***takauma
"puhevuoro"
`ajatus`



***He makasivat vieretysten hiljaisuuden vallitessa. Naruto tuhisi jo syvässä unessa, mutta Sasuke ei vain saanut unta. Hän murehti vieressään makaavaa poikaa ja sitä, olisiko tämä kovinkin vihainen hänelle. Suudelmasta ja sen jälkeen tapahtuneesta. `Kaipa me keretään puhuu myöhemmin. Kunhan se vaa tokenis tästä nopeesti`, Sasuke toivoi ja yritti nukahtaa Naruton tavoin...***

Oli kulunut jo muutama kuukausi Naruton raiskausyrityksestä, eivätkä pojat olleet sen jälkeen kuulleet Itachista mitään. Varmoja he kuitenkin olivat siitä, että hän olisi yhä elossa. Siitä Naruto oli iloinen, sillä hän ei halunnut olla osallisena kenenkään kuolemaan. Poika kuitenkin pelkäsi Itachin ilmestyvän jostain, aina kun oli yksin. Sitä hän ei kuitenkaan kellekään paljastanut. Ei edes Sasukelle.

Valmistujaiset lähenivät uhkaavasti ja valmistautuminen oli jo kovassa vauhdissa. Tapahtuma pidettiin ulkona, joten lava piti rakentaa sinne. Tuolit oli jo kannettu ulos ja suurin osa koristeluistakin tehty, enää puuttui vain lava.

Sasuke istui koivun alla katselemassa, kuinka muut tekivät valmisteluja muutamanpäivän päästä pidettäviin valmistujaisiin. Hänen olisi tietenkin pitänyt auttaa, mutta eipä ollut ainoa joka vain laiskotteli. Lähipuiden alla näkyi nimittäin useampiakin oppilaita norkumassa. Hitaasti, mutta varmasti lava nousi keskelle pihaa. Alue näytti samalta kuin kaikissa elokuvissa. Pientä, mutta korkeaa lavaa reunustivat siniset kankaan, penkit oli laitettu siisteiksi riveiksi lavan eteen ja pienet, huteran näköiset portaan seisoivat lavan vieressä. Niitä pitkin oppilaiden piti nousta hakemaan todistukset, tai ainakin yrittää nousta hakemaan todistukset. Sillä ne portaat näyttivät niin huonosti tehdyiltä, että voisivat mennä rikki heti, kun joku niille astui.

"Moi", Sakura tervehti Sasukea, katkaisten tämän ajatukset. Poika ei ollut huomannut pinkkihiuksisen tytön ilmestyvän viereensä, joten hän säpsähti hieman. Sitä Sakura ei tosin tainnut huomata.
"Hmm", Sasuke vastasi tylsistyneenä. Tyttö ei siitä jaksanut välittää, sillä hän tiesi tasan tarkkaan millainen Sasuke oli aina ollut. Tai ainakin siitä asti, kun oli tullut samaan kouluun.
"No...Onko sinulla jo seuralainen valmistujaisiin?" Sasuke huomasi selvästi, kuinka Sakura yritti tyrkyttää itseään tarjoutumaan siihen hommaan. Poikaa nauratti hieman, mutta ei hän kehdannut nauraa päin tytön naamaa. `Se Sakuraki viereiseltä luokalta, on katellu perääs jo pitkään`, Naruton sanat kaikuivat Sasuken päässä ja hän päätti kiusata tyttöa vähän, jotta tämä jättäisi hänet rauhaan.
"Aattelin, että ehkä kysyn lähtiskö Ino seuraks", poika tiesi, että Inon mainitseminen jos mikä, saisi tytön häipymään. Sakuran kasvoilta loisti selvä ällistys, kunnes se muuttui happamuudeksi.
"Sä tiedät mun tunteet, mut silti vaa leikit niillä. Mä luulin, et sä oot erilainen, mut ei. Ja kyllä mä tiedän, ettei Ino sulle mitään merkkaa..." Sakura piti pienen tauon tunteenpurkauksestaan. Sasuke oli äimistynyt, hän tosiaan oli onnistunut suututtamaan tytön.

