Pain ja Lemmikkilepakko olivat eläneet pari päivää yhdessä ilman huolia ja rasituksia. Mutta he eivät vielä tienneet, mille koetuksille heidän suhteensa joutuisi.

Pain ja Lemmikkilepakko olivat asuneet Painin maailmassa ja he viettivät parhaillaan rauhaisaa iltaa tähtitaivaan alla. Samalla Lemmikkilepakon ollessa Painin kainalossa käpertyneenä, hän mietti 'Mitenköhän äidillä ja isällä menee.. Ja sisaruksilla. Enhän minä ole heitä vähään aikaan nähnyt.'

Lemmikkilepakko jäi miettimään asiaa pidemmäksi aikaa ja Pain huomasi tämän huolestuneen katseen.
”Mikä sinulle oikein tuli, rakas?” Pain kysyi huolissaan.
Lemmikkilepakko havahtui mietteistään ja vastasi ”Aloin vain ajatella perhettäni. En ole nähnyt heitä pitkään aikaan. Ja mitäköhän he sanovat sinusta? Olet paljon vanhempi kuin minä..”

Romanttinen ilta katosi kuin tuhka tuuleen. Painkin alkoi nyt ajatella samaa asiaa, juuri heidän ikäeroa ja kaikkea. Painillahan oli myös oma salaisuutensa. Se tulisi olemaan tosi iso este.

Nuoripari nukahti puunjuurelle, missä he olivat loikoilleet. Yö oli kylmä ja levoton. Se johtui heidän ajatuksistaan, olihan tämä sentään Lumottu maa. Lumottu maa on ajatuksien ja mielialojen valtakunta.
___

Seuraavana päivänä oli myrskyisää ja epämiellyttävää. Pain ja Lemmikkilepakko päättivät lähteä oikeaan maailmaan, koska he eivät pystyisi asumaan kylmässä ja kuolleessa maassa. Heidän oli pakko mennä tapaamaan Lemmikkilepakon perhettä.

Kumpikaan ei pitänyt ajatuksesta, mutta ei ollut muutakaan tehtävissä. Samalla tavalla kun he olivat tulleetkin, Pain suuteli Lemmikkilepakkoa ja he kaatuivat lätäkköön, se ei kuitenkaan tuntunut samalta. Vesi oli kuin jäätä, se sattui kun he kaatuivat ja se oli myös karmaisevan kylmää.

Kun he olivat oikeassa maailmassa, he päättivät pitää kiirettä etteivät he jäätyisi kuoliaiksi.
”Lemmikkilepakko, kuinka kaukana sinä asut täältä?” Pain kysyi värisevällä äänellä.
”Todella kaukana. Minun kävely vauhdilla kestää ainakin tunti, yleensä.” Lemmikkilepakko vastaa täristen, hyvä että edes pysyy pystyssä.

He olivat jo vaeltaneet puolisen tuntia, kun Lemmikkilepakko ei enää pystynyt jatkamaan matkaa. Hänellä oli vain liian kylmä. Samaan aikaan, kun heidän matkansa päättyi, kuului ääniä. Äänet olivat aluksi vain muminaa, mutta ne selkenivät koko ajan. Mutta kuitenkaan kumpikaan ei ymmärtänyt, mitä oikein huudeltiin.

Pian he kuulivat kunnolla mitä huudeltiin.
”Lemmikkilepakko!” ”Lemmikkilepakko! Missä sinä olet!” Epätoivoisia huutoja kuuluu kaikkialta. Hiljalleen Lemmikkilepakko nousee väkisin maasta ja alkaa juosta tutuinta ääntä kohti. Pain huomaa tämän liikkeet ja lähtee perään.

Pian Pain jo huomaa että Lemmikkilepakko halaa hänen äitiänsä ja isäänsä. Lemmikkilepakon huulilla oli leveä hymy ja poskia pitkin vieri kyyneleitä. Pain keräsi rohkeuttaan ja astui näkyviin jolloin Lemmikkilepakon vanhemmat jähmettyivät, niin kuin myös Lemmikkilepakon veli ja sisko. Lemmikkilepakko tajusi jäätyneen tunnelman ja meni Painin luokse ja suutelee häntä hellästi.
”Äiti, Isä. Tässä on Pain.” Lemmikkilepakko sanoo rauhallisesti.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen.. ”..Mitä.. Ette kai te ole yhdessä?” Lemmikkilepakon äiti kysyy rikkoen hiljaisuuden.
Lemmikkilepakko ja Pain nyökkäsivät varovasti.
Perhe lähti kohti kotia yhden tuntemattoman kanssa.
___

Heti kun he pääsivät kotiin, Lemmikkilepakolle ja Painille tarjoiltiin ruokaa. Ruuan jälkeen annettiin puhtaita, lämpimiä vaatteita.
Kun Pain ja Lemmikkilepakko saivat hetken rauhaa, he menivät Lemmikkilepakon huoneeseen. Ei aikaakaan, kun ovelle koputettiin ja avattiin oitis. Lemmikkilepakko oli nukahtanut Painin kainaloon sängyn päällä. Heidät jätettiin jälleen omiin oloihinsa.

