Anteeksi, kun olette joutuneet odottamaan näin kauan. Kirjoittaminen on vain tökkinyt viime aikoina ja on ollut kaikenlaista tekemistä. Ja kissanpentu varsinkin on vienyt aikaani paljon xD

Pidemmittä puheitta, uusi luku, olkaa hyvä ;D

----------------

Kuinka hukata kundi 10 päivässä (Osa 2)


Uchiha löhösi työtuolissaan rennon oloisesti jalat ojennettuna suoriksi edessä nököttävän, sotkuisen pöydän päällä. Hänen sylissään lepäsi tyhjä paperilehtiö ja huomaamattaan hän nakersi lyijykynäänsä. Sasuke oli keksinyt uuden tuotteen ja nyt hänen piti loihtia tuoteideansa muiden nähtäväksi. Hänen piti piirtää luonnos kaikkine yskityskohtineen ja kelpuuttaa lopputulos Jirayalle.

Paperi loisti tyhjyyttään. Se kiusasi Sasukea puhtaudellaan, ilkkuen häntä ja hänen kykyjään. Uchiha ei nimittäin saanut millään otetta ideastaan ja siitä, minkälaiseksi oli tuotteen kuvitellut.

Hänen mielessään pyöri eilinen vedonlyönti. Töiden tekemisen sijaan hän huomasi miettivänsä alituiseen, kuinka hän saisi Naruton pään pyörälle. Mitä kaikkea hän voisi tehdä voittaakseen vedon?

Sasuken pitäisi ainakin viedä Naruto tänään elokuviin, he olivat sopineet siitä tunti sitten. Yksi loistava tapa saada niin naisen kuin miehenkin pää pyörälle. Elokuviin vienti kuului oleellisesti treffeihin, ainakin näin alkuvaiheessa. Ja yleensä kaikki pitivät romanttisista elokuvailloista.

“Miten niin lupasin ylentää Sasuken?!” Jiraya huudahti.

“Lupasit sinä! Katso vaikka tämä video”, Kiba käski vaativaan sävyyn.

“…No voi paska”, Jiraya valitti katsottuaan videon. “No, eiköhän tästä tule silti hauskaa seurattavaa!” Mies jatkoi jo vähän pirteämpänä.

Sasuke oli kuunnellut vain puolella korvalla lyhyttä keskustelua. Hän oli viimeinkin päässyt työhönsä käsiksi. Kynä liikkui sulavasti paperilla tuoden Uchihan ajatuksia veto vedolta paperille.

--------------

“Tulithan sinä, hani!” Naruto kiljaisi ja hypähti Sasuken kaulaan kiinni.

Sasuke oli juuri saapunut töistä ja suunnannut suoraan elokuvateatterin eteen tavatakseen Naruton. Uchiha irvisti avuttomana ja yritti irrottaa takiaista itsestään. Ei hän halunnut kaikkien saavan sellaista käsitystä, että hän olisi homo.

Naruto takertui entistä tiukemmin uhriinsa ja suukotteli miesystäväänsä poskelle ja välillä huulillekin.

“Minun oli niin ikävä!” Naruto vielä huokasi, ennen kuin suostui irrottautumaan Sasukesta.

Mustahiuksinen mies yritti loihtia iloista hymyä kasvoilleen Naruton katsoessa häneen.

“Jospa mentäisiin sisään?” Uchiha kysyi vaivaantuneena.

Naruto nyökkäsi ja tarttui Sasuken käteen vetäen miestä perässään leveä hymy huulillaan ihmisten tuijottaessa heitä. Hän oli varma, ettei perässä kävelevä snobi kestäisi häntä kauan.

He valitsivat katsomosta keskiväliltä paikat. Elokuva lähti pyörimään melkein heti, sillä he olivat tulleet paikalle vain viisi minuuttia ennen esityksen alkamista.

Naruto vilkuili enemmän Sasukea kuin elokuvaa. Hän oli päättänyt olla mahdollisimman ilkeä, takertuva, vaativa ja hellyydenkipeä varsinkin julkisilla paikoilla. Miehet inhosivat sitä, tai ainakin hän olisi inhonnut.

Naruto tarttui vaivihkaa Sasukea kädestä ja puristi hennosti. Uchiha ei siirtänyt katsettaan elokuvasta, mutta puristi takaisin hymy kasvoillaan.

