Sakura hymyili Inolle rauhoittavasti ja silitti tämän kasvoja. Hän siirsi Inon otsatukkaa ja näykkäisi tämän korvaa, siten hän kuiskasi Inolle:

”Sinulla on niin kauniit kasvot.”

Ino hämmentyi ja punastui. Hän voihkaisi, kun Sakura alkoi suudella häntä kasvoille ja kaulalle, sillä Inolla oli kosketusherkkä iho. Sakura imi tahallaan punaisia merkkejä Inon kaulalle. Saathan selitellä Shikamarulle huomenna tekojasi, ajatteli Sakura. Sitten Sakura nousi ylös ja riisui bikinien yläosan ja alaosan sekä potkaisi sandaalit jaloistaan. Siinä hän seisoi Inon edessä täysin alastomana, mikäli joku pojista olisi nähnyt sen näyn, olisi nenäverenvuoto ollut taattu. Eipä silti, Inokin katsoi Sakuran alastonta vartaloa lasittunein silmin, sitten hänen katse pysähtyi tämän alapäähän. Ino huudahtii hämmästyneenä:

”Sinä siis olet aito vaaleanpunaverikkö!”

”Mistä sinä olet saanut tietosi?”, Sakura kysyi tiukalla sävyllä.

”No tuota…, Tenten kertoi minulle”, sanoi kasvoilta punainen Ino. ”Hän kuulemma oli saanut nähdä ihan vilaukselta tuolla kuumien lähteiden puolella”, Ino jatkoi ja alkoi muistuttaa kasvoilta hehkuvaa kekälettä.

Tenten, senkin juorukello, mehän sovimme että asia on kahdenkeskeinen, kirosi Sakura mielessään. Sitten Sakura keskittyi taas varsinaiseen aiheeseen eli Inoon:

”No, aiotko sinä vielä pitkään olla yläosattomissa?”

Ino katsoi Sakuraa, jolla oli kovinkin himokas katse ja aurinkovoidepullo kädessä. Ino myös päätti luopua lopuista vaatteistaan ja riisui bikinien alaosan ja potki sandaalit pois jaloista. Molemmat naiset olivat ilkosen alasti, sitten he tajusivat auringon poltteen ja nostivat maasta lippalakit pään suojaksi. Molemmat katsoivat toisiaan, aivan kuten ensimmäisten Chuuninkokeiden ottelussa. Sakura virnisti:

”Yritähän pysyä mukanani Inoseni.”

Sisäisen Sakuran ohjaamana, Sakura oli todella vikkelä. Hän oli hetkessä Inon selän takana. Ino ehti ajatella, että olipa nopea liike. Samassa hän huomasi kaatuvansa, kun Sakura kampitti hänet nurin. Sakura otti Inon käsivarsilleen, ennen kuin Ino ehti maahan asti. Hän asetti Inon makuulle vatsalle ja istuutui tämän ristiselän päälle. Inon silmät muljahtelivat, kun Sakura puristi aurinkovoidetta Inon pakaroille. Sakuran alkaessa voitelemaan Inon pakaroita, päästeli tämä nainen pitkiä huokauksia. Sakura totesi:

”No niin, pakarat on rasvattu. Käännyhän ympäri.”

Ino kääntyi selälleen ja huomasi katselevansa Sakuran alapäätä. Hän päätti tutkia tuota vaaleanpunaista paikkaa ja kokeili kämmenellä häpyä. Sakura säpsähti ja päästi tukahdutetun vinkaisun. Ino saattoi kuulla, kuinka Sakura huohotti kiihkosta. Ino olisi mielellään jatkanut Sakuran hyväilyä, ellei Sakura olisi noussut ylös ja kääntynyt suoraan kasvotusten Inoon päin.

Ino huomasi katsovansa lähes kiihkosta hullua Sakuraa. Hänen silmänsä olivat suurentuneet lähes pingispallon kokoisiksi ja suusta lähti lähes eläimellinen huohotus. Sakura sanoi:

”En kestä enää, rakastellaan.”

Molemmat kunoichit kietoutuivat tiukkaan syleilyyn, sitten he alkoivat vaihtaa pitkiä kuumia kielisuudelmia. Kiihkon kasvaessa he aloittivat keinuvan liikkeen, jonka tarkoitus oli saavuttaa nautinnon huippu. Vartalot hierovat toisiaan ja huokaukset täyttivät ilman. Molempien kädet vaeltelivat hyväillen pitkin selkää ja pakaroita. Molemmat olivat vuoroin päällä ja vuoroin alla. Ino valitti kyyneleet silmissä:

”Tekee hyvää. Älä lopeta.”

”En taatusti”, huohotti Sakura ja antoi uuden pitkän kielisuudelman.

Molemmat naiset olivat pyörähtäneet pois viltiltä, mutta sitä he eivät huomanneet. Molempien mielissä jyskytti kiihko ja ajatus toisen vartalosta. Pahaksi onneksi lippalakit olivat jääneet viltille, eikä iltapäivän aurinko ollut oikein sen armollisempi verrattuna keskipäivän aurinkoon, vaikka olikin vähemmän pistävä.

Molemmat saivat oikein järisyttävän orgasmin ja Sakura tunsi olevansa aivan äärirajoilla. Inokin tajusi olevansa aivan lopussa. Inon pahaksi onneksi Sakura retkahti tajuttomaksi ja Ino itse oli selin. Voi ei, ajatteli Ino, sisäisen Sakuran voima loppui. Niin Ino jäi Sakuran täysin rennon vartalon alle. Siinä Sakura oli Inon päällä kuin iso säkillinen riisiä. Aikansa rimpuiltuaan, Ino totesi ettei voi siirtää tajutonta Sakuraa minnekään. Samalla hän havahtui siihen totuuteen, että Aurinko porotti terävästi.

Ino alkoi pohtia vaihtoehtoja ja huomasi ajattelevansa avun huutamista paikalle. Sitten hän huomasi tilanteen, jossa oli ja päätti olla huutamatta apua. Hän toivoi, että Sakura tulisi tajuihinsa ja nousisi hänen päältä pois, mutta turhaan. Lopulta pitkän ajan kuluttua Inokin menetti tajuntansa.

Iltapäivä alkoi kääntyä iltaa kohti ja Naruto oli vahtimassa kuoleman metsän luona Chuunikoetta. Hän söi pikanuudeleita. Toiseksi valvojaksi oli komennettu Hinata, joka pälyili Narutoa kohden ja pyöritteli sormiaan. Aina kun Naruto loi katseen häntä kohti, hän karahti aivan punaiseksi ja sormet pyörivät yhä vinhempaa vauhtia.

Naruto oli saanut kolmannen nuudelipurkin tyhjäksi, kun Chuuninkokeen laatijat Shikamaru ja Temari saapuvat paikalle. Naruto katsoi hämmästyneenä heitä:

”Mitä te täällä teette?”

”Rasittavaa, mutta piti tulla katsomaan, miten täällä sujuu”, tuumi Shikamaru.

”No, täällähän näyttävät olevan treffit menossa”, virnisti Temari.

Naruto oli hämmentyneen näköinen. Ainakin hänen suunsa oli auki ja silmänsä kuin teevadit. Hinata oli puolestaan punainen kuin tuore kirsikka ja hänen hengityksensä oli pihisevää. Temari tosin katsoi Narutoa, jonka suu oli loksahtanut auki:

”Yök! Sulje suusi heti! Sinulla on ramenia hampaiden välissä.”

”Naruto-kun”, vinkaisi Hinata.

Samassa ilmassa kiiri pillin vihellys. Kaikki kääntyivät pillin äänen suuntaan. Shikamaru raapi päätään ja sanoi:

”Tuohan on Sasuken anbu-partion hälytysmerkki. Mitähän kylässä on tapahtunut?”

”Tulkaahan kaikki, tässä on vielä kolme vuorokautta toisen osion loppuun”, sanoi Temari ja viittasi muita seuraamaan.

Nelikon tullessa kylän portille Naruto saattoi huomata, kuinka Sasuke käveli hermostuneesti edestakaisin portilla. Lisäksi paikalla olivat Shino ja Kiba sekä Neji. Myös Lee ilmestyi paikalle. Naruto ihmetteli, mistä moinen kokous johtui. Sasuke selitti:

”Lee ilmoitti meille Sakuran kadonneen, lisäksi Chojin olisi pitänyt tavata Ino. Hokage ilmoitti heidän menneen rannalle, mutta emme löytäneet heitä sieltä.”

”Umm…, tuota he voivat olla kunoichi-poukamassa”, sanoi Hinata vaisulla äänellä.

”Missä sellainen on”, muut utelivat.

Samassa Hinata punastui ja alkoi pyöritellä sormiaan, sillä ranta oli salainen poukama, jonne ei sallittu poikien päästä. Hinata vilkaisi Narutoa ja Temaria:

”No, vain minä ja Temari-chan voimme mennä sinne, niin ja ehkä Naruto-kun. Mikäli hän tekee Henge no jutsunsa.”

Sasuke nielaisi ja kuvitteli mielessään Naruton Oiroke no jutsussaan. Nejin ilme kuvasti vastenmielisyyttä tuota jutsua kohtaan. Kiba ja Shino olivat Leen kanssa totaalisen ulkona siitä mistä Hinata puhui. Samassa koko porukka kuuli sanan, henge. He kaikki katsoivat kuinka Naruton oranssi puku oli paikalla, mutta tilalla oli naishahmo. Sasuke pyyhki nenästään verinoroa, Neji oli jälleen tyrmistynyt. Kiba, Shino ja Lee katsoivat suu auki näkyä. Shikamarulla oli närkästynyt ilme. Temari oli aivan sekaisin. Hinataa tilanne huvitti, sillä hän ei ollut nähnyt serkkua näin tyrmistyneenä.

Niin kolmikko suunnisti kohti poukamaa, jossa tajuton kaksikko oli. He tulivat rannalle ja löysivät tajuttomat Inon ja Sakuran. Temari oli vitsipäällä sinä päivänä, sillä hän katsoi kaksikkoa ja naurahti:

”Mielenkiintoinen tämä Konohan rentoutumistapa. Täytyisi kokeilla Shikamarun kanssa, mutta hän pitää sitä niin rasittavana.”

Hinata ja Naruto katsoivat toisiaan ja sitten epäuskoinen ilme kasvoillaan Temaria. Temari tajusi lipsauttaneensa jotain sopimatonta ja karahti punaiseksi kasvoilta. Sitten hän totesi:

”Eh, niin tuota, heh heh…” ja vaikeni.

Hinata kääri kaksikon viltteihin ja ojensi Sakuran Narutolle sekä Inon Temarille. Hinata sanoi lopuksi, että keräisi naisten tavarat ja tulisi perästä päin. Temari ja Naruto nyökkäsivät ymmärryksen merkiksi ja hävisivät paikalta. Hinata jäi keräämään tavaroita rannalta kantokasseihin ja huokasi lopuksi itsekseen:

”Mitä ihmettä he oikein ovat täällä tehneet?”

Viileä ilmavirta, joka syntyi Naruton vauhdista, alkoi virvoittaa Sakuraa. Hänen päässä humisi ja silmät olivat valonarat, silti hän erotti vääristyneessä katseessaan, jonkin oranssin hahmon. Sakura yritti avata suutaan kysymykseen, mutta se tuntui mahdottomalta, sillä hänen suunsa oli kuiva kuin hiekkapaperi. Lopulta Sakura sulki silmänsä ja antautui tajuttomuudelle. Naruto katsoi Sakuran kasvoja ja kuiskasi itsekseen:

”Älä huoli Sakura-chan, sillä pian olet Tsunaden hoivissa.”

Temari oli hieman kovempi otteissaan ja vei Inoa oikealla olallaan kuin puuhalkoa. Hän oli kietonut kätensä Inon jalkojen ympäri, joten Ino siis matkusti pää alaspäin. Ino havahtui ilmavirtaan ja huomasi tuijottavansa kokoon taitettua viuhkaa. Inokin oli avaamassa suutaan kysymykseen, kun hän huomasi ettei se ollut mahdollista nestehukan takia. Inokin antautui pimeydelle ja vaipui tajuttomuuteen.

”Tss, tästä typykästä ole minulle mitään vastusta, jos kilpaillaan Shikamarusta”, tuumi Temari itselleen.

Pian Temari ja Naruto olivatkin tiellä, jossa muut odottelivat. Naruto antoi Sakuran Leelle ja Sasukelle, joiden välissä alkoi Sakuran matka Konohan sairaalaan. Temari taas ojensi velton Inon Kiban ja Shinon väliin, jotka lähtivät Sasuken ja Leen perään.

Naruto purki jutsunsa ja odotteli kunnes Hinata tuli metsästä kantamuksineen. Naruto ja Temari auttoivat Hinataa tavaroiden viemisessä kaksikon asunnoille, jonka jälkeen kolmikko suuntasi Konohan sairaalaan.

Tsunade työskenteli tuskaisen näköisenä Konohan sairaalassa. Hän oli aluksi päätellyt, että Ino ja Sakura kärsivät vain nestehukasta. Mutta Sakuran alettua voimaan pahoin tiputuksessa, oli Tsunade päätellyt, että kyse oli muustakin. Tsunade katsoi juuri myrkytysoireista kertovaa kirjaa läpi, kun Naruto, Temari ja Hinata astuivat huoneeseen. Tsunade katsoi kolmikkoa ja sanoi:

”Mitä nyt?”

”Tämä saattaa auttaa eteenpäin Tsunade-sama”, tuumi Hinata ja kaivoi taskustaan kaksi pulloa, jotka hän ojensi Tsunadelle.

Tsunade katsoi pulloja, sitten hän nuuhkaisi niitä ja hymähti:

”Sakepulloja, mitä niistä?”

”Ne löytyivät rannalta”, selitti Hinata.

Olisiko Sakuralla krapula, ajatteli Tsunade. Kiba oli ottanut hyoroganin ja haistoi toista pulloa. Hän veti nenänsä pois pullosta ja tuumi:

”Sain kaksi eri hajua, mutta toinen on niin huomaamaton, ettei ihmisen nenä haista sitä.”

Shikamaru hätkähti ja kysyi Kibalta:

”Millainen haju se on?”

”Miten sen nyt sanoisi, se on sellainen hieman kuullotettua sipulia muistuttava haju”, Kiba selitti.

Shikamaru ähkäisi ja katsoi kaikkia, sitten hän sanoi Tsunadelle:

”Hakisitko sen Narojen lääkkeistä kertovan kirjan?”

Tsunade häipyi hakemaan kirjaa ja muut katsoivat Shikamarua odottaen tämän selitystä. Shikamaru katsoi muita ja huokasi:

”Rasittavaahan tämä on, mutta Ino on käyttänyt nähtävästi Sakuraan mielen tuhoajaksi kutsuttua kuulusteluainetta. Ainakin Kiban selitys hajusta viittaisi siihen.”

Muut katsoivat tyrmistyneinä Shikamarua. Kaikki tiesivät ettei tästä hyvä seuraa. Samassa Tsunade tuli ison kirjan kanssa ja asetti sen lukualustalle, sitten hän kysyi Shikamarulta, mistä aloittaa. Shikamaru kaivoi korvaansa pikkurillillä ja pyysi, että Tsunade katsoisi mielen tuhoajan kohdalta. Tsunade kohotti kulmakarvojaan ja loi katseen Shikamaruun, joka kertoi ettei Tsunade pitänyt saamastaan tiedosta.

Tsunade kiitti tiedoista ja lähetti etsintäjoukon kotiin, sitten hän ja Shizune alkoivat tekemään vastalääkettä Sakuralle. Yön pikkutunneilla Tsunadella oli lääke valmis ja hän antoi ruiskulla lääkkeen Sakuralle. Samalla hän arvosteli ja sääli sekä oli huolestunut oppilaastaan:

”Senkin höpsö, kaikkea sinäkin teet.”

Sakura oli puoliksi tajuissaan ja sai suustaan sanat:

”Anteeksi Tsunade-sama.”

”Jatkahan uniasi”, vastasi Tsunade rauhalliseen sävyyn.

Sakura nukahti ja heräsi aamuauringon säteisiin, sekä palaneen selkänsä kihelmöintiin. Hän huomasi Inon istumassa vuoteella ja kyyneleet silmissä. Sakura arvasi, että Tsunade oli kouluttanut Inoa kovalla kädellä. Sakura päätti olla kääntämättä veistä haavassa ja tervehti Inoa iloisesti. Ino kääntyi ja yritti hymyillä:

”Mukava nähdä että olet kunnossa.”

Inon ääni sortui lauseen lopussa ja hän alkoi itkeä. Sakura nousi sängyn reunalle istumaan ja tuumi:

”Turha surra läikkynyttä maitoa.”

Sakura huomasi, ettei hänellä olut enää tippaa kädessä. Hän nousi ylös ja käveli Inon sängyn luo ja nappasi Inon syleilyyn. Ino itki täysin kontrolloimattomasti Sakuran sylissä ja pyysi nyyhkäisyjen välissä anteeksi. Sakura silitti Ino hiuksia ja otti paperisen käsipyyhkeen viereiseltä yöpöydältä, jolla hän kuivasi Ino kyyneleet, sitten hän totesi hymyssäsuin:

”Anteeksipyyntö hyväksytty ja nyt unohdetaan menneet”, lopuksi Sakura suuteli Inoa suulle.

”Otetaan joskus uusiksi ilman mitään myrkkyjä”, jatkoi Sakura, samalla kun hän liukui vuoteesta lattialle ja käveli vuoteeseensa.

Sakura meni makuulle ja alkoi ajatella jo tulevaisuudessa odottavaa toista kertaa Inon kanssa. Lisäksi hän hautoi kostoa Tentenille, tämän möläytyksestä.

-Loppu-