke, et voi mennä, et vielä, et saa”, Blondi kuiskasi. ”En voi elää ilman sinua.” Kyyneleet alkoivat valua Naruton poskilta tämän ajatellessa elämää, jos Sasukea ei olisi. Elämä ei saisi olla sellaista, se ei olisi oikein. Sasukea ei saisi viedä pois Naruton elämästä, pois tämän näkyvistä, sillä Naruto rakasti häntä. Ei hänen rakastamansa ihminen saisi kuolla!