Heitä oli kaksi ja he molemmat tarkkailivat omiensa pariutumista. Toinen asui Konohassa ja toinen oli Akatsuki.

Konohalainen Ino Yamanaka katseli kävellessä vastaantulevia pareja. Narutolla oli Hinata, Sasuke kulki erään nuoren oppilaansa kanssa. Sakuralla oli Lee. Neji seurusteli taas Tentenin kanssa. Genma ja Shizune olivat pari. Eniten Inoa suututti Shikamarun seurustelu Temarin kanssa. Hän oli pitänyt omanlaisena ässänä Shikamarua, jos Sasuke olisi hylännyt hänet.

Ino käveli hieman allapäin Yamanakojen kukkakauppaan ja huokasi. Hän katseli ulos kadulle ihmisvilinään ja totesi itsekseen:

”Minun on saatava elämääni mies.”

Akatsukien päämajassa vietettiin vapaa-aikaa, vain Zetsu ei jaksanut innostua. Hän istui hiljaisena nurkassa ja pohti. Hidan ja Kakuzu kaveeraavat keskenään, vaikka ei se välillä sille näytä. Itachi voi turvautua aina Kisameen ongelmissaan. Tobi viettää aikaa Deidaran ja Sasorin kanssa. Pain ja Konan, niin he nyt tuntuvat olleen aina yhdessä. Zetsu nousi nojatuolista ja käveli huoneeseensa. Siellä hän avasi oman tietokoneen ja alkoi selailemaan netin deittipalstoja. Hän päätti jättää oman ilmoituksen.

”Voi kun joku vastaisi”, Zetsun tumma puoli huokasi.

Konohassa päivä oli kääntynyt iltaa kohti. Ino sulki Yamanakojen kukkaliikkeen ja suuntasi Itchirakun ramenkojulle. Siellä olivat rivissä Naruto, Hinata, Sasuke ja hänen nuori seuralainen. Ino tilasi misoramenin ja asettui omiin oloihinsa. Hän tunsi olonsa vaivautuneeksi ja alakuloiseksi. Syötyään Ino häipyi vähin äänin kojulta. Hän tunsi itsensä täysin ulkopuoliseksi. Ino tunsi kuinka pala alkoi nousta kurkkuun. Hän nielaisi ja päätti etsiä itselleen miehen.

Ino tuli kotiin ja säntäsi omaan huoneeseen. Ino avasi tietokoneen ja alkoi selata läpi deittisivujen ilmoituksia. Neljännellä tai viidennellä yrittämällä hänelle avautui seuraavanlainen ilmoitus eteen:

”Hei, tässä kasveista pitävä ninjanuorukainen, joka etsii jonkinlaista suhdetta. Mikäli et pelkää seikkailua, niin voin paljastaa, että olen haluttu muiden ninjaorganisaatioiden keskuudessa.”

Ino tunsi sydämensä sykähdyksen, kun hän luki ilmoituksen. Vauhtia, vaaraa ja seikkailua, juuri sitä kaikkea mitä hän aina oli halunnutkin. Sormet täristen hän laittoi vastauksen ilmoitukseen. Juuri kun Ino sai viestin lähtemään, hän kuuli koputuksen oveen. Ino hätkähti ja sulki selainikkunan pikaisesti, sitten hän huudahti:

”Sisään!”

Ovi avautui ja sisään asteli Inon isä. Hän katseli tytärtään, joka katseli muualle kasvot punaisena. Inoichi sanoi:

”Sinulle on varmaan rankkaa, kun Sasuke ihastui omaan oppilaaseen.”

”Ei ollenkaan, minulla on huomenna treffit”, lipsautti Ino.

”Hmm..”, isä meni sanattomaksi.

Seurasi kiusaantunut hiljaisuus, kun sekä isä että tytär katselivat huoneen seiniä kasvot punaisena. Lopulta Inoichi totesi:

”Selvä, mene vain treffeille, mutta ei mitään Akatsukia”

”Ei toki”, sanoi Ino, vaikka hätkähti hieman isän jyrkkää sanomistyyliä.

Inoichi lähti huoneesta ja meni katsomaan TV:tä vaimonsa kanssa. Silti häntä vaivasi Inon käytös. Lisää huolta aiheutti illallinen, sillä Ino vältteli isän katsetta. Aivan kuin hän salaisi jotain, tuumi Inoichi.

