Pieni pyyntö: Jos annatte äänen tälle tarinan osalle, äänestäkää myös toisiakin osia (olettaen, että olette lukeneet niitäkin). Kommenttiakin, niin risuja kuin ruusuja, on mukava saada!

Pahoittelen nöyrästi tarinan päätösosan viivettä *supersyvä-otsa-lattiaan-japanilaiskumarrus* Kesti nimittäin kovin kauan ennen kuin sain tietää, jatkaako Tomoe/Sama roolipelejä vai ei. Vastaus oli lopulta – valitettavasti – ei. Teidän kannaltanne se tarkoittaa suomeksi sitä, että puolet tästä luvusta on minun kokonaan säveltämääni.

Ja vielä kerran pahoittelen viivettä. Toivottavasti kovin moni lukija ei ole ehtinyt kaikota…

Luku yksi
Luku kaksi
Luku kolme
Luku neljä
Luku viisi
Luku kuusi
Luku seitsemän (You are here!)


***


Luku seitsemän (päätösluku)
Todellisen kagen luonto


”Hyvää huomenta, Ciel-san ja Naruto-san”, Matsuri sanoi noustessaan ylös aulan mukavalta nojatuolilta.

”Huomenta, Matsuri-kun”, Ciel sanoi hillitysti haukotellen. Naruto tosin oli vielä enemmän nuokuksissa kuin Ciel. ”Sinulla oli kuulemma tärkeää asiaa.”

Ciel ja Naruto olivat saaneet sinä aamuna – tai oikeastaan aamupäivänä – kunnon äkkiherätyksen. Yksi heidän hotellinsa apupojista oli tullut koputtamaan ovelle ja kertomaan, että Kazekage-saman sihteeri, Matsuri, halusi puhua Cielille ja Narutolle ja odotteli paraikaa hotellin aulassa. Erikoista viestissä oli se, ettei Matsuri ollut tullut Kazekagen käskystä, vaan itsenäisesti, mutta että hänen asiansa oli silti tärkeä.

No, ei sitä voinut jättää nuoria naisia pulaan.

Matsuri suoristi selkänsä ja oli hetken hiljaa. Ilmeisesti hän haki hieman sanojaan. Lopulta hän kuitenkin avasi suunsa: ”Tuota... olen tänä aamuna huomannut, että Kazekage-sama on käyttäytynyt varsin... no, paras sana voisi olla poissaolevasti. Minusta tuntuu, että häntä vaivaa jokin.”

Ciel nyökkäsi ja vihjasi näin Matsuria jatkamaan. Naruto kallisti uteliaana päätään.

Seuraavat Matsurin lausumat asiat tulivat jo hyvänä virtana: ”Kazekage-sama on tehnyt tänään paljon kaikenlaisia hajamielisyyksiä, mitä hän ei todellakaan tee tavallisesti. Hän esimerkiksi lomakkeita signeeratessaan ehti kirjoittaa nimensä musteella pöytään – ja vielä hyvään puupöytään – ennen kuin tajusi mitä oli tekemässä. Yleensä hän kirjoittaa nimensä millilleen siihen kohtaan mihin kuuluu ja täysin siististi. Kazekagella on todella selvä käsiala, tosin vähän persoonaton. No, sitä ennen hän piti kynää väärin päin, teräpuoli ylös, ja huomasi erehdyksensä vasta kun näki, ettei paperille tullut kunnollista kirjoitusta. Ja sitten vielä se mustepullo, jonka hän vahingossa huitaisi lattialle... ei ole hänen tapaistaan... ja siivoojat kihisevät kiukusta ja – ”

Matsuri vaikeni äkkiä punastuen. Hän taisi omasta mielestään puhella aivan liikaa ja oli unohtanut antaa puheenvuoroja vastapuolelle. ”Niin, tuota, hän ei todellakaan tunnu nyt olevan ollenkaan oma itsensä. Hän on, kliseisesti sanottuna, kuin toisissa maailmoissa…”

Ciel nyökytteli. ”Ymmärrän… toivoisit siis, että puhuisimme hänelle?” Naruto tuntui valpastuvan tässä vaiheessa.

”Kyllä”, Matsuri sanoi ilme kirkastuen. ”Etenkin Naruto-san tuntuu olevan sitä ihmistyyppiä, jolle Kazekage-samalla olisi helpointa puhua. Tosin en tarkalleen tiedä, mikä häntä vaivaa…”

Ciel arvasi, mitä Matsuri tarkoitti puhuessaan ”ihmistyypistä”. Jinchuurikia.

”Asia hoidetaan”, tummaverikkö vastasi suoden ystävällisen ja rauhoittavan hymyn. ”Mistä uskoisit Kazekage-saman löytyvän?”

”Minä ja Kazekage-sama pidämme yleensä tähän aikaan päivästä ruokatauon”, Matsuri vastasi. ”Hän on todennäköisesti vakioruokapaikassaan syömässä. Se sijaitsee torin etelälaidalla. Voin piirtää kartan.”

”Selvä”, Naruto hihkaisi tässä kohtaa piristyneempänä. ”Tehtävä otettu vastaan.”


***


Kankurou istui eräässä Hiekkakylän suosituimmista ruokapaikoista. Koska useimmat hiekkakyläläiset olivat nyt töissä, ruokapaikassa oli vaihteeksi väljää. Yleensä se oli tupaten täynnä. Paikka sijaitsi mukavassa varjossa torin etelälaidalla, ja se oli Hiekkasisarusten mieliruokapaikkoja.

Kankurou luki parhaillaan paikallisen sanomalehden senpäiväistä numeroa.



Hiekkakylästä oli tulla valtava murattiruukku

”Todellakin. Muratti sisätiloissa tuo epäonnea.”


Eilen kylämme viherpeukalot olisivat ehkä olleet innoissaan, mutta samaa ei voi sanoa useimmista kyläläisistämme. Kylään ilmaantui iltapäivällä noin kello viiden aikaan valtavasti murattia, ja se oli ympäröidä talot kokonaan ja teljetä lukuisia Hiekkakylän asukkaita talojen sisälle. Erityisesti neuvoston kokoustilat, keskustorin kaupat ja sairaala olivat murattien peittämiä. Muratit kuitenkin katosivat puolisen tuntia ilmaantumisensa jälkeen. Kukaan ei ole viimeisimpien tietojen mukaan loukkaantunut tai kuollut murattien käsittelyssä, mutta kasvitieteilijöillä ja päivystävillä psykologeilla riittää töitä ja ihmettelemistä. Rakennusten kuntoa tarkastetaan parhaillaan.

Eräs Hiekkakylän ANBUn edustajista (25) tarjoaa selityksen ilmiölle.

– Tämä oli tahallisesti aiheutettu temppu. Kaksi huipputarkasti vartioitua vankia karkasi samaan aikaan kun muratit ilmaantuivat. Selvä harhautus, vaikka pako huomattiinkin pian murattien ilmaantumisen jälkeen. Epäilemme, että kyseessä on joku kasveja käyttävä ninja, joka avusti vankeja. Todellakin. Muratti sisätiloissa tuo epäonnea.

Pidätettyjä pidettiin heidän terveystilansa vuoksi tehostetusti vartioidussa sairaalassa. Toinen pidätetyistä oli murhannut aiemmin kaksi miestä Hiekkakylässä.

Sairaalan lisäksi kasvit olivat ottaneet erityishuomiokseen myös neuvoston kokoushuoneen kesken heidän kokouksensa. Kokouksessa oli tuona aikana tehty päätöksiä nyttemmin karanneiden vankien tuomiosta. Neuvoston jäsenet onnistuttiin evakuoimaan rakennuksesta ennen kuin heille kävi kuinkaan.

– Ne kasvit ympäröivät koko rakennuksen ja olivat tukkia ikkunat, kertoo neuvoston jäsen Saboten, 64. – Hyvä ettei kukaan jäänyt sisälle. Nuoret toimivat reippaasti. Kiitän heitä.

Godaime Kazekage lähti karkurien perään, mutta palasi tyhjin käsin. Tietojemme mukaan paenneiden perään ei olla lähettämässä ketään.

– Kazekage-sama kertoi, että karkureita auttanut shinobi oli äärimmäisen nopea, kertoo neuvoston jäsen ja Kazekagen ex-opettaja Baki, 32. – Jopa hänellä oli suuria vaikeuksia tavoittaa pakenijat. Kazekagen mielestä on järkevämpää keskittää kaupungin voimavarat tulevaisuudessa tarkempaan vartiointiin kuin saippuanliukkaiden rikollisten jahtaamiseen. Konohaan on kuulemma kuitenkin raportoitu karkurista.

Kaikki eivät ole päätökseen tyytyväisiä.

– Minun mielestäni kaiken maailman rikolliset eivät saisi mellastaa toisten kylissä rangaistuksetta, ilmoitti Rakuda, 56, eräs neuvoston jäsenistä. – Hiekkakylässä on laki, jota kaikkien, niin asukkaiden kuin kauttakulkijoidenkin, tulisi noudattaa. Mikäli murhaaja tulee vielä takaisin, en aio vastata seurauksista niin kauan kuin ne ovat minun ulottuvillani.

Emme tavoittaneet Kazekagea kysyäksemme lisätietoa asiasta. Hänen toimistonsa henkilökunnan mukaan Kazekage ei aio ottaa vähään aikaan vastaan reporttereja tai uteliaita.



’Gaara parka’, käväisi Kankuroun mielessä, kun hän katseli lähes koko aukeaman peittämää kuvaa murattien valtaamista keskustan rakennuksista. Tosin oli hän itsekin todistanut tämän saman näyn edellispäivänä. ’Tämä on melkoinen soppa. Ei liene helppoa olla lähellä tällaisen sotkun keskusta.’

Kling-kling. Kuppilan oven laitaan kiinnitetty kello helähti. Kankurou kohotti katseensa lehdestä.

Naruto ja sitten joku toinen mies. Otsasuoja kertoi hänenkin olevan Konohasta.

”Kankurou!” kultakutri hihkaisi.

Kankurou laski lehden levälleen pöydälle. ”Yo. Mitä te tähän aikaan päivästä?”

”Etsimme Kazekage-samaa”, pitkä, tummahiuksinen konohalainen vastasi. ”Hän ei kuitenkaan näy olevan täällä. Oletteko nähnyt häntä, Kankurou-san?”

Kankurou nyökkäsi. ”Hän oli täällä jokin aika sitten. Ei näyttänyt ihan terveeltä. Tai siis tavallaan näytti, mutta oli jotenkin koko ajan ajatuksissaan. Hän ei näemmä syönyt mitään täällä, selaili vain hajamielisesti tätä lehteä ja vastaili ympäripyöreästi, kun yritin jutella hänen kanssaan. Paremmalta hän kyllä näyttää kuin mitä vaikka toissapäivänä. En osaa tarkalleen sanoa, minne hän meni, mutta tuskin hän on kauaksi liuennut. Hän on pikkutarkka paperitöistään eikä pitkitä yleensä taukojaan ilman syytä. Hän siis on yleensä tähän aikaan tauolla.”

Tummahiuksinen hujoppi nyökkäsi. ”Mistä voisimme etsiä häntä?”

Kankuroun ilme muuttui epätietoiseksi. ”Hankala sanoa. Jos toimistoa tai tätä paikkaa ei lasketa, niin Gaaralla ei ole pahemmin muita ’vakituisia’ hengailupaikkoja. En osaa antaa tarkempaa paikkaa kuin sen, mitä löytyy Hiekkakylän muurien sisäpuolelta.”

Mustatukka huokaisi raskaasti ja vilkaisi Narutoa. ”Etsitään häntä ilmasta käsin”, miekkonen enemmänkin käski kuin ehdotti. Naruto nyökkäsi.

Kaksikko poistui ravintolasta, ja Ciel sai taas pahoitella kutsuntapedolleen tuottamaansa häiriötä.


***


Gaara ei ollut kaukana suosikkiravintolastaan.

Hän käveli pitkin yhtä Hiekkakylän pisimmistä muureista, jollaiset kiemurtelivat pitkin kylää kuin tuulen puhaltamat käärmemäiset hiekkadyynit. Tepastellessaan siinä kädet levällään ja sujuvasti rullaavin askelin Gaarasta tuli melko paljon mieleen kuka tahansa pieni ninjaoppilas, joka harjoitteli tasapainoaan kävelemällä matalaa kiviaitaa pitkin. Eroina tässä tilanteessa olivat vain se, että muuri oli todella korkea ja sieltä olisi vaarallista pudota, ja se, että Gaara ei kokonsa, asemansa tai haudanvakavan ilmeensä puolesta käynyt ninjaoppilaasta.

Tuuli puhalsi voimakkaasti Gaaran kylkeen, mutta ainoanakaan hetkenä hänen tasapainonsa ei herpaantunut. Gaara jatkoi muurinharjakävelyään ja hyppäsi porttiaukon yli. Pari alla ollutta naista taisi huomata varjon hyppäävän ylitseen, mutta Gaara oli jo kaukana, kun he nostivat katseensa.

Miksi Gaara sitten käveli muureilla? Hän noudatti käytännössä erästä kuulemaansa sanontaa: ”Kun ruumiisi on väsynyt, rasita mieltäsi; Kun mielesi on väsynyt, rasita ruumistasi.”

Viides Kazekage asteli lähemmäs keskustaa ja hypähti reippaalla hypyllä muurilta jonkin satunnaisen rakennuksen katolle. Oli hän ennenkin harrastanut reittien oikomista tähän tapaan. Nyt hänellä ei tosin ollut mihinkään kiire, joten hän käveli rauhallisesti katoilla – paitsi silloin kuin piti hypätä.

Rauhallinen kävely sai keskeytyksen, kun samassa hän kuuli yläpuoleltaan huudon. ”Gaaraaaaaah!”

”Naruto!” kuului sitten niin ikään ylhäältä Cielin ääneltä.

Jotain jokseenkin Gaaran itsensä kokoista, oranssi-mustaverryttelypukuista ja vaaleahiuksista putosi suoraan Gaaraa kohti.

Salamannopeasti Gaara heitti kätensä ilmaan, ja lähikujien hiekat singahtivat putoavan Naruton alapuolelle ja pehmittivät tämän pudotusta. Putoavien esineiden nappaaminen hiekalla oli sinällään taitolaji, sillä jokaista hiekanjyvästä piti osata ohjata niin, etteivät ne ruhjoisi putoavaa. Gaara oli kuitenkin harjoittanut hiekan käyttöä koko ikänsä, joten Naruto saatiin yllättävän hellästi kiinni, vaikkei hiekkapatja varmastikaan miltään höyhentyynyltä tuntunut.

”Kaikki kunnossa?” Gaara kysyi Narutolta. Kultakutri naurahti kuin pojannassikka, joka oli toteuttanut juuri hyvän pilan. ”Sitähän minäkin”, Gaara totesi hieman virnistäen laskiessaan Naruton varovaisesti katolle. ”Olisi pitänyt oppia siitä akatsukilaisesta. Blondiuhkaa saa varoa myös ylhäältä.”

Naruto nauroi taas, kunnes vakavoitui huomatessaan laskeutuvan Cielin. Tummahiuksinen nuorukainen putosi jaloilleen Naruton viereen ja Gaaran eteen. Hänen korppinsa katosi. ”Naruto, montako kertaa pitää sanoa, ettet saa keikkua Jinrain selässä! Nyt sentään putosit!”

”Ehehehe, sori”, Naruto totesi virnuillen.

Gaaran ilme oli vakavoitunut.

Cielin kasvot olivat hetken ajan epätietoiset. Lopulta mies kuitenkin lausui: ”Tuota… Kazekage-sama? Haluaisimme tiedustella eräästä – ”

”Totta puhuen olenkin etsinyt teitä, Ciel-san”, Gaara lausahti tapojensa vastaisesti Cielin päälle.

”Minua?”

”Kyllä. ANBUjen päämajassa tarvitaan konohalaisen ANBUn näkökulmaa tilanteeseen. Joten, voisitteko ystävällisesti vaivautua?”

”Tuota…”

”Asia on melko kiireellinen, mutta se ei vie kauan.”

”No, hyvä on.” Näin sanottuaan Ciel nousi kutsuinpetonsa selkään ja suunnisti suuntaan, jossa hän tiesi Hiekkakylän ANBUjen päämajan olevan.

Kylläpä Ciel oli herkkäuskoinen. Jo ilman Tanikon Jitsugania Naruto oli huomannut, että Gaara käytti vierailua ANBUjen luona tekosyynä sille, että Ciel lähtisi. Tai saattoi ANBUjen luona ollakin tarve käydä, mutta kuitenkin Gaara tuntui käyttävän sen kortin Cielin karkottamiseen. Mitähän punapää seuraavaksi aikoi? Yrittäisikö tämä saada Narutonkin lähtemään jollain verukkeella? Se peli ei kuitenkaan toimisi! Naruto aikoi puhua Gaaran kanssa, pyysi Matsuri sitä tai ei!

Gaara seisoi tuttuun tapaan selkä suorana ja käsivarret rinnalleen ristittyinä seuraten loittonevaa Cieliä ja Jinrai-korppia ikään kuin Naruto ei olisi ollutkaan paikalla. Se tuntui jotenkin kylmältä. Naruton aatokset Gaarasta eivät muutenkaan olleet kovin… no, ainakaan selkeät. Mitä kummaa Gaara nyt oikein –

”Odotinkin jo tilaisuutta, jolloin voisin puhua sinulle kahden, Naruto.”

Naruto hätkähti ajatuksistaan kuullessaan Gaaran puhuvan. Kazekage kääntyi terävästi ympäri. Vasta hetkeä myöhemmin Naruton mielen onnistui käsitellä Gaaran sanat kokonaan: Gaara todella halusi puhua Narutolle eikä aikoisi lähettää tätä pois.

”No… mistä asiasta?” Naruto kysyi.

”Mistäköhän?” Gaara kysyi värittömästi kuin aavikon tuuli. ”Minähän lupasin eilen selventää sinulle asioita.”

”Hah?”

”Mutta jos sopii, haluaisin ennen selitystä esittää sinulle yhden kysymyksen.”

”Noh… siitä vain.”

Gaara näytti hetken empivän. Naruto oli jo aikeissa rikkoa hiljaisuuden omalla puheellaan, kun nuori Kazekage yhtäkkiä sanoi: ”Saako sinun mielestäsi kage koskaan, koskaan valehdella kylälleen mistään?”

Se ei ollut kysymys, jonka Naruto olisi Gaaran ensiksi olettanut kysyvän. Hän mietti itsekin aikansa omaa puheenvuoroaan. ”Periaatteessa ei”, Naruto sanoi sitten. ”Minä ainakin ajattelen, että kagelta menee herkästi uskottavuus, jos hän valehtelee. Valehteleminen on yksinkertaisesti väärin. Itse asiassa – ”

Yhtäkkiä Naruto vaikeni, kun hän huomasi, miten Gaaran ilme muuttui ilmeettömästä ilmeelliseksi: kasvoille ilmaantui jotain… surua, katumusta, ahdistusta, mitä? Gaaran ilmeitä ei ollut helppo tulkita.

”Mitä nyt?” keltatukka kysyi varovaisesti.

”Jos valehteleminen ei ole sallittua kagelle”, Gaara sanoi hiljaa, ”minä en ole ollut hyvä kazekage.”

Naruto valpastui. ”Miten niin?”

Gaara loi katseensa alas. ”Minä valehtelin eilen neuvoston jäsenille. Itse asiassa sinullekin.”

”Mistä?” Naruto kysyi yllättyneenä. Vaikkei hän erityisen hyvin ollut koskaan perehtynyt Gaaran Kazekagen uraan, hän oli aina pitänyt Gaaraa ihan pätevänä tehtävässään. Kai. ”Miksi?”

”Ajattelinkin juuri puhua siitä samalla kun selittäisin eilistä”, Gaara sanoi. ”Sanon kuitenkin heti alkuun, etten valehdellut sinulle tai neuvoston jäsenille koko asiassa. Totuutta oli enemmän kuin valhetta, mutta valhetta oli ratkaisevasti. Ja syy siihen, miksi valehtelin, oli monissa seikoissa.”

Naruto höristi korviaan. Gaara istuutui risti-istuntaan katolle ja viittasi Narutoa myös istuutumaan.

”Luotan sinuun ja vaitio-oloosi”, hän lausui, ”eikä näillä seuduilla myöskään kulje kovin vilkkaasti ihmisiä tähän aikaan vuorokaudesta. Tämä on lähinnä varastoaluetta. Asiaan. Ratkaiseva asia, missä valehtelin, oli se, että olisin voinut eräässä vaiheessa tavoittaa pakenijat melko helposti. Se oli kuitenkin eri asia, olisinko voittanut taistelua heitä vastaan. Näin Lanalin ja Mitsuyo-sanin auttajan kaavun. Hän oli Akatsukista.”

Naruto hätkähti. ’Akatsukista?’

”Jo aiemmin on havaittu, että Akatsukin jäsenillä tuntuu olevan erityisiä kykyjä”, Gaara sanoi. ”Tämän jäsenen kyky – ellei vain yksi niistä – tuntui olevan se, etten voinut pyydystää häntä, Lanalia ja Mitsuyo-sania hiekalla.”

”Älä!”

Gaara silmäisi terävästi Narutoon. ”Jos et usko, voit hakea Taniko-chanin.”

”Äh, uskotaan… jatka vain.”

”Akatsukilainen – ja myös Lanal ja Mitsuyo-san – tuntuivat olevan jotenkin yhtä hiekan kanssa”, Gaara jatkoi, ”siis niin, että hiekan käyttö heidän nappaamiseensa ei onnistunut. Se oli kuin olisi yrittänyt puristaa vettä kokoon nyrkkiin. He siis kulkivat jotenkin hiekan alla kuin myyrät. En tunne sellaista sulautumisjutsua. En voinut myöskään nostaa heitä hiekan alta pois, antaa hiekan silputa tai murskata heitä tai pystyttää kyllin lujia ’muureja’ heidän ympärilleen. Mikään niistä ei toiminut. Olin ällistynyt ja suoraan sanottuna neuvoton.”

”Minulla oli muitakin huolia”, Gaara jatkoi vielä. ”Sanat, jotka Ciel oli lausunut kokoussalissa, huolestuttivat minua. Sanat sodasta Sademaata vastaan. Olen kuullut siitä valtiosta kaikkea epäilyttävää ja pahaa. En kuitenkaan osannut silloin päättää asioista suuntaan tai toiseen: toisaalta laki vaati sen mitä vaati, toisaalta pelkäsin suurempaa selkkausta. Hah, minä, Hiekkakylän Kazekage!” Gaara naurahti kylmän kolkosti. ”Ja tämä selitysten litania jatkuu yhä. Koko jahtimatkan ajan minua kalvoi kauhu murateista, jotka olivat vallanneet Hiekkakylän. Kaduin, kun olin asettanut hiekkateräni riipimään vain neuvostosalin seinille. Pelkäsin, mitä muulle kylälle kävisi poissa ollessani, tai murattimiehen lähdettyä… Mitä jos muratit eivät katoaisikaan tämän miehen lähdettyä? Mitä jos joutuisimme taistelemaan yhä niitä vastaan ilman keinoa niiden karkottamisesta?”

Naruto näki huolen helmeilevän Gaaran kasvoilla.

”Näitä asioita ajatellen päädyin sitten päätökseeni”, Gaara sanoi. ”Halusin pelastaa sen mitä pelastettavissa oli. Kun ei kerran ollut varmaa, voisinko päihittää tai vangita heidät, päädyin viimeiseen keinoon… päätin tehdä sopimuksen heidän kanssaan.”

”S-sopimuksen? Pahiksien kanssa?”

”Minulla oli keinot vähissä”, Gaara sanoi hiljaa. ”En olisi voinut palata kylään, jossa asukkaat taistelisivat henkensä uhalla muratteja vastaan. Niinpä siis pyysin tältä akatsukilaiselta, että hän poistaisi muratit. Oli vaikea saada häntä ja vankeja pysähtymään siksi ajaksi, että sain kerrottua tarjoukseni. Onneksi he kuitenkin pysähtyivät.”

Naruto oli vaiti. ”Mitä annoit heille siitä hyvästä, että muratit poistettaisiin?”

Gaara vaikutti jo siltä, ettei hän vastaisi. ”Vapauden lähteä ilman, että heitä seurataan enää.”

”Siis…?! Vapauden? Sinä? Todella?”

”Kyllä.”

”Heille?”

”Murateista vapauttaminen ei ollut ainoa ehto sopimuksesta”, Gaara selvensi. ”Vaadin myös, etteivät he koskaan astu takaisin Tuulimaan rajojen tälle puolen, sillä muuten jahtikäsky palautetaan voimaan.” Hän huokaisi. ”Olen minäkin vajonnut syvälle. Anelen armoa rikollisilta. Onneksi he sentään suostuivat sopimukseen ainakin murattien osalta, sillä muuten kaikki olisi ollut hukassa. He olisivat ehkä voineet käydä kimppuuni ilman, että olisin voinut puolustautua. Mutta tässä sitä ollaan ja Hiekkakylä näkyy olevan muratiton. Ilmeisesti Akatsukienkin riveissä tunnetaan termi kunniantunto.” Hän käänsi katseensa Narutoon. ”Tässä siis oli selitys toimilleni. Minä päästin heidät pakoon, koska pelkäsin Hiekkakylän turvallisuuden puolesta.”

Naruto nyökytteli päätään kulmat kurtussa.

”Kysyttävää?” Kazekage kysyi.

”On”, Naruto vastasi. ”Miksi et ole sitten kertonut tätä suoraan neuvostolle tai heti minulle? Minusta nuo syyt olivat aika päteviä. Miksi peittelit totuutta, vaikka sinulla oli hyvä syy päästää heidät karkuun?”

”Se, miksen kertonut sinulle heti suoraa ja kokonaista totuutta, oli yksinkertaisesti se, että pelkäsin kertoa sitä”, Gaara sanoi. ”Kylän vihollisten kanssa veljeilevä kage on jotain sellaista, mitä on vaikea sulattaa. Halusin itsekin selventää asiat mielessäni ennen kuin kertoisin totuuden sinulle… Pelkäsin sanovani jotain sellaista, mistä olisin saanut silkkaa suoraa sättimistä. Halusin muotoilla asiat mielessäni niin, etten kuulostaisi pelkältä selittelijältä. Pääni oli silloin liian sekaisin, jotta olisin voinut paljastaa kaiken aiheesta.”

”Ahaa. Entä neuvosto? Aiotko kertoa totuuden heille?”

Gaara mietti hetken. ”En, en ainakaan heti”, hän lopulta sanoi. ”Ehkä joskus, kun aikaa on kulunut kylliksi. Huomasit varmasti, mitä sukupolvea neuvostossa pääasiassa on: vanhaa. Se sukupolvi on Hiekkakylässä hyvin kunnianhimoista ja itsepäistä. He haluavat yleisesti ottaen joko voittaa tai hävitä, eivätkä he tee kovin mielellään kompromisseja. Heistä ajatus vankien vapauttamisesta olisi pöyristyttävä, vaikka Hiekkakylän turvallisuus olisi riippunut siitä. Minä en halunnut pelata kyläni asukkaiden hengillä, vaan halusin takertua jollain tavalla keinoon estää murattien valtausta. Minusta kylän turvallisuus on paljon tärkeämpää kuin pari pahaista vankia. Moni neuvostolainen olisi halunnut vangit keinolla millä hyvänsä tuomiotaan suorittamaan.”

Naruto nyökytteli ilme kirkastuneena. Nyt hänkin alkoi ymmärtää. Gaara ei ollut tarttunut jääräpäisesti haluun rangaista rikollisia, vaan hän oli ottanut laajemman perspektiivin ja asettanut kylänsä etusijalle. Jos Gaara olisi aikonut itsepintaisesti vangita rikolliset ilman apujoukkoja, hän olisi ehkä kuollut taistelussa murattimiestä vastaan. Akatsukilaiset tuskin välittivät enää Gaaran hengestä, kun kerran heillä oli jo Shukaku hallussaan. Mutta sopimus akatsukilaisen ja karkurien kanssa… typerää mutta yllättävän toimivaa.

Tarkasteltuaan Naruton ilmettä Gaara jatkoi: ”Olen kuitenkin päättänyt, että tulevina aikoina kaupungin vartiointiin panostetaan enemmän, kun kerran en näe tarpeelliseksi haetuttaa ystäviämme Lanalia ja Mitsuyo-sania takaisin. Pidän sopimukset. Ja tämä kenties tyydyttää pidemmän päälle neuvostoakin: kun karkurit ovat poissa silmistä, he ovat myös poissa mielestä.”

”Loppujen lopuksi tuo kaikki kuulostaa ihan fiksulta”, Naruto myönsi. ”Vaikka valehtelit, teit sen hyvästä syystä. Vaikka et suorittanut velvollisuuttasi tuomita vangit kunnolla”, (Gaaran ilme synkkeni,) ”suoritit tärkeämmän velvollisuutesi ja suojelit kylää. Kylän suojelu on kagen kaikkein tärkein tehtävä, ja se kage, joka unohtaa sen, osaa olla todellinen petturi. Anteeksi, että kiehahdin sinulle aavikolla. Ajattelin silloin vain likinäköisesti sitä, että Lanal ja Mitsuyo pitää saada kiven sisään.”

”Ei se mitään”, Gaara sanoi äänellä, josta oli mahdollista erottaa pieni, helpottunut sävy.

Naruto raapi päätään. ”Minulla on aika paljon opittavaa ennen kuin voin ryhtyä kunnon Hokageksi”, hän sanoi ja kohdisti taas katseensa Gaaran hymyillen. ”Saisiko joitain neuvoja itse alan asiantuntijalta?”

Gaarakin hymyili. Vastaus, jonka hän antoi Naruton kysymykseen, tuli yllättävän pian. ”No, tässä melko oleellinen neuvo: Siitä päivästä alkaen, kun puet ensi kertaa Hokagen kaavun yllesi…”

Naruto katsoi valpastuneena Gaaraa.

Nuori Kazekage käänsi silmänsä suoraan Naruton silmiin ja hymyili. ”…varo portaissa. Olen tuiskahtanut niissä monta kertaa nenilleni.”

Naruto purskahti raikuvaan nauruun.


*****

The End