Sasuke ja Sakura istuivat hiljaa paikoillaan. Sasuke katseli hieman kauempana olevaa vaaleaa poikaa, joka käveli heitä kohti hymy huulillaan. Sakura huomasi tämän ja hymähti omalle tyhmyydelleen. Hän oli jo täysin rauhoittunut äskeisestä:
"Kyllä me molemmat tiedetään, kuka sulle on se kaikkein tärkein" Sasuke kääntyi tyttöön päin. Kuinka Sakura saattoi tietää hänen todellisista tunteistaan? Näkyikö se niin selvästi? Poika oli sanomaisillaan jotain, kun tyttö äkkiä kurottautui suutelemaan tätä. Sasuke ei tajunnut estellä mitenkään.

Kauempana seisovan Naruton silmät levisivät ja hymy hyytyi. Hän näki kuinka Sasuke suuteli hänen pitkäaikaista ihastustaan. Naruto oli ollut ihastunut Sakuraan aina ensimmäiseltä luokalta saakka ja nyt hän oli menettänyt tämän kämppäkaverilleen. Sasukelle, jonka suhteesta itseensä hän ei ollut enää lainkaan varma. Vaalea poika tunsi mustasukkaisuuden piston sisällään, eikä hän tiennyt kummasta se enemmän johtui. Tummasta pojasta jonka kanssa oli asunut kolme vuotta, vai pinkkihiuksisesta tytöstä jonka kanssa oli ollut samalla luokalla aina lukion alkuun saakka.

Narutolle tuli pakottava tarve häipyä paikalta. Hänen sisällään velloi monenlaisia tunteita. Hämmenystä, pettymystä, mustasukkaisuutta ja jopa vihaa. Hän ei vain tiennyt ketä kohtaan.
Poika juoksi juoksemistaan, etsien rauhallista paikkaa jonne piiloutua. Hän yritti estää ulospyrkiviä kyyneliä. Naruto kulki näkemättä eteensä ja olikin törmätä useampaan kertaan.

Sakura irottautui Sasukesta, joka ei hetkeen kyennyt liikkumaan. Ainakin Sasuke ymmärsi miltä Narutosta oli silloin tuntunut. Sakura käänsi katseensa loittonevan vaalean pojan selkään.
"Se ei haluu nähä sua enää vähään aikaan, mut ehkä sun kannattas mennä perään. Naruto on aivan tolaltaan nähtyään meidät, joten nyt sun pitäs tietää vastaus kauan miettimääs kysymykseen", tyttö nyökkäsi kohti Narutoa, joka oli jo miltei hävinnyt näkyvistä. Sasuken silmät levisivät, Sakurahan luki häntä kuin avointa kirjaa. Kauaa poika ei kuitenkaan paikallaan istuskellut, vaan hän ryntäsi vaalean pojan perään toivoen saavansa tämän kiinni.

`Hemmetti! Naruto näki meidät ja ymmärsi aivan väärin. Miten tyhmä mä voin olla? Ei se tosin ollu mun syytä vaa Sakuran. Mitä seki ajatteli? Se tiesi, et Naruto näki ja silti...Toivottavasti kerkeen ajoissa, ennen ku se tekee mitään tyhmää...` Sasuken ajatukset velloivat sinne tänne hänen juostessaan pojan perässä. Naruto oli hävinnyt näkyvistä ajat sitten, joten Sasuken piti vain toivoa löytävänsä tämä.

