Vedimme johtoa pitkin kuumaa käytävää. Kaivoksen ilma oli tunkkainen ja pölyinen. Olin aivan Deidaran perässä, kun pääsimme suojaisaan nurkkaukseen. Kuuntelimme hetken aikaa pimeyteen, mutta vain hiljaisuus vastasi. Deidara pyyhki hikeä otsalta ja laittoi katkonaisen hälytysäänen soimaan, sitten hän ojensi minulle laukaisimen ja totesi:

”Valmista on. Laukaisehan panos.”

Vapisevin käsin otin laukaisijan vastaan ja käänsin nappia. Kaksi tai kolme sekuntia myöhemmin korvia huumaava jyrähdys täytti käytävän. Deidara vaihtoi hälytyssignaalin katkonaisesta tauottomaksi. Sitten hän katsoi minua ja sanoi:

”Mennään keräämään räjähdysmatot pois.”

Nyökkäsin ja lähdimme poistamaan kumisia suojamattoja, jotka olivat räjähteen peittona, niin että säästyisimme turhalta kivipölyltä. Panoksen päällä olevat matot olivat kärsineet räjähdyksessä palovaurioita ja palaneen kumin käry leijui ilmassa vahvana. Deidara yskäisi:

”Hyi hitto, mikä löyhkä. Tähän ei sitten koskaan totu.”

”Niin”, tyydyin toteamaan.

Olin ottanut pestin Akatsuki Mining corporationissa, sen jälkeen kun edellinen panostajan apulainen oli kuollut tapaturmaisesti. Panostaja Deidara oli hyväksynyt minut pitkin hampain, mutta pian yhteistyömme olikin alkanut sujua. Tein työni mukisematta ja Deidara oli tulokseen tyytyväinen, sillä olin ansainnut hänen hiljaisen arvostuksen.

Ajatukseni katkaisi mainarien äänien tulvinta käytävästä. Joukon kärjessä marssi Hidan, joka oli harras uskovainen. Häntä seurasivat Zetsu sekä Itachi ja Kisame. Deidara heilautti päätään merkiksi minulle, että työmme oli päättynyt tältä erää. Deidara laittoi käden olkapäälleni ja totesi hymyillen:

”Hyvinhän se sujuu. Mennään ottamaan kupit kahvia.”

Nyökkäsin ja nousimme hissillä kaivoskuilusta ylös. Kirkas päivänvalo löi kasvoihin ilkeästi. Ulkona Kakuzu tuli meitä vastaan ja puhui radiopuhelimeen vilkkaasti. Kiirehtiessään ohitsemme hän huikkasi:

”Ne osuivat malmisuoneen. Tämä tietää rahaa”, samassa Kakuzu olikin jo hississä ja katosi kaivoskuiluun.

Deidara ei voinut olla hymyilemättä Kakuzun ahneudelle. Tulimme kahvion luo, joka oli nakkikioskia muistuttava vaunu. Deidara tilasi kaksi kahvia ja ojensi toisen minulle, sitten hän tökkäsi kaivosmiehenkypäränsä takaraivolle ja katsoi pihaa.

Piha oli täynnä lätäköitä ja mutainen. Taaempaa saattoi nähdä vehreä nurmikkoisia kukkuloita. Hämmensimme molemmat kahviamme ja sitten joimme pahviset mukimme tyhjiksi. Rutistimme mukit kasaan ja kiitimme myyjää. Tauko oli ohi ja työt kutsuivat.

”Lähdetään, meillä on viitoskäytävän vahvistus edessä”, tuumi Deidara.

”Selvä”, totesin.

”Katsotaan josko saisin Zetsun sinun lisäksesi apulaiseksi”, Deidara suunnitteli ja suuntasi esimiehen koppia kohti.

Itse jäin katselemaan Deidaran perään ja odottamaan seuraavaa tehtävää.

-Loppu-