***takauma
"puhevuoro"
`ajatus`





***Pian seinä tuli vastaan ja Sasuke oli selkä seinää vasten. Naruto naurahti voitonriemuisesti. Sasuke katsahti Narutoon ja sen perään seinään. Vaalea poika asetti kätensä molemmille puolille Sasukea seinään niin, ettei poika päässyt pakenemaan. Naruto kurottautui suutelemaan tumman pojan kaulaa.
"Hei, tänne voi tulla kuka vaa. Naruto..." Sasuke yritti saada poikaa lopettamaan, tuloksetta. Naruto alkoi kopeloida auki Sasuken housun sepalusta.
"Ei tänne ketään tuu. Lisääpähän jännitystä", poika vastasi ja jatkoi housujen kopeloimista...***

Naruto ei voinut uskoa sitä todeksi, lukio oli viimein ohi. Kolme vuotta aherrusta ja nyt se viimein palkittiin. Ei enää kokeisiin lukemista, tylsiä oppitunteja tai sadistisia opettajia. Tuo kaikki oli nyt ohi. Ei ikinä enää paluuta tuohon kulahtaneeseen koulunrähjään, edessä oli vapaus.

Vaalea poika tuijotti paperia, joka riippui hänen kädessään. Kaikki olivat jo saaneet todistuksensa merkiksi siitä, että oli aika aloittaa kesäloma. Narutolla oli lomalle suuria suunnitelmia, joihin Sasuke tietysti kuului, hän ei tosin ollut tumman pojan suhtautumisesta lainkaan varma. He olivat olleet yhdessä tuskin viikkoakaan, mutta silti se tuntui Narutosta ikuisuudelta. Hän oli onnellisempi kuin pitkään aikaan. Enää hän ei pelännyt olla yksin talossa, muttei hän myöskään sitä mielellään tehnyt. Eikä yksin ulkona kulkeminen tullut kuuloonkaan. Se oli asia, jota Naruto ei vielä kyennyt tekemään pelkäämättä. Oli hän usein joutunut kulkemaan koulusta kotiin Sauken käydessä kaupassa, mutta silloin hän pysytteli vakaasti muiden ihmisten lähettyvillä. Joskus hän oli onnistunut säikyttämään sillä tuntemattomia.

"Hei, unikeko! Eiköhän jo lähetä. Mä en ainakaa meinannu viettää koko lomaa täällä, susta en tietenkää tiiä", Sasuke huikkasi kävellen kohti koulun portteja. Naruto hätkähti hereille ajatuksistaan.
"Oota nyt vähä!" vaalea poika pyrähti Sasuken perään, saaden tämän pian kiinni.
"Mitä me tehään tänää?" Naruto kysyi saaden vastaukseksi Sasuken yllättyneen katseen. Kyllähän Sasuke oli tottunut jo siihen, että Naruto roikkui hänessä, mutta aina se silti jaksoi yllättää.

"En mä tänää kerkee tehä mitää, ku on asioita hoidettavana. Tehään jotain sit huomenna, okei?" Sasuke katsahti Narutoon anteeksipyytävin silmin. Totta kai hän olisi halunnut lähteä pojan kanssa johonkin, mutta nyt hän ei todellakaan ehtinyt. Naruto hidasti hieman vauhtiaan, pettymyksen aallon kulkiessa lävitsensä. Olisihan pojan pitänyt tietää ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan, mutta pettymykset vaikuttivat silti.
"Okei. Mä meen sitte vaikka Shikamarun kanssa pirtelölle", vaalea poika ehdotti nostaen hyvän tuulensa taas pintaan. Sasuke katsoi häntä kummissaan:
"Sehän lähti jo aiemmin tällä viikolla, etkö muka muistanu?" Tosiaan, Naruto oli jo aivan unohtanut. Shikamaru oli saanut lopettaa koulun aikaisemmin henkilökohtaisista syistä.
"No meen sitten yksin, heippa!" Naruto heilautti kättään ja pyrähti juoksuun, ennen kuin Sasuke ehti sanoa mitään.

Naruto siemaisi viimeisen kulauksen pirtelöstään nousten samalla. Hän käveli kassalle ja maksoi juomansa. Kääntyessään takaisin ovelle päin, hän näki jotain mitä ei olisi hallunnut enää koskaan nähdä. Tumma pitkätukkainen mies seisoi oven edessä juttelemassa jollekin toiselle. Naruto tunnisti tuon mihen missä tahansa, eikä hän voinut erehtyä. Itachi siis oli edelleen kaupungissa ja seisoi nyt oven edessä. Oven, joka oli ainut kulkureitti ulos.

