Deidara ja Ino olivat juuri täyttäneet 15.

Eräänä päivänä heidän äitinsä Konan sanoi lähtevänsä eräisiin juhliin.
Konan oli tietoinen, että koska kaikki muut haltijoiden ennustukset olivat käyneet toteen, Inon nukahtaminen värttinän osumasta toteutuisi myös, mutta hän ei ollut varma milloin se tapahtuu.

Heidän isänsä Pein, oli lähdössä naapurivaltioon vierailulle.
Pein oli pyytänyt Sasoria pysymään Deidaran seurassa sillä Deidarahan oli sokea ja Gaaralla oli ongelmia kahden linnan palvelustytön kanssa: Tytöt olivat hulluja Gaara faneja.
Hän pyysi Sakuraa vahtimaan Inoa kokoajan.

Kun Konan ja Pein olivat lähteneet, Ino päätti lähteä käymään korkeimman tornin huipulla.
Hänellä oli tapana käydä siellä mietiskelemässä ja joskus Deidara oli hänen seuranaan.
Mutta nyt Deidara oli kihlattunsa kanssa ja Ino ei tahtonut häiritä heitä.

Juuri kun Ino pääsi ylös torniin, hän huomasi siellä tummahiuksisen, kalpean ja erittäin epämääräisen näköisen naisen, joka piteli jotain esinettä.
Ino pelästyi hieman, mutta kysyi kohteliaasti kuka tämä on ja mitä hän tekee täällä.
Nainen nousi ylös ja sanoi:
“Olen asunut täällä monta vuotta. Tämä esine tässä on värttinä. Se on ruukin osa, mutta täällä ei ole ruukkia missään. Ajattelin, että voisitko sinä etsiä minulle sellaisen?”

Ino ihmetteli miten tuo nainen on voinut asua siellä kun hän on käynyt ylhäällä kolmi-vuotiaasta asti eikä häntä ole näkynyt.
Nainen selitti:
“Olen tämän linnan entisen kuninkaan talouden hoitaja. Tämä huone on minun huoneeni. Kuolin tänne 20 vuotta sitten. Enkä voi levätä ennen kuin prinsessa etsii tälle värttinälle ruukin.”

Ino ihmetteli ensin, sillä hänen lääkärinsä Tsunade oli sanonut että kummituksia ei ole olemassa, mutta suostui kuitenkin.
Juuri kun Ino koski värttinään hän pisti vahingossa sormensa siihen ja kaatui maahan.
Silloin nainen heitti omituisen kaavun päältään ja pyyhki kasvonsa maalista.
Sitten hän mutisi jotain sellaista kuin:
“Miksi minun pitää pukeutua naiseksi tappaakseni suloinen prinsessa? Se Kabuto saa maksaa tästä”
Sitten hän kokeili kuoliko Ino varmasti, sillä Deidarakaan ei ollut kuollut hänen käärmeensä puremasta.
Orochimaru suuttui, sillä Ino ei kuollut vaan nukahti.
“Pahus, miksi kaikki mitä yritän epäonnistuu joka kerta?”

Silloin Hän kuuli askeleita ja hän yritti miettiä miten pääsisi pois tornista.
Sitten hän keksi muuttua korpiksi juuri kun Sakura astui sisään ja lensi ulos ikkunasta.
Sakura tiesi kyllä Orochimaru-haltijan lahjasta, sekä siitä, miten se oli tehty vaarattomaksi, joten hän ei panikoinut nähdessään Inon maassa.
Hän ei itse jaksanut kantaa Inoa makuuhuoneeseen, joten hän etsi käytävältä jotain linnan väkeä apuun.



Tunnin etsintöjen jälkeen hän äkkäsi Kakuzun, linnan kokin, matkalla huoneeseensa.

Hän pyysi Kakuzulta apua.
Kakuzu ei olisi halunnut millään auttaa, sillä hän väitti että hänen rakkaansa odottaa häntä.
Se saattoi kyllä olla totta, mutta hän lopulta suostui kantamaan Inon Sakuran osoittamaan huoneeseen.

Sen jälkeen Kakuzu matkasi huoneeseensa pinkkien käsirautojen kanssa ja hänellä alkoi seisoa, sillä hän ajatteli juuri kaikenlaista mahdollista pervoa asiaa, mitä tekisi rakkaan Hidaninsa kanssa.

Sakura tiesi, että hänen olisi kerrottava tästä Deidaralle ja kuninkaalle ja kuningattarelle, sekä tehtävä ilmoitus koko valtakunnalle.

Kun Sakura kertoi Deidaralle tästä, hän tuli sekä iloiseksi, että surulliseksi.
Iloseksi, sillä hän pääsisi pian eroon sokeudesta, surulliseksi, sillä Ino on hänen siskonsa.


