Sinä olet minun tukeni ja turvani.

Makaan sinun allasi, pitelet kiinni käsistäni ja puristat niitä omiesi avulla kovemmin patjaa vasten.

Katson sinua ja mieleni tekee itkeä. Katson sinua ja mieleni tekee hymyillä.

Sinä olet minun tukeni ja turvani, en uskalla olla yksin. En halua olla yksin.

Kosketat minua jäisillä sormillasi, kourit lähes väkivaltaisin elein. Mustat hiuksesi valahtavat kasvojesi ylle, samalla kun kasvosi hakeutuvat iholleni. Heität lasit lattialle silmiltäni, näkökenttäni sumentuu hieman.

Sinä olet minun tukeni ja turvani..

Vaikka en näkisi, minä luotan sinuun.

Huone on pimeä, verenpunaiset verhot  peittävät ikkunan. Ulkona on yö, mutta sinä olet vasta herännyt luolastasi.

Makaat päälläni ja naurat kylmää nauruasi.

“Tämä on minun rakkauttani, Karin”

Minä en itke. Minulla on sinut ja niin on hyvä. Sinä et satuta minua.

Revit paitani pois ja puret minua. Puret minua niin kovaa, että veri alkaa maistua suussasi. Lyöt minua ja huudat minulle.

“Mikset sinä hymyile, Karin? Hymyile minulle”

Minä olen onnellinen sinun kanssasi. Minä haluan rakastaa sinua.

Minä hymyilen sinulle, minun hymyni kohtaa sinun ivallisen hymysi. Tiedät täysin, mitä teet. Tiedät, että olen sinun armoillasi. Sinä tiedät narut, joista vetää oikeaan aikaan. Joista kiskoa lujaa, niin lujaa että minä voisin hajota palasiksi lattialle..

Mutta minä en välitä siitä. Minä huudan pimeydessä, panen kaiken toivoni sinuun.

Sinä suutelet minua, sinä puristat minua ja painat itseäsi vasten. Puret minua huuleen, se alkaa valua verta. Maistelet sitä ja katsot minua. Silmäsi tihkuvat suurta himoa. Odotat minulta jonkinlaista ilmettä, elettä.. odotat vastausta.

Ja sinä tiedät, mitä aion vastata.

“Rakasta minua, Uchiha”