Talossa oli reiät ikkunoiden paikalla, osa näistä oli laudoitettu umpeen ja osa vain jätetty sillä lailla. Ne harvat, joissa nyt lasia sattui olemaan, eivät olleet ehjiä. Joka ikinen talvi, kylmä pakkasilma puhalsi ikkunoista sisään. Koko talo oli sisältä aivan yhtä kylmä kuin ulkoakin.

Joskus kymmeniä vuosia sitten talo oli ollut suuri tehdashalli, jossa oli työskennellyt satoja ihmisiä. Omistaja kuitenkin kuoli tapaturmaisesti, eikä hänen vanhin poikansa enää tahtonut pitää tehdasta yllä, tarvitsi muka kunnostusta, joka taas nieli mukamas liikaa rahaa. Tehtaan ovelle lyötiin lappu ja sadat työntekijät erotettiin. Purkutuomio annettiin kolme vuotta myöhemmin, kukaan ei vain ole saanut aikaiseksi alkaa miettiä tehtaan kohtaloa.

Mikään taloon liittyvä ei kuitenkaan estänyt joitakin harvoja kymmeniä ihmisiä käymään talossa. Paikka merkitsi heille vanhoja aikoja, turvapaikkaa, yösijaa, kotia.

Eräs talossa käyvä poika omisti yönmustat hiukset ja yönmustat silmät. Aikoja sitten entiset tehtaan työntekijät vihasivat häntä ja kantoivat kaunaa. Aikaa myöten asiat kuitenkin unohtuivat. Aika parantaa haavat, kuten sanotaan. Tässä tapauksessa kuitenkaan arpia ei jäänyt pojan kohdalle. Ihmiset alkoivat uskoa, ettei pojalla ollut merkitystä mihinkään tapahtumaan, hän oli vain hiljainen sivustakatsoja, joka ei pystynyt tekemään mitään. Eihän kukaan kuuntele lapsia.

Nyt oli pojan vuoro kostaa. Kostaa työpaikan menettäneiden ihmisten puolesta ja herättää veljensä ajatukset. Mutta hän ei ikinä pystyisi siihen yksin. Hän tarvitsi apua ja sitä saisi näiltä ihmisiltä.

Mutta tänään Sasuke ajatteli vain yhtä asiaa, enemmän kuin mitään muuta. Hän etsi blondia poikaa, jolla oli hänelle jotakin, jota vain harva pystyi siinä osassa maata antamaan. Sasuke oli etsimässä jotain kiellettyä.

Kullan keltainen tupsu vilahtaa pimeässä nurkassa ja saa tarkan korpin huomion. Epäonnekseen se on vain joku koira, joka hyppii ikkunan toisella puolella. Sasuke on kuulevinaan, että joku huuteli Milla-nimistä otusta, mutta ei tahtonut olla aivan varma, kuuliko oikein.

"Etsitkö jotain erityistä, poika?" Vanha harmaat hiukset omaava mies otti Sasuken huomion kokonaan itselleen. Miehen hengitys haisi vanhalle viinalle.
"Narutoa. Oletko nähnyt?" Joskus pojan oli vaikea käsittää sitä kaikkea, mitä oli tekemässä. Hän halusi kostaa ihmisten, jotka olivat omassa surkeudessaan aiheuttaneet oman tilansa, puolesta. Hän halusi antaa juopoille armahduksen ja ehkä jotain muutakin, vaikka näki joka päivä tehtaassa käydessään, ettei asialle voinut tehdä enää mitään.
"Joo. Se on tuol ylhääl. Omassa jylhässä yksinäisyyessää." Korpin kääntäessään katseensa kohti entistä valvontahuonetta, mies kävelee tiehensä. Aikoja sitten huoneesta oli vahdittu, että jokainen alhaalla oleva ihminen teki työnsä, eikä laiskotellut. Se oli johtajien oma aitio. Nyt se oli ennemmin joidenkin harvojen yösija, siinä toivossa, ettei sinne osunut tuuli ja siellä saattoi nipin napin pidettyä lämmön talvisin plussan puolella, jos oli jotain mitä polttaa.

Sasuke ottaa kiinni huojuvasta kaiteesta ja kokeilee ensimmäistä rappusta. Todettuaan, että se kestää hänen painonsa, hän kokeilee seuraavaa. Poika ei ole koskaan kiivennyt ylös hirveän mielellään. Ensinnäkin hän pelkää korkeita paikkoja, toiseksi rappuset eivät näytä hirveän tukevilta enää. Joka kerta päästyään ylös, poika nojautuu seinää vasten ja vetää syvää henkeä, niin hän tekee tälläkin kertaa.

Ollessaan pieni, Sasuke tykkäsi aina juosta rappuset kilpaa veljensä kanssa. Itachi voitti melkein aina, välillä tämä antoi kuitenkin Sasukenkin voittaa, vaikka saikin aina hävittyään kuulla kuinka hidas oli ja miten hävisi nuoremmalleen. Ottaessaan uudelleen kisan, Itachi aina voitti. Tämä sai Sasuken näyttämään nyrpeää naamaa ja menemään katsomaan oliko äiti valvontahuoneessa. Koskaan hän ei ole myöntänyt olevansa huono häviäjä.

Sasuke avaa valvontahuoneen oven hitaasti. Tunkkainen, raskas ilma saa pojan nyrpistämään nenänsä, ennen sisään astumista.

Ikkunat tehtaaseen ovat ajat sitten peittyneet lialla ja rasvalla, nyt niistä pilkistää vain vähän valoa valaisemaan pimeätä huonetta. Huoneesta johtaa kolme ovea pois. Yksi on portaikkoon, toinen vessaan ja kolmas pieneen entiseen neuvotteluhuoneeseen. Vessa on ajat sitten poistettu käytöstä, eihän tehtaaseen enää tule vettäkään. Neuvotteluhuoneen kalliit pöydät ja tuolit on rikottu huoneen lattialle nuotioksi, jäljellä on enää kasa hiiliä.

Poika avaa vessan oven hitaasti. Naruto ei ikinä menisi neuvotteluhuoneeseen, paikka on täynnä patjoja, vanhoja sanomalehtiä, romua ja siellä haisee. Vessa ei hajunsa puolesta ole paljoa parempi vaihtoehto, mutta siellä saa olla rauhassa. Ketään ei kiinnosta mennä pieneen kopperoon, jossa olevaa tavaraa ei voi polttaa.

Siellä Naruto nytkin istuu, nurkassa, jalat koukussa, patjansa päällä, tupakka huulien välissä. Viekas hymy kohoaa tämän huulille, nähdessään ketä ovesta astui sisään.

”Sulje ovi.” Sasukea ei tarvitsisi edes käskeä. Automaattisesti hän pistää vielä oven lukkoon. Ei sen puoleen, että ketään tulisi häiritsemään, se vaan luo tiettyä turvallisuuden tunnetta, varsinkin ollessa vanhassa hajoamispisteessä olevassa tehtaassa.

Korppi nojautuu sulkemaansa oveen päin ja vajoaa istumaan samaan asentoon lattialle kuin Naruto. Poikien jalat hipovat toisiaan. Sasuke ojentaa kätensä, jolloin Naruto ojentaa tupakkansa tälle. Poika vetää myrkyllistä savua syvälle keuhkoihinsa, ennen kuin antaa tupakan takaisin toiselle.

Naruto virnistää ja vetää itsekin sauhut. Tupakka kiertää takaisin Sasukelle, Naruton alkaessa kaivamaan laukustaan jotakin vielä parempaa, kuin feikki hyvänolontunne, joka tulee pelkästä riippuvuudesta. Itse tupakassa ei ole mitään mikä loisi hyvänolontunnetta. Se vain rauhoittaa narkomaania.

Se mitä Naruto kaivoi, oli todellista hyvänolon lähdettä. Tietysti siihenkin jäi koukkuun, mutta mitä siitä? Aineesta sai jo ensimmäisellä kokeilulla irti vaikka mitä ja toinen ei jäänyt yhtään sen huonommaksi, ennemmin paremmaksi. Asiaa ei myöskään auttanut sitä, että aine oli laissa kielletty ja sitä oli vaikea saada, mutta sen aiheuttava vaarantunne oli jo osa itse nautintoa.

Omahyväinen naurunpurskahdus pääsee blondin huulilta, tämän viimein tavoittaessa kaksi sinisen väristä tablettia. Tabletit sulkeutuvat pojan tiukkaan nyrkkiin, tämän jälleen katsoessa kuinka Sasuke sulkee silmänsä ja nauttii jokaisesta henkosesta. Blondi tietää, että ainoat kerrat, kun korppi pääsee nauttimaan tupakasta ja huumeista, ovat täällä hänen luonaan. Kotonaan pojalla on ankaraakin ankarampi kuri, jota ylläpitää tämän tiukka isoveli.

”Riittääkö noi sulle, vai haluatko kunnon orgasmin?” Sasuke avaa silmänsä närkästyneenä ja tumppaa tupakan lattiaan, juuri siihen ainoaan kohtaan, jossa ei ole mitään mikä voisi syttyä tuleen.
”Mitä sulla on tällä kertaa?” Sasuke suoristaa vähän jalkojaan, joutuen kuitenkin pistämään ne saman tien lomittain Naruton jalkojen kanssa.
”Jotain aivan uutta. Mutta älä pelkää, ei tää oo mitää vaarallista tällä kertaa.”

Kerran Naruto oli tuonut tehtaalle heroiinia, kuka tietää mistä hän oli sitäkin saanut. Naruto oli silloin antanut Sasuken laittaa aineen suoraan hänen suoneen. Siitä syntynyt jälki ei ollut erityisemmin siistiä. Ensin blondi oli oksentanut, sitten menettänyt hetkeksi tajuntansa ja vasta sitten pystynyt sanomaan: ”Wau, tää on mahtavaa. Kokeile sääki.” Poika oli vain jäänyt makaamaan lattialle hymy kasvoillaan. Aamulla tilanne oli ollut aivan toinen ja Naruto lupasi, ettei enää koskaan kokeile mitään vastaavaa.

Sasuke oli päättänyt, että ne aineet olivat hänelle liian vahvoja ja jättänyt kokeilematta.

”Mitä se sisältää?” Sasuke ottaa toisen sinisistä tableteista Naruton kädestä ja katsoo sitä kummissaan.
”Jotain ainetta, jota en muista, sotkettuna johonkin viagran ainesosaan. En mä nyt tarkkaan muistan. Mut jotenkin noin.. Kumpi ensin?”

Sasuke nielaisee kuuluvasti ja nostaa katseensa tabletista toiseen poikaan.
”Sä.”

Naruto naurahtaa, ennen kuin heittää tabletin suuhunsa ja nielaisee. Pojan ilme muuttuu odottavaksi. Poika kääntää päätään puolelta toiselle ja odottaa. Muutaman minuutin päästä viekas hymy kohoaa blondin huulille. Aine on alkanut vaikuttaa.
”Sun vuoros.”

Sasuke nielaisi syvään, ennen pillerin nopeaa nielaisua. Aluksi mikään ei tuntunut mitenkään erityiseltä, mutta hetken päästä Sasuke tajusi katsovansa Naruton kirkkaan sinisiin silmiin, jotka paloivat himosta.

”Vaikuttaako?”
”Jo-o.” Sasuke sulki hetkeksi silmänsä ja hengitti syvään. ”Tää on pirun hyvää kamaa.”
”Mitä mä sanoin!”

Omahyväinen virne naamallaan Naruto kipusi Sasuken syliin ja kietoi kätensä tämän ympärille.
”Tekeekö jo mieli?”
”No arvaa vaan.” Korppi painoi huulensa toisen huulille, samalla kun työnsi kätensä toisen paidan alle. Blondi hengähti syvään, erotessaan toisesta ja nostaessaan kätensä ylös, jotta toinen saisi tältä paidan pois. Kohta Sasukenkin paita löysi paikkansa lattialta. Naruton kömpiessä ahtaassa kopissa lattialle Sasuken eteen puoliksi makaamaan ja ottamaan toisen housuja pois, Sasuke hengähti hyvin raskaasti.

Normaaliolosuhteissa tunne olisi aiheuttanut pieniä kipinöitä ympäri kehoa, nyt pelkästään housujen etumuksen kohottaminen sai kunnon sähköiskun kaltaisen tunteen värisemään läpi koko Sasuken kehon. Samaan aikaa poikaa alkoi pelottaa miltä tuntuisi, kun Naruto viimein ottaisi hänet kokonaan lämpimään suuhunsa.

”Seis!” Poika päätti, että parempi jättää se kokematta, mistä sitä tietää, vaikka hän olisi räjähtänyt siihen paikkaan. ”Mun vuoro. Nouse tohon.” Poika osoitti vessanpöntön kantta ja Naruto kuuliaisesti tottelikin tätä, jättäen kuitenkin housut matkan varrella kokonaan pois.

Sasuke otti Naruton suuhunsa kevyesti, kierrellen kielellään toisen vartta pitkin pehmeästi. Korpin katse seuraili toisen reaktiota, joka oli lievästi sanottuna voimakas. Blondit kädet puristivat pöntön kantta valkoisina ja ilme pojan kasvoilla vaihtui tyytyväisestä kivuliaaseen Sasuken liikkeiden myötä.

Korppi ei yhtään ihmetellyt toisen reaktiota. Hänelle olisi riittänyt samaan jo pelkästään koskettaminen, puhumattakaan, että joku olisi imenyt, nuollut, välillä pieniä puraisuja hyväksikäyttäen. Eniten korppia kuitenkin ihmetytti kuitenkin, miksei poika jo laukea?

”Sasuke… En kestä enää.. Tää.. On.. Liikaa..” Sasuke päästää toisen suustaan ja nousee painamaan suudelman toisen huulilleen. ”Haluun sut sisään. Nyt!”

Korppi auttaa Naruton ylös pöntöltä ja kääntää tämän nojaamaan pönttöön. Kun Naruton toinen jalka on pöntön päällä ja toinen lattialla, Sasuke livauttaa ensimmäisen sormen pehmittämään Naruton peräaukon lihaksia, mutta tuntee homman pian aivan turhaksi.

Ottaessaan kiinni kunnolla toisen lanteilta Sasuke painautuu toisen sisään, jääden haukkomaan henkeä. Jos tavallisesti puristus tuntuu mukavalta ja kiihottaa sopivasti lisää jatkamaan, niin nyt, kun on saanut jotain kestävyystabletin tapaista, olisi lauennut sillä samaisella hetkellä, kun pääsi sisään. Nyt kuitenkin jäi vain nauttimaan tuosta ihanasta tunteesta.

”Tätä hankitaan toistekin.” Sasuke huokaisi toisen niskaa vasten, ennen kuin aloitti hitaan tuskalliset työnnöt. Naruto huokaisi ja vuorotellen vikisi Sasuken liikkeiden tahdissa.

Sasuke päästi toisen kätensä pois toisen lanteilta ja otti sillä Naruton erektion käteensä, alkaen hitaasti vetämään pieniä vetoja tällä. Jokaisella vedollaan Sasuke odotti, että saisi Narutosta oikean äänen aikaiseksi.

Blondi ei kestänyt enää kauaa, vaan laukesi suoraan Sasuken käteen ja vessanpöntölle, huutaen toisen nimeä varmasti niin lujaa, että kaikki tehtaan ulkopuolellakin olevat kuulivat. Eikä Sasukekaan kestänyt paljon kauempaa, vaan laukaisi lastinsa toisen sisään, jääden kuitenkin hetkeksi nojaamaan toista vasten. Jotenkin korppi oli kuitenkin saanut pidettyä hiukan hiljaisempaa ääntä, kuin toinen.

Pojat rämähtivät vessan lattialle sylikkäin, Naruton pää Sasuken sylissä, Sasuke seinää vasten nojaten. Kummankin silmät olivat kiinni.

”Otetaanko uusiksi?” Hiljainen, uhmakas ääni sai Sasuken revähtämään nauruun.
”Heti, kun palaudun tästä.” Korppi ei olisi jaksanut enää mitään, vaikka mitä olisi tehty. Äskeinen oli tuntunut niin pirun hyvältä, mutta se oli vienyt kaikki hänen voimansa.
”Sama täällä.”

Hetken päästä Sasuke jo kuulikin tuhinaa sylistään. Laiskasti hän heitti ohuen peiton heidän päälleen ja sulki itsekin silmät raukeina.

Tämä otettaisiin joskus uusiksi.


*********************

EDIT// kaikki nyt on sit pyytäny tähä jatkoo ja mun on ihan pakko laittaa tähä et sitä ei oo tulossa. ELLEI joku täysin vapaaehtoinen, mukava, kiva, nätti ihminen, olio nyt tahdo keksiä mulle juonta, josta pidän. Silloin jos tän juonen keksis, nii tästä tulis vähä niinku prologi ja sen nimeks tulis rappioromantiikkkaa ja sillee. Mä en pure ketään, joka tulee ehdottelee mulle mitä tahansa, ennemmin on vaan onnellinen. Hih. Mä ite kuitenkin pidän tästä ihan sairaasti kanssa, mutta mun ideat ei tällä hetkellä, eikä vähän pidemmälläkään aikavälillä riitä kokonaisen sarjan kirjoittamiseen. Joten vapaaehtoiset juonenkeksijät olisivat rakkaus.