I'm home again, I won the war,
and now I am behind your door.
I tried so hard to obey the law,
and see the meaning of this all.
Remember me? Before the war.
I'm the man who lived next door.
Long ago...

Saavun kotiin, tai ei se enää oo koti kun sä olet lähtenyt. Yritän taas kerran unohtaa sut ja meiän elämään, kuitenkaan siinä onnistumatta. Riisun kengät, laitan ne siististi naulakon alle, sä et varmasti uskois sitä, vaikka näkisitkin, sehän olin aina mä kenen jälkiä sä sait siivota ympäri taloa. Nyt musta on tullut "siivoushullu" sanan varsinaisessa merkityksessä. Johtuukohan se siitä että sä siivosit aina, vai enks mä vaan enää pysty olemaan paikoillani, aloillani, yhtään hetkeä, kun sä et oo mun vieressä.

As you can see, when you look at me,
I'm pieces of what I used to be.
It's easier if you don't see
standing on my own two feet.
I'm taller when I sit here still,
you ask are all my dreams fulfilled.
They made me heart of steal,
the kind them bullets cannot see, yeah.

Monet, todella monet, on yrittäny piristää mua, saada mun elämänhalun takasin... Kukaan ei ole onnistunut, eikä kukaan tule onnistumaan, ellet sä palaa. Mä oon vain osia siitä, mitä mä olin, kun sä olit vielä täällä. Ennen mä en myöntäny sitä ittelleni, mutta nyt kun sun lähdöstä on kulunu jo viis vuotta, mä en tiedä mitä pitäisi tehdä; luovuttaa, se olis helpoin ja kivuttomin tapa, jäädä paikoilleen ja rapistua pikku hiljaa, se sattuis, mut ei niin paljon kuin viiminen vaihtoehto, jatkaa eteenpäin, se repis mut riekaleiks, pitäis unohtaa sut ja kaikki meiän yhteiset muistot. Mä en oo onnistunut siinä vielä, joten miks mä tulisin onnistumaan.

Mä käyn nää ajatukset joka ilta treenien jälkeen läpi, enkä koskaan keksi vastausta. Niin, edes treenit ei ole samanlaisia kun sä olet lähtenyt, kukaan ei enää ottele mua vastaan, ei enää sen jälkeen ku hakkasin Nejin hengiltä. Mä en, siis ihan oikeesti, edes tajunnu sen kuolleen, mä en tuntenut mitään. Musta tuli tappokone, jota kaikki pelkää, ihan kuin sillon pienenä kun ihmiset pelkäs mua Kyûbin takia, paitsi sä.

Nothing's what it seems to be
I'm a replica, I'm a replica
Empty shell inside of me
I'm not myself, I'm a replica of me...

Kukaan ei tajua. Sakura on yrittänyt "auttaa", se tarjoutus seurustelemaan mun kanssa. Mut mitä järkeä seurustella sellasen kanssa, jota ei enää rakasta ja joka seurustelis sun kanssa pelkästä säälistä? Mä en aio seurustella, edes leikillään, kenenkään muun kuin sun kanssa. Mä rakastin, ja rakastan yhä, sua niin paljon ettei sanat riitä. Enkä mä edes kertonut sitä sulle tarpeeksi usein. Jos tulisit takaisin nyt, et tunnistaisi mua. Mä oon pelkkä kuori, mun sisällä ei oo mitään. Mä oon vaan klooni, joka on puhallettu puolilleen elämää.

The light is green, my slate is clean,
new life to fill the hole in me.
I had no name, last December,
Christmas Eve I can't remember.
I was in a constant pain,
I saw your shadow in the rain.
I painted all your pigeons red,
I wish I had stayed home instead.

Kuus vuotta. Sä et ole vieläkään palannut.
Päätin aloittaa alusta yrittää uudelleen, kuitenkaan koskaan enää luottamatta kehenkään, rakastamatta ketään. Ne valtuudet sä veit multa kun lähdit. Kukaan ei voi täyttää aukkoa rinnassani, aukkoa jonka sä teit.. kuus vuotta sitten.

Monta, aivan liian monta kertaa olen "nähnyt" sut treeneissä, kaupassa, talossamme.. Mutta aina kun tulen liian lähelle sä katoat. Jotkut kutsuvat sitä menneisyyden varjoksi, mä kutsun tuskaksi.

Nothing's what it seems to be
I'm a replica, I'm a replica
Empty shell inside of me
I'm not myself, I'm a replica of me...

Käyn nukkumaan, vaikka tiedän sen olevan mahdotonta, tuska seuraa mua omiin uniinkin. Poikkeuksetta.

Unessa mä nään sut. Mä tiedän, et tää on unta, koska sä oot siinä. Mut silti, mä lähen kävelemään sua kohti, ja just ku mä yltäisin tarttumaan sun käteen, sä katoat. Tiedän mitä nyt tulee, mutten saa riuhtastua itteäni irti tästä unesta. Ja sit mä nään sen, se sattuu aina yhtä paljon, sä suutelet Sakuraa ja te huomaatte mut ja te nauratte mulle.. Ja sit mä herään.

Are you gonna leave me now,
when it is all over
Are you gonna leave me,
is my world now over...

Ja aina, aina tän saman unen jälkeen mut valtaa aina sama epäilys.
"Et kai sä petä mua?"
Kysymys, joka piinaa mua. "Aiotko sä jättää mut?"
Ajatus, joka ei jätä mua rauhaan. "Mitä mä teen, jos se on totta?"
Epätoivo, joka ei löydä vertaistaan. "Miks sä lähit? Mun takia?"
Syyllisyys, joka raastaa sydäntä. "Mä en vaan enää kestä.."
Lähden kävelemään kohti keittiötä.

Raising from the place I've been,
and trying to keep my home base clean.
Now I'm here and won't go back believe.

Otan keittiöveitsen täriseviin käsiini. Yksi uusi viilto vanhojen päälle, taas kerran turvaudun kipuun, siihen että kipu lievittäisi tuskaa. Toinen viilto. Aloitan kolmatta, mutta lopetan tuntiessani käden omani päällä.
"Älä tee sitä. Anna anteeksi, tää on mun syy.." Jähmetyn paikoilleni. Ei, ei voi olla totta. Se et voi olla sä, et vain voi. Tän on pakko olla joku uus uni.

I fall asleep and dream a dream,
I'm floating in the silent dream.
No-one place blame on me.
But nothing's what it seems to be, yeah.

"Naruto, mä rakastan sua. Enkä haluu et sä satutat itteäs, enää."
"Sa-sasuke? Oot se sä?" Mä käännyn ympäri, mut sä et katoa mihinkään. Mä nostan mun verisen käden sun poskelle, se on kylmä. Sä tartut mun käteen ja katot mua anteekspyytävänä.

Nothing's what it seems to be
I'm a replica, I'm a replica
Empty shell inside of me
I'm not myself, I'm a replica

"Miks sä lähdit ja minne?" Mä haluun vastauksia.
"Mä lähin miettimään kaikkea, ja paluumatkalla tuli mutkia matkaan.." Mut ilmeisesti sä et halua niitä antaa, sä valehtelit, mut se saa nyt olla mä pengon totuuden esiin joskus toiste. Tunnen miten sun katsees harhailee ympäri mun riutunutta kehoa, jonka peittona on vaan ylisuuri t-paita ja alkkarit.
"Sä oot muuttunu."
"Niin olen" Se on totta, mä tosiaan olen muuttunut. Ehkä liikaakin, jotta voisin palautuu ennalleen.
"Mut niin oot säkin" tosin se muutos on ollut paljon parempaan suuntaan ku mulla.

Nothing's what it seems to be
I'm a replica
Empty shell inside of me
I'm replica of...

"Sä et enää hymyile"
"Ei oo syytä"
"Sun silmät ei loista"
"Sä veit sen loisteen mukanas, mut toitko myös takas?" Sä katot mua sun yönmustilla silmilläs ja mun silmissä käy taas se tuttu loiste, mä näen sen sun ilmeestäs, mut se vaan käy.

Nothing's what it seems to be
I'm a replica
Empty shell inside of me
I'm a replica

Näemmän se riitti sulle, sä nostit mun kasvoja, ja suutelit mua. Ei se tuntunu samalta ku mitä kuus vuotta sitten, mut oli siinä jotain tuttua. Se ei tosiaankaan ollu mikään intohimoinen, pikemminkin kokeileva suudelma. Ehkä mun elämä vois vielä palautua raiteilleen?

Nothing's what it seems to be
I'm a replica
Empty shell inside of me
I'm replica of me...

Vuosi. Onks siitä tosiaan vasta niin vähän aikaa? Molemmilla, mulla ja Sasukella, oli omat ongelmamme kun me hankittiin kylän luottamus takas, mut nyt me ollaan kahden tiimi, voittamattomia ja erottamattomia. Mulla on yhä ranteissa jäljet niistä vuosista kun mä olin yksin, ja Sasuken mielestä ne saa ollakin, jotta se muistais sen tekemän virheen, eikä tekis sitä toiste. Mä en jotenki tykkää siitä ajatuksesta, mut koska niitä jälkiä ei poiskaan saa niin ei voi mitään.

Mä oon saanut mun elämänilon takas, tosin Sasuke ei oo vieläkään tyytyväinen. Yhtenä päivänä mä oon liian laiha, toisena taas mä syön liikaa. Siitä on tullu ylihuolehtiva, ja se ärsyttää, mut ei liikaa. Onhan se kiva, et joku välittää mustakin. Taas.

I'm not replica anymore...


*****************************************

Elikkä tällanen tuli toivottavasti kelpaa. Muokkasin vuorosanat ja alun puhekielen 1.6.2009, mut kursivointia en jaksa/viitsi alkaa laittamaan. Ja ihan oikeasti kommentteja jos luet tän koska mulla on sellanen olo et mä kirjottelen näitä tyyliin ittelleni... Joten KOMMENTTEJA KIITOS!! *kumartaa ja poistuu*