Illalla uni ei tullut Inoichin silmään ja hän lähti ulos. Ulkona hän törmäsi Shikakuun ja Chozaan, jotka huomasivat että jokin vaivasi Inoichia. Shikaku vei kolmikon yakinikulle, jossa kahden sake naukun jälkeen Inoichi kertoi huolensa tyttärensä suhteen. Shikaku huokasi ja sanoi:

”Tyttäresi on rakastunut johonkin, joka on kiellettyä.”

”Ehkä sinun kannattaisi seurata hänen tekemisiään”, ehdotti Choza.

”Olet oikeassa”, sanoi Inoichi Chozalle. ”Käyn katsomassa ketä hän oikein tapaa.”

Inoichi tunsi olonsa helpottuneeksi ja lähti kotiin.

Akatsukien päämajassa Zetsu purki vastauksia koneella ja harmitteli, kun tarjolla ei ollut ketään kunnollista. Samassa hän pysähtyi yhden ilmoituksen kohdalle ja hätkähti. Hän luki vastauksen kahteen kertaan se meni jotenkuten näin:

”Hei olen nuori Konohalainen, kasveista pitävä nainen, joka haluisi tutustua sinuun syvemminkin. Mikäli haluat tavata minut, niin vastaa huomiseen menessä.”

”No tämähän sattui”, sanoi musta puoli.

”Joo ja kyubi jinchuurikin kylästä”, virnisti valkea puoli.

”No, no, eikös me sovittu ettei jinchuurikeita tällä kertaa”, murahti musta puoli.

”Hyvä on, onhan hän sentään vaihtelua noihin iänikuisiin hede/emi vihjailuihin”, valkea puoli huokasi.

Zetsu kirjoitti vastauksensa ja sulki koneen. Hän meni nukkumaan, sillä huomenna olisi suuri päivä.

Ino nousi jännityksestä täristen jo aamuyöstä tarkistamaan omalta koneelta oliko vastaus tullut. Se oli saapunut. Hän luki sen ainakin kolmeen tai neljään kertaan ja alkoi täristä innosta. Vihdoinkin hänellä olisi tapaaminen. Ino sulki koneen ja meni nukkumaan uudestan.

Päivä kulki zetsulla ja Inolla hitaasti. Ino oli kuin tulisilla hiilillä avustaessaan äitiään kukkakaupassa. Zetsu taas oli hyvin kärttyinen. Aina kun Tobi tuli pyörimään nurkkiin, hän käski äkäisesti tätä poistumaan. Kerran päivän aikana hermostunut Zetsu uhkasi, jopa Deidaran kostolla, jolloin Tobi lopulta jätti Zetsun rauhaan.

Iltapäivällä Zetsu lähti valmistelemaan tapaamistaan ja teki siirtymisen huoneestaan Konohan ulkopuolelle. Hän mietti miten päästä ohi vartijoiden, koska halusi tutustua Konohaan. Samassa hän huomasi team Guyn ja teki Henge no jutsun, muuttuen Leen näköiseksi. Niin Zetsu Leeksi muuttuneena asteli Konohaan. Pääsinpä sisälle, tuumi Zetsu ja käveli pitkin katuja, kunnes saapui Yamanakojen kukkakaupan luo. Hän asteli sisälle, jossa Ino hoiti kärsimättömänä kukkia.

”Anteeksi”, Zetsu aloitti.

”Niin, mitä sinä Lee haluat?”, ärähti Ino.

”Tuota, noita ruusuja ottaisin muutaman kappaleen”, Zetsu sanoi.

”Pitääkö Sakura ruusuista nykyisin?”, hämmästeli Ino.

Hitsi tämä ei mene niin kuin pitäisi, ajatteli Zetsu ja purki Henge no jutsunsa.

”Ei, mutta minä vien niitä omalle treffikumppanilleni tänään”, murahti valkea puoli.

Ino avasi suunsa kirkaistakseen, mutta Zetsu laittoi käden tämän suun eteen ja sanoi:

”Ei hiiskaustakaan, minun olisi tavattava joku Ino täällä ja tarvitsen kukkia treffeille”, selitti musta puoli.

Ino haukkoi happea nenän kautta ja tuijotti Zetsua. Tämäkö on minun treffikumppanini, ajatteli Ino. Ino nyökkäsi ymmärtäneensä Zetsun sanat ja Zetsu otti käden pois tämän suulta. Ino sanoi:

”Kiitos vaan mutta ruusut eivät ole minun makuuni.”

Oli Zetsun vuoro hämmästyä ja hän jäi sanattomaksi. Ino katseli tuota erikoista näkyä hetken aikaa ja alkoi tuntea outoa vetoa tätä miestä kohtaan. Ino sanoi:

”Jospa suljen puodin ja lähdemme ulos”, ehdotti Ino.

”Enhän minä tällaisena”, mutisi Zetsu, ”saamme vain anbun perään.”

”No, tee muodonmuutos isäkseni, niin se ei haittaa, kunhan romanttisessa paikassa muutut omaksi itseksesi. Ettei ihmisille tule käsitystä, että seurustelen isäni kanssa.”

Pian Zetsu oli muuntunut Inoichin näköiseksi ja he saivat kävellä rauhassa pitkin Konohan katuja.

Samaan aikaan Akatsukien päämajassa Pain oli huomannut Zetsun katoamisen. Hän käveli edestakaisin olohuonetta pitkin ja kirosi kaikkien kuullen Zetsua:

”En minä sille mitään lupaa antanut treffeille.”

”Se on nyt Konohassa”, kertoi Tobi, joka oli urkkinut tiedon Zetsun olan yli.

”Minä en ainakaan hae sitä pois”, mutisi Itachi.

”Anna sen mennä pomo”, tuumivat Deidara, Sasori ja Konan yhteen ääneen.

”No, kaipa se minun haettava on”, sanoi Pain ja summonoi itsensä Konohan ulkopuolelle.

Samaan aikaan Konohassa Inoichi oli saanut näkyviin tyttärensä, joka kulki aivan hänen näköisen miehen kanssa pitkin katua, kohti Rakastavaisten puistoa. Halvatun pervertikko, tuumi Inoichi, hae itsesi ikäistä seuraa. Kunhan pääsen hänen luo, niin tirvaisen sitä, jatkoi Inoichi ajatustaan.

Zetsun ja Inon mielestä ilta oli mennyt mukavasti. He olivat syöneet Kumogakurelaisessa ravintolassa ja puhuneet paljon kasveista. Zetsu oli omilla kertomuksillaan hauskuuttanut Inoa, sillä kovan Akatsukin alla oli, ainakin Inon mielestä, lämmin sydän. Zetsu taas piti Inoa kauniina etenkin silloin, kun hän nauroi. He molemmat hehkuivat onnea ja tunsivat olevansa rakastumassa. He saapuivat puistoon ja istuutuivat penkille, jossa he katselivat kuuta. Zetsu purki Henge no jutsun ja sanoi:

”Oli mukava ilta.”

”Niin minullakin”, sanoi Ino.

”Suudellaanko?”, kysyi Zetsu.

”Sopii minulle”, sanoi Ino.

Pain syöksähti Konohaan, eikä välittänyt vahdin pysähtymiskäskystä. Hän aisti Zetsun olevan lähellä.

Ino ja Zetsu ottivat halaavan asennon ja Zetsu laski Inon selälleen penkille makaamaan. Heidän huulet kohtasivat ja molemmat suutelivat kiihkeästi toisiaan. Ehkä asia olisi edennyt pidemmälle elleivät he olisi nähneet hahmoja polun päissä. Nyt tuo haave jäi etäiseen tulevaisuuteen.

”Mitä sinä pervo teet tyttäreni päällä?!”, karjaisi Inoichi.

”Zetsu, kuka oikein antoi sinulle luvan tulla Konohaan?”, raivosi Pain

”Pomo!”, huudahti Zetsun valkea puoli.

”Isä!”, älähti Ino.

Kumpikaan rakastavaisista ei ehtinyt selittää, kun heitä jo retuutettiin eroon toisistaan. Molemmat huiskauttivat jäähyväisiksi. Lopuksi Pain ja Zetsu katosivat, ennen kuin anbu ehti paikalle.

Yamanakoilla piti Inoichi tyttärelleen kovaa läksytystä Akatsukien vaaroista. Akatsukien päämajassa taas Pain ärisi Zetsun huoneen oven läpi omaa saarnaansa rakkauden vaaroista. Zetsun ärsytystä lisäsivät Hidanin, Jashin rankaisee huudot.

Seuraavana yönä sekä Ino että Zetsu katselivat taivaalle ja tuumivat:

”Toivottavasti näemme vielä toistamiseen.”

Näine ajatuksineen he menivät nukkumaan. Toivoen, että he vielä joku päivä tapaisivat.
-Loppu-