***takauma
"puhevuoro"
`ajatus`


Ulkona satoi, joten Sasuke ei voinut mennä sinne murehtimaan tulevaa. Hänen pitäisi valita itselleen vaimo, tai hovi kuulemma kärsisi. Sasukea se ei itseään haittaisi, sillä hän ei ikinä ollut tuntenut kuuluvansa sinne. Ei vaimossakaan mitään pahaa olisi, ellei hänen tulisi valita sitä kahdesta pahasta. Joko Ino, jota oli edellispäivänä käynyt tapaamassa. Hän oli yrittänyt parhaansa mukaan olla kohtelias ja ystävällinen, mutta se oli onnistunut vain vaivalla hammasta purren. Tai Sakura, joka hänen olisi määrä tänään tavata.

***Huone oli valoisa ja hyvin kotoisasti sisustettu, siellä näytti viihtyvän. Ainoa huono puoli oli väri. Valtavärinä huonekaluissa ja verhoiluissa oli käytetty pinkkiä ja se, jos mikä, ei miellyttänyt Sasukea ollenkaan. Hän kuitenkin istuutui hymyillen Inon tarjoamalle sohvalle. Hymy oli kovan työn takana katsellessa tauluja, jotka koristivat seinää. Osassa oli kukkia: pinkkejä, punaisia, sinisiä ja ties minkä värisiä, osa taas oli vain abstraktia taidetta. Oli vaikeaa ymmärtää, miten joku huone voi olla niin, niin...pinkki.
"Kahvia?" Ino ojensi Sasukelle kupin, ennen kuin tämä ehti edes vastata. Tumman miehen olisi kuulunut lausua kohteliaisuus huoneesta tai jostain, mutta se tuntui hänestä liian vaikealta. Sasuke ei yksinkertaisesti saanut sanaa suustaan.

Istuttuaan pitkän tovin hiljaa, Ino avasi viimein suunsa:
"Mikä sinut muuten tuo tänne?" hän kysyi. Niinkuin ei muka olisi tiennyt. Tytölle oli ilmoitettu etukäteen kaikesta ja hän tiesi nyt varsin hyvin, mitä Sasuke haki. Korppihiuksinen mies nielaisi ja yritti keksiä nopeaa tapaa liueta paikalta.
"Tuota...tiedätkin, että täytin juuri 18 ja holhokkini ovat sitä mieltä, että minun täytyy löytää morsian. Koska he ovat vanhanaikaista sakkia, he valitsivat minulle vaihtoehdot. Sinä siis luonnollisesti kuulut niihin", Sasuke selitti tarkkaillen koko ajan Inon ilmettä. Tytön hymy vain leveni entisestään.
"Miksihän he minut valitsivat?" tyttö kysyi, vaikka oli selvästi vain mielissään tästä tapauksesta. Sasuke katsoi näkyä kuhuissaan, hän ei todellakaan haluaisi noin yli-inokasta vaimoa itselleen.
"Minun täytyy nyt lähteä, kun...on vielä muita jotka pitää tänään tavata", Sasuke valehteli nopeasti ja nousi lähteäkseen. Inokin nousi. Hän ei tosin huomannut kahvikuppia, joka edelleen oli hänen käsissään. Niimpä kahvi sitten läikkyi pitkin lattiaa ja Sasuken puvun takkia. Tyttö katsoi sitä kauhuissaan. Mustaan puvun takkiin ilmestynyt tahra levisi leviämistään.
"Anteeksi...Anna kun minä autan, ota takki pois niin voin..." Ino yritti ottaa Sasuken takkia, mutta tämä torjui tytön.
"Ei se haittaa. Pesetän sen sitten kotona", Sasuke vakuutti riisuen takkinsa ja lähtien huoneesta, jättäen Inon sinne yksin seisomaan.***

Tänään Sasuken pitäisi tavata Sakura. Hän todella toivoi, ettei tämän talossa ollut yhtään pinkkiä huonetta. Ajatuskin puistatti häntä. Täytyi vain toivoa, että Sakura oli parempi kuin yli innokas Ino. Toivossa oli hyvä elää, vaikka Sasuke tunsi sen olevan turhaa. Hän yritti ravistella ennakkoluulot ja pelot mielestään ja keskittyä toivomaan parasta. Sakura nyt vain sattui olemaan hänen viimeinen oljenkortensa, mutta ei Sasuken kannattanut ottaa mitään paineita.
"Kröhöm! Sasuke-herra, aika lähteä tapaamaan Sakura-neitiä", hovimestari/autonkuljettaja ilmoitti kovaan ääneen. Sasuke -herra, kuinka tuo nimitys saikaan Sasuken tuntemaan itsensä vanhaksi ja ryppyseksi.