‘Sitä yritetään olla niin hurmaavaa että…’

Sasuke näytti todella nauttivan romantiikan ja toiminnan täyteisestä elokuvasta. Narutokin toki piti siitä, mutta hän oli nähnyt sen jo muutaman kerran. Siksi hän olikin sen valinnut, hän voisi kiusata Sasukea häviämättä itse mitään.

“Sasuke, mitä ajattelet?”

Sasuke siirsi hetkeksi katseensa sinisinä säihkyviin silmiin. Mitä hittoa se Naruto tuommoisia ajatteli? Katsoisi nyt vain tuota elokuvaa…

“En oikeastaan mitään, yritän katsoa tätä leffaa”, Uchiha vastasi mahdollisimman tyynesti.

“Kai sinä nyt jotain ajattelet, vaikka katsotkin leffaa”, Naruto jatkoi itsepintaisesti räpytellen hurmaavasti silmiään hämärässä salissa.

“Hyvä on, ajattelen tuota elokuvaa”, Sasuke vastasi jo hivenen ärtyneenä.

Naruto innostui huomattuaan Sasuken ärtyneen. Miestä oli yllättävän helppo ärsyttää. Hyvä juttu hänen kannaltaan.

“Sa-su-kee, etkö ajattele ollenkaan minua?” Naruto valitti surkeana ja kovaäänisemmin.

“Naruto, ole nyt pieni hetki hiljaa, ja seuraa elokuvaa. Sitähän me tulimme tekemään, eikös niin?” Sasuke huokaisi luoden mustien silmiensä katseen ilonpilaajaan.

“Olkaa nyt jo hiljaa, en kuule mitään!” Kaksikon takana istuva mies äyskähti.

“Ole sinä vain itse hiljaa rumilus. Olet muuten todella, todella lihava poikaystäväni mielestä. Ja hyvin ärsyttävä. Jos et tuki turpaasi, hän hakkaa sinut!” Naruto murahti osoittaen ylpeänä Sasukea.

Sasuke tunsi kylmyyden leviävän itseensä. Tuntui kuin jääpuikot olisivat lävistäneet hänen raajansa liikkumakyvyttömiksi ja rintaa puristi paniikinomaisesti. Hyökyaallon lailla puhdas kauhu seurasi heti perässä melkein hukuttaen hänet. Hän kääntyi katsomaan takanaan seisovaa, isoa erittäin vihaisen näköistä miestä.

‘Mitä tuo idiootti yrittää? Tapattaa minut?! Naruto, mitä menitkään tekemään!’ Sasuke mietti kauhuissaan.

Uchiha ei ehtinyt tehdä mitään, ei edes ajatella puolustautuvansa, kun hän jo tunsi lujan iskun kasvoissaan ja makaavansa pitkin pituuttaan lattialla. Muutama tyttö kiljahti pelästyneesti ja paikan omistaja saapui paikalle melun houkuttelemana. Omistajan selvitettyä tilanne ja Sasuken toivuttua sen verran, että pystyi seisomaan Naruton tuen avulla, heidät häädettiin ulos.

“Olen niin pahoillani rakas! Sattuuko pahasti? Olen oikeasti niin pahoillani!” Naruto touhotti tekokyyneleet silmäkulmissaan ja nyyhkäisten pienesti.

“Joo, ei mitään hätää, olen kunnossa. Älä huoli, pieni mustelma vain.”

“Se on kyllä aika iso”, Naruto huomautti hiljaa tuijottaen mustaa rinkulaa Sasuken silmän ympärillä.

‘Kyllä minä sen tiedän! Ei se muuten niin pirun paljon sattuisi…’ Sasuke ajatteli sarkastisesti pitäen kuitenkin visusti suunsa kiinni.

“Miten voisin hyvittää tämän? Ekat treffit taisi loppua aika huonosti…”, Naruto kysyi surumielisesti hymyillen.

“Ei sinun mitään tarvitse hyvittää, hassu! Tai odotas, nyt tiedänkin…”, Sasuke vastasi pakottaen hymyn kasvoilleen. “Voisit tulla mukaani tänään illalla koripallomatsiin, oma kotijoukkueemme pelaa Sunalaisia vastaan.

“Oi, tulen mielelläni rakas! Mihin aikaan?” Naruto uteli ripustautuen jälleen Sasuken harmiksi tämän käsipuoleen heidän kävellessään.

“Varttia vaille seitsemän, peli alkaa tasalta.”

Naruto oli salaa haaveillut pääsevänsä Sasukesta jo nyt eroon, vaikkakaan hän ei ollut elätellyt turhaa toivoa siitä. Sasuken ärsyttämiseen tarvittaisiin jotain paljon inhottavampaa. Hän kehitteli kaikkea ilkeää koko matkan, kunnes he erosivat toisistaan odottelemaan illan kohokohtaa.

----------

“Missä hitossa se idiootti kuppaa!? Minähän sanoin selvästi, että hänen pitäisi olla varttia vaille paikalla!”

Sasuke käveli hermostuneena edestakaisin lipunostoluukun edessä. Hän oli ostanut jo liput ja olisi mennyt mielellään istumaan katsomoon. Tämä peli oli tärkeä. Jo siksikin, että joukkueet pelasivat hänen asuinpaikkakunnallaan. Ja tästä pelistä myös riippuisi, pääsisikö Konohan koripallojoukkue finaalipeliin.

Ja Sasuke rakasti koripalloa. Hän katsoi aina televisiosta kaikki matsit joko yksin tai ystäviensä kanssa, jotka olivat myöskin hullaantuneet kyseiseen peliin. Sasuke olisi mielellään tullut tänne ystäviensä kanssa, mutta hänen piti hoitaa velvollisuutensa vedonlyöntiä kohtaan.

‘Minä niin inhoan Narutoa. Hän ei osaa edes käyttäytyä! Miksi minun täytyy hurmata juuri hänet?’

“Sasukee! Anteeksi että olen myöhässä!”

Sasuke huokaisi helpotuksesta. He ehtisivät vielä nippa nappa näkemään pelin alusta asti.

“Mikä oikein kesti?” Sasuke kysyi kärttyisenä.

“En osannut päättää, mitä laittaisin ylleni…”, Naruto mumisi.

‘Mikä saakelin likka Naruto oikein luulee olevansa? Vain naisilla menee vaatteiden pohdintaan paljon aikaa!’

“Va-vai niin…. mennään nyt jo”, Sasuke sanoi vetäen blondin mukaansa.

He saivat puskea tiensä ihmismassan läpi. Aluksi näytti siltä, että hyviä paikkoja ei olisi enää jäljellä lainkaan. Tiirailtuaan tarkemmin penkkirivejä, he lopulta löysivät kaksi viereistä paikkaa melko alhaalta.

“Tästä näkee hyvin!” Naruto hihkaisi istuen tummahiuksisen viereen.

Kuuluttaja puhkesi puhumaan ja toivotti kaikki tervetulleiksi. Sen jälkeen hän luetteli pukuhuoneista yksitellen saapuvien pelaajien nimet. Tässä vaiheessa yleisö osoitti jo suosiotaan omille joukkueilleen.

Peli lähti käyntiin. Naruto katseli pelin etenemistä hivenen tylsistyneenä. Urheilu oli ihan siedettävää katsottavaa, mutta ei hän siitä mitenkään erityisemmin nauttinut. Vilkaistessaan Sasukea hän yllättyi melkoisesti.

Miehen kasvoilla kareili hymy ja tämän jumalaisen kauniit silmät loistivat kuumeisina seuratessaan tarkkaavaisesti peliä.

Naruto yllättyi vielä enemmän Sasuken liittyessä monien muiden tavoin kannustamaan kovaäänisesti kotijoukkuetta.

“EI! Hiton hitto… Tuo Gaara on todella hyvä pelaaja, harmi vain että hän on väärällä puolella”, Sasuke informoi seuralaiselleen.

“Niin, aivan niin kulta…”, Naruto vastasi kuin olisi perillä siitä, kenestä Uchiha oikein puhui.

“Taas se teki korin!”

Nyt Naruto tiesi kenestä puhuttiin. Hän ehti nähdä miehen, ennen kuin tämä katosi takaisin pelin tiimellykseen. Miehellä oli lyhyet punaiset hiukset ja tämä oli melko kalpea iholtaan. Oikein tarkasti katsottuaan, hän huomasi Gaaran otsassa mustan merkin. Sen muodosta oli vaikea saada selvää, silmien väristä nyt puhumattakaan.

“JES! Lee teki meille korin! Hän on loistava pelaaja, mutta älynlahjoja hänelle ei ole suotu, täysi ääliö.”

‘Sasuke todella nauttii tästä…’

Oivallettuaan tämän, pirullinen virne kohosi Naruton huulille. Omatunto yritti harata kieroja ajatuksia vastaan, mutta Uzumaki pakotti tunteensa syvemmälle piiloon sieluunsa. Hän halusi voittaa sen vedon!

“Sasuke. Sasuke? SASUKE!”

“Mitä?” Uchiha kysyi viimein huomattuaan seuralaisensa karjuvan hänen nimeään.

“Haluaisin jotain naposteltavaa.”

Sasuke oli juuri sanomaisillaan, että sen kun menet ostamaan kunnes tajusi, että Naruto halusi hänen ostavan niitä. Hänhän oli pyytänyt Naruton treffeille, joten hänen kuului myös olla se miehisempi osapuoli.

“Odotatko hetken? Kohta peli menee tauolle.”

“Mutta kun haluaisin nyt niin kovasti syödä jotain”, Naruto aneli nojautuen lähemmäs vanhempaa miestä.

“Hyvä on…”, Sasuke vastasi ystävälliseen sävyyn, vaikka hän olikin erittäin käärmeissään.

Sasuke joutui änkeämään itsensä jälleen väenpaljouden läpi ja kuuntelemaan hänelle suunnattuja valituksia ja manauksia. Kylmän tyynesti hän jatkoi matkaansa.

Päästyään tiskin luokse, hän tilasi nopeasti popcornia. Salista kuului villiä huutoa ja kiljuntaa. Konoha oli jälleen tehnyt korin. Erittäin ärtyneenä siitä, että oli missannut sen, Sasuke nappasi popcornit ja kipitti vikkelästi muista piittaamatta takaisin paikoilleen.

“Siinä”, Sasuke tokaisi epäkohteliaasti kääntäen heti katseensa peliin.

“Kiitos kulta!”

Naruto söi hyvillä mielin ja seurasi peliä miettien samalla, mitä muuta vielä keksisi. Peli taukosi kymmeneksi minuutiksi, jonka aikana Naruto puhui Sasuken kanssa.

“…Jos minulla olisi tarpeeksi aikaa ja taitoa tuohon lajiin, niin ryhtyisin pelaajaksi. Ja tietenkin tähtäisin siihen, että pääsisin Konohan joukkueeseen”, Sasuke kertoi innoissaan.

‘En tiennyt, että herra jäätävässä on näinkin eloinen puoli.’

Naruto nojautui Sasuken hartiaa vasten pelin jatkuessa. Uchiha ei edes muistanut huomauttaa tai edes ajatella, ettei se olisi julkisella paikalla sopivaa. Naruto odotti kärsivällisesti pelin loppuvaiheita. Kun peliaikaa oli enää jäljellä kymmenen minuuttia, hän laittoi seuraavan ideansa täytäntöön.

“Kultaa, minulla on jano.”

“Naruto. Peli loppuu ihan kohta, kyllä sinä jaksat odottaa!”

“En voi! Suuta kuivaa kauheasti. Ne popcornit olivat niin suolaisia. Tarvitsen vettä nyt”, Naruto vaati.

Kiukusta puhisten Sasuke lähti hakemaan juomista. Jos hän ei olisi suostunut siihen vedonlyöntiin, hän ei todellakaan olisi lähtenyt näin kriittisellä hetkellä hakemaan yhtään mitään. Mutta hänen oli pakko. Sasuken täytyi varmistaa, että Naruto rakastuisi häneen, ja tämän oikkujen täyttäminen olisi siihen hyvä keino.

Sasuke eteni massan seassa niin nopeasti kuin kykeni ja oli lentää useaan otteeseen nenilleen. Päästyään jälleen tiskin eteen hän pamautti rahat tiskiin ja nappasi vain jonkin pullon käteensä. Juuri silloin kello helähti raikuvasti ja suosionosoitukset yltyivät korviahuumaavaksi katsomossa.

Sasuke ei voinut uskoa sitä todeksi. Hänen elämänsä tärkein ottelu oli päättynyt, eikä hän ollut nähnyt viimeisiä hetkiä, viimeisiä ratkaisevia maaleja! Voipuneena Uchiha valui lattialle istumaan.

Ihmiset tunkivat hiljalleen ulos salista rupatellen ottelusta innoissaan. Naruto loikki tyytyväisenä massan seasta Uchihan luokse.

“Aivan käsittämätön peli! Se viimeinen korin teko oli upean taidokas! Suorastaan mahtava ja jännittävä peli! Oli niin lähellä, ettei Suna voittanut. Olisitpa nähnyt sen! Oi, kiitos”, Naruto pulputti samaan aikaan kun nappasi juoman Sasukelta.

Naruto maistoi juomaa ojentaen sen heti takaisin.

“Hyi, kauhean pahaa! En ole koskaan pitänyt Colasta.”

Sasuken utuisten silmien eteen kerääntyi punainen verho. Raivosta täristen hän nousi seisomaan Naruton eteen. Hän oli siis aivan turhaan hakenut koko juoman, hän ei ollut nähnyt matsia loppuun ja Naruto kehtasi vielä sanoa, että juoma ei edes kelvannut!

Sasuken kädet puristuivat nyrkkiin. Hän sai kerätä kaiken itsehillintänsä saadakseen kätensä avautumaan ja tärinän lakkaamaan. Hitaasti punainen verho hälveni silmistä ja hän pystyi näkemään siniset, pelästyneet silmät edessään.

‘Se oli vain yksi matsi, yksi perkeleen matsi muiden joukossa…’, Uchiha hoki itselleen toistuvasti.

“Eiköhän lähdetä, saatan sinut kotiin”, Sasuke murahti lähtien kävelemään Naruto perässään.

‘Saatan sinut kotiin… jumalauta mikä tuota Uchihaa vaivaa! Luulin että hän vähintäänkin löisi minua ja jättäisi sen jälkeen, mutta ei. Hän saattaa minut ja minun täytyy keksiä uusi keino päästä hänestä eroon!’

“Milloin näemme uudestaan?” Naruto kysyi herttaisesti.

“Miten olisi huomenna?”

“Sopii. Voinko tulla luoksesi?”

“Voithan sinä”, Sasuke vastasi kiristellen hampaitaan.

Sasuke saattoi Naruton tämän kotiovelle huojentuneena päästessään puheliaasta ja takertuvasta seuralaisestaan.

“Kiitos kun saatoit minut.”

“Eipä kestä”, Sasuke vastasi aikoen lähteä.

Hän pysähtyi kuitenkin havaittuaan, että Naruto seisoi paikoillaan. Miksei tämä mennyt jo sisälle? Tajuttuaan, mitä toinen odotti, Sasuke kietoi hellästi kätensä Naruton ympärille ja suuteli miestä.

Naruto vastasi innokkaasti painautuen lähemmäs lämpöistä syliä. Sasuke kuitenkin vetäytyi kauemmas hymyillen herttaisesti.

“Öitä söpöliini.”

Sen sanottuaan, Uchiha kääntyi ympäri ja lähti kotiin päin. Mielessään hän kirosi äsken sanomaansa, koska se piti niin pirun hyvin paikkansa. Ajatus kuitenkin hukkui nopeasti surkean mielialan alle.

Naruto katseli Sasuken loittonevaa selkää niin kauan, kunnes pimeys nieli mustaan nahkatakkiin pukeutuneen miehen.

“Missä välissä näin pimeää ehti tulla? Kello taitaa olla jo melko paljon”, Naruto puheli itsekseen astuessaan sisään.

Hän riisui rivakasti vaatteet yltään ja heittäytyi pitkälleen sängylleen. Raukeus levisi jäseniin ja selän jomotus helpottui.

“Hitto sitä Sasukea, se on ihan liian komea…”, Naruto mumisi puoliunessa.

Nukahdettuaan, Naruton rauhallista unta piinasi hänen omatuntonsa luoden ärsyttäviä unia. Unia Sasukesta ja hänen ilkeästä käytöksestään tätä kohtaan. Hänen mieltään painoi kaikki ne kamaluudet, joita hän oli suunnitellut tulevien päivien varalle. Epätoivoissaan Naruto rutisti peittoa rystyset valkoisina.

“En minä haluaisi… En minä ole paha ihminen…” Naruto mumisi uniensa riivaamana.

-----------

Toivottavasti piditte ^^ Kylläpäs tämä muuten näyttää jälleen lyhyeltä täällä :/

Käytin Konohan ja Sunan nimeä, vaikka hahmot eivät eläkkään narutomaailmassa, helpompaa, kun ei tarvi keksiä, missä ne ois xD