***takauma
"puhevuoro"
`ajatus`


Aurinko paistoi paahtavan kuumasti, mutta sateen jälkeinen kosteus auttoi viilentämään ilmaa. Lämmin tuulenvire heilutteli ympärillä olevia värikkäitä ruusuja ja levitti niiden tuoksua ympäristöön. Muutamat linnut lauloivat iloisesti lähipuissa. Sasuken huomio oli kuitenkin kiinnittynyt johonkin ihan muuhun. Ulkonäkönsä perusteella, se oli vielä lapsi, muttei kovinkaan paljon Sasukea nuorempi. Kasvot olivat hieman lapsekkaat, mutta muuten hän alkoi jo muistuttaa miestä. Tuuli leikitteli pojan muutamalla hiussuortuvalla saaden tämän hymyilevät kasvot näyttämään vieläkin kauniimmilta, kuin ne Sasukesta jo näyttivät.

"Käydään istumaan", Sakura ehdotti ottaen viimeiset askeleet, jotke erottivat heidät pöydästä. Tyttö istuutui ensin ja katsoi sitten Sasukea kysyvästi. Miehellä kesti hetken tajuta, mitä pitäisi tehdä. Huomattuaan tytön ilmeen, hän istahti pöytään katse edelleen vaaleassa pojassa. Poika ei selvästikään tajunnut mitä tumma mies oikein tuijotti, sillä hän alkoi näyttää vaivaantuneelta. Hänellä oli katse maahan luotuna ja kädet riippuivat rennosti edessä, tarjotinta pidellen.

Sasuke käänsi lopulta katseensa Sakuraan, joka istui hänen vastapäätään.
"Tässä on puutarhurini, tarjoilijani ja paras ystäväni Naruto. Ei kai haittaa, jos hän liittyy seuraamme? En mene minnekään ilman häntä", tyttö heilautti kättään merkiksi, että vaalea poika voisi istua vapaalle tuolille. Narutoksi esitelty poika hymyili Sakuralle ja istuutui tyytyväisenä. Hymystä näki, että he tosiaan olivat erottamattomat ystävät. Sasuke olisi helposti voinut kadehtia tuota, koska hänellä itsellään ei koskaan ollut ollut yhtään oikeaa ystävää. Vain muutamia pikku pyrkyreitä, tai niin Sasuke oli kuullut holhokkiensa heitä nimittävän, ympärillään.

Kaikki kolme joivat hiljaisuuden vallitessa kahviaan. Kukaan ei ollut sanonut sanaakaan viimeiseen viiteen minuuttiin ja sa alkoi olla jo tukalaa. Naruto ei sanonut mitään, koska oli siihen liian ujo ja hän tunsi itsensä tuppautujaksi. Sakura taas odotti, että Sasuke sanoisi jotain ja Sasuke vain yritti keksiä jotain järkevää sanottavaa.
"Kaunis puutarha", Sasuke sanoi lopulta, kun ei parempaakaan keksinyt. Naruto ei voinut olla hymähtämättä. Sasuke käänsi nopeasti kummastuneen katseensa poikaan ja sai tämän kääntämään katseensa nolona maahan. Ilmeisesti hän luuli tehneensä jotain väärin.
"Niin, Naruto on oikein taitava käsistään. Ja kärsivällinen, kun saa tämän pihan pysymään näin kauniina", Sakura ylisti Narutoa, johon poika vain hymyili vaatimattomasti. Äskeinen nolous oli kokonaan poissa.

" Mutta nyt, nämä tärkeämmät asiat. Tiedätkin, että tiedän miksi tulit, joten miltäs vaikuttaa?" Sakura se ei arkaillut käydä suoraan asiaan. Niimpä tietysti. Ulkoa tyttö oli ollut niin tyyni ja sivistynyt, mutta sisällä hän oli aivan innoissaan. Hänkin siis oli vain Sasuken rahojen perässä.
"Ensivaikutelma oli ainakin hyvä", tumma mies totesi hymyillen, vilkaisten pikaisesti Narutoa.
"Haluaisin tavata meilelläni uudelleen, joten kutsun sinut  luokseni illallisella huomenna", Sasuke ei suunnannut sanojaan Sakuralle, vaikka tätä katsoikin. Tytön hymy vain leveni entisestään, hän suostui innoissaan kutsuun. Sasuke nyökkäsi. Hän pahoitteli kiirettään ja poistui paikalta jättäen Sakuran hymyilemään kuin idiootti ja Naruton katsomaan tätä vierestä, hänkin hymyillen. Poika tosin hymyili, koska oli iloinen ystävänsä puolesta. Naruto ei selvästikkään ollut tajunnut miten kiinnostunut Sasuke hänestä oli. Itseasiassa, Naruto oli paljon Sakuraa mielenkiintoisempi, ainakin Sasuken mielestä.

Auto kiiisi tietä pitkin, kohti Sasuken kotia. Koko matkan ajan miehellä oli ollut mielessään Sakuran seurassa ollut poika. Eikä hän itsekään käsittänyt, miksi tämä häntä niin paljon kiinnosti. Naruto vain oli ollut niin kiinnostavan näköinen. Hän oli ollut lähes koko ajan hymy huulillaan, mutta aina kun Sasuke oli häntä katsonut, oli katse painunut maahan. Se oli herättänyt Sasuken kiinnostuksen. Vaikkakin pojan käytös oli ollut vain ujoutta, mutta eihän mies ollut sitä tajunnut.

Pian auto pysaköi suuren valkoisen rakennuksen eteen. Ovea varjosti katos, jota ylläpiti muutama pyöreä koristepylväs. Katoskin oli hieman pyöreä, sellainen kuin hotelleissa on. Parveke oli toisessa kerroksessa. Katos itseasiassa toimitti parvekkeen virkaa. Talossa oli vain kaksi kerrosta, mutta silti sitä olisi voinut luulla luksushotelliksi. Sitä se ei tosin ollut, vaan Sasuke asui siinä aivan yksin.

Holhokit, joista Sasuke oli Inolle maininnut, olivat käytännössä hänen rahastonsa tarkkailioita. Sasuken vanhemmat olivat jättäneet koko omaisuutensa hänelle, koska veljensä oli aikoinaan tuottanut melkoisen pettymyksen. Ehtona oli ollut, että hän saisi rahansa, kunhan vain menisi naimisiin ennen 19. syntymäpäiväänsä.  Jos se Sasuken holhokeista riippuisi, mies ei tulisi koskaan saamaan rahojaan. He tuntuivat pitävän Itachia, Sasuken kadonnutta isoveljeä, parempana vaihtoehtona. Itachi tulisi saamaan rahat, jos Sasuke ei noudattaisi testamentin ehtoja. Olihan tuo aika kohtuutonta, mutta koska Sasuke vihasi veljeään enemmän kuin muuta, hän ei antaisi tälle rahoja. Vaikkakin joutuisi menemään naimisiin, lähes tuntemattoman kanssa. Holhokit kun olivat saaneet vastuun valita morsian ehdokkaat, olivat he tietenkin valinneet sellaiset, joita tiesivät Sasuken vihaavan.

Sasuke astui ulos autosta pirteämpänä kuin aikaisemmin, hän tosiaan odotti huomista. Hitaasti hän käveli sisään hovimestarinsa jäljessä, joka hänelle oven avasi. Sasuken astuttua sisään hovimestari tuli itse perässä.
"Ei sinun tarvitsisi avata tuota ovea, joka kerta kun olen siitä kulkemassa. Enköhän kykene siihen itsekin", Sasuke murahti. Äskeinen hyväntuulisuus oli jo selvästi kaikonnut taka alalle. Hovimestari, joka oli jo tottunut Sasuken happamuuteen vain nyökkäsi:
"Selvä on Sasuke-herra, mutta se kuuluu työkuvaani" Taas kerran Sasuke kuuli itseään herroiteltavan ja tunsi itsensä vanhaksi.
"Äläkä herroittele! Montako kertaa se pitää sanoa?" tumma mies purki kiukkuaan alaiseensa. Alaiseen, joka selvästi nautti hänen kiusaamisestaan. Sillä hänen vastauksensa oli:
"Kukapa tietää, Sasuke-herra" Sasuken kiukku nousi ja hän näki selvästi, kuinka hauskaa hovimestarista oli häntä kiusata.
"Selvä, voit poistua", tumma mies komensi ja vanhempi mies poistui vahingoniloisesti hymyillen. Sasuke ei jaksanut käsittää, kuinka tuo vanha mies vielä jaksoi kiusata häntä. Ajatus mielessään mustahiuksinen mies painui työhuoneeseensa lukemaan.

