Istuin hiljaa vierelläsi. Lämpösi huokui kehooni, tuoksusi huumasi minut. Olin tuntenut sinut niin monta vuotta, niin kauan olin ajatellut sinua, rakastanut. Käteni lepäsi onnellisesti hartiallasi. Pääsi painoi olkaani, saatoin kuulla tasaisen rauhallisen hengityksesi.
Aava meri siinsi edessämme jatkuen kauas horisontin taa. Auringonlasku maalasi pilvet vaaleanpunaiseksi hattaraksi ja viimeiset valonsäteet tanssittivat aaltoja kullan sävyissä.

Yläpuoleltasi tutkin kasvojasi hopeisilla silmilläni. Katsoin pitkin siroa nenänvarttasi alas huuliisi. Jotain leimahti sisälläni, se poltti sydäntäni, ruumistani, kasvojani. En hallinnut sitä. Irtauduin varoen sinusta herättäen huomiosi. Otin leukasi hellään huomaani sormillani, kurottauduin lähemmäs silmäni sulkien. Painoin huuleni omillesi, vastasit suudelmaan. Hetken nautinnon jälkeen erkanin sinusta hukkuen silmiisi. Katse välillämme oli särkymätön, puhumattomuus sitoi meitä yhteen.

Liikahdit lähemmäs. Tunsin pian kätesi niskassani sekä selässäni. Heleä äänesi kantautui korvaani.
”Rakastan sinua.” Vedin sinua lähemmäs laskien pääni olallesi. En halunnut sen hetken loppuvan koskaan. Huuleni hipaisivat korvaasi.
”Ja minä sinua.”


Remember when
we used to look
how sun sets far away.
How you said
“This is never over”
I believed your every
word and I guess you did too


Pimeys alkoi verhota kyläämme. Hyvästelin sinut hyvänyönsuukolla poskelle.
”Nuku hyvin enkelini.” Kävelin kohti kotiani.  En kutsunut ajankohtaa yöksi, mutta olin hieman väsynyt päivän jäljiltä.
Huoneessani huomasin, kuinka tuuli leikitteli verhoillani auki unohtuneesta ikkunasta. Istahdin sängylleni, tyhjyyteen tuijottaen. Vain sinä mahduit ajatuksiini, olit syyni elää, olit kaikkeni. Kanssasi sain siivet, olin vapaa.

Aamu saapui kuin varkain. Muiden tavoin minäkin nousin kohtaamaan tulevat haasteet. Söin pikaisen aamiaisen ja suuntasin harjoituskentille. Ilman doujutsuanikin erotin kauniin profiilisi metrien päästä. Linjakkaan vartalosi sekä tutut nutturasi. Kaukaa en kuitenkaan nähnyt poikkeusta kasvoillasi, jonka panin merkille vasta kun kiihdytetyn vauhdin seurauksena seisoin edessäsi. Missä oli aurinkoinen hymysi? Kasvoilleni kohosi kysyvä ilme surulla höystettynä. Silmämme kohtasivat, mutta painoit katseesi maahan. Olin ymmälläni. Huulesi väpättivät ja erotin nyyhkytystä. Kyyneleet kohosivat silmiisi ja lipuivat sileitä poskiasi pitkin täplittämään maata. Mikä sinun oli? Kysymykset sisälläni huusivat vastausta. Sellaisen sainkin, kun tunsin kätesi puristavan omaani hellästi.
”Neji…”

Kaikki kävi liian nopeasti. Säpsähdin, kun ote kädessäni tiukentui. Vähensit meitä erottavia senttejä. Kiedoit kätesi ympärilleni ja kätkit kasvosi rintaani. Itkit paitaani vasten hiljaa. Vaellutin käteni selkääsi ja hiuksiisi. En tiennyt, mitä muuta lohduttavaa olisin osannut siinä hämmennyksessä tehdä. Sinun näkemisesi surullisena satutti. Hetken seisoimme siinä, vailla ajan- tai paikantajua.

Sitten palaset loksahtivat paikoilleen, ne vetivät toisiaan puoleensa muodostaen vastauksen.  Ymmärrys voitti kummastuneisuuden, saaden kasvoni synkkenemään. Rutistin sinua lujempaa painaen pääni alas. Ääneti suolaiset pisarat pakenivat silmiltäni.  Miksi tässä piti käydä näin?


But now you’re saying
”Hey let’s think this over.”
You take my hand and pull
me next to you, so close to you.
I have a feeling, you don’t
have the words


“Tenten”, kuiskasin hiljaa. Et reagoinut, mutta tiesin sanojeni tavoittavan sinut. Annoin viimeisen muistoni itsestäni. Suutelin poskeasi viimeisen kerran. Irrotin otteeni täysin. Silmämme tapasivat vielä kerran.
”Hyvästi.” Käänsi selkäni ja liikutin jalkojani vilkkaasti toistensa eteen. Tahtini yltyi juoksuksi, päästin surun tulvan valloilleen.