***"Omapahan on elämäni ja mä siitä myös päätän!" Naruto vastasi samalla mitalla ja oli nousemaisillaan. Sitä hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä, kun Sasuke tarttui hänen molempiin käsivarsiinsa ja painoi sohvan selkänojaa vasten. Naruto ei ehtinyt reagoida mitenkään, kun Sasuke jo suuteli häntä hellästi, mutta intohimoisesti.***

Naruton mielessä pyöri muutaman kuukauden takaiset tapahtumat. Hän istui poikien WC:n lattialla, lähes kyyneleet silmissä. Hän yritti hillitä niitä parhaansa mukaan. `Mitä tää oikein on? Miks mä suutuin siitä näystä nii paljon? Oon aina tienny, et Sakura on ihastunu Sasukeen ja nielly sen mukisematta. Nyt sit Sasuke vaa vastas sen tunteisii. Mulle ei jääny sijaa, mut ne on onnellisii...Miks mä en voi hyväksyy tätä?" poika ei ymmärtänyt omia ajatuksiaan ja yritti hyväksyä tilanteen parhaansa mukaan. Hän ei halunnut itkeä kenenkään, varsinkaan Sasuken takia. Hehän olivat aina olleet ystäviä. Ainakin hänen mielestään. Naruto painoi pään polviinsa ja rutisti itsensä niin pieneen tilaan, kuin mahdollista.

"Ootsä nähny Narutoo?" Sasuke kysyi vastaan tulevalta Nejiltä.
"Tuolla se istuu vessanlattialla ja pillittää ku mikäki teinityttö", Neji naurahti. Sasuke ei siitä nyt ehtinyt välittää, hänellä oli paljon tärkeämpää tekemistä.

Naruto pesi kasvojaan ja oli tyytyväinen näyttäessään lähes normaalilta. Nyt kun hän oli sulatellut näkemäänsä hieman, hän voisi taas mennä ihmisten näkyville hymy huulillaan. Kunhan hän ei näkisi Sasukea, niin kaikki olisi hyvin. Juuri sillä hetkellä Sasuke pamahti paikalle. Naruto yllättyi hieman, mutta hän kuitenkin loi kasvoilleen vanhan tutun hymynsä.
"Mitä sä tollalailla juoksentelet säikyttelemässä viattomia kansalaisia?" Naruto naurahti tekopirteästi. Sasuke katsoi poikaa hengästyneenä anteeksipyytävin silmin. Vaalea poika piti hymyn huulillaan, se ei kuitenkaan yltänyt silmiin saakka.

Poika oli jo lähtemässä, kun Sasuke asettui hänen ja oven väliin. Naruto yritti ohittaa tummaa poikaa useamman kerran, mutta aina Sasuke siirtyi takaisin hänen tielleen. Sasuken oli pakko saada puhua pojan kanssa.

"Saske, siirry nyt eestä. Mun pitäs olla auttamassa valmisteluissa ja nii pitäs sunki", Naruto yritti säilyttää hymyn, vaikka se vaikeaa alkoi ollakin. Poikaa suututti liikaa.
"Mä oon pahoillani", Sasuke pyysi anteeksi. Naruto katsoi tätä vihaisena. Hän ei edes yrittänyt enää peittää sitä tekohymyn alle. Naruto suuntasi katseensa maahan. Kädet, jotka roikkuivat hänen molemmilla puolillaan rennosti, jännittyivät ja puristuivät nyrkkiin. Naruton oli pakko kääntyä pois päin Sasukesta, sillä muuten hän ei olisi kyennyt hillitsemään itseään.

Naruto seisoi selkä Sasukeen päin, koko vartalo jännittyneenä. Hän  lähes tärisi. Sasuke kiersi pojan toiselle puolelle nähdäkseen tämän kasvot.
"Mä en tiedä, miten se tapahtu. Mä oon pahoillani. Mitä sä ylipäätään ajattelet tästä, musta?", tumma poika yritti saada selvää Narutosta.

