”Vau, pääset siis illalliselle Uchiha-perhee kartanoon! Epäreilua…” Ino huokaisi kateellisena Lyralle, kun tämä seuraavana päivänä paljasti asian.

Lyra punastui hieman ja yritti vakuutella, ettei se nyt Niin erikoista ollut, mutta häntä ei uskottu. Inon ja Sakuran mielestä se oli kuin olisi päässyt vierailulle kuninkaan hoviin ja pääsisi tapaamaan itse kuninkaan ja kuningattaren.

”Mitä aiot laittaa päällesi?” Sakura tivasi innostuneena. Hän oli oitis lupautunut auttamaan Lyraa asun valinnassa Inon kanssa.

Lyra kohautti olkapäitää, hän ei ollut oikein edes miettinyt koko asiaa. Hän oli ollut Sasuken kutsusta niin yllättynyt, ettei ollut uhrannut ainuttakaan ajatusta vaatteille.

”En tiedä. Jotain hienoa sen on kuitenkin kai oltava…” hän vastasi. Ino hymyili.

”Tietysti! Ei heidän kotiinsa mennä missään rääsyissä! Minä ja Sakura autamme sinua valitsemaan puvun!” hän sanoi iloisesti.

”Kiitos. Se puku pitää tosin etsiä vielä tänään koulun jälkeen,” Lyra totesi eikä voinut millään peittää äänessään olevaa huolestuneisuutta. Kuinka hän oikein osaisi valita puvun ja etsiä sellaisen ihan ensiksi?

”Sopii hyvin!” Sakura ja Ino sanoivat kuorossa. Lyra hymyili. Hän ei osannut pukea sanoiksi sitä miten hyvältä tuntui se, että Ino ja Sakura olivat hänen puolellaan ja hänen ystäviään.


Hinata tuijotti istuessaan käytävällä Tentenin kanssa likaista lattiaa. Hän näki selvästi sen, että Kiba yritti saada häneen koko ajan katsekontaktia mutta hän oli päättänyt olla vastaamatta siihen. Neji oli ollut oikeassa, Kiba ei ollut sittenkään niin ihana kuin hän oli kuvitellut. Tuntui siltä että kaikki olisi ollut vain unta, josta hän oli joutunut heräämään karuun todellisuuteen.

”Miten sinulla ja Nejillä menee?” Hinata kysyi varovasti ystävältään koska ei jaksanut enää miettiä omia ongelmiaan. Tenten hymyili kevyesti.

”Hyvin. Hän on oikea aarre,” hän sanoi. Hinata oli iloinen Tentenin puolesta ja samalla myös Nejin puolesta. Olikin ollut aika, että serkku löytäisi itselleen tyttöystävänsä.

”Sehän on mukavaa…” Hinata sanoi vilpittömästi.

”Sinun ja Kiban juttu on siis ohi, vai…?”

Hinata nyökkäsi sanomatta mitään. Hän ei olisi halunnut enää uhrata ajatustakaan poikaan, mutta Tentenin kysymys palautti tämän taas hänen mieleensä.

”No, hän kohtelikin sinua silloin aika pahasti…ja sitä paitsi sinähän tiedät millainen Kiba on. Löydät varmasti jonkun paljon paremman,” Tenten yritti lohduttaa. Hinata hymyili ja tunsi silmiensä kostuvan liikutuksesta.

”Kiitos, Tenten…” hän kuiskasi. Tenten hymyili ja halasi ystäväänsä lämpimästi.

”Ei kestä.”

”Minun täytyy muuten mennä huomenna Nejin ja isän kanssa Uchiha-perheen järjestämille illallisille,” Hinata muisti äkisti. Tenten huokaisi kateellisena.

”Ja minä en pääse koskaan minnekään…”


”Tämä on syvältä! Meillä on vielä koulua jäljellä ja minä olen menettänyt Hinatan kokonaan…!” Kiba jatkoi tavanomaista valitussaarnaansa Narutolle, jolla oli muuta mielessään.

”Älä. Minä joudun menemään äidin kanssa sen yhden kusipään kotiin muka jollekin illalliselle…” hän mutisi. Kusipäällä hän tarkoitti Sasukea ja hänen oli mentävä äitinsä mukaan, koska tämä oli Sasuken äidin sydänystävä ja Kushina oli uhannut poikaansa arestilla jos tämä ei tulisi hänen mukaansa.

Kiba pysyi hetken hiljaa. Sitten hän päätti sanoa sen.

”Lyra on menossa sinne myös, kuulin miten Ino ja Sakura puhuivat siitä luokassa,” hän sanoi. Naruto vilkaisi parasta ystäväänsä yllättyneenä.

”Ihan totta?!” hän kysyi. Kiba nyökkäsi. Naruto sulki silmänsä ja mietti hetken. Tämä sattuma olisi kyllä loistava tilaisuus sopia asioista Lyran kanssa ja puhua tälle…Hänen tiellään ei olisi muita kuin Sasuke.

”Onko tiedosta sinulle apua?” Kiba kysyi poissaolevasti ajatellen jälleen Hinataa. Naruto nyökkäsi.

”On, enemmän kuin arvaatkaan…”


Loppu päivä sujui ihan rauhallisesti lukuun ottamatta Naruton ja Sasuken välistä tuijotuskilpailua. Lyra teeskenteli, ettei huomannut sitä, vaikka se olikin vaikeaa jo sen takia, että hän olisi menossa Sasuken kotiin huomenna juhliin. Ajatus puvun etsimisestä ei houkutellut häntä enää paljon kun hän huomasi miten huonoissa väleissä kaksi nimeltä mainitsematonta poikaa olivat.

Myös juhlat ahdistivat häntä hieman. Isällä ei ollut mitään sitä vastaan että hänen tyttärensä menisi juhliin. Ainoa ongelma oli vain Hiwatari joka oli jostain kumman syystä änkeytynyt juhlavieraslistalle myös. Itachi oli kutsunut tämän paikan päälle ilmeisesti. Se huolestutti Lyraa entistä enemmän.


”Entäs tämä?” Ino kysyi ojentaessaan Lyralle mustaa, erittäin tiukkaa ja paljastavaa pukua. Lyra kurkisti sovituskopin verhon takaa katsomaan ja saman tien hylkäsi asun mielessään.

”Ino…ne eivät ole mitkään vaahtobileet vaan illalliset. Tuo puku on liian paljastava sinne,” hän sanoi huokaisten. Ino näytti närkästyneeltä ja veti puvun takaisin itselleen.

”Se vain imartelee kaunista vartaloasi. Sitä paitsi ajattelin miestäsi kun otin tämän telineestä.”

Lyra punastui rajusti.

”Mitä…?” hän kysyi kuiskaten. Ino virnisti.

”Kun Sasuke näkisi tämän puvun, hän suutelisi sinua rajusti, työntäisi sinut seinää vasten ja…”

”Riittää! Tajusin jo!” Lyra parkaisi ajatellessaan miten kaksimielinen Ino osasikaan olla.

”Hei, täällä olisi lisää mekkoja!” Sakura kikatti ilmestyessää sovituskopeille sylissään vähintään kaksikymmentä iltapukua. Lyra voihkaisi. Tässä menisi ikuisuus ja he olivat jo kaksi tuntia etsineet sopivaa pukua tuloksetta.

”Hienoa!” Ino kehui pinkkipäätä ja ojensi mekkokasaa Lyralle, joka otti sen vastaan huokaisten.

Sovitettuaan kaikki Sakuran tuomat mekot, Lyra oli varma, ettei löytäisi pukua itselleen enää mistään. Niinpä he päättivät kokeilla vielä yhtä liikettä ennen kuin lähtisivät kotiin päin. Sakura ja Ino penkoivat mekkoja Lyralle samalla kun tämä käveli itsekseen kaupassa ja katseli mitä siellä oikein oli.

”Anteeksi, tarvitsetko apua?” myyjä tuli kysymään ystävällisesti kun näki Lyran kävelevän katselemassa ympärilleen. Lyra hymyili naiselle vähän hermostuneena.

”Tuota, tarvitsen itse asiassa. Olen etsimässä itselleni iltapukua huomisiin juhliin,” hän vastasi. Myyjä hymyili ymmärtävästi.

”Selvä. Millaista pukua olet etsimässä?” hän kysyi. Lyra pohti hetken ennen kuin vastasi.

”Sellaista juhlavaa, kaunista pukua, joka ei ole liian hieno kuitenkaan tai liian paljastava ja joka sopii minulle ja joka ei ole liian kallis,” hän sai lopulta sanottua. Myyjä nyökkäsi ja johdatteli Lyraa mekkojen luo, jossa Sakura ja Ino olivat yhä penkomassa.

Lyra päätyi lopulta sovituskoppiin viiden erilaisen mekon kanssa, joista kaksi oli hänen ystäviensä valitsemia. Myyjä oli löytänyt hänelle kolme pukua.

Ensimmäinen puku, jota Lyra sovitti, oli kokonaan vaaleanpunainen ja hyvin lyhyt, siis aivan kuin Sakuralle tehty. Lyra hylkäsi puvun, koska ei pitänyt puvun mallista tai väristä. Toinen puku oli Inon valitsema ja se oli tummanvioletti, hyvin pitkä ja jossa oli vielä timantteja ja hyvin suuri kaula-aukko. Puku sopi Lyralle hyvin, mutta hän ei voinut valita sitä koska se oli hieman liian hieno ja se oli liian kallis.

Kolmas puku oli polviin asti pitkä, harmaa sifonkipuku, jossa oli spagettiolkaimet. Se ei sopinut Lyralle oikein värinsä puolesta vaikka malli olikin oikea. Ino ja Sakura näyttivät huolestuneilta ja kyselivät hädissään myyjältä mitä heidän pitäisi tehdä jos Lyra ei löytäisi sopivaa pukua. Lyra huokaisi ja alkoi sitten sovittaa toiseksi viimeistä pukuvaihtoehtoaan.

Kyseinen puku oli valkoinen ja siinä oli röyhelömäiset olkaimet ja se oli kaikkien mielestä kaunis. Lyra ei pitänyt siitä, sillä se muistutti hänen mielestään liikaa hääpukua, eikä hän missään nimessä halunnut pukea mitään sen tapaista päälleen. Niinpä hänen oli laitettava kaikki toivonsa viimeiseen pukuun.

Kun Lyra katsoi itseään peilistä viimeinen puku päällään, hän ei osannut sanoa mitään. Sanat eivät tulleet ulos hänen suustaan, sillä puku oli niin henkeäsalpaavan kaunis. Se oli väriltään verenpunainen ja se oli polviin asti pitkä satiinileninki. Se tyköisti Lyran siroa ylävartaloa täydellisesti. Puvussa ei ollut lainkaan olkaimia ja sen kaula-aukko oli kaunis leikkaus, mutta ei liian paljastava.

”Tuo on aivan ihana!” Ino voihkaisi nähdessään punaisen puvun Lyran päällä. Lyra punastui pyörähtäessään ympäri.

”Minäkin haluan tuollaisen pinkkinä…” Sakura huokaisi kateellisena. Myyjä naurahti ja katsoi Lyraa tyytyväisenä.

”Taisit löytää unelmapukusi, vai?” hän kysyi. Lyra nyökkäsi hymyillen. Kun hän tarkisti hinnan, hän huomasi ilokseen että puku oli vielä melko halpa. Hän tunsi olonsa iloiseksi.

”Tämän puvun minä haluan,” Lyra sanoi ja toivoi, että se olisi sopiva myös Uchiha-perheen kartanoon. ..


Seuraavana päivänä Lyralla selvisi että myös Hinata, Neji ja Naruto olisivat tulossa samoihin juhliin Sasuken luokse hänen lisäkseen. Hinatan ja Nejin läsäolo ei haitannut häntä lainkaan, päinvastoin. Hän uskoikin tarvitsevansa ystäväänsä Hinataa juhlissa koska sekä Naruto että Sasuke olisivat siellä.

Ino, Sakura ja Tenten uskoivat vahvasti että tänä iltana juhlissa Naruto ja Sasuke alkaisivat tosissaan taistella Lyrasta. Se ei tuonut Lyralla itselleen yhtään rauhallisempaa oloa. Itse asiassa häntä kadutti jo nyt se, että oli suostunut tulemaan juhliin. Hiwatari oli kaksi iltaa jo hehkuttanut tulevansa Lyran mukaan ja pelkkä ajatus istumisesta Hiwatarin autonromun kyydissä taas sai Lyran värisemään.

Kaiken huippu oli vielä se, kun koulupäivä päättyi, Sasuke kulki Lyran ohitse itsevarma hymy huulillaan ja kulkiessaan tytön ohi, hän kuiskasi tämän korvaan: ”Tänä iltana, Lyra.”
Kun Lyra tunsi Sasuken pehmeän ja kuuman hegityksen niskassaan, hän värisi. Naruto katsoi heitä kauempaa ja kun Sasuke lähti, tämän kasvoilla paistoi selvä kiukku ja mustasukkaisuus.


”Hei, oletpa sinä kovin kaunis!” Mamoru huomautti illalla kun Lyra laskeutui yläkerran portaita pitkin alas. Lyra hymyili isälleen.

”Kiitos. Löysin puvun eilen alennuksesta,” hän vastasi.

”Niinkö? Se on kaunis ja sopii sinulle hyvin.”

Lyra oli antanut kiharien hiustensa olla auki ja hän oli laittanut korviinsa pienet kultaiset korvarenkaat. Jalassaan hänellä oli ainoat korkokenkänsä, jotka olivat mustat ja ajattoman malliset.

”Onhan Lyra sen näköinen, että sen kanssa kehtaa lähteä jonnekin…” kuului haukotteleva ääni keittiön suunnalta. Lyra mulkaisi kyseiseen suuntaan ja näki isoveljensä virnuilevan hänelle typerästi.

”Suu kiinni!” hän ärähti ja käänsi katseensa muualle. Miksi tuon idiootin piti tulla hänen kanssaan samoihin juhliin? Miksi?


Samalla hetkellä Lyra huomasi kännykkänsä soivan ja se soitti Nightwishin Amaranth-kappaletta. Hän vastasi.

”Lyra,” hän sanoi.

”Moi, Lyraaaa!”

Puhelimen toisesta päästä kuului käsittämättömän kovaa kiljuntaa eikä Lyran ollut vaikeaa arvata ketkä siellä juuri kiljuivat.

”Ino, Sakura ja Tenten…miksi te kiljutte?” hän kysyi naurahtaen hieman huvittuneena. Luurin toisesta päästä kuului lisää kiljuntaa.

”No kun tämä ilta on se ratkaiseva ilta!!” Sakura kiljui puhelimessa.

”Mikä ihmeen ratkaiseva ilta?” Lyra kysyi hämmentyneenä.

”No se kun selviää kumpi saa sinut, Naruto vai Sasuke!” Ino ja Tenten huusivat luuriin.
Lyra nauroi epävarmasti. Hän ei ollenkaan tiennyt pitikö uutisesta. Se vain vaikeutti asioita.

”Hauska tietää,” Lyra vastasi. Sitten hän ei tiennyt mitä sanoisi. Jotenkin hänestäkin tuntui jollain oudolla tavalla, että tämä ilta olisi jotenkin erilainen, taianomainen ja ratkaiseva. Sitä hän ei kuitenkaan pystynyt sanomaan ystävilleen ääneen.


”No, emme pidättele sinua kauempaa,” Ino nauroi jälleen puhelimeen. Lyra havahtui ajatuksistaan.

”Kulkaa, ette te pidättele minua. Minä…haluan vain kertoa teille kaikille että…olette minulle todella tärkeitä ja hyviä ystäviä, kiitos siitä,” hän kuiskasi ja hymyili.

Puhelimen toisessa päässä oli hetken hiljaista, mikä oli melko outoa. Sitten Sakura puhui.

”Ei kestä kiittää, Lyra. Olemme mekin kiitollisia siitä, että tulit kouluumme ja että meistä tuli ystäviä. Sinäkin merkitset meille kaikille hyvin paljon,” tämä sanoi.

”Ja vaikka päättäisit jotain Naruton tai Sasuken suhteen tai jos et päätä mitään, tiedä se, että me olemme tukenasi,” Tenten lisäsi.

Kun Lyra kuuli nuo sanat, hän tunsi pienen kyyneleen valuen poskensa poikki kun hän hymyili. Hä todella oli kiitollinen kaikesta mitä hänen ystävänsä olivat juuri sanoneet hänelle. Niinpä hän sulki puhelimen, otti naulakosta takkinsa ja lähti pimeään ja kosteaan syysiltaan veljensä kanssa.