I found one for you
kiss your cheek say bye
and walk away.
Don’t look back,
‘cause I am crying


En pysähtynyt hetkeksikään, en halunnut kohdata ketään näin, särkyneenä, murtuneena. Jalkani jarruttivat vasta, kun oli riittävän kantomatkan päässä tapahtumapaikalta. Olin saapunut pienelle jyrkänteelle metsän laidalla. Kävin istumaan puun varjoon runkoa vasten. Matkan tuottama väsymys ja suru kilpailivat paikoistaan kasvoillani. Onnettomuus hallitsi, en voinut sille mitään.


I remember little things
you hardly ever do.
Tell me why,
I don’t know why it’s over


Päässäni juoksi irrallaan kysymyksiä, luuloja, arveluja, tunteita. En kyennyt tarttumaan yhteenkään. Tiesin kuitenkin varmasti, etten kohtaisi sinua hetkeen sekä sen, että tapahtunut kalvaisi mieltäni vielä pitkän tovin. Minun oli peiteltävä se, haudattava maan alle, olinhan ninja. En saanut näyttää tunteitani, kyyneliäni tai antaa niiden vaikuttaa tehtäviini.

Mieleni kohosi hieman, kun kuvat hyvistä kanssasi vietetyistä hetkistä pulppusivat mieleeni. Silloin kerran, kun kävelimme käsikkäin puistossa leutona kesäiltana. Vaaleat tähdet pilkuttivat yönsinistä kangasta yläpuolellamme. Havahdutit minutkin kohottamaan katseeni, kun valkoinen viiru leikkasi taivasta hetken. Tähdenlento. Muistin toiveesi sanasta sanaan, mutta ymmärsin, ettei omani koskaan toteutuisi.


I remember shooting stars,
the walk we took that night.
I hope your wish came true,
mine betrayed me


Keskitin kaikki ajatukseni sinuun. Miksi halusit tätä? Olitko onnellinen? Jos olit, miksi näytit tuskasi kyynelin? Kuva kauniista, tavoittamattomissani olevista kasvoistasi nousi eteeni. Tutkin suloisia suklaasilmiäsi, olemustasi. Olisin halunnut kysyä niin paljon, ei, minun olisi pitänyt kysyä.


You let my hand go
and you fake a smile
for me. I have a feeling;
you don’t know what to do.
I look deep in your eyes,
hesitate a while,
“Why are you crying?”


Nostin itseni vaivoin itsesäälin suosta ja tepastelin kohti kylää. Toivoin koko sydämestäni ja sielustani, että olisit kunnossa, vaikka se vaatisi uhrauksen minulta. Tahdoin suojella sinua, koska välitin sinusta.
Käänsin huomioni omaan tilaani. Nyt voisin elää pelotta, ilman huolta erosta. Olit pakottanut minut lähes shokkiin ja hämmennykseen aamulla, mutta olin pohtinut tällaisiakin vaihtoehtoja itsekseni, niin ikävää, kuin se oli ollut. En tosin uskonut niiden toteutuvan.


Tallulah, it’s easier
to live alone, than fear
the time it’s over. Oooh…
Tallulah, find the words,
and talk to me, oh.
Tallulah, this could be...
heaven...


Askeleeni johdattivat minut Ichirakun viereen. Sain kiittää sijaintiani myöhemmin, sillä näky edessäni levitti silmäni lautasiksi ja pakotti piiloon ramenpaikan taa.

Se olit sinä. Mielialasi oli kohonnut huomattavasti viime näkemästä. Etkä olut yksin. Kätesi tarrasi pojan kättä, jonka paikalla toivoin yhä olevani. Punaiset merkit kasvoilla, tuikeat mustat silmät sekä valkoinen koira isäntänsä vierellä paljastivat hänen henkilöllisyytensä. Silmäni eivät valehdelleet, vaikka toivoinkin sitä sisimmässäni. Tulitte suuntaani, molemmat hymy huulillanne. Ohititte piilopaikkani, en tehnyt elettäkään. Halusin kertoa sinulle kaiken, mitä tunsin. Jalkani olivat kuin naulattu maahan, mikään lihakseni ei totellut. Vain silmäni aukesivat entisestään ja suuni loksahti auki, kun näin Inuzukan suutelevan sinua intohimolla.


I see you walking hand
in hand, with long-haired
drummer of the band.
In love with her, or so it seems,
he’s dancing with my beauty queen.
Don’t even dare to say you hi,
still swallowing the goodbye,
but I know the feeling’s still alive,
still alive


Vapautin itseni transsista ja kokosin kasvoni. Kuin refleksistä, niille muