Istun pimeässä nurkassa vihassani rypien. Ollen kiitollinen etten voi nähdä kuvajaistani mistään heijastavasta pinnasta, sillä tiedän sen karkeaksi ja rujoksi, joidenkin mielestä kuvottavaksi. Nahkani on kuoriutunut pois, paljastaen punaisena sykkivät lihakseni, korvani ovat suipentuneet ja venynyt  yltämään päälakeni yli. Leukaluuni ovat venyneet ja muodostaneet eräänlaisen kuonon. Aivan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi kehoni ympärillä on vielä jättiläisketun luuranko siten, että silmäni kiiluvat kallon tyhjistä silmäkuopista. Olen kuluttanut ensimmäiset päiväni tässä huoneessa raapien ja raivoten etsiessäni heikkoa kohtaa. Nyt olen vain istunut päiviä pimeässä synkkyyteen vajonneena, se että näin laumani jäsenten kuolevan ajoi minut niin syvälle raivon valtaa etten enää löydä takaisin. En ole syönyt päiviin minulle heitettyä ruokaa, mutta siltikin tunnen kuinka raivo jyskyttää suonissani ja koittaa pakkautua päähäni. Tiedän ketun olevan vallassa, mutta sekin on vajonnut syvälle itseensä, harmistuneena siitä, että päästyään vallalle se joutui heti uuteen selliin.

   Sakura on koittanut monet kerrat lievittää tuskiani, muta joka kerta kettu on koittanut repiä hänet kappaleiksi. Pystyn kuulemaan etäisen keskustelun äänet, mutta en saa selvää sanoista, ainoastaan äänen painoista. kuulostaa jonkinlaiselta väittelyltä. Äänet tulevat kokoajan lähemmäksi, toinen puhuja koittaa ilmeisesti kääntää toisen pään jonkin asian suhteen. Lopulta saan selvää sanoista
   "...Antakaa minun edes yrittää tiedän että hän kuulee minut." Ääni kuuluu jollekulle tutulleni, mutten jaksa miettiä kenelle.
   "Tsunade-rouva on kyllä kieltänyt ketään lähestymästä SITÄ. Mutta olkoon tämän kerran saat viisi minuuttia." Puhujat ovat ehtineet sellini ovelle asti. Tunsin jo tutuksi tuleen tunteen siitä kuinka ilma kiristyi ympärilleni kahleiksi, tiesin myös etteivät nuo kahleet minua pidättelisi. Ovi avataan ja valo lankeaa huoneeseen, lukuun ottamatta minun nurkkaani. Ovella seisoo pitkä karvainen naaras joka tuoksuu ovelta asti pelokkaalta, naaras astuu selliini ja ovi sulkeutuu hänen peräsään. Pelon ja epävarmuuden haju vain vahvistuu, valmistaudun jo hyökkäämään naaraan kimppuun, kun yhtäkkiä hän putoaa polvilleen ja alkaa itkeä. "Tämä tapahtui minun vuokseni, jos en olisi koittanut uhmata vahvempaani et olisi tuossa tilassa. Aistin edelleen naaraan pelon, mutten ollut varma oliko se pelkoa minua vai tilaani kohtaan. Kampailen vallasta ketun kassa, se halusi repiä naaraan pala palalta ja katsoa kuinka elämä katoaisi noista nyt niin kosteista silmistä.
   "Jos en olisi sanonut että MINÄ RAKSTAN SINUA..." Enempää en tarvinnut voittaakseni.

Pääsin kampailussani niskanpäälle, mutta en saanut lopullista voittoa, jotain vielä puutui.
   "Neiti en voi pidätellä SITÄ enää kauempaa, teidän on tultava välittömästi pois sieltä!" Huuto kuului oven takaa. Ennen kuin ovi kerkesi avautua, olin riistäytynyt vapaaksi ilman punoksesta ja hyökännyt ovea kohden. Puhtaalla raivolla sinetöin oven niin että hellä menisi monta tuntia sen auki saamiseen. Naaras oli aistinut hyökkäykseni ja vetänyt maihin. Kiertelin naarasta mittaillen tätä kaikilla aisteillani. Aistin edelleen pelkoa, mutta vahvimmin aistin uteliaisuuden ja luottamuksen. Jopa kettu ihmetteli tätä naarasta, joka ei muiden tapaan kammoksuvan minua, vaan oli kuin olisin ollut tuhmuuksia tekevä sylikoira. Oven takaa kuului kiroilua ja pauketta, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Naaras oli alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän, hyvin kehittynyt, mutta ei liian jäntevä, eteenkin rinnat miellyttivät minua, silmät olivat kuitenkin merkittävin asia tässä naaraassa, ne olivat maidon vaaleat ja yhtä aikaa ujot ja läpitunkevat. Astuessani lähemmäksi aistin kuinka naaraan pulssi tiheni ja niska karvat nousivat pystyyn. Nämä havainnot ruokkivat uteliaisuuttani entisestään, jos pelkkä lähestyminen aiheutti tätä mitä muuta jännä voisi tapahtua. Työnsin kuononi naaraan pitkiin karvoihin ja hengitin syvään, kuulin oikein viehättävän "Huihihii" äänen. Naaraan ominaistuoksun lisäksi haitoin jotain paljon mielenkiintoisempi tuoksu. Tönäisin käpälänsyrjällä naaraan mahalleen lattialle, pidin toista käpälää naaraan selkää vasten, estäen tätä näin kiemurtelemasta itseään pakoon, ja aloin etsiä tuon miellyttävän makean myskin tuoksun alkulähdettä. Tuoksu tuntui lähtevän jostain naaraan takaraajojen välin tienoilta, ennen kun kerkesin selvittää asiaa sen tarkemmin naaras luiskahti käpäläni alta ja pakeni nurkkaan, jostain syystä haju oli hetkeä ennen voimistunut.

    Naaras oli raapaissut itsensä kynsiini paetessaan, tuoreen veren tuoksu yhdistettynä tuohon outoon hajuun sai vaistoni villiintymään. Kuin kettu hiiri jahdissa loikkasin nurkkaan, jonne naaras oli koittanut piiloutua, painoin pelkällä painollani naaraan selälleen maahan. taivutin päätäni ja nuuhkin jälleen naaraan paljasta niskaa, lipaisin kielelläni paljasta kohtaa niskan ja olkapään välissä, lämpö reaktio oli moninkertainen aiempaan verrattuna. Reaktion innoittamana leikasin yhdellä luisella kynnelläni naaraan takin auki, lämpö puna vain jatkoivat nousuaan, kuinka paljon tämä kyseinen naaras voisikaan kuumeta?
   Olin tullut tehneeksi uuden naarmun naaraan sileään ihoon josta nyt tihkui hiljakseen verta, kumarruin nuollakseni haavan puhtaaksi, kun kieleni kosketti naarmua naaraan rintojen välissä, naaras ulvaisi ja meni täysin veltoksi, kiehtova tuoksu oli vahvistunut jälleen.

   Tällä kertaa päätin ottaa selvää sen todellisesta alkuperästä, jälleen kerran totesi tuoksun olevan peräiin naaraan takajalkojen välistä, valitettavasti housut estivät tarkemman tutkiskeluni. Muita mutkitta leikasin housuihin viillon kynnelläni. Tuoksu oli suorastaa päätä huumaava, nuuhkiessani sitä yhä tarkemmin kuononi osui johonkin kosteaan. Naaras jännittyi ja voihkaisi hieman, Lipaisin kielelläni tätä kosteaa kohtaa makua oli vaikea kuvailla, mutta kiihottava se ainakin oli, naaraan koko keho nytkähti ja hän päästi ynähtävän äännähdyksen. Vieläkin minun ja tuon huumaavan tuoksun välissä oli jokin vaatekappale. Olin aikeissa käyttää jälleen kynttäni, kun naaras pysäytti käpäläni hellästi mutta varmasti.
   "Jos sinä sitä todella haluat autan sinua mielelläni." naaras nousi seisomaan ja riisui vaateensa, ennen kun hän oli saanut viimeistä vaatetta kokonaan yltää, hyökkäsin malttamattomana kaadoin hänet lattialle, nuuhkin innoissani tuota viekoittelevaa tuoksua. Kuononi osui naaraan haaraan, se oli aivan märkä, lipaisen sitä kielelläni.
   "Ei ihan vielä." Naaras sanoo nostaessaan kasvojani omiensa tasolle, mietin mitä hän tarkoitti, mutta se miete ei kestänyt kauaa koska naaraan rinnat olivat nyt silmieni tasolla. Hyökkäsin rintojen kimppuun, mutta jokin tuntui pidättelevän villiä kiihkoani, ja estä en näin minua tekemästä enempää haavoja naaraan silkkisen pehmeään ihoon. Päädyin siis nuolemaan kiihkon vallassa rintoja ja hien suolaamaa ihoa, naaras päästi kokoajan kehräävää yninää, jonka tulkitsin hyväksi merkiksi, rapsutti minua samalla korvan takaa. Kiihkon vallatessa minut lähes kokonaan siirryin nuolemaan tuota kiihottavan tuoksun alkulähdettä, jälleen naaras kirahti ja jännittyi täyin. En olisi malttanut lopettaa olenkaan, mutta jokin vaisto käski minun pyöräyttää naaras mahalleen kasvot poispäin minusta ja nousemaan puoleksi naaraan selkään.
   "Ei! Ei vielä! Ei näin!" Naaras valitti murahdin jotain vastaukseksi ja yhdellä lantion liikkeellä otin naaraan kokonaan. Naaras ulisi ja valitti hetken, mutta pian alkoi taas kehräävä yninä. En musta kuinka kauan jatkoin näin, mutta raivo suonissani laski joka työnnöllä, jossain vaiheessa käänsin Hinatan ympäri selälleen, ja hieroin hänen rintojaan ja vatsaansa hokien kokoaja
   "Anna anteeksi en voi lopettaa ." Ja yhdyin Hinataan yhä uudelleen ja uudelleen, mutta tällä kertaa tein sen enemmän miehenä kun petona.

   Tunteja myöhemmin sellini ovi saatiin auki ja minut ja Hinata löydettiin nurkasta Hinatan takkiin kääriytyneenä, vaikka vielä vähän aikaa sitten siellä oli riehunut peto.

    Yhdeksän kuukautta myöhemmin Hinata synnytti kaksoset joiden hiukset olivat punaiset, korvat suipot ja joilla oli pedon vaaleat silmät.