Naruto jännittyi entisestään ja nyt hän tosiaan tärisi. Poika ei enää kyennyt hillitsemään itseään, vaan löi Sasukea niin kovaa kuin jaksoi. Tumma poika lensi iskun voimasta lattialle. Hänen huulestaan alkoi hitaasti valua punaista nestettä, myös nenästä alkoi valua verta.
"Sä tiesit, et mä tykkään Sakurasta ja silti sä suutelit sitä! Ja sä suutelit muaki! Sä oot yks kaksnaamanen juonittelija! Mitä mä oikein ajattelen susta? Ois parempi, jos me ei oltas koskaan nähty! Mä vihaan sua ja sun valheitas!!!" Naruto purki vihaansa. Sasuke istui lattialla tätä katsomassa. Veri sotki hänen valkoista koulupuvun paitaansa, mutta se ei poikaa häirinnyt.
"Sori. Mä voin muuttaa vaikka heti, jos se auttaa. Mä oon kyllä huomannu, miten sä välttelet mua. Sä selvästi pelkäät, mut mä häivyn ja sä voit rauhottuu. Mä en tuu enää kotiin..." Sasuke lupasi. Naruton silmät levisivät. Ei hän halunnut tumman pojan lähtevän. Sasuke ymmärsi kaiken väärin.

Vaalea poika valahti maahan polvilleen aivan Sasuken eteen. Naruto hypähti tumman pojan kaulaan, saaden tämän horjahtamaan hieman. Sasuke joutui ottamaan tukea maasta molemmin käsin, jottei kaatuisi lattialle. Naruto tiukensi vain otettaan. Sasuken verenvuoto oli lakannut, mutta padan sotkenut ja kasvoja koristava veri sotki Narutonkin paidan.
"Sun paita sotkeutuu", Sasuke huomautti Narutolle, joka roikkui yhä tiukemmin kiinni hänessä. Naruto pudisti päätään, haudaten kasvonsa tumman pojan olkapäähän.
"Anteeks, et mä löin. Et sä saa lähtee, en mä haluu sitä. Nää kolme vuotta on kulunu liian nopeesti. Mä en haluu erota susta vielä. Mä en pelkää. Mä..." Naruto lopetti lauseensa kesken ja suuteli Sasukea. Tumma poika yllättyi niin, että hänen kätensä pettivät alta ja he  kaatuivat yhdessä maahan.

"Mmm, Naruto", Sasuke yritti työntää Narutoa päältään. Vaalea poika ei ollut päästänyt irti, vaikka he nyt makasivatkin vessan lattialla. Naruto irrotti vastahakoisesti otteensa Sasukesta. Vaalea poika katsoi Sasukea hetken, mutta kun tämä ei sanonut mitään, hän jatkoi. Naruto painoi huulensa uudelleen vasten Sasuken omia, eikä suostunut lopettamaan, vaikka tumma poika yrittikin.

Sasuke oli jo luovuttanut yrittämästä työntää Narutoa pois. Naruto alkoi avata Sasuken verisen paidan nappeja. Sasuke punastui korviaan myöten.
"Naruto! Mitä hittoa sinä oikein touhuat?!" Sasuke tönäisi Naruton päältään. Vaalea poika vain hymyili ilkikurisesti Sasuken noustessa istumaan käsiensä varassa. Hänen paitansa oli puoliksi auki, mitä Naruto katseli tyytyväisenä. Sasuken punastus levisi entisestään sen huomatessaan. Hän tarttui toisella kädellä paitaansa, pitääkseen sen kiinni. Naruto konttasi lähemmäs poikaa ja samaa tahtia Sasuke perääntyi kohti seinää.

Pian seinä tuli vastaan ja Sasuke oli selkä seinää vasten. Naruto naurahti voitonriemuisesti. Sasuke katsahti Narutoon ja sen perään seinään.  Vaalea poika asetti kätensä molemmille puolille Sasukea seinään niin, ettei poika päässyt pakenemaan.  Naruto kurottautui suutelemaan tumman pojan kaulaa.
"Hei, tänne voi tulla kuka vaa. Naruto..." Sasuke yritti saada poikaa lopettamaan, tuloksetta. Naruto alkoi kopeloida auki Sasuken housun sepalusta.
"Ei tänne ketään tuu. Lisääpähän jännitystä", poika vastasi ja jatkoi housujen kopeloimista...



Siinä se sit oli^^