[mä, ja varmasti monet muutkin on pistäny merkille, että lähes kaikki mun ficit alkaa sillä että hengitetään naruton niskaan ja kyylätään mitä se duunaa.. notta mitäs jos kirjotettaas kerranki enemmän sasuken niskaan hengittäen? >8D
sasu: eikä! mä en voi lähteä vessaankaa rauhassa!
jing: no se on sun murhees. >8D
ja tosiaan, ficci perustuu mun ihaniin uniini, jälleen kerran. x'D mutta ficciin halusin kirjottaa sen mieluummin totena, sillä... no en mä tiiä... :D mutta seuraavat tapahtumat ovat tosiaan kopioitu mun unista, mitä nyt muutettu sasunaruksi... alunperinhän kyseessä oli siis minä ja mun paras kaveri, ja me vaan juteltiin koulun edustalla. x'D mutta muuten on melko lailla saman tyylinen kuin uni.]

Yö. Paras aika liikkua kesällä. Ei ollut liian kuuma enää, oli sopivan viileä. Eikä ollut myöskään paljon ihmisiä liikkeellä, ja ennen kaikkea, ei ollut perään kyttääviä vanhuksia tai kakaroita, joille piti olla muka niin "esimerkillisiä" tai muuten sai vanhempien kaakatukset niskoilleen.

Yö oli nuorisolle parasta aikaa tehdä mitä huvitti.

Tai no, nuorille ja nuorille... Sasuke ja Naruto olivat jo 18 vuotiaita. Parhaassa iässä siis tekemään kirjaimellisesti mitä lystäsi. Pojat istuivat parhaillaan pienessä kaveripiirissä puiston ruohikolla, juoden melko runsaasti viinaa. Ja taidettiin sitä muutama pullollinen ihan vain kaljaakin kurkusta kulauttaa, mistä sitä tietää. Oikeastaan, jos joku olisi kysynyt että mitä juomat olivat, kukaan tuskin olisi osannut vastata.

Sasuke katsahti vieressään olevaan Narutoon. Poika oli voinut hieman huonosti jo jonkin aikaa, mutta onneksi ei ollut niin huonovointinen että olisi koko ajan valittanut. Mitä nyt pari kertaa huomauttanut huonosta olostaan. Blondilla oli huono viinapää, eihän tuo ollut kulauttanut kuin korkeintaan kaksi kaljaa ja hörppäyksen jotain viinoista. Naruto ei kuitenkaan pitänyt niiden mausta yhtään, joten tuo oli suosiolla pitäytynyt kaljassa. Vaikka Sasukesta se maistui viinaa pahemmalta... No, mielipiteensä kullakin.

Sasuke itse ei ollut saanut kitattua vielä edes puolta pullollista reilusti laimennettua viinaa, joten hän oli kutakuinkin selvinpäin. Mitä nyt vähän ajatukset karannut irstakkaan puolelle.

Siinä missä Sasuke ja Naruto oli vielä jotenkuten selvinpäin Naruton huonosta olosta huolimatta, heidän muu seuransa oli jo tuhannen päissään.

"Mitä te kyyläätte?! Painukaa kotianne kasvamaan saatana!" Kiba huusi jollekkin ohimenevälle nuorelle pariskunnalle. Koirapoika oli huudellut hävyttömyyksiä jo pitkään satunnaisille ohimeniöille. Ja välillä luullut lehtipylvästäkin ihmiseksi.

Sakura taas veteli kunnon imuttelu kielaria Leen kanssa. Mistä vetoa niin pinkkipää ei olisi moiseen alkanut mistään hinnasta Leen kanssa selvinpäin. Lee kuitenkin vaikutti tilanteeseen kumman tyytyväiseltä. Eikä Sakurakaan näyttänyt moittivan. Aamulla tuota kuitenkin varmasti kaduttaisi.

Ino oli kadonnut jonkun varmasti itselleenkin tuntemattoman hyypän kanssa jonnekkin. Sasukella ei ollut aavistustakaan minne, eikä häntä oikeastaan kiinnostanutkaan.

Mustahiuksinen huokaisi. Oli tämäkin kans... Hänet oltiin suostuteltu "pitämään hauskaa kaveriporukalla", mutta lopputuloksena oli silti tämä. Naruto kyllä jaksoi pitää hänelle seuraa, eikä tuon seurassa ollut mitään muuta moitittavaa kuin se, että tuo sai Sasuken vatsan heittämään kolmatta volttia peräkanaa.

Mustat silmät katsoivat hitaasti ympärille. Niin, he istuivat puiston ruohikolla, pensaiden vieressä. Jos joku sattui kävelemään pusikoiden toisella puolella olevalla tiellä, tuo ei näkisi ryyppäävää nuoriso porukkaa. Ellei Kibaa laskettu, tuota nyt olisi ollut hankalempi olla huomaamatta...

Tyhjennetyt pullot oli heivattu pensaiden alle. Siellä oli varmaan kymmenen euron edestä taas viina- ja kaljapulloja, sillä siellä ei ollut ainoastaan tämän illan pulloja vaan usealta viikolta. No, joku pikkulapsi ilahtuisi kun saisi viedä pulloja kauppaan ja ostaa karkkia.

Katuvalot olivat oikeastaan ainoat valonlähteet, sillä tähdet ja kuu olivat pilvien takana piilossa. Satunnaiset autoiliat ajoivat puiston ohitse hyvin nopeasti hyvästä syystä. Ei ollut ensimmäinen yö kun nuoriso riehui humalapäissään puistossa. Paikalliset osasivat jo välttää ongelmia ajamalla puiston ohi talla pohjassa.

"Sasuke... Mullon huono olo..." Naruto sanoi taas vähän ajan päästä. Sasuke katsahti blondia ja nyökkäsi hieman.

"Me lähdetään tästä jo. Aamulla pitäisi herätä aikasin." Sasuke sanoi nousten seisomaan ja sytyttäen tupakan. Kiba ja muut katsoivat mustahiuksista ja maasta hitaasti nousevaa blondia ihmeissään.

"Mutta meidänhän piti pitää hauskaa koko yö! Kello on vasta kolme!" Sakura valitti.

'Ikäänkuin meidän poissaololla ja läsnäololla olisi mitään merkitystä kun imuttelet Leen kanssa.' Sasuke ajatteli sarkastisesti, mutta sanoi silti normaalin jäätävänä itsenään:

"Naruto voi huonosti, vien hänet nukkumaan jo. Aamulla pitäisi lähteä töihin. Toisin kuin teillä, meillä on kesätyöpaikka." Mustahiuksinen sanoi ja niin hän lähti taluttamaan huonovointista ystäväänsä kohti Sasuken kauemmas parkkeerattua autoa. Toivottavasti poliisit eivät pysäyttäisi heitä tien päällä, Sasuke ei nimittäin ollut enää ajokunnossa. Poliisien mielestä, pojasta itsestään tuntui että hän voisi juoda vaikka enemmänki ja kyetä silti ajamaan autoa ongelmitta.

"Onko olosi kamalakin?" Sasuke kysyi hetken päästä heidän päästyä Konohan yläasteen pihalle. Heidän muutaman vuoden takaisen koulunsa.

Samassa Naruto suoristui ja käveli normaalisti, ehkä hieman hoippuen.

"Ei tietenkään, mä halusin vain pois muiden luota." Blondi sanoi pirteästi. Sasuke ei voinut kuin hymähtää.

"Jotenkin arvasin." Hän sanoi ja kaappasi blondia lantiosta kiinni vetäen tuon kehon lähelle itseään.

"Halusit siis olla vain minun kanssani?" Mustahiuksinen kysyi kiusoittelevasti. Hän tunsi Naruton kehon lämmön jokaisella ruumiinosallaan. Miten hän nauttikaan toisen läheisyydestä...

Naruto nyökkäsi pienesti punastuen.

"Eikai se sua haittaa ettei jäätykään ryyppäämään muiden kanssa?" Vaaleahiuksinen kysyi ujosti. Sasukesta toinen oli niin syötävän suloinen että teki mieli melkein raiskata toinen siihen paikkaan. Rajansa kuitenkin kaikella...

