Itachi heräsi aurinkoisena aamuna. Herättyään hän venytteli ja ajatteli mennä aamupalalle. Pian kun hän oli saanut kaapunsa ylleen hän läksi keittiöön.

-"Huomenta Itachi!" kuulin ärsyttävän äänen takaani.
-"No huomenta Hidan." käännyin katsomaan häntä vihaisesti.
-"Mikäs sinulla on?" Hän tapitti minua ällöttävän suloisesti.
-"Mitäs se sinulle kuuluu?!" Jatkoin matkaani keittiöön.
En ollut saanut unta kunnolla ja nyt vielä tuo maanvaiva.
Mikäs sillekkin on tullut kun on noin iloinen.
Ärsyttävä jumalan hehkuttaja.

Kerkesin saada Keksi paketin Käteeni,
kunnes käännyin ja Hidan oli taas kannoillani.
Hän tapitti minua taas.
-"Ita-Chan.." Hän vaikeroi hiljaa.
-"No mitä nyt." Käännyin häneen päin.
Ennenkuin huomasinkaan hän oli minussa kiinni.
Hän oli ikään kuin liimattuna minuun.
-"H-hidan... M-mitä sinä..." yritin kiemurrella pois Hidanin otteesta,
Mutta en kerennyt. En kerennyt edes sanoa lausettani loppuun
kun hän jo suuteli minua hellästi.
Yritin pyristellä vastaan mutta hän tunki oman kielensä suuhuni
ja ääneni kantautui vain vaimeana muminana.
Keksi pakettikin oli tippunut lattialle ja tuijotin hölmönä sitä
kun en voinut muuta tehdä.
Pian Hidan lopetti ja minä katsoin tätä vihaisesti.
-"Mitä tuo on nyt ole--!?" En taaskaan saanut lausetta loppuun.
Hän tunki suuhuni keksin ja pyöritti ympärilleni kylpytakin vyötä.
Sain keksin syötyä mutta sen jälkeen Hidan
teippasi suuni ilmastointi teipillä ja kantoi
minut kylpyhuoneeseen jossa oli niin pimeää ettei eteensä näe.
Seuraava asia minkä tunsin oli se kun Hidan työnsi kätensä paitani alle.
Olin kauhuissani. En pitänyt siitä ollenkaan. Vai pidinkö..?! Herran Jumala...
En voinut tehdä asialle mitään koska olin edelleen sidottuna ja suuni oli teipattu.
Yritin kauhuissani huutaa apua mutta ei se hyödyttänyt.
Tunsin kuinka Hidan tunki kätensä housuihini.
Olin kuin jäätynyt paikalleni. Hidan vain naureskeli pilkko pimeässä kylpyhuoneessa
samalla kun kosketteli minua. En tiennyt tuntuiko se kiihottavalta vai ällöttävältä.
Olin ihan sekaisin.
-"Rentoudu Ita-Chan... En minä pure..."
Hän puhui rauhoittavalla äänen sävyllä ja tunsin oloni mukavaksi hetken.
Kunnes Hidan luultavasti riisuutui ja istui päälleni.
Hän vetäisi teipin suuni edestä ja suuteli minua kielen kanssa.
Sen jälkeen hän alkoi vetää housujani jalastani. Se tuntui kuvottavalta.
Yritin potkaista Hidania mutta hän otti kiinni jalastani ja laski sen rauhallisesti maahan.
Puna nousi kasvoilleni ja koko kehooni kun hidan oli saanut minut pelkille bokserisilleni.
-"Ita-Chan... kehosi on ihana..." Punastuin entisestään.
-"...Syö tämä." Hän ojensi minulle karkin ja tunki sen suuhuni.
Söin sen enkä enää kohta pystynyt pyristelemään vastaan Hidanille.
-"M-mitä tuossa oli...? En voi liikuttaa jalkojani..."
-"Se on peinin erikois lamauttavaa karkkia. Nyt sinun kanssasi on helpompi leikkiä..."
Mitä ihmettä!? Leikkiä!? Oliko hän järjissään!?
Hän kaatoi minut selälleen lattialle ja en päässyt siitä ylös koska jalat eivät toimineet
ja kädet olivat sidottuina.
-"HIDAN LOPETA!" Huusin raivoissani.
-"Enpä taida..." Hän nauroi.
Hän suuteli kaulaani kauan ja sitten siirtyi vatsalleni.
Kun hän saavutti bokseri rajani olin aikeissa puraista häntä.
En siltikään puraissut. Se oli jotain mitä en voinut tehdä.
Tiesin itsekkin että rakastin tuota ärsyttävää marisijaa koko sydämmestäni.
Mutta että hän kajoaa pienempiin... Sitä en osannut aavistaa.
Hän tunki kätensä Boksereihini ja....