Sakura katsoi toisella viltillä virnistelevää tyttöä hetken aikaa, sitten hän käänsi pään ja katsoi joelle. Joki virtasi hiljaa hänen nenän editse. Kaukaa kuului vilvoittelevien Konohalaisten kiljahduksia, kun he juoksivat uimaan. Sakura tunsi kuinka epävarmuus valtasi hänet. Hän kävi läpi eri tunneskaalat mielessään, aina vihasta suruun, yrittäessään löytää edes jonkinlaista itsevarmuutta. Sitä itsevarmuutta tosin ei vain tuntunut löytyvän, sillä siinä hän istui polvet koukussa, kädet jalkojen ympärillä ja leuka polvien päällä. Hänen silmänsä seurasivat vastarannalla olevaa hiljaista niittyä.

Oli täysin tyyntä, mikä lisäsi helteen tukahduttavuutta. Sakura oli niin vaipunut ajatuksiinsa, ettei huomannut kuinka Ino oli siirtynyt hänen viereensä.

”Haluatko patongin?”, kysyi Ino.

Sakura havahtui ajatuksistaan ja hyväksyi tarjouksen. Tosin hän kyllä säpsähti Inon äkillistä ilmaantumista vierelleen. Ino kertoi Chojin äidin tehneen patongit, joita he söivät. Sakura tiesi Chojin äidin olevan hyvä ruoan laittaja, sillä hän oli saanut maistaa myös Chojin äidin eväitä. Currykana maistui todella herkulliselta, tosin Sakura huomasi, että häntä alkoi janottaa. Syötyään eväät, joi Sakura vesipullon tyhjäksi. Häntä harmitti ettei ollut ottanut varapulloa mukaan. Ino huomasi Sakuran ahdingon ja antoi hänelle kassistaan tölkin teetä. Sakura kiitti ja sitten he taas uppoutuivat omiin ajatuksiin.

Ino huokasi syvään ja sanoi molempien ajatuksen ääneen:

”Voi kun pojat olisivat täällä.”

”Niinpä, tosin heitä ei nyt täällä näy. Joskus mietin teinkö oikein, kun valitsin lääkintäninjan uran”, avautui Sakura.

Seurasi jälleen tukala hiljaisuus. Sakura katsoi vihreää niittyä lähes hypnoottisesti ja Ino huomasi matkivansa Shikamarua katselemalla taivasta, joka sillä hetkellä oli pilvetön. Tuntui kuin keskipäivän hetki olisi madellut hitaasti iltapäivää kohti. Ino katkaisi hiljaisuuden:

”Muuten, minun on tunnustettava, että jätin raportoimatta erään asian Rock Leen viimeisimmästä terveystarkastuksesta.”

”Minkä?”, ihmetteli Sakura.

”Tämän”, sanoi Ino ja otti kassistaan esille kaksi pientä pulloa.

”Tuohan on sakea”, ähkäisi Sakura, ”Mihin Lee sitä tarvitsee?”

”Hän väitti sitä rohkaisuksi”, selitti Ino.

”Sinun olisi pitänyt raportoida Shizunelle”, läksytti Sakura Inoa.

Ino vaivautui Sakuran läksytyksestä ja hetken aikaa he taas katselivat omiin suuntiin. Sitten Ino katkaisi hiljaisuuden jälleen:

”Kokeillaanko miltä se maistuu?”

Sakura kääntyi Inoon päin ja katsoi tätä silmät suurina. Hän ei voinut uskoa sitä mitä Ino oli juuri sanonut. Sakura katsahti kohti jokea ja toivoi että sakepullot olisivat kadonneet sillä aikaa. Sitten hän käänsi katseensa vasempaan silmäkulmaan, mutta siinä ne pullot edelleen olivat. Sakura nielaisi ja kostutti huuliaan, sitten hän teki päätöksensä ja mutisi:

”Kokeillaan vain.”

Ino avasi toisen pullon ja ojensi sen Sakuralle. Sakura otti pullon vastaan ja sen enempiä sanomatta otti pitkän kulauksen. Sake oli hyvin tahmaista ja makeaa, mutta ei polttanut pahemmin suuta. Oikeastaan Sakura tunsi kuinka hänen vatsansa sisälle muodostui mukavan lämmin olo. Tätä on saatava lisää, tuumi Sakura ja otti uuden pitkän kulauksen.

Samaan aikaan Ino katseli pirullinen virne päällä, kuinka Sakura joi itseään humalaan. Itse hän nappasi vain pieniä kulauksia Leeltä takavarikoitua sakea. Tämähän menee suunnitelmien mukaan, tuumi Ino ja otti hörpyn taas.

Puolta tuntia myöhemmin Sakura totesi pullonsa tyhjäksi, lisäksi hän totesi olevansa humalassa. Sakuran posket punoittivat, kuin kirsikalla ja hän hihitti lähestulkoon kaikille Inon jutuille. Lisäksi Sakura tunsi olevansa ylirentoutunut. Sakura nousi ylös viltiltä, sillä häntä oli alkanut pissattaa. Hieman horjuvin askelin Sakura taivalsi pitkin kuumaa rantahiekkaa.

Ino oli huolissaan ja sanoi:

”Oletko kunnossa?”

”Ky-ky-kylhä, olenhan sentään shuuren Tshunaden oppilas”, nikotteli Sakura, sitten hän ratkesi nauramaan ja jatkoi huojuvaa kävelyään kohti heidän takanaan sijaitsevaa pensaikkoa.

Ino kirosi mielessään suunnitelmansa, sillä Sakuran ei pitänyt olla näin humalassa. Hän katsahti vielä kerran Sakuran perään, kun tämä hävisi pensaikkoon. Ino päätti seurata Sakuran tekemisiä ja nousi viltiltä. Hän tuli pensaikon juurelle ja katseli kuinka Sakura nosti bikinien alaosaa. Ino katsoi lasittunein silmin Sakuraa. Tuo kunoichi, jonka piti olla hänen ikuinen kilpailija, häntä Ino nyt himoitsi. Inon katse oli niin lasittunut, ettei hän huomannut katsoneensa kloonia, joka oli kadonnut. Itse asiassa Ino havahtui todellisuuteen vasta, kun kuuli Sakuran äänen sanovan selkänsä takaa:

”No mutta, Ino en olisi uskonut sinun alentuvan Jirayan tasolle. Senkin perverssi tirkistelijä.”

Ino nielaisi ja kääntyi katsomaan Sakuraa. Tämä seisoi puuhun nojaten ja lämmitti rystysiään iskua varten. Ino oli valahtanut vaaleaksi, kun hän kuunteli rystysten rutinaa. Sakura veti ilmaa keuhkoihin ja kyynärvarren taakse iskua varten. Ino kirkaisi ja sulki silmänsä. Ino ehti kuulla ainoastaan kuinka Sakuran Shannaroo huuto katkesi kesken tilanteen ja miten jotain tömähti maahan. Ino odotti lyöntiä hetken, mutta avasi sitten silmänsä ja katsoi, kuinka Sakura huojui polvillaan. Ino virnisti ja katsoi Sakuraa, joka sanoi:

”Mitä sinä oikein laitoit siihen sakeen?”

”Heh, erästä rohtoa jota pihistin Naroilta”, ilkeästi hymyilevä Ino totesi.

”Tahdonvoiman tuhoajaa! Senkin kiero…”, Sakuran lause jäi kesken, kun hän pyörtyi.

Ino otti pari askelta ja nappasi Sakuran syliin. Helppoa kuin heinänteko, ajatteli Ino napattuaan Sakuran syliin. Anna anteeksi Sakura, hän tuumi, sillä muuten et taatusti olisi suostunut tähän. Ino kantoi Sakuran tämän viltille ja jäi odottamaan, koska Sakura heräisi.

Vähän ajan päästä Sakura avasi silmänsä ja piteli päätään. Hänen päässään humisi ja hänestä tuntui sekavalta, sitten hän huomasi vieressään istuvan Inon. Ino kysyi:

”Mikä on vointi?”

”Hyvä, jostain syystä vain päässä hieman humisee”, tuumi Sakura.

”Älä välitä siitä. Minulla on keino sen parantamiseen”, totesi hymylevä Ino.

Hän kietoi kädet Sakuran vartalon ympäri ja suuteli kiihkeästi Sakuraa. Sakura vastasi halukkaasti suudelmaan ja yllätti Inon. Inon hämmennykseksi Sakura kietoi omat kätensä Inon vartalon ympäri ja nopein liikkein hän avasi Inon bikinien yläosan solmut. Tämä paljasti Inon rintavarustuksen Sakuran ihailtavaksi. Ino ihmetteli mielessään, kuinka tällainen aktiivisuus oli mahdollista. Hän päätti testata rohdon vaikutuksen:

”Sanohan Sakuraseni, kuka täällä on possu?”, kysyi Ino viehkeällä äänellä.

Sakuran kädet pysähtyivät matkalla Inon paljaille rinnoille. Ino ei nähnyt Sakuran kasvoja, vain vaaleanpunaisia hiuksia, kun tämä oli laskenut päänsä alas miettiäkseen. Niin Ino ainakin luuli. Sitten Sakura nosti päänsä ja työnsi niin nopeasti Inon kumoon, että tämän kirkaisukin kuoli huulille. Ino oli nyt alla ja hän huomasi Sakuran pitelevän häntä maassa, vain omalla painollaan. Sitten Ino kauhistui, sillä Sakuran silmät hehkuivat punaisina, kun hän vastasi:

”Etköhän se sinä Ino ole ainoa possu täällä.”

”Sinä olet sisäinen Sakura, eikö vain?”, kysyi kauhistunut Ino.

”Niin olen”, vastasi Sakura. ”Tahdonvoiman tuhoaja, vie normaalin tahdonvoiman, mutta ei vaikuta sisäiseen minuuteen. Muista kenen oppilas minä olen, olen minäkin saanut Tsunaden opissa tutustua Narojen yrtteihin”, naurahti Sakura.

Sakura otti maassa makaavan puolityhjän pullon ja katsoi Inoa, jonka kasvoista paistoi suora kauhu. Sakura sanoi:

”Muistaakseni tahdonvoiman tuhoaja putoaa alkoholissa pohjalle, joten sen pitäisi olla tässä pullossa tallella.”

”Ei! Älä tee sitä!”, huusi Ino.

Sakura nosti pullon ylös ja kaatoi sen sitten rantahiekkaan. Ino huokasi, mutta häntä pelotti silti päällään istuva Sakura. Sakura katsoi Inoon ja sanoi:

”Oletpa sinä tyhmä. Ei seksistä tule mitään, jos on huumattu tai humalassa.”

Ino katsoi kyynelet silmissä Sakuraa, jota sisäinen minä ohjasi, hän pelkäsi ja halusi kovasti tuota vaaleanpunatukkaista tyttöä. Oli Sakuran vuoro suudella kiihkeästi Inoa. Suudelma oli pitkä ja kostea. Kielet leikittelivät ja huulet imivät toisiaan. Sakura ja Ino vaipuivat toistensa syleilyyn. Suudelmasta selvittyään, Sakura katsoi Inoa ja sanoi:

”Pojat eivät ole paikalla, mutta voimme pitää kaksinkin hauskaa. Sitähän sinä tahdot kokeilla?”

Ino nyökkäsi sanattomana. Häntä hävetti, koska hän oli yrittänyt saada nautintonsa Sakuran kustannuksella. Sakura aavisti mitä Ino ajatteli ja hymyili tälle:

”No, minun sisäinen minä on haaveillut tästä tilanteesta jo kaksi vuotta. Joten nyt voidaan pitää hauskaa.”

-Jatkuu-