"Ei yhtään." Sasuke sanoi ja suuteli Narutoa. Mustahiuksinen suuteli poikaystäväänsä jo tottuneen rohkeasti, mutta Naruto vastasi suudelmaan hyvinkin haparoivasti ja ujosti. Sasukesta se oli ainoastaan suloista, hän ei edes osaisi kuvitella Narutoa semenä.

Korppi kosketti kielellään hellästi mutta vaativasti Naruton huulia vaatien sisälle pääsyä. Blondi raotti suutaan varovasti ja Sasuke aloitti heti toisen suun tutkimisen. Hän tunsi Naruton kehon värähtävän samalla kun painoi tuon vasten koulun seinää.

Katuvalojen jäätyä jonnekkin hornan tuuttiin, ainoan valon loi erittäin kirkas valo aivan koulun nurkan vierestä. Kai siellä oli joku rakennustyömaa. Sasukella vain ei sytyttänyt alkuunkaan miksi joku olisi jättänyt valot päälle koko yöksi. Mutta ei häntä erityisemmin kiinnostanutkaan. Häntä kiinnosti vain kuunnella Naruton huohotuksia hänen viileän kätensä eksyttyä blondin paidan alle lämpimään.

Hyvin intiimiksi käyneiden suudelmien takia, kumpikaan pojista ei huomannut varjoa joka liikkui kirkkaiden valojen ohitse heitä kohti.

Hiljaisuus koulun pihamaalla oli täydellinen. Lukuunottamatta Naruton huokaisuja ja vingahduksia. Sasuke nautti täysin siemauksin toisen äännähtelyistä ja toisen haparoivasta koskettelusta. Hän itse suhtautui tilanteeseen jo kuin vanhakin tekiä.

Samassa ilmoja halki seinistä uudelleen kaikuva voimakas pamahdus. Sekä Sasukella että Narutolla hyppäsi sydän kurkkuun ja salaman nopeasti molemmat kääntyivät katsomaan kohti rakennustyömaan kirkkaita valoja. Valo häikäisi mustat ja siniset silmät melkein sokeiksi, mutta silti molemmat erottivat valon edessä seisovan hahmon joka osoitti heitä jollain...

"Naruto, varo!" Sasuke huusi pitäen Narutoa seinää vasten. Laukauksia kuului vielä kolme ennen kuin hätäilevästi hyppivä hahmo katosi takaisin nurkan taakse. Sasuke ei ollut saanut osumaa.

"Naruto, ookko sä kunnossa?" Sasuke kysyi ja katsoi kalpeaksi valahtanutta poikaystäväänsä. Kyllä, Naruto oli kunnossa, ainoastaan shokissa.

"Mitä helvettiä..." Naruto mutisi täysin sekaisin, seinää vasten painautuneena.

Sasuken sappi kiehui yli. Se joka ammuskeli, oli surkea ampumaan, mutta oli loistava säikäyttelemään ihmisiä. Ja sitä hän ei voinut antaa anteeksi, että Naruto oli säikäytetty melkein henkihieveriin.

"Odota täällä..." Mustahiuksinen sanoi ennen kuin lähti juoksemaan valoja kohti. Hän halusi tappaa moisen mielipuolen vaikka paljain käsin.

Sasuken saapuessa nurkalle, tummiin pukeutunut hahmo juoksi jo parin metrin päähän hänestä. Hahmo oli hädin tuskin Sasuken pituinen, ellei jopa lyhyempi. Tyypistä ei tosin nähnyt jonkinlaisen naamion ja pipon takia kuin silmät. Ase osoitti jo kohti Sasukea, valmiina ampumaan.

Jälleen laukauksia.

Edes näin läheltä mokoma ei osunut kohteeseensa. Hahmo lähti juoksemaan uudestaan poispäin, mutta Sasuke oli tuolle liian nopea. Mustahiuksinen nappasi kuin unessa aseesta kiinni sen enempiä ajattelematta.

"Nyt helvetti lopetat ton ammuskelun!" Sasuke huusi minkä pystyi. Hetken näytti siltä, että hahmo lopettaisi siihen.

Sasuken kuitenkin nähdessä taas hahmon silmät, hän tajusi tehneensä virheen.

Mies, tai nainen, laukaisi aseensa jälleen kerran.

Sasuke tunsi ensin voimakkaan kivun kaulassaan, sen jälkeen voimakkaan lämpöaallon...

"SASUKE!!!!"

Sen jälkeen pelkkää tyhjyyttä.

Luoti oli uponnut suoraan Sasuken kaulaan.



~Hautajaisissa~ (Pakko sanoa, tässä kohtaa mä oikeesti heräsin jo, mutta koska ficissähän tämä on totta niin jatkakaamme. x'D)



Hiljainen aukio, hautakiviä täynnä. Kuolleita maan alla, eläviä itkemässä.

Käännän mustia silmiäni hieman. Ihmiset lähtevät pois luotani. Mutta eivät kaikki. Naruto jäi viimeisenä luokseni. Hän itki yhä. Hän oli itkenyt lähes koko ajan sen jälkeen kun sain luodista. Näin hänen silmistään kaipauksen.

Katsoin häntä surullisena. Kumpa voisin sanoa jotain hänelle. Hän olisi pystynyt puhumaan minulle, mutta hän ei saanut avaattua edes suutaan. Hän suri liikaa.

Mustat vaatteet eivät sopineet hänelle. Blondini käytti aina pirteän värisiä vaatteita, vaikka muut huomauttelivat hänen näyttävän aivan homolta pinkissä paidassaan. Mutta minusta hän oli suloinen silloin. Kehotin häntä usein laittamaan räikeitä vaatteita ylleen, vaikka itse käytin aina melko tummia vaatteita.

Nyt tilanne oli melkeinpä toisin päin.

Narutolla oli mustat vaatteet, minulla taas valkoinen pitkähihainen paita ja valkoiset housut.

Hätkähdin hieman kun Naruto alkoikin äkkiä puhumaan.

"Sasuke... Mä en tiedä mitä sanoisin... Kaikki tapahtui niin nopeasti. Yhdessä hetkessä olit täällä, toisessa... Toisessa hetkessä olit jo kuollut... Jätit mut tänne yksin..." Rakkaani itki ja valahti polvilleen. Näky sattui minuun. Halusin lohduttaa häntä, mutten kyennyt siihen enää.

"Rakastan sua... Sä lupasit että me ollaan aina yhdessä... Ettei koskaan jätettäisi toisiamme..."

Niin lupasin, siksi en jätä sinua.

"Ehkä olemme taas yhdessä myöhemmin... sitten kun minä kuolen. Mutta sitä ennen... Pidän huolen että se, joka sinut tappoi, saa rangaistuksensa. Luulen, että minulla on jo jonkinlainen johtolanka, kuka se oli... Lupaan repiä hänet omin käsin helvettiin, maksamaan tekonsa." Naruto uhoi.

Rakkaani, viha ei sovi sinulle... Älä kanna kaunaa hänelle, tärkeintä on että sinä olet elossa.

Kävelin hitaasti Narutoa kohti ja laskin käteni hänen olkapäälleen. Käteni kuitenkin liukui kuin tyhjää vain Naruton lävitse.

Naruto kuitenkin hätkähti ja katsoi suoraan minuun aivan kuin olisi äkisti nähnytkin minut. Mutta tiesin ettei se ollut mahdollista. Narutolla oli elävän silmät, minulla kuolleen silmät. Minä näin, hän ei.

Naruto ei nähnyt minua, mutta tiesi minun olevan siellä. Hän tunsi sen sydämessään.

"Lupaan tulla luoksesi heti kun pystyn. Heti kun olen saanut kostaa..." Naruto sanoi jo pirteämpänä. Hän käveli kukkiin ja kuusen oksien täyttämän hautani ohitse, hautakiveni luokse.

"Lupaan tulla kotiin..."

Naruto kosketti kevyesti hautakiveäni ennen kuin laski punaisen ruusun sen ylle lukien hautakiven tekstin

Tässä lepää Uchiha Sasuke

"Odotathan minua, Sasuke. Lupaathan?" Naruto sanoi hiljaa.

Lupaan.

Jäin katsomaan kuinka Naruto käveli pois haudaltani, kadoten pian hautausmaalta. Naruto tulisi pian taas luokseni, luotin siihen.

Ja lupasin odottaa häntä.

Istuuduin hautakiveni päälle.

Odotan häntä vaikka maailman loppuun asti.