Juoksin niin lujaa kuin pienistä  jaloista pääsin .Vain pöllöt ja oravat katsoivat. "Miksi minä?! MIKSI JUURI MINÄ?!" Huusin tyhjälle yötaivaalle ,jossa ei ollut kuin tähdet. Tunsin kuin lämpimät kyyneleet valuivat poskilleni. Muistin veljeni sanat"Kuka tekisi jotain täl..."
Tunsin kuin joku heilutti minua. Avasin silmäni. Näin kuin iso häin näköine tyyppi istui sängylläni."
Kisame..." murahdin"Miksi sinä herätit minut ? Eihän tänään ole mitään tehtävää..."
Kisamen ilme ei muuttunut."Noh, olin teossa aamupalaa ja kuulin sinun kirkuvava...",
"Kisame minä en ole koskaan kirkunut sen vuoristoradan jälkeen." Tokaisin silmiä hieroen. Kisame jatkoi "Noh ,kyllä minä sen tiedän,kuitenki tulin katsomaan mtä täällä tapahtuu ja sitten herätin sinut." .
"No kun kisame nyt tuli repimään sängystä ylös kai se sitten noustava ylös" ajattelin. Nousin pois sängystä ja lähdin syömään aamupalaa.Raaputin mustaa päälakeani. Kisame istui jo syömässä,mutta en todellakaan ymmärtänyt miten oli jo keittiössä,kun äskön oli ollut huoneessani,noh nuo on varmaan niitä jotain Kisamen fisu juttuja,ajattelin ja jätin asia kysymättä.
Istuin pöytään ja aloin mussuttaa paahto leipää.Kisame tuijotti minua ja se todellakin häiritsi. Sain kysyttyä suu täynnä leipää "Mitä ?"
Kisame vastasi
"Ei kun sitä vaan,että mitä unta sä näit kun huusit unissas? Peräti siitä yöstä ?" Tuhahdin vain vastaukseksi. Portaista kuului ryminää. En siis ollut ainut jolta puuttui herätyskello. "Onko ruoka jo valmista?hmmm" Deidara kysäisi olohuoneesta. Kisame vastasi jotain mitä minä en kuullut,olin omissa maailmoissa.Koska Konan ja Peinovat metsästämässä jotain bijuuta nyt Kisame kuin "perheen äiti". Hän kokkaa ja pesee pyykin.Naurahdin mielessä. Hän näyttää niin hölmöltä esiliinan kanssa. Näin kun deidara tuli istumaan vastapäätä minua. Ajattelin painajaista jota näin,kunpa niin ei olisi koskaan tapahtunut.
Huomioni herätti vasta se,kun blondi heilutti kättä silmieni edessä ja kysyi"Maa kutsuu Itachia,kuuleeko Itachi ? Hmmm""Täh ? Ai,mitä ?" Kysyin. "Niin,että olit taas nähnyt painajaista,vai?Hmmm." Hän kysyi. "En oo saanut nukuttua kunnolla,niin nyt näkyy painajaisia.Ei sen kummempaa." Sanoin yrittäen kuulostaa pirteältä(mitä aamulla nyt voi;)) "Kävisit jollain lekurilla tai semmosella,mikä nyt onkaan,hmmm." Deidara tokaisi.Tuhahdin vastaukseksi "Mistä semmonen lääkäri löytyy joka S-luokan rikollista auttaa ,eh ?" "Hyvä pointti"Zetsu sanoi."No jesus sentää kerrotaan nyt siitä sitten vielä muillekkin! Minkä takia mulla niitä näkyy emmä nyt sentää niin pahaa oo tehnyt !" ärjäisin.
"No otas nyt iisisti.Voithan sää puhua jollekkin sulle läheiselle ihmiselle. Suurimmalla osalla meillä on semmoset esim.Kisamella kalat,Zetsulla kasvit,Peinillä konan, Kakuzulla rahat(yllätys,yllätys),Hidanilla Jashin, Tobilla hmmm, no oikeastaan kaikki ja mulla Sasori<3"Blondi sanoi rauhallisellä äänellä.
"Sasorilla nuket kans." Zetsu muistutti. Deidara mulkaisi vihaisena Zetsua ja mutisi jotain josta ei saanut selvää.
" Kuitenkin pääasia on, että on jolle kertoa,hmmm" Hän jatkoi kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
"Eli siis ... tuo tarkoittaa...,että mun pitäis puhua jollekkin mulleläheselle ihmiselle ?" sain suusta ulos.
" Just nii" Zetsu huusi välistä."Mutta ongelma on se ,että oma suku on kuollut. Ainut jäljelle jäänyt oma veli ja se on Oron leivissä,ja Kisame ei varmaankaan osaa olla terapeutti...vai ?" Latelin muille.Kisame vastasi heti
"Kyllä mää osaan olla terapeutti !" Deidara huudahti iloisesti " Se on sitten päätetty"

Kaikki muut lähtivät pois keittiöstä. Vain minä jäin pöytään istumaa silmät pyöreinä ja yritin sulatella sitä,että Kisame...on...joku vitsin terapeutti ? Lähdin pöydästä lompsimaan kohti suihkua. Avasin vessan oven tipautin bokserit lattialle.Avasin hiukseni. Vedin suihkun hanan auki. Kastelin ensin itseni ja sitten laitoin saippuan. Oikeastaan heräsin vasta suihkussa. Olin tulossa suihkusta kunnes muistin ettei minulla ollut pyyhettä. Huusin Kisamelle
"Kisame... viitikkö tuoda pyyhkeen ?" Hetken aikaa meni .Kisame toi pyyhkeen ja sanoi "Miten sää sen unohdit ?" Kohautin vain olkapäitä. Kuivasin itseni ja lähdin pukemaan. Mietin ,mitä sitä tänään tekisi ?

Menin olo huoneeseen. Siellä sohvalla istuiva muutkin Akatsukit.Deidara teki jotain savesta, Hidan ja Tobi tappelivat mitä kanavaa katsottaisiin ja Kakuzu meinasi myydä Sasorin nukkeja josta sitten syntyi tappelu. Kisame hääri jotain keittiössä. Itse istahdin sohvalle. Lopun päivää katsoinkin tv:tä. Katsoin kelloa se oli jo kymmenen ja päätin mennä nukkumaan,koska en saanu tnukkua kunnolla.Kävelin huoneeseen ja istahdin sängylle. Kisamekin tuli nukkumaan. Olin juuri aikeissa alkaa nukkua kun Kisame sanoi
"Kerroppa se sun painajainen.".Mietin kerronko vai en ajattelin jos kerron saattaisin saada nukkua kunnolla jos en ... en saisi nukutua joten päädyin ensimmäiseen vaihto ehtoon.
"Näen aina saman unen ..." Kisame hätkähti,mutta en välittänyt siitä joten jatkoin
"Juoksen karkuun. Muistan Sarutobin sanat. Se oli tehtävä,en olisi halunnut tehdä sitä PERKELE !" Huusin melkein itkua vääntäen. Onneksi kukaan muu ei kuullut sitä.Olin selkä Kisameen päin. Kuulin Kisamen askeleet. Ne loppuivat sänkyni viereen. Kisame tuli sängylleni ja sanoi
"Itke pois ei se haittaa" Ensimmäistä kertaa tunsin etten ole yksin, tuntui niin turvalliselta.
" Muistan Sasuken sanat ;miksi veli ? miksi joku tekisi tämmöistä ? Tehtäväni epäonnistui..." Kisame ihmetteli,ja jatkoin taas" En voinut tappaa Sasukea, en voinut !" sanoin kovemmalla äänellä. tunsin kuin lämpimät kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Kisame piti minusta kiinni se ei minua haitannut. Niiskaisin kerran ja nukahdin Kisamen syliin. Sinä yönä en nähnyt painajaista.
-------------------------------------------------------------------------------
Kirjottakaa sitte kirjotus virheitä täi muista semmosista kun en oo maailman paras äikässä ! Kiitos kun jaksoit lukee jos tätä ylipäänsä jakso kukaan lukee...
p.s Tämän ei ois tarkutus kuulostaa mitenkään homolta T_T