Mä pyörin, pyörin ympäri. Mä tunnen niiden katseet joka kohdassa mun kroppaa ja tiedän, mitä ne toivoo, mitä ne haluaa. Ne on kiimasia ja mua kuvottaa. Mua kuvottaa ne, mua kuvottaa niiden ajatukset.

Mä kuvotan mua.

Pyörin, pyörin, nostelen jalkoja, liikun keimailevasti kuin pakotettuna. Mun jalat liikkuu tahtomatta, mun kädet riisuu mun niitäkin vähiä vaatteita, mitä mulla vielä on.

Valot varmaan sokasee mut kohta. Punaset valot. Ne piinaa mua ja polttaa muhun reikiä. Sanotaan, et se on eroottista. Se on kaukana siitä. Se symboloi aivokuolemaa. Syntiä. Puutetta.

Röökin ja marin haju luultavasti tuhoo mun aivosolut muutamassa vuodessa. Muutamia on jo tuhoutunu. Mä tiedän sen.

Miks vitussa mä oon ajautunu tähän?

Mä muistan etäisesti jonkun tummatukkasen jätkän. Mun piti lumota se mun keimailulla ja tisseillä. Tais käydä ilmi, et se oli homo. Mut mä olin liian koukussa lopettaakseni tän. Mä vihaan tätä mut en voi lopettaa. Mä en halua lopettaa.

Mä oon masokisti. Mä oon -

" - huora!"
Ne huutaa sitä joka ilta kun jotain mantraa. Sanoo mua huoraks ja ääneen pyytää sylitanssia. Ääneti ne pyytää jotain muuta.

Mä tunnen kun jotain suolasta ja märkää valuu mun poskea pitkin.

Hikeä luultavasti. Mullahan ei oo tunteita, mä oon huora.

"Vilauta sitä persettäs tännekin päin!"

Hetken mä jo luulin omistavani tunteet. Illuusioita.

Pyörin, pyörin. Valot, valot.