Nuori mies tuhahti jotain, mutta käveli kohti ulko-ovea.
"Ei tarvitse sanoa herra", Sasuke muistutti kävellessään autonkuljettajan ohi. Vanhempi mies, ehkä jo 50:nen vain toisti saman vanhan, minkä aina ennenki Sasuken muistuttaessa asiasta:
"Kyllä Sasuke-herra" Voi kuinka Sasuke nyt vihasi tuota entistäkin enemmän.
"Selvä, aletaan painua jo!" hän tiuskaisi kärttyisämpänä kuin aikaisemmin. Nyt hän ei edes viitsinyt napata puvun takkia mukaansa, vaan saapasteli suoraan auton takapenkille odottamatta ketään ovea avaamaan. Mihin katosivat lapsuuden huolettomat päivät? Ennen Sasuke sai leikkiä rauhassa kartanon puutarhassa, kun nyt hänen piti etsiä itselleen vaimoa. Ja vielä aivan liian innokkaasta naisväestä. Saattoihan tuon jo toki arvatakin, kun kerta rahaa oli, että naiset juoksivat perässä.

Matka ei ollut kovin pitkä. Musta auto, jossa oli tummennetut ikkunalasit, pysähtyi suuren kartanon eteen. Ainakin talon julkisivu oli hieno. Piha oli hienosti hoidettu ja kauniit istututkset toivat siihen oman säväyksensä, sekä suihkulähde, joka seoisoi keskellä puutarhaa vettä pulputen. Sasuke ei voinut olla ihmettelemättä, miten niin suuri piha pysyi niin hyvässä kunnossa, hyvä puutarhuri varmaan. Ovi avautui Sasuken vierestä ja hän astui ulos yhtä vihaisen näköisenä kuin ennenkin. Hänen olisi nopeasti saatava loihdittua hymy kasvoilleen, se oli kuitenkin vaikeampaa kuin hän luuli.

"Hei Sasuke! Odotinkin jo sinua!" Sakuran pirteä huudahdus kuului kauempaa. Sasuke yritti erottaa missä huutaja oli, mutta ei nähnyt tätä. Vasta kun Sakura ilmestyi hänen eteensä, hän tajusi vaihtaa tyrmistyneen ilmeensä tekopirteään hymyyn. Hymy ei tietenkään ollut mistään ystävällisimmästä päästä, koska siihen sekoittuivat ärtymys ja tyrmistyneisyys, mutta silti se onnistui yllättävän hyvin. Sakura hymyili takaisin leveää ystävällistä hymyä.
"Juodaan kahvit puutarhassa, kun on niin ihana sää", tyttö selosti ja lähti ohjaamaan Sasukea oikeaan suuntaan. Sasuke kulki perässä huomioiden tarkemmin pihan yksityiskohtia. Aurinko tosiaankin paistoi lämpimästi. Sasuke oli nyt iloinen, ettei ollut laittanut takkia, vaan oli tyytynyt pelkkään kauluspaitaan. Paidan ylin nappi oli auki, josta mies oli tyytyväinen, sillä hän meinasi läkähtyä. Edessään kulkevalla tytöllä oli polviin asti yltävä punainen kesämekko, jossa oli spagettiolkaimet. Sakura näytti oikeastaan melko viehättävältä siinä.

"Olemma perillä", Sakura osoitti pientä puutarhapöytää, johon oli katettu valmiiksi kahvia ja keksejä. Pöytä sijaitsi pienen valkoisen katoksen alla. Ympärillä kasvoi paljon ruusuja, josta Sasuke (fiksu kun oli) päätteli heidän olevan ruusutarhassa. Ruusut kasvoivat monissa eri väreissä ja tuoksuivat hyvältä. Sasuke katseli hetken ympärilleen, kunnes hänen katseensa kiinnittyi johonkin paljon mielenkiintoisempaan ja viehättävämpään kuin ruusut, tai Sakura...