Yö oli rauhaisa ja levollinen. Molemmat, Lemmikkilepakko ja Pain, saivat hyvin nukutuksi eikä mikään vaivannut heidän mieliään, ei edes ajatus vanhemmista.
___

Aamulla kun Lemmikkilepakko heräsi, kaikki tuntui normaalilta niin kuin ennen vanhaan. Lemmikkilepakko ei edes huomannut että Pain oli kadonnut.
Vasta aamiaisella Lemmikkilepakko tajusi, että jotain on pielessä. Missä Pain?
”Missä Pain on?” Petbat kysyi.
”Missä hän on?!” hän alkoi huutamaan ja kyyneleet tavoittelivat hänen silmänsä.
”Emme tiedä.” hänen isänsä sanoi näyttäen viattomalta.
Lemmikkilepakko tajusi heti, että he olivat pakottaneet hänet häipymään, kauas hänestä. Tai jotain muuta oli meneillään.

Aamiaisen jälkeen Lemmikkilepakko vaihtoi vaatteensa. Hän laittoi mustat collegehousut ja t-paidan. T-paidan päälle hän laittoi hupparin. Hän otti mp3-soittimen mukaansa ja laittoi tennarit jalkaan. Lemmikkilepakko paiskasi oven perässään kiinni ja lähti lenkille. Lemmikkilepakko laittoi mp3-soittimen kuulokkeet korville ja avasi sen. Ensimmäinen biisi, joka alkoi soimaan oli Akonin Right Now (Na Na Na).

..Wish we never broke up right now, na na
We need to link up right now, na na

I can't lie
I miss you much
Watching everyday that goes by
I miss you much
Until I get you back I'm gonna try
Yes I miss you much ..
__

Lemmikkilepakko oli ehtinyt juoksemaan omalle koululleen, kunnes teki täyskäännöksen ja alkoi juosta kohti metsää, missä hän ja Pain ensimmäisen kerran tapasivat. Hän vain juoksi nopeampaa mitä lähempänä oli. Kunnes saapui lätäkölle, jonka vieressä Pain makasi.

Pain huomasi Lemmikkilepakon läsnäolon.
”Miksi tulit” Pain kysyi jyrkästi.
”Enkö muka olisi saanut..?” Lemmikkilepakko kysyi hämmentyneenä.
”Et.”
”Miksi?”
”Koska kuulut tänne, et minun kanssani Lumottuun maahan.” Pain sanoi huokaisten.
”Kuulun sinne, missä sinäkin olet.” Lemmikkilepakko sanoo nämä sanat suoraan sydämestään.
”Et kuulu. Et edes tiedä minkälainen olen. Olen hirviö ja minulla on hirveitä voimia.”
Lemmikkilepakko ei pysty uskomaan kuulemaansa.
”Et sinä ole hirviö. Olet kaikkea muuta..” Hän vastaa.
”Ethän sinä sitä voi tietää. Et ole edes nähnyt minua kunnolla, rakkaus on sokaissut sinut. Enkä ole näyttänyt voimiani sinulle.” Pain sanoo päätä pudistellen.
Samassa puiden takaa tulee ihmisiä joilla on myös paljon lävistyksiä, viisi ihmistä. Ja myös sinihiuksinen tyttö jonkun raihnaisen ruumiin kanssa.
Raihnainen ruumis vetää syvään henkeä ja alkaa puhumaan ”Minä olen nämä kaikki kuusi samanaikaisesti. Enkö minä muka ole hirviö?”

Lemmikkilepakko järkyttyy näkemästään ja juoksee pois. Samalla hänen mp3-soittimestaan kuuluu Happoradion “Puhu äänellä jonka kuulen“.

..Puhu äänellä jonka kuulen
Sanoilla jotka ymmärrän
Runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen
Salaisuuksies selittäjän
Kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä jonka kuulen..

'Minä olen nämä kaikki kuusi samanaikaisesti..' Nämä sanat pyörivät Lemmikkilepakon päässä. 'Minä kyllä tunsin Painissä jotain, en tyhjää kehoa, vaan jotain puoleensavetävää. Mutta ainoastaan, siihen minkä minä 'tunsin'.' Lemmikkilepakko ei pystynyt olemaan ajattelematta asiaa. Kaikki ajatukset vain pyörivät ja pyörivät eikä hänen mielensä saanut yhtään rauhaa.
___

Illalla Lemmikkilepakko vain datasi koneella ja mietti mitä tekisi. Hän vain jutteli joidenkin kavereiden kanssa mesessä, joidenkin kanssa IRC-galleriassa ja myös nettisivuston Naruto.fi chatissä.

Oli rattoisa loppuilta. Ei kyllä vetänyt vertoja rauhalliselle tähtitaivaalle. Lemmikkilepakko meni nukkumaan vasta kahdelta kun juttua riitti, sitä oli ehkä vähän liikaakin.

Mitenköhän tässä nyt käy? Tuleeko onnellinen loppu vai murtunut sydän ?


~~~~

Tässä tämä sitten oli ja kaikki lukijat vois ainakin pisteyttää jos ei jaksa kirjoitella kommentteja. Kommentitkin olisivat mukavia.

Ja kuten osaatte varmaan päätellä niin on ainakin toistaiseksi tulossa jatkoa. :))