Konan ja Pein tulivat seuraavana päivänä kotiin. Sakura kertoi heille, mitä sillä oli tapahtunut kun he olivat poissa.

Deidara oli puutarhassa kihlattunsa Sasorin kanssa.


He kävivät siellä silloin kun halusivat olla kahden ja palvelustytöt siivosivat hänen huonettaan.






Eräänä kauniina päivänä Tobi palasi kotiin.
Hän oli lähdössä Itachin huoneeseen.

Häntä vastaan käytävällä tuli Kisame.

Kisamella  näytti olevan kiire jonnekin.

Tobi kysyi, miksi tämä oli tullut Itachin huoneensuunnalta. Kisame sanoi:
“ Niin, tuota, minä pyysin Itachia auttamaan erään hyvin suloisen näädän neitsyyden poistamisessa. Älä kysy miten sen tein, sillä se on eläinlääkärin salaisuus.”

Tobi ihmetteli Kisamen selitystä, mutta ei huomannut siinä mitään outoa.
Hän tuli Itachin huoneeseen ja sanoi:
“Itachi, oliko sinulla ikävä?”

Itachi hätkähti, mutta sitä Tobi ei huomannut.
Itachi halasi Tobia ja toivotti tämän tervetulleeksi takaisin.
Tobi antoi tälle suukon poskelle ja kysyi yhtäkkiä, miksi tämä haisee haille.
Itachi vastasi:
“ Minä autoin Kisamea ja eräs…. atshiuuhseksikäsatsiuuh hai otti takaapäin. siis sen näädän.”

Tobi ei tajunnut tätäkään.


Sakura oli Inon makuuhuoneessa ja piti huolen siitä, että Inolla olisi mukavat oltavat.
Hän tiesi kyllä että Inolla ei olisi aavistustakaan siitä missä hän nukkuu ja millaisessa kunnossa hänen huoneensa olisi.
Mutta Sakura halusi, että kun Ino heräisi, hänen huoneensa olisi siisti.
Sakura tiesi että Ino ei viihdy huoneessa missä lattia on likainen ja tavarat ovat sekaisin.
Kun Sakura oli saanut Inon huoneen siivottua, hän istuutui Inon vuoteen vierellä olevaan tuoliin, joka oli häntä varten tuotu.
Hän kuiskasi:
“ Ino. Minä rakastan sinua. Minä olen aina huolehtinut sinusta ja olen aina rakastanut sinua.”

Deidara ja Sasori kävivät linnan mahtavan velhon, Jiraiyan, luona ja pyysivät häntä laittamaan linnan ympärille kauheasti kaikenlaisia ansoja, jotta Inon herättämisestä tulisi paljon jännempää.
Jiraiya suostui.
Hän keksi myös, että he nauhoittaisivat jokaisen prinssin yrityksiä päästä linnaan, niin Deidara ja Ino voivat nauraa niille.


Viikkoja myöhemmin, Zetsu kuuli meteliä Itachin huoneesta.
Hän päätti mennä katsomaan.
Huoneessa olivat Kisame, Itachi ja Tobi.

Tobi vaikutti vihaiselta ja Itachi ja Kisame olivat sen näköisiä, kuin olisivat jääneet kiinni jostain.
Kun Tobi huomasi Zetsun tulleen, hän aloitti:
“Zetsu. Olin tulossa tänne ja kun avasin oven, näin Kisamen ja Itachin suutelevan toisiaan. Aioin juuri rangaista Itachia.”

Zetsu kuiskasi Tobille, että tiesi Kisamen rakastavan Itachia ja että Kisame oli ollut Itachin kanssa jo melko kauan.
Tobi oli raivoissaan ja juuri kun hän aikoi lyödä Itachia, hän kuuli ovelta huutavan seis.
Kun hän kääntyi, hän huomasi siellä Kakuzun ja joitain palvelijoita, sekä Deidaran ja Sasorin.
“Tobi, vaikka olet vihainen, älä lyö Itachia. Katso vaikka häntä. Hän on aivan peloissaan.”
Kakuzu sanoi sillä hän tiesi Tobin tottelevan häntä.

Itachi sanoi lopulta Tobille:
“ Miksi sinä käyttäydyt noin? Sinä et edes koskaan rakastanut minua. Turha väittää toista, sillä minä tiedän. Sinä olet niin usein pois ja kun minulla oli huolia, et edes viitsinyt lohduttaa minua tai edes kuunnellut.”

Tobi aikoi väittää vastaan, mutta ei uskaltanut Kakuzun tuijottaessa häntä.

Lopulta Tobi jätti Itachin ja alkoi seurustella Zetsun kanssa.