Author – Tahvo/Vilppu
Title – Laitakaupungin elämää
Beta - TETSU alkaa betaamaan 1 luvusta eteenpäin~
Pairings - Sasuke/Suigetsu
Rating – K13 [nousee varmasti vielä.]
Genre - Sekametelisoppa
Disclaimer – En omista hahmoja, omistan vain juonen. En rahasta tällä tarinalla.
Warnings - Väkivaltaa, verta etc.
Summary –

A/N - Tämmöinen vain pälkähti mieleeni ja päätin ruveta kirjoittamaan, antoisia lukuhetkiä

~ ☆~

PROLOGI

Lits läts.

Askeleet kaikuivat pimeällä kujalla, niiden rytmi oli tasainen.

Lits läts.

Asfaltti oli mustaa. Se imi kaiken mahdollisen valon itseensä, jättäen valaistuksen erittäin heikoksi. Katulamppujen kajo värjäsi kujan hämäräksi.

Lits läts.

Hiekka rahisi askelten alla, yrittäen saada juoksijan liukastumaan itseensä. Hiekan muruset olivat petollisia mustalla asfaltilla. Ne saattoivat lähteä liikkeelle askeleen alla, saaden varomattoman uhrinsa mätkähtämään rähmälleen maahan.

Rahinaa.

Hiekka oli pettänyt hänet. Musta hahmo makasi vatsallaan märällä asfaltilla, haukkoen happea tiheään tahtiin. Hahmo piteli toisella kädellä kylkeään, toisessa kädessään hän piteli nahkaista pussukkaa. Nyrkki puristi lujaa tuota nahkalta ja sateelta tuoksuvaa nyssykkää. Asfaltti oli raiskannut hahmon naaman verille, aivan pienille pintanaarmuille. Ne ainakin paranisivat ajan myötä, toisin kuin toiset haavat.

Takaataan poika kuuli seuraajien lähestyvät juoksuaskeleet, ja ne lähestyivät uhkaavan kuuloisina. Poika tasasi hengitystään, vaikeroiden. Mustahiuksinen nousi ripeästi ylös, katsoen panikoiden taakseen – tarkistaakseen, seurasivatko he häntä yhä – huokaisten lopulta pienesti. Seuraajat eivät olleet ilmestyneet vielä näkyviin kulman takaa.

Taivas oli revennyt uudestaan. Tummat pisarat satoivat raskaina taivaalta, hakaten nuoren pojan selkää. Poika oli kiskonut ruudullisen, rähjäisen syystakkinsa kauluksia ylemmäs juostessaan. Poika vilkuili hermostuneesti olkansa yli aina välillä, seuraajat olivat ilmeisesti jääneet taakse. Nuorukainen kääntyi sivukujalle, joka kapeni kapenemistaan, päättyen korkeaan puuaitaan. Poika kiiruhti metallisen roskapöntön luokse, siirtäen sen syrjään riuskalla otteella. Se piti kauheasti räminää, kuin huutaen seuraajille: ”Täällä minä olen, ottakaa minut kiinni!”

Mustahiuksinen poika siirsi metallisen, kalsean kylmän pöntön takaisin paikalleen, sujahtaessaan sen jälkeen läpi pienestä kolosta, joka paljastui siirtämällä roskapönttöä ja sen jälkeen vielä raottamalla muutamaa irtonaista lankun pätkää.

Surumielisen mustat silmät tarkkailivat ympäristöä, mustien hiuksien valuttaessa vettä hartioille. Poika katseli näkymää edessään hieman ylimielisesti tuhahtaen. Pyykkitelineeseen jääneet pyykit liehuivat aavemaisesti kovassa tuulessa, ja sateessa.
Hieman hoippuvat askeleet lähtivät kulkemaan pihan halki. Pienelle ovelle päästyään, poika astui sisään, melkein kompastuen kynnyksellä.

Kaikkien sisällä olevien päät kääntyivät ovelle, katsomaan sairaalloisen laihaa tulijaa. Poika naurahti pienesti – mikä oli paha virhe -, saaden kovan yskäkohtauksen, kaatuen tervetuloa – matolle köhimään. Nuori vaaleahiuksinen poika nousi muiden luota pöydän äärestä, juosten yskivän pojan luokse. Korpin mustat hiukset omaava poika piteli kylkeään yskiessään, menettäen tajuntansa lopulta kokonaan.

~ ☆~

_____________________________

A/N 2 - Joo. Tämä oli aivan kauhistuttavan lyhyt, mutta prologienhan ei tarvitse olla pitkiä, vai mitä? Mutta kommentit, ne olis niin ihania ♥