A/N: Kuuntelin kirjoittaessani Robbie Williamsin kappaleita Angel ja She's The One, mutta eivät ne kamalan hyvin tähän sovi. Osuvampaa voisi olla vaikka Green dayn Wake Me Up When September Ends tai jokin Simon & Garfunkelin biisi.

***

"Katso, 'Kuzu!" Hidan huudahti ja osoitti sormellansa puistokadun toiselle puolelle. Kakuzu käänsi laiskasti katseensa samaan suuntaan, mutta ei nähnyt mitään, kerta kaikkiaan mitään kiinnostavaa toisen osoittamassa kohdassa. Nopeasti hänen katseensa kiersi lopunkin ympäristön. Kaksikko istui yksinäisellä penkillä keskellä puistoa. Päiväksi oli luvattu sadetta, joten ihmisiä oli vähän liikkeellä eikä puistomaisemassa sillä hetkellä näkynyt muita.

Kakuzu käänsi katseensa kysyvästi takaisin Hidaniin.
"Hidan, siellä ei ole mitään", vanhempi sanoi ansaiten toiselta ärsyyntyneen mulkaisun.
"Siinä tapauksessa silmäsi ovat täydet paskat", Hidan julisti. "Älä väitä ettet näe tuota koiraa."

Vilkaisten uudelleen samaan suuntaan Kakuzu näki kuin näkikin koiran istumassa erään pusikon vieressä. Se oli likainen ja tuijotti Kakuzua raivostuttavan säälittävän näköisenä. Koiran rodusta Kakuzu ei osannut sanoa mitään, se näytti lähinnä hämmentävältä sekoitukselta valkoista ja ruskeaa sekä mustaa.

"Se on varmaan kulkukoira", Hidan huomautti kuin se olisi täysin selittänyt hänen kiinnostuksensa rakkia kohtaan. Hitaasti nuorempi nousi seisomaan ja lähti kulkemaan koiraa kohti Kakuzun seuratessa vastahakoisesti perässä. Heidän pysähtyessään parin metrin päähän Hidanin mielenkiinnonkohteesta koira lähti varovaisesti tulemaan kaksikon luokse.

Hidan kyykistyi rapsuttamaan koiraa Kakuzun jäädessä seisomaan. Rakin nuuhkaistessa varovaisesti Kakuzua tämä kohotti jalkaansa uhkaavasti potkuun saaden koiran palaamaan takaisin Hidanin luokse.

"Tälle sopisi nimeksi Aida, eikö 'Kuzu?" Hidan mutisi Kakuzun katsahtaessa tätä oudosti.
"Aida? Onko se tyttö?"
"Vitustako minä tietäisin. Aida on kiva nimi", Hidan ärähti vastaukseksi koiran kierähtäessä selällensä maahan kerjäten lisää rapsutusta.

Kakuzu huokaisi syvään. Hän ei pitänyt Hidanin ilmeestä. Ei yhtään. Pitkän ja rapsutusten täyteisen hiljaisuuden jälkeen Kakuzu lopulta kyykistyi Hidanin viereen.
"Hidan", Kakuzu aloitti saaden toisen huomion. "Sinä näytät melkein siltä, kuin aikoisit adoptoida tuon koiran."
Hidanin naamalle nousi leveä virnistys.
"Totta helvetissä aion", Hidan totesi yksinkertaisesti ja jatkoi koiran rapsuttamista.

Kakuzu pyöräytti silmiänsä. Kuinka typerä ihminen pystyikään olemaan.
"Hidan, tuo on idioottimaisinta mitä olet vähään aikaan keksinyt", vanhempi murahti. Hidan käänsi katseensa Kakuzuun selvästikin ärsyyntyneenä toisen mielipiteestä.
"Ensinnäkin, sinulla ei ole varaa pitää koiraa, ja-" Kakuzun lause keskeytyi Hidanin huitaistessa kädellänsä huolettomasti.
"Minähän voin aina lainata sinulta rahaa", tämä sanoi kuin se olisi itsestään selvää. Kakuzu katsoi häntä raivostuneena.

"Minähän en ala maksamaan siitä, että joku rakki vie kaiken huomiosi-" Kakuzu aloitti uudestaan, mutta joutui jälleen Hidanin keskeyttämäksi.
"Älä väitä, että olet vain kateellinen yhdelle koiralle", Hidan älähti ansaiten Kakuzulta murhaavan katseen. Tämä avasi jo suunsa vastatakseen, kun ensimmäiset vesipisarat tipahtivat kaksikon ympärille. Nopeasti Kakuzu nousi seisomaan haluamatta kastua.

"Jätä nyt se rakki siihen ja tule. En halua kastua", Kakuzu murahti tarttuen Hidanin käteen. Tämä irvisti vanhemmalle suostumatta liikkumaan koiran luota.
"Minä otan Aidan mukaan tai en tule ollenkaan", Hidan ärähti ja riuhtaisi itsensä irti Kakuzun otteesta. Juuri silloin kaksikon takaa kuului juoksuaskelia, jotka keskeyttivät orastavan riidan.

"Musti, tule tänne!" pieni tyttö huusi Kakuzun ja Hidanin kääntyessä ääntä kohti. Koiran toinen korva värähti laiskasti ja huudon toistuessa se nousi maasta lähtien tottelevaisesti tytön suuntaan. Hidan katsoi järkyttyneenä koiran perään, kunnes Kakuzu veti hänet seisomaan ja lähti kävelemään pois päin. Hetken kuluttua Hidan otti toisen kiinni.

Kakuzu vilkaisi Hidanin kasvoja tämän pujottaessa kätensä Kakuzun omaan. Nuorempi näytti pettyneeltä saaden Kakuzun huokaisemaan syvään.
"Kuule nyt, ei yksi koira ole murjottamisen arvoinen asia", tämä sanoi saaden Hidanin katsahtamaan häntä melkein huvittuneena.
"Hitot minä siitä koirasta. Mutta ajattele nyt, sen nimi oli Musti." Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vielä mutisi jotain Aidasta, mutta Kakuzu ei enää välittänyt. Pääasia, että koira oli poissa. Hän puristi Hidanin kättä hieman lujempaa pysäyttäen toisen keskelle tyhjää katua. Kuin yhteisestä sopimuksesta Hidan veti vanhemman maskia alemmas tämän kumartuessa suutelemaan nuorempaa.

Eikä kastuminen enää haitannutkaan.

***

A/N: Jos minulla olisi koira, niin sen nimi olisi Aida.: )

Muh, tajusin, että tänään on Daligarin syntymäpäivä ja ajattelin raapustaa tämän. Jos en aivan väärin muista, niin taisit tykätä KakuHidanista?

Mutta mutta. KakuHidania on vaikea kirjoittaa, kun on koko ajan paineet siitä, että hahmot olisivat OOC. Tykkään muuten kirjoittaa Kakuzun "murahtamaan". Ja Hidanin sanomaan "'Kuzu". Saatte vapaasti valittaa, jos en kirjoita Hidanin suuhun tarpeeksi kirosanoja, mutta enemmän tunkeminen tuonne ei oikein tuntunut luontevalta.

Mitäs vielä. Taustalla soi parasta aikaa Bridge Over Troubled Water, joten minä tästä haihdunkin fiilistelemään. Kommentoikaa kaikki, niin teette minut iloiseksi!