A/N: Laulu tässä on Alice Cooperin Poison. Löytyy täältä.

Hän astelee luokseni kunai kädessä. Kiiltelevä terä aiheuttaa sekä kauhun, että mielihyvän väristyksiä. Katson hänen naamioituihin kasvoihin ja yritän kyyristyä pienemmäksi. Niin pieneksi, ettei kukaan voi huomata minua, niin ettei hän pysty tekemään mitään. Mutta toiveitteni mahdollisuus on aivan yhtä totta kuin se, että Hidan rakastuisi Kakuzuun ja Pein hyppelehtisi ilman vaatteita keskellä Konohaa.

Your cruel device
Your blood, like ice
One look, could kill
My pain, your thrill

Tobi lähestyy minua. Nojaudun nurkkaa vasten, koska kauhu ja inho ovat työntäneet odotuksen ja innon pois. Oranssi, yksisilmäinen naamio on pelottava ja näen siitä painajaisia. Kuinka se rikkoutuu keskeltä kahdeksi isoksi suun puolikkaaksi ja nauraa naurua, joka hyytää ruumiin ja mielen. Se jähmettää minut aina paikoilleen jääpatsaaksi ja pystyn vain odottamaan unen päättymistä, koska siinä hypnoottisessa maailmassa minä en saa koskaan tuntea sitä euforian puuskaa, jonka tavallisesti saan. Paitsi, että viimeisimpien viikkojen aikana Tobi on antanut minun kärsiä vain tuskaa ilman mielihyvää.

Tunnen, kuinka chakralla vahvistettu köysi pureutuu paljaisiin nilkkoihini ja ranteisiini. Se satuttaa, mutta ei paljoa. Vain sen verran, kuin on tarpeen. Sen verran, että minä muistan kuka tässä leikissä ohjaa ja päättää, kuinka paljon saan kärsiä. Kuinka paljon joudun maksamaan, jotta pelkäisin puhua ja paljastaa kaikille hänen henkilöllisyyden ja nautinnon lähteen. Edes Pein ei hyväksyisi sitä, mitä hän tekee kanssani. Ei edes hän, vaikka hänen omat puuhansa ovat varmasti vähintäänkin yhtä arveluttavia.

I want to love you but I better not touch
I want to hold you but my senses tell to stop
I want to kiss you but I want it too much
I want to taste you but your lips are venomous poison
Your poison running though my veins
You're poison, I don't wanna break these chains
Poison

Kylmä terä pureutuu ihoon. Uskon pystyväni näkemään kuinka lihakset pilkkoutuvat kahtia ja kuinka verisuonet katkeavat, kun kunai iskee jalkaani. Katson, kuinka ihoa viilletään kuin hedelmän kuorta irti. Se lähtee hitaasti ja kuulen kuinka huudan. Siltikin tuntuu, kuin huuto ei kuuluisi minusta. Vain se ruumis, jonka omistan, huutaa, mutta se sielu, joka olen, tuntee vain häpeää ja pienen pientä ilon tunnetta. Kumpi niistä olenkaan itse asiassa minä? Huutava ja tuskaa tunteva ruumis vai satuttamisesta ja räjähdyksistä nauttiva sielun palanen?

Ihoriekale tippuu lattialle ja jää siihen kuin kuolleen lahnan nahka. Sadistinen hymy on kuitenkin hiipimässä vangitsijani kasvoille ja täysin sen kopio leijuu minun naamallani. Masokistinen hurma on kaunista ja räjähtävää, kuin pommi hetkeä ennen näytelmää, jonka se aloittaa purkautuessaan. Niin kaunista, niin kaunista.

"Oletko sinä puhunut kenellekään? Hidanille? Sinun ällöttävän rakkaalle dannallesi?" Tobin ääni väijyy minua ja ajatuksiani kuin syvyyksien peto. Hän on hullu, hän on pelottava ja minä nautin hänestä ja hänen kidutuksestaan. Ja hän tietää sen ja käyttää sitä valtaa niin kovin mielellään.
Pudistan päätäni, en tahdo, että hän saa tietää minun puhuneen peloistani Konanille. Nainen on kylmä ja etäinen, mutta kuuntelee. Hän tekee sellaista mitä muut eivät ja hän osaa ymmärtää tuskaani, koska hän on Peinin. Ja Pein on masokisti ja sadisti, vaikka onkin vaikeaa ymmärtää noita kahta piirrettä yhdistettynä toisiinsa.

Your mouth, so hot
Your web, I'm caught
Your skin, so wet
Black lace on sweat

"Mutta miksi sitten aina niin rakas Konan tuli kertomaan Peinille, että oli huolissaan sinusta?" Sanat äityvät huudoksi ja tahdon pidellä korviani. Kunain terä pureutuu uudelleen minun lihaani, tällä kertaa solisluuni alapuolelle, melkein sydämeen. Anteeksi, anteeksi, tahdon pyydellä, mutta sanani eivät riitä siihen. Anteeksipyytäminen riivaajaltani on jotain sellaista, jonka tehtyäni en voisi enää palata, koska silloin olisi myöntänyt tappioni eikä hänen enää tarvitsi koskea minuun. Ja se olisi nöyryyttävin asia maailmassa, koska tahdon pysyä ainakin kiivaana ja kestävän, jos en kerran voittamattomana.

Joten minä vain auon suutani kuin kala, samanlainen pulloposkinen vesieläin kuin ne, joita Kisame pitää akvaariossaan. Ukko varmaan syö ne sitten myöhemmin, kun ne ovat lihoneet oikein paksuiksi ja saattaa tarjota jopa Itachillekin. Kannibalismia, jos minulta kysyttäisiin. Mutta eiväthän ne minulta kysy mitään, olen vain tyhmä ja vastuuton olio. Sellainen, joka ei tajua omaa parastaan, vaan nauttii siitä, kun toinen ihminen murtaa kaksi keskimmäistä sormea ällöttävän rusahduksen mukana.

"Sinä et kuuntele minua! Rangaistus!"

Uikahdan, kun naamaripäinen paholainen huutaa sanansa ilmoille. Ne kertovat, että tälläkään kertaa minä en saa nauttia, uneni ovat muuttuneet todellisuudeksi. Milloin saan taas kokea ne ajat, kun Tobi muistaa minunkin olevan olemassa oikeasti, ei vain muodottomana ruumiina, vaan oikeana henkilönä? Onko se liikaa vaadittu, vai olenko ainoastaan turtunut niin paljon, että tarvitsen jotain vahvempaa? Kipu on minulle kuin huumetta ja huumettakin ottaessa täytyy aina kerta kerralla ottaa yhä isompia annoksia, jottei turru kokonaan.


One look could kill
My pain, your thrill
I want to love you but I better not touch
I want to hold you but my senses tell to stop
I want to kiss you but I want it too much
I want to taste you but your lips are venomous poison
Your poison running though my veins
You're poison, I don't wanna break these chains
Poison

Odotan iskua varovaisena. En tiedä milloin se tulee tai mistä se tulee. Olen saanut kokea kaiken ja pahempaakin. Edes Hidanin touhut eivät pysty minua hätkähdyttämään sen takia. Mitä ihmeellistä on itseään keihästävässä paskassa, jos itse on joutunut katsomaan kuinka omaa lihaa poltetaan kasvojen edessä? Silloin voi haistaa elämän horjuvuuden. Makea ja oksettava haju tunkee nenästä aina sisään, vaikka kuinka yrittää sitä estää ja yökkäys pyrkii ylöspäin. Silloin viimeinen tajuaa kuinka kuolevainen itse asiassa on ja kuinka suurta tuskaa tuottaa elää ja jättää valitsematta kuoleman pehmeä ja rauhallinen tie.

Tobi riuhtaisee minut keskelle huonetta, enkä pääse enää pakoon hänen tutkivaa katsetta. Askeleet ovat kuin gongin kumahduksia, jotka ilmoittavat että on minun teloitukseni aika.

I want to love you nut I better not touch
I want to hold you but my senses tell to stop
I want to kiss you but I want it too much
I want to taste you but your lips are venomous poison, yeah
You're poison, I don't wanna break these chains


                                        ***


Tobi seisoo keskellä huonetta. Hän näyttää eksyneeltä pikkupojalta, täysin erilaiselta kuin se mieletön tappaja, joka hän on toiselta persoonaltaan. Hän katsoo minua aivan kuin ei olisi tehnyt mitään, aivan kuin olisin joku tuntematon, joka on sattunut paikalle kesken hirmuteon. Sitten hän muistaa ja ruumis painuu kasaan järkytyksestä ja henkisestä ymmärtämisen tuskasta. Olen itse pakottanut hänet antamaan minulle rankaisun ja nostamaan paha ja sadistinen puolensa esiin. Joka kerta se sattuu häntä syvältä eikä hän voi sen jälkeen sietää minua hetkeen silmissään. Kuitenkin aina kun etsin hänet käsiini, hän on valmis päästämään oikean itsensä esiin.

Nyt poika näkee ihon riekaleet sekä irronneen sormen ja hänen aivonsa käsittelevät vihdoin minun runnellun ruumiin. Muistamisestaan huolimatta hänen aivonsa tajuavat vasta nyt kunnolla, mitä hän on tehnyt ja viimein, minuuttien päästä, hän purskahtaa lohduttomaan itkuun. Sydäntä särkevä ruikutus kaikuu muuten tyhjässä tilassa ja levitän kivusta huolimatta käsivarsiani auki hänelle.
Kutsusta mies, melkein poika, syöksyy syliini ja kaivautuu alastoman ruumiini lämpöön.

Hiljalleen nyyhkytys vaimenee ja lopulta hän tuhisee sylissäni hiljaa kuin lapsi. Minun pieni, suloinen lapseni. Ehkä pystyisin pitämään hänet hetken aikaa kauemmin luonani, muutama tunti lisää, ennen kuin painajaiseni ja vapauttajani olisi taas valmis palaamaan.. Ehkä omat haluni eivät vielä ottaisi mielestäni valtaa ja pakottaisivat minua vaatimaan Tobilta helpotusta masokistiseen haluuni.

Nukahdan hänen tuhinaansa, vaikka asetelma on nurinkurinen. Uhri lohduttaa kiduttajaansa, jonka hän on itse pakottanut tekemään kidutuksen. Mutta hullujahan me kaikki olemme loppujen lopuksi, joten onko sillä edes väliä?


                                         ***


"Vittu Deidara! Mitä helvettiä sun kasvoillesi on tapahtunut? Näyttää ihan hiton pahalta."

"Epäonnistunut tehtävä, un."



Poison, oh no
Running deep inside my veins
Burning deep inside my veins
It's poison
I don't wanna break these chains
Poison