Vaalea poika katsahti ympärilleen josko pääsisi ulos jostain muualta, mutta se oli turhaa sillä takaovestakaan ei saanut kulkea. Naruto nielaisi kovaan ääneen ja lähti hitaasti kohti ovea Itachia tarkkaillen. Poika toivoi, ettei mies huomaisi häntä. Naruton päästyä ovesta ulos, hän huomasi Itachin katsovan utelias ilme kasvoillaan. Nopeasti poika pyrähti juoksuun taakseen katsomatta. Hän todella toivoi, ettei mies ollut lähtenyt seuraamaan.

Juostuaan jonkin aikaa Naruto alkoi väsyä, mutta ei pysähtynyt. Hän jatkoi juoksemista, vaikka kylkeen pisti. Hän ei yksinkertaisesti uskaltanut pysähtyä.
"Naruto!!" kuului huuto pojan takaa. Naruto ei tunnistanut huutajaa, mutta pelkäsi pahinta. Se lisäsi entisestään pojan vauhtia. Pian hänen oli kuitenkin pakko pysähtyä hetkeksi, sillä kipu kyljessä kävi aivan sietämättömäksi. Naruto hidasti vauhtiaan ja lyyhistyi maahan väsyneempänä kuin tajusikaan olevansa.
"Naruto!" Sasuke huusi vähän matkan päästä ja pääsikin pian maassa istuvan pojan luo. Naruto katsahti Sasukea ihmeissään, hänkö poikaa olikin seurannut eikä Itachi?
"Miks sä oikein juoksit sillä lailla, etkä pysähtyny vaikka mä kutsuin useempaanki kertaan?" tumma poika kysyi ihmeissään. Naruto heilautti kättään ja Sasuke istahti hänen viereensä.

He olivat istuneet kadulla jo hyvän aikaa, kun Naruto viimein jaksoi nousta.
"Mä...mä näin...Itachin...kahvilan luona", poika kertoi vielä hiukan hengästyneenä. Sasuken silmät levisivät hämmästyksestä. Naruto hieman ihmetteli tuota rektiota, hän oli nimittäin odottanut vihan purkausta.
"En mä ainakaa sitä nähny. Olin siellä nimittäin itekki. Oisin tullu sisään, mutta jäinki juttelee Sakuran kanssa siihen ulkopuolelle. Sit mä jo näinki sun juoksevan kaukana eessä päin.", hän kertoi ihmeissään. Tällä kertaa Naruton silmät levisivät lautasen kokoisiksi.
"Se seiso oven eessä juttelemassa jolleki, ihan varmasti seiso", Naruto yritti saada tummemman pojan uskomaan. Tämä kuitenkin vain tapitti häntä ihmeissään. Naruto oli varma, että oli nähnyt Itachin, eikä Sasukea, joka väitti olleensa ulkopuolella.

`Ei ne toisiaan niin paljon muistuta, et voisin erehtyy niistä kahesta. Sitäpaitsi mä vihaan Itachii ja Sasukee...no Sasukea rakastan`, Naruton ajatukset keskeytyivät tuohon lauseeseen.

Hänen katseensa jumittui suoraan eteenpäin. Siellä hän taas oli. Itachi seisoi kadun toisella puolella nojaten katulamppuun, joka juuri oli syttymäisillään. Nyt Sasukenkin oli pakko nähdä hänet ja uskoa poikaa.
"Tuolla se seisoo katulampun luona, kato ite. Siellä se on, joko nyt uskot?!", Naruto huudahti tarttuen peloissaan Sasuken käsivarteen. Tumma poika katsoi hetken suuntaan jota Naruto tarkoitti, mutta käänsi pian kysyvän katseensa takasin Narutoon.
"Ei siellä oo ketään", hän totesi. Vaalea poika käänsi nopeasti katseen takaisin lamppuun  ja totta tosiaan, siellä ei ollut enää ketään. Poika ei voinut käsittää, kuinka nopeasti Itachi oli voinut kadota paikalta.

"Sä oot nii väsyny, et kuvittelet koko jutun. Mennään kotii, nii sä saat levätä", Sasuke ehdotti huolesttuneella äänellä. Hän tarttui hellästi pojan leukaan ja nosti sitä hieman, sitten hän painoi huulensa nopeaan suudelmaan tämän huulille. Lähtiessä, Naruto vilkaisi vielä kerran taakseen ja taas kerran hän näki tuon samaisen hahmon juuri samassa paikassa, missä oli aiemminkin nähnyt. Vielä hän saisi Sasukenkin uskomaan, että Itachi oli oikeasti siinä eikä vain kuvitelmaa. Naruto oli varma asiasta, hän ei kuvitellut.

Seuraavan yön Naruto nukkui huonosti painajaisia nähden. Aamulla hän näytti kuin kuolleista nousseelta. Koko yön hänellä oli pyörinyt mielessään edellispäivä ja Itachi ja se, kuinka Sasuke ei ollut häntä nähnyt. Poika yritti kuitenkin unohtaa tuon ja keskittyä tähän päivään sillä Sasuke oli luvannut, että he tekisivät jotain yhdessä. Naruto vilkaisi eiteisen peiliin ja päätti mennä suihkuun, huomatessaan miltä näytti.

Sasuke nousi ylös haukotellen. Hän vilkaisi taakseen ja ihmetteli, kun Naruto ei ollut yöllä hipsinyt siihen nukkumaan. Vaalea poika oli nimittäin tehnyt sitä muutaman päivän ajan. Sasuke ei jäänyt sitä suuremmin ihmettelemään vaan lähti tekemään kahviaan, jota ilman ei pääsisi kunnolla ylös sängystä. Olohuoneessa hän kuuli selvästi, kuinka joku oli suihkussa eli Narutokin oli jo noussut. Tumma poika etsi käsiinsä kahvipaketin ja muut tykötarpeet.

Sillä välin kun kahvi tippui, alkoi Sasuke valmistaa aamupalaa. Eli kurkkuvoileipiä ja munakasta. Se oli nopeaa ja helppoa ruokaa, joka valmistui kädenkäänteessä maittavaksi aamupalaksi. Samassa puhelin alkoi soida. Sasuke nosti luurin ja kuuli heti Sakuran pirteän äänen.
"Sasuke? En kai vaan herättänyt? No hyvä. Kuule, mulla on tänää juhlat ja teidät on nyt sitte kutsuttu. Ei tarttee tuoda mitää, kunhan tuutte paikalle. Ilmota Narutolleki, heippa!" Sakura puhua pälpätti eikä antanut Sasukelle puheenvuoroa missään välissä. Tumma poika laski luurin tytön lopetettua.
"Kuka se oli?" Naruto kysyi vähintään yhtäkovaan ääneen, kun Sakura oli äsken puhelimeen hihkunut. Sasuke ei voinut olla säikähtämättä ja hyppäsikin varmaan puoli metriä ilmaan. Naruto räjähti nauramaan sen nähdessään.

"Sakura kutsu meidät joihinki juhliin, en ehtiny sanoo ettei me päästä", Sasuke kertoi. He istuivat ruokapäydässä syömässä aamupalaansa ja Narutokin oli jo lakannut nauramasta. Vaalea poika nosti katseensa lautasestaan.
"Miks?" poika kysyi lyhyesti ja ytimekkäästi. Sasuke ei oikein tiennyt kumpaan poika sitä kysyi, siihen ettei hän sanonut etteivät menisi, vai siihen miksi Sakura heidät kutsui.
"Varmaan hyvittääkseen sen mitä tapahtu. Aattelin sit, ettet sä ehkä haluu mennä. Voidaan me siis mennä, jos sä haluut?" Sasuke katsahti Narutoa, joka oli juuttunut tapittamaan suoraan eteen päin.
"Joo, voidaan me mennä. Ompahan jotain vaihtelua tähän tylsään kesälomaan, joka alko vasta eilen", Naruto naurahti jälleen omana hyväntuulisena itsenään.

Ilta koitti varsin pian ja Sakuran juhlat olivat jo alkaneet hyvän aikaa sitten. Naruto ja Sasuke olivat tietenkin myöhässä, mutta ei kukaan tuntunut huomaavan heidän tuloaan. Porukkaa lappasi ulos ja sisään yhtämittaa. Naruto ei tuntenut niistä puoliakaan ja voisi lyödä vaikka vetoa, ettei Sakurakaan. Musiikki raikui kovana ja ihmiset alkoivat olla jo hyvässä myötälaitaisessa. Vain muutama sieltä täältä näytti olevan vielä selvinpäin, mutta heilläkin oli sitten muki tai pullo kädessään.
"Haen juomista!" Naruto naurahti ja häipyi paikalta, kun näki Sasuken ilmeen. Tumma poika näytti siltä, kun haluaisi lähteä heti. Narutosta täällä oli vain hauskaa.

Yö alkoi olla jo puolessa ja ihmiset umpikännissä. Nyt ei saattanut nähdä ketään täysin selvinpäin olevaa, paitsi ehkä Sasuke. Hän ei ollut juonut koko iltana juuri mitään, kun taas Naruto oli ottanut senkin edestä. Suurin osa porukasta oli jo lähtenyt, joko nukkumaan tai jonnekin jatkoille. Musiikkikin soi nyt vain hiljaisena taustalla. Sakura oli sammuneena sohvalle ja Naruto istui hänen vieressään, jälleen uusi muki kädessään.

Sasuke etsiskeli hetken vaaleaa poikaa katseellaan, kunnes löysi tämän juomien luota. Hän käveli pojan luo.
"Hei, nyt me lähetään kotiin", Sasuke tarttui Naruton käteen ja lähti raahaamaan tätä kohti ovea.
"Ei vielä, iltaha on vasta alkanu!" Naruto sopersi yrittäen rimppuilla irti, mikä oli hiukan vaikeaa. Sasuke sai pidettyä Naruton vaivalla otteessaan ja saattoi tätä kohti kotia. Koko matkan ajan Naruto oli vähällä kaatuilla ja Sasukella oli kova työ pitää häntä pystyssä. Mutta kuin ihmeen kautta, hän onnistui raahaamaan molemmat kotiin asti.

Perillä Sasuke auttoi Naruton sängylle makaamaan. `Sais tehä tän ite. Saapahan rangastuksen huomenna, ku kärsii karpulasta. Ihan oikein sulle, mitäs vedit pään täyteen`, Sasuke valitti mielessään vetäessään vaalean pojan kenkiä tämän jaloista.
"En haluu viel nukkuu!" Naruto alkoi valittaa ja potkia jalkojaan irti Sasuken otteesta. Tummemman pojan oli pakko päästää irti, mutta onneksi hän ehti vetää kengät jaloista ennen rimppuilun alkua.
"Nukkusit nyt vaa ton pääs selväks. Miks sä ees joit nii paljon, ei se oo sun tapastas?" Sasukea alkoi väsyttää ja ärsyttää koko ilta ja hän olisikin jo halunnut nukkumaan. Ärtymys näkyi selvästi hänen kasvoistaan. Naruto ei vastannut mitään, vaan näytti sammuvan siihen paikkaan.

Sasuke kääntyi lähteäkseen, mutta Naruto tarttui pojan ranteeseen.
"Sä et uskonu", Naruto sanoi allapäin. Sasuke käänsi katseensa takasin vaaleaan poikaan, joka makasi sängyllä. Naruto katseli lattiaan, mutta pidätteli silti Sasukea lähtemästä.
"En uskonu mitä?" Sasuke kysyi, vaikka uskoikin tietävänsä mitä poika tarkoitti. Naruto nosti katseensa lattiasta ja tällä kertaa se oli vihainen. Hän näytti siltä, että voisi tehdä jotain harkitsematonta. Samassa Naruton ilme kuitenkin muuttui. Nyt hän hymyili omalla tavanomaisella tavallaan. Hymy oli kuitenkin hieman vääristynyt alkoholin vaikutuksesta.
"Mä rakastan sua", Naruto sanoi katsoen Sasukea silmiin. Tumma poika punastui korviaan myöten, eikä hetkeen saanut sanaa suustaan.

"Sä...sä oot kännissä, joten puhutaan tästä huomenna", Sasuke sai lopulta vastatuksi takellellen. Naruto ei ollut koskaan ennen sanonut suoraan noita sanoja. Sasuke oli lähdössä toistamiseen, kun Naruto äkkiä vetäisi hänet takasin. Vaalea poika oli noussut seisomaan ja seisoi nyt aivan Sasuken edessä. Naruto tarttui nopeasti Sasuken toiseenkin käteen ja käänsi tämän selän sänkyä päin. Siihen hän sitten kaatoi heidät molemmat.

Sasuke makasi sängyllä jalat laidan yli, Naruto hajareisin päällään. Naruto piti edelleen kiinni tumman pojan käsiä, joten tämä ei voinut paeta.
"Naruto...nouse ylös", Sasuke kähisi. Naruto naurahti ja katsoi allaan makavaa poikaa hymyillen merkittävästi. Sasuke käänsi katseensa pois pojan silmistä ja punastui entisestään. Nyt hän helotti, kuin keitetty tomaatti. Se sai Naruton hymyn leviämään entisestään.
"Sasuke punastelee", Naruto naurahti. Sasuken silmät levisivät ja hän kääntyi väittääkseen vastaan, muttei ehtinyt tehdä mitään, kun Naruto oli jo painanut huulensa Sasuken omia vasten.