Ilta alkoi jo hämärtyä ja lähestyä yötä hyvää vauhtia. Sasuke oli edelleenkin työhuoneessaan paneutuneena joihinkin papereihin, kun hänen hovimestarinsa, Ian, tuli sisään koputtamatta. Sasuke ei huomannut häntä kiireeltään.
"Iltateenne herra", Ian laski tarjottimen erään kirjan päälle, koska pöydässä ei ollut yhtäkään siistiä rakoa johon sen olisi voinut työntää. Sasuke katsahti hämmästyneenä tarjotinta, joko oli ilta? Hän ei ollut ollenkaan huomannut ajan kulumista. Tumma mies kuitenkin käänsi katseensa takaisin papereihin ja heilautti kättään merkiksi, että Ian voisi poistua.
"Huomisesta tarjoilusta, mitä valmistan?" Ian kysyi, kuin ohi mennen. Sasuke oli kokonaan unohtanut illallisen.
"Ei! En ole ehtinyt ajatella sitä ollenkaan. Emmekö voisi keksiä huomenna jotain?" Sasuke parahti. Miten hän oli saattanut unohtaa, vaikka odotti sitä niin paljon.
"Minun täytyy valmistaa ruuat tänään, koska huomenna on vapaapäiväni. Jos Sasuke-herra ei sitä muistanut", hovimestari, joka myös kokkina toimi ilmoitti. Nyt Sasuke oli todella pulassa, mutta pakkohan hänen oli antaa Ianin pitää vapaapäivänsä.
"Hyvä on, keksin jotain itse", Sasuke totesi ja viittilöi Iania poistumaan. Sasuke oli pulassa.

Kartanossa, ei ollut kuin kolme työntekijää, vaikka sitä olikin vaikea kuvitella. Ian, joka toimitti autonkuljettajan, kokin, hovimestarin ja ns. neuvonantajan virkaa, sekä puutarhuri ja yksi siivooja. Kukaan muu heistä ei osannut kokata, kuin Ian, joten Sasuken olisi nyt itse tehtävä jotain. Tai turvauduttava pitopalveluun. Jälkimmäinen vaihtoehtoi alkoi tuntua Sasukesta sopivalta. Hän soittaisi heti aamulla sinne ja pyytäisi tulemaan. Eiköhän se järjestyisi, koska Sasuke oli kuitenkin aika tunnettu ja vaikutusvaltainen. Ehkä Sasuke saisi vielä tällä pelastettua illallisen, jonka jo luuli olleen mennyttä. Eihän hän ollut muistanut luvanneensa Ianille vapaapäivää, sopiessaan illallisesta Sakuran kanssa. Miettiessään ongelmaansa, Sasuke nukahti papereidensa päälle.

Koko yön miehellä oli pyörinyt mielessä Ian, illalinen ja kuinka siitä selviäisi. Hän oli päätynyt pitopalveluun ja jos sieltä ei tarjoilijaa heruisi, hän tarjoilisi vaikka itse. Nukuttuaan huonosti yön, hän oli varma asiasta, että kaikki menisi vielä hyvin. Hän näkisi Sakuran. Tai mikä vielä tärkeämpää, hän näkisi Naruton. Sitä jos mitä, hän odotti illassa.

"Sasuke-herra?" Ian koputti työhuoneen oveen. Harvinaista kylläkin, hän koputti! Sitä Ian ei nimittäin yleensä tehnyt. Sasuke hätkähti lopullisesti hereille valveunestaan. Hän pyyhkäisi nopeasti silmiään ja katsahti ympärilleen.
"Huomenta Ian. Paljonko kello on?" mustahiuksinen mies kysyi alaistaan katsoen. Ian puki juuri takkia ylleen, hän valmistautui lähtemään.
"Paljon, muttei liikaa", Ian vastasi. Taas hän vastasi jollain ympäripyöreällä. Sasuke oli jo onneksi tottunut siihen, mutta joskus hänestä oli vaikeaa ymmärtää, mitä vanhempi mies yritti sanoa.
"Lähden nyt. Valmistin eilen sinulle valmiiksi aamupalan. Se odottaa keittiössä, lämmitä ja se on valmiina syötäväksi. Olen poissa noin viikon, kyllä sinä sen aikaa pärjäät", Ian totesi. Hän oli aina niin huolehtiva Sasukea kohtaan. Hän oli miehelle kuin oma isä. Sasuke kun ei ollut omaa isäänsä koskaan hyvin tuntenutkaan.

"Viikon?" Sasuken silmät levisivät hänen tajutessaan tuon pienen yksityiskohdan keskeltä lausetta. Miten vanhempi mies oli poissa viikon, kun Sasuke oli myöntänyt vain yhden vapaapäivän.
"Lasken mukaan kaikki muut lupaamasi vapaapäivät, joita en koskaan saanut pitää. Käyn tapaamassa perhettäni", Ian vastasi.
`Olenko tosiaan sellainen? Myönnän vapaata, mutten sitten annakaan pitää sitä?` Sasuken sisällä kolahti. Ehkä nyt Ianin pitäisi saada tavata perhettään.
"Pidä hauskaa", Sasuke hymyili alaiselleen, joka oli hänen ainoa perheensä. Iankin hymyili hyvin isällisesti takaisin. Kyllä hänkin tiesi, mitä Sasuke hänestä ajatteli. Vaikkakin tumma mies oli sitä kovasti yrittänyt salailla. Kyllä Ian oli sen verran kokenut, että pystyi näkemään Sasuken kovan ulkokuoren läpi. Sitäpaitsi hän sai hyvää palkkaa, joten.

Ian oli lähtenyt hetki sitten ja Sasukella oli jo nyt kriisi menossa. Hän ei löytänyt mistään aamupalaa, minkä Ian oli maininnut tehneensä. Se ei ollut siinä missä piti. Talossa ei ollut kuin hänen lisäkseen siivooja, joka oli hetki sitten tullut. Sasukella ehti jo syttyä omat epäilyksensä, siivooja kun ei ollut koskaan tuntunut hänestä pitävän.
"Kuule, et satu tietämään missä on ruoka, jonka Ian keittiöön jätti?" Sasuke kysyi siivoojalta, joka juuri sattui kulkemaan ohi. Siivooja vain pudisti päätään, edes pysähtymättä. Sasuken olisi ollut jotenkin paljon helpompi uskoa se, ellei siivoojalla olisi ollut suunympärillä ja paidalla murusia. Sasuke päätti esittää tyhmää, vaikka hyvin tiesi, mihin ruoka oli kadonnut.
"Selvä. Syön sitten ulkona", nuori mies ärähti ja käveli eteiseen.

Siivoojalla oli pitkä mekko ja essu, hiukset olivat nutturalla ja kasvot ryppyiset. Ja hän tykkäsi varastaa Sasukelta. Tumma mies oli saanut huomata tämän useamman kuin yhden kerran, muttei silti antanut potkuja. Nainen kun oli ollut siivoojana talossa, niin kauan kuin Sasuke muisti. Hänkin tuntui vain suosivan Itachia, joka oli lähtenyt vuosia sitten eikä koskaan palannut. Sasukea taas tuo nainen vihasi. Mies ei kuitenkaan antanut sen häiritä itseään. Nyt hänellä oli tärkeämpää ajateltavaa. Sasuken piti käydä kaupungissa hoitamassa asioita, joten hän vosi ihan hyvin syödä ulkona tämän kerran.

Talosta ulos astuessaan, hän tajusi jotain. Ian oli lähtenyt, joten hänellä ei ollut autonkuljettajaa. Onneksi vanhempi mies ei ollut vienyt autoakin, sillä sillon Sasuke olisi todellisessa pulassa. Sasuken oli kuitenkin pakko hoitaa asioitaan ja suunnitella illallista, joten oli pakko hypätä itse autonrattiin. Sasuken ajotaito ei ollut mitenkään kehuttavassa kunnossa, mutta kaipa hän selviäisi kaupunkiin asti. Illalla pitäisi sitten keksiä joku muu ajamaan, kun piti lähettää auto Sakuraa ja Narutoa noutamaan. Kaipa kaikki vielä kääntyisi parhainpäin. Sasuke hyppäsi autonrattiin ja lähti kaasuttaen kohti kaupunkia.