***

Sasori raotti äärimmäisen varovaisesti toista silmäänsä. Hän oli ollut rauhassa nukkumassa sohvalla koko iltapäivän, kunnes nyt heräsi.

Hän toivoi todella, ettei ollut juuri kuullut naukaisua.

Huokaisten syvään Sasori avasi molemmat silmänsä nähdäkseen kunnolla vatsansa päällä istuvan kissan. Se katsoi Sasoria orvokinsinisillä silmillänsä pää hieman kallellaan ja naukaisi uudestaan. Jos Sasori olisi pitänyt kissoista, tai eläimistä yleensä ottaen, hän olisi sanonut kissaa suloiseksi. Sen selkäpuoli oli kirkkaan oranssi ja väritys muuttui pikkuhiljaa vatsaa kohti valkoiseksi. Tassut olivat oranssit yhtä lukuun ottamatta, pää taas valkoinen.

Sasori irvisti kissan käpertyessä nukkumaan päällensä.

"Se pitää sinusta Danna, un!" kuului Deidaran huudahdus aivan Sasorin vierestä. Sasori käänsi katseensa löytääkseen Deidaran istumasta lattialta aivan sohvan vieressä. Missä vaiheessa tämä oli siihen tullut, vai oliko ollut siinä koko ajan, oli Sasorille arvoitus.
"Vie. Se. Pois", Sasori sanoi Deidaralle hitaasti ja selvästi artikuloiden kuin pienelle lapselle. Välittömästi Deidaran vielä hetki sitten iloiset kasvot muuttuivat itsepäisiksi tämän mutristaessa suutansa. Kyllä, aivan kuin pikkulapsi, Sasori ei voinut olla ajattelematta.

Kissakin tuntui huomanneen huoneen kireäksi muuttuneen ilmapiirin, sillä se nosti päätänsä ja naukaisi jälleen. Sasori vilkaisi sitä tympääntyneenä.
"Nyt heti, Deidara", Sasori mulkaisi toista katseella, jolla olisi voinut tappaa. Tai vähintäänkin lamauttaa niin pitkäksi aikaa, että ehti lyödä. Kovaa.
Kumma kyllä, Deidaraan katse ei tuntunut tehoavan. Ellei se sitten provosoinut blondia vieläkin enemmän.

"Älä välitä, Delilah, un. Danna on vain ilkeä", Deidara tuhahti kissalle. Sasori katsoi toista kuin vähäjärkistä.
"Deidara, et kai sinä nimennyt tuota kissaa?" Sasori kysyi äänellä, joka ennusti hirmumyrskyä.
"Nimesin, entä sitten?" Deidara ei joko huomannut myrskyvaroitusta, tai sitten hän ei vain välittänyt.
"Se on turhaa. Kissa lentää kuitenkin pihalle", Sasori ärähti ja nousi istumaan niin, että kissa, tai Delilah kuten Deidara oli päättänyt, loikkasi säikähtäneenä lattialle. Deidara mulkaisi Sasoria pahasti ja ryntäsi kissan perään huoneen toiseen nurkkaan.

"Delilah, tule tänne, un. Kiskiskis", Deidara maanitteli kissaa saaden sen tulemaan luoksensa. Sohvalla Sasori risti kätensä rinnallensa ja tuijotti kaksikkoa kuin yrittäen halkaista molemmat kahtia.

Kului hetki. Ja toinen, jonka jälkeen vielä kolmaskin. Lopulta Sasori vilkaisi kelloa vain kääntääkseen katseensa takaisin Deidaraan ja kissaan.

Deidara oli jättänyt Sasorin kokonaan huomiotta. Hän oli hakenut keittiöstä maitolautasen ja makasi nyt lattialla vatsallansa katselemassa kissan juomista. Kun maitolautanen oli tyhjä, kissa tassutteli Deidaran luokse alkaen kehrätä ja kiehnätä tämän olkapäätä vasten. Deidara näytti kokonaan unohtaneen olevansa vihainen Sasorille ja silitti kissaa hymyn ulottuessa korvasta toiseen.

Kissa kierähti kyljelleen ja Deidara rapsutti sitä hyräillen hiljaa jotain Sasorille tuntematonta kappaletta.
"Delilah, Delilah... Lalalaa... Delilah", kuului muuten hiljaisessa huoneessa. Kissa naukaisi kuin kannustukseksi ja Deidara naurahti siirtyen rapsuttamaan sen kaulaa.
"Delilah, I love you Delilah! You make me so very happy... Dudu dum..." Deidara jatkoi epämääräistä rallatustaan silitellen kissaa.

Sasori tunsi ärsyyntymisen kasvavan sisällänsä koko ajan suuremmaksi. Seuraavaksi hänen huomionsa kiinnitti Deidaran hymähdys kissan nuollessa tämän sormia ja kiehnäten Deidaran poskea nuolaisten lopuksi sitäkin. Lopulta Sasori ei jaksanut enää. Hän nousi seisomaan ja käveli Deidaran ja kissan luokse.

"Deidara", Sasori kiinnitti toisen huomion epäilyttävän pehmeällä äänellä, "ulkona ei sada, eihän? Eikä siellä ole muutenkaan huono sää, jonka takia tuota kattia pitäisi sääliä."
"Joten, un?" Deidara kysyi, kuin ei tietäisi, mitä Sasori yritti sanoa.
"Joten se viedään nyt ulos ja jätetään sinne."
"Eikä, un! Se nääntyy sinne", Deidara protestoi suomatta Sasorille katsettakaan. Sasori pyöritti silmiänsä. Kuinka kovapäinen ihminen oikein pystyi olemaan?

"Deidara, siellä ulkona on varmasti ties kuinka monta muutakin kissaa kuolemassa, ei yksi merkitse mitään", Sasori sanoi tietäen heti, ettei hänen olisi kannattanut. Deidara katsoi häntä järkyttyneenä.
"Danna, Delilah kuolee, un! Se ei varmasti mene minnekään!"
"Joko sinä viet sen sovinnolla, tai sitten minä vien sen", Sasori kuittasi asian. Kun toinen ei liikahtanutkaan, hän yritti napata kissan lattialta epäonnistuen kuitenkin Deidaran puristaessa kissan tiukasti itseään vasten.

Seurasi hetken hiljaisuus, joka täyttyi kipunoivista katseista. Kissa ei näyttänyt välittävän tilanteen vakavuudesta, vaan alkoi vääntelehtiä Deidaran sylissä. Välittömästi Deidara käänsi huomionsa takaisin siihen.
"Delilah, un! Älä viitsi, pääset ihan kohta..." Deidara yritti rauhoitella kissaa. Se oli kuitenkin saanut tarpeeksensa, ja Deidaran yllättyneen huudon saattelemana se hypähti lopulta pois blondin sylistä. Pienen epäröinnin jälkeen se ryntäsi kohti avointa ulko-ovea.

"U-un, se sattui!" Deidara parkaisi nostaen peukalonsa lähempään tarkasteluun. Kissan kynsien jäljiltä siinä oli nyt pieni viilto, josta alkoi pulputa verta.
"Danna, tee jotain, un, se vuotaa", Deidara parkaisi uudemman kerran, mutta Sasori ei voinut kuin nauraa hiljaa. Deidara näytti aivan pikkulapselta, joka voisi hetkenä minä hyvänsä pillahtaa itkuun. Mutta sellainen Deidara oli ja se oli yksi niistä monista syistä, joiden takia Sasori toisesta niin kovasti pitikin.
"Tule, mennään etsimään siihen laastari", Sasori sanoi edelleen naurua pidätellen.

Kissa oli poissa, ja Sasori oli taas loistavalla tuulella. Deidara oli jälleen yksin hänen.

***

A/N: Haha, Sasori on mustasukkainen.xDD

Jos minulla olisi kissa niin sen nimi olisi ehdottomasti Delilah.: )

Mutta oli minulla kaksi muutakin syytä nimetä tuo kissa (joka muuten on oikeastaan mummini kissa) noin. Ensinnäkin inspikset sain, mistäpä muualtakaan kuin Queenin kappaleesta Delilah. Siis se, mitä meidän pikku (OOC)Dei ficissä lauleskeli. *alkaa itsekin hyräillä*
Ja kuten fiksuimmat ehkä ovatkin huomanneet, rakastan ficcieni nimeämistä kappaleiden mukaan.~~

Toiseksi, Delilah sopii kivasti yhteen Deidaran kanssa.:--D

Ja arvatkaa, mitä vielä tahdon sanoa?xD Kommentteja, kommentteja!
Estradi on teidän!

Hoo joo, näillä mennään.