KIITETÄÄÄN SNIZERIÄ BETANA TOIMIMISESTA! ^0^ *niiaa Snizzerille*
"jaupelis!" puhe
'ohohohohoho..' ajattelu
_________________________________________________



Sai tuijotti tummaa taivasta yläpuolellaan.
Tänään oli Se päivä. Tänään hän valloittaisi Konohan klooniarmeijallaan, mikään ei pystyisi estämään häntä. Ei edes se kananperse ja hänen seksikäs blondinsa.
“Hmm... olisi sittenkin pitänyt tehdä siitä yhdestä puoliksi kettu, tai kissanpentu! Eei... kettu on seksikkäämpi ja tappavampi, mutta kissanpentu hämää suloisuudellaan...” Sai pystyi kuvittelemaan mielessään Naruton pienenä naukuvana kissanpoikana, joka muuttui seksikkääksi ja samalla muodokkaaksi ketuksi. Sai virnuili mielessään keimailevalle pojalle, katsahtaessaan itseään alas, hänen virneensä vain leveni.
‘Niin sitä pitää, pikku ystäväni…’ [KK; Ja "vastoin" Betan toiveita lisään tämän; Sain mallina toimi Snizer. Kyllä kyllä. u_u]

-

Tsunade paiskasi Hokagen toimistonsa oven kiinni Shizunen nenän edestä.
“EN HALUA NÄHDÄ KETÄÄN!”
“Mu-mu-mutta.. Tsunade-sama...” Shizune tarttui oven kahvaan.
“Anna minun tulla sisään..” nainen koetti painaa kahvaa alas, mutta Tsunade piti kaikin voimin omalla puolellaan oven kahvasta kiinni. Kaikkihan tietävät, että Tsunade omaa yliluonnolliset voimat.

“Tsunade-sama… Päästäkää minut luoksenne…” Shizunen ääni oli hidas ja rauhallinen. Liian rauhallinen. Tsunade saattoi erottaa tietynlaista ivaa toisen äänessä. Tuosta äänensävystä hän ei pitänyt. [KK; yritän luoda Shizunelle saman kuuloisen äänen kuin Renalla on Higurashi no Naku Koro nin jaksossa, jossa Rena koetti päästä Keiichin kotiin (ekoja jaksoja)… >.<“]
“Tsunadee…”
Nimeltä mainittu nainen hätkähti. Shizune yritti sisään! Blondi nainen oli järkyttynyt. Shizune ei ollut vahva. Ei ollenkaan. Päinvastoin, nainen oli heikko eikä saanut edes kaadettua toimiston pöytiä, saati pistämään kampoihin kenellekään. Mutta nyt, tämä samainen heikko ja heiveröinen nainen, sai liikutettua oven kahvaa, josta Tsunade piti kaikin voimin kiinni.
“Minä tulen…”
Naurua. Shizune nauroi. Selkäpiitä karmivaa naurua

Ovi aukesi ja Tsunade lensi päin pöytäänsä, jonka takana hän yleensä istui ja siemaili sitä vahvemman sorttista juomaa. Hänen arkistopapereitaan lenteli sinne tänne kun nainen paiskautui sen päälle lyöden päänsä pahasti. Kipu jyskytti Tsunaden päässä ja sai naisen vaikeroimaan. Hieroessaan kipukohtaa, hän tunsi miten joku otti häntä kovalla otteella rinnuksista ja nosti ylös ilmaan. Avatessaan silmänsä, Tsunade näki ‘herttaisen’ Shizunensa virnuileva hänelle kuin psykopaatti.
Tsunade nielaisi. Tämä ei ollut Shizune. Bruneten naisen silmissä kiilui hullun kiilto. Hokage alkoi kaikin voimin panna vastaan, mutta hänen alaisensa ote oli varma ja vahva. Tsunade nielaisi uudemman kerran pelosta, hän katsoi alas Shizuneen. Tämän kasvoilla ei ollut mitään, silmissä kiilui ja suu oli vääntynyt virneeseen. Tsunadea pelotti, elämänsä ensimmäistä kertaa häntä pelotti oman henkensä puolesta. Sitten, Shizune puhui;
”Sinua ei tule kukaan kaipaamaan... Jokainen joka sinua jäisi kaipaamaan on kuollut… Iruka, Kakashi, Naruto... Eivät edes kapakan pitäjät muista että itse Godaime-sama on käynyt heidän kapakassaan...”

Shizune toi toista kättään hitaasti kohti Tsunaden kaulaa. Hokage hätkähti nähdessään käden joka oli valmiina kuristamaan hänet. Hän alkoi rimpuilla kahta pahemmin. Hän hakkasi, potki ja kirkui, mutta mikään ei pysäyttänyt hänen uskottua alamaistaan. Tsunade kokosi kaikki voimansa oikeaan nyrkkiinsä, ja iski. Nyrkki upposi keskelle Shizunen otsaa.

Shizunen virne vain leveni, vaikka veri valui hänen nenänvarttaan pitkin tippuen hänen violetille yukatalleen. Tsunaden suu aukeni hämmästyksestä. Tuollainen isku olisi saanut raavaimmankin miehen kanveesiin. Shizunen käsi syöksähti vaalean naisen kaulan ympärille alkaen kuristaa. Tsunaden alkaessa haukkoa henkeä ja raapien pitkillä kynsillään tuota kättä, Shizune lisäsi vain voimaa puristukseen. “K-kgirhoan……sinut…..pethurh…” [KK; (suom.)“Kiroan sinut petturi“ u_u“]
Shizune näytti hänelle sairaan hymynsä vielä kerran, ennen kuin tiputti Tsunaden velton ruumiin pöydän päälle, joka rysähti kahtia naisen painosta.

Shizune tuijotti kylmin silmin naista joka makasi lattialla silmät apposen auki. Petturi hymyili psykopaatin hymyään ja naurahti kuivasti.
“Sai-sama… Paikkasi Konohassa on luotu...”
Shizune sulki oven perässään poistuessa Hokagen työhuoneesta. Samaan aikaan kun ovi pamahti kiinni, muuttui Shizune musteeksi ja likasi vaaleanvihreän kokolattiamaton.

-

“Shizune-san!”

Kissamaskinen jounin hakkasi naisen ovea.
“Shizune-san! Tule äkkiä!”
Kun maskillinen ninja ei saanut vastausta, hän avasi Hokagen uskotuimman alaisen kodin oven, joka ei hänen ihmeekseen ollut lukossa. Huoneistossa oli pimeää ja ilmassa leijaili musteen tuoksu sekoitettuna johonkin, joka sai miehen voimaan pahoin. Hän astui sisään ja haparoi askeleensa kohti lähintä valonkatkaisijaa, vaikka hänellä ei ollut harmaintakaan aavistusta missä se sijaitsi.
Mies haparoi käsillään seiniä ja liikkui varovaisesti ettei rikkoisi mitään. Pian hän tunsi jonkin ulokkeen työntyvän ulos seinästä ja napsautti sen alas. Ja kansa sai valoa.
Jounin huokaisi jaa kääntyi ympäri nähdäkseen ympärilleen.
“SHIZUNE-SAN!!?”

Maskinaama tuijotti shokissa alastonta naista joka makasi maassa kalpeana. Yhtä kalpeana kuin kuolema. Vaatteista ei ollut tietoakaan. Naisella oli viiltoja joka puolella kehoaan ja maha oli revitty auki. Verta oli joka paikassa, seinillä ja valonkatkaisijalla johon jounin oli äsken koskenut. Miehen molemmat kämmenet olivat veriset. Hän oli tietämättään maalannut seiniä käsillään. Ja maali oli jo valmiina seinillä.

Mies tärisi holtittomasti. Mitä hän tekisi!? Mitä Shizunelle oli tapahtunut?!
“MITÄ HELVETTIÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU!?”

--

Naruto hengitti raskaasti. Hän oli päässyt ulos tunnelista, tai mikä ikinä se olikaan... Hän oli hikinen, väsynyt ja nälkäinen.
Ja ennen kaikkea, hänellä ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä että missä hän oli. Naruto kääntyili paikallaan yrittäen erottaa joitakin maamerkkejä joista hän voisi päätellä olinpaikkansa.
Oli keskipäivä, mutta aurinkoa ei näkynyt. Taivas oli pilvinen ja tuuli oli vain kylmä viima. Ilmassa leijaili kuoleman tuoksu ja muste.
Sai.

Naruto tunsi itsensä säälittäväksi olennoksi. Hän ei ollut pystynyt puolustautumaan Saita vastaan, Sasuke joutui pelastamaan hänet koko ajan ja nytkin hänen sisällään velloi pelko siitä, että Sasuke saisi samanlaisen kohtauksen kuin aiemmin.
‘Mutta… Ne kasvot... Olen nähnyt ne jossain ennenkin...’
Kettupoika nosti kädet ristiin rintansa päälle ja mietti. Mietti, mietti ja mietti.
Nimekseen hän oli sanonut ‘Orochimaru’, mutta se oli Sasuke. Tai keho oli Sasuken, kuka tämä Orochimaru oli?

Oli kulunut vasta noin 37 sekuntia , mikä tuntui Narutosta melkein kymmeneltä minuutilta, eikä hän ollut päässyt paljoa pidemmälle ajatuksissaan kun hän haistoi jotain. Se ei ollut musteen, veren ja kosteuden sekoitus vaan... jotain herkullista. Tuoksu oli taivaallinen, vesi nousi pojan kielelle ja tuntui kuin kaikki hirveys olisi pyyhitty hänen ympäriltään pois.
Naruto lähti seuraamaan tuoksua nenänsä ohjaamana silmät ummessa, mikä ei kyllä ollut paras vaihtoehto, koska hän törmäsi puuhun pariin otteeseen ja teki tuttavuutta märän juurakon sekä ruohikon kanssa. Kohtaaminen ei ollut oikein miellyttävä.
-
Pian kettusemme löysikin tuoksun lähteen. Joku oli tehnyt leirin kauemmas, pois Sain tukikohdasta ja varsinkin kauemmas siitä lammesta jossa tämä traaginen yhteenotto Sasuken ja Naruton välillä oli tapahtunut. Matka olisi ollut todella pitkä kävellä, ellei olisi ‘lentänyt’ kohti tuoksua, kuten Naruto oli tehnyt.


Naruto katseli ympärilleen. Joki, vaalea ja puhdas kivilattia ja kivikkoa, aurinko, lintujen laulua, kirkas taivas, pari kania loikki piiloon kerjäläisen näköistä Narutoa. Ja kaikkein parasta; leirituli, joku oli pyydystänyt kokonaiset seitsemän suurta kalaa joesta ja paistoi niitä vartaassa leiritulen äärellä - leirin omistaja ei tosin ollut paikalla, joten vartaat oli isketty maahan, sopivan etäisyyden päähän tulesta, etteivät ne palaisi tuhkaksi eikä kukaan saisi nauttia järkeä kasvattavasta ateriasta.
Blondi katseli ympärilleen uudemman kerran; ei jälkeäkään muista.
Pojan teki kovasti mieli napata muutama varras ja paeta metsään syömään niitä, mutta metsään palaaminen ei houkuttanut häntä, eikä hän halunnut varastaa keneltäkään. Naruto seisoi metsän rajalla. Hänen takanaan avautui synkkä metsä ja ennen kaikkea kuolema. Hänen edessään oli kivikkoa, joki, ruokaa, tuli, turva, ruokaa ja mahdollinen pelastus.
‘Jos odotan kunnes leirin omistaja tulee ja ehkä häneltä liukenisi… ruokaa..’ Naruto nolostui omia ajatuksiaan. Henkilö oli varmaan tehnyt pitkän matkan ja asettuisi lepäämään pitkän ja raskaan päivän jälkeen, söisi, peseytyisi ja nukkuisi maittavat yöunet. Nyt hän, Naruto, tuppautuisi henkilön seuraan ja söisi kaiken ruuan ja nukkuisi täydellä vatsalla kaivatut unet.
Itsekästä ajattelua, Naruto nuhteli itseään, kuinka saatoin ajatella jotain NOIN itsekästä!

Sitten Narutolla välähti.
“Jos kysyn häneltä tietä takaisin Konohaan ja ehdin ehkä varoittaa Tsunadea ja kyläläisiä!”

“Varoittaa mistä?”
Naruto hätkähti. Viiden-kuuden metrin päässä hänestä seisoi iso mies. Tällä oli pitkät ja ”tuuheat” valkoiset hiukset, tämä vaikutti erakolta ja hänellä oli jokin outo metalli-otsasuojus päässään. Otsasuojassa luki jotakin mutta Naruto ei saanut selvää. Miehellä oli oudot punaiset viivat silmien alla ja tällä oli ennen kaikkea iso näppylä nenässä! - ja hän kantoi kolmea sakepulloa…
“Poika! Esitin sinulle kysymyksen! Kai sinä olet poika?” Oudon näköinen mies kallisti päätään ja mittaili katseellaan Narutoa, joka alkoi jo hieman miettiä oliko mies kenties hieman päissään...
“K-kyllä herra, olen minä poika. Olen hieman eksynyt, ja-”
“HYVÄ! Tänne ei naisia kaivata! Löytyykö sinulta kuule ikää?”
“Ikää? Mihin?! Olen minä täysi-ikäinen...”
“HYVÄ!! Kaipasinkin juomaseuraa! Erakkona olo on kuule tylsää, ei kavereita, vaikken niitä kaipaakaan, ei juomatovereita, ja mikä kohtuutonta - EI NAISIA!!”
Naruto tuijotti silmät ymmyrkäisinä miestä joka saarnasi erakonelämästä ja siitä miten vähän naisia täällä päin oli... Ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin, Naruto hymyili koko sydämestään.

-

Ilta tuli ja Naruto näki pitkästä aikaa kellertävän kuun ja aidon tähtitaivaan. Mies, joka oli esittäytynyt Jiraiyaksi, oli antanut Naruton syödä kaikki seitsemän kalaa. Naruto oli vastustellut aluksi, mutta Jiraiya vain sanoi ettei olisi niitä kuitenkaan syönyt ja olisi sääli antaa hyvän ruuan mennä hukkaan, hänellä oli vain viinanälkä. Kettunen oli kiittänyt miehen avokätisyyttä ja syönyt hyvällä ruokahalulla, kiittäen sitten uudelleen. Jiraiya oli vain nauranut ja taputtanut pojan päätä.

Siinä he makoilivat, leiritulen äärellä, puhtaina, rungon pätkät tyynyinä, tuijottaen tähtitaivasta, tyytyväisinä.
“Poika, olet kysynyt minun nimeäni, mutta en ole vielä saanut iloa kuulla sinun nimeäsi.”
“Ah, anteeksi! Nimeni on Uzumaki Naruto, Konohasta.”
“Vai Konohasta, eeeh… Sieltähän minäkin, oletko ninja vai tyytyväinen siviili?”
“Ninja, kuulun korkeimpiin eliittininjoihin…”
“Minäkin olin, kannoin haukkamaskia, entä sinä?”
“Kettu…”
“Vai niin! No sittenhän meillä on tässä aivan valioyksilö! Olet ensimmäinen jonka kuulen kantavan kettumaskia. Upea suoritus nuorukainen!” Jiraiya alkoi nauraa röhönauruaan. Se kuulosti mukavalta, Naruto piti siitä. Hänkin naurahti hieman.
“Mikä sai teidät tulemaan tänne, Jiraiya-san?”
“Jätäs kuule muodollisuudet sikseen, poju. Jiraiya vain. No, kyllästyin Konohan vilskeeseen ja ainaiseen tohinaan, halusin matkata. Nähdä maailmaa, kokea ja tuntea mitä ympärilläni on. Ninjana ollessani jouduin koko ajan tappeluihin, sairaaloihin, hautajaisiin ja muihin kiperiin tilanteisiin. Jouduin kerrankin taistelemaan henkeni puolesta. Kyllästyin ainaisiin vaaratilanteisiin. Erakkona olo on turvallisempaa, mitä nyt välillä meinaa kuolla nälkään tai joutuu riitoihin villikarhun kanssa kauriin raadosta.”
Naruto tirskahti, Jiraiyakin naurahti.
“Mutta ennen kaikkea; mikä sai SINUT tulemaan tänne? Olet vielä nuori ja nyt muutaman päivän ajan täällä on haissut kuolema. Tuonne metsään ei parane mennä. Kuolema siellä odottaa…”
Naruto oli hetken vaiti, hän ei mielellään puhuisi asiasta, mutta ehkä Jiraiya osaisi auttaa…
“…minut siepattiin…”
“...mitäh?!”
Ja niin Naruto selitti erakolle hänen tarinansa, miten hän oli tavannut Sasuken, miten Sai oli ilmennyt petturiksi ja hän kertoi myöskin ‘Orochimarusta’. Jiraiya pysyi vaiti koko sen ajan.

Seurasi painostava hiljaisuus. Naruto kuunteli yön hiljaisuutta. Häntä unetti. Viimein Jiraiya vastasi: ”Sinun pitäisi nyt nukkua… Huomenna opastan sinut Konohaan ja pidän huolen ettei se irstas sovinistisika pääse yllättämään sinua!”
Naruto hymähti ennen kuin sulki silmänsä lopullisesti siltä päivältä. “Paraskin puhumaan…”

-----------------------------------------------------

Tässähän tämä! Kiitos että olette jaksaneet lukea tämän loppuun! ^0^
Ja se mitä kirjoitin alkuun Snizeristä; ON TOTTA. =w=~kyllä minä tiedännnnnnnnn...
Snizer; *punastuu ja vääntelehtii aloillaan nolona* No en VARMANA ole!!!
Oni; *räpytiräpytiräpyti* ~<3
Snizer; .........

KOMMENTIT TUONNE TUTTUUN BOKSIIN JA RISUT VOITTE LÄHETTÄÄ PIKKUSISKOLLENI JA RUUSUT VOITTE ANTAA MINULLE! konvehtirasiat annatte sitten suoraan Snizerille. NIH!
Kiitos! God byeeeh!<3 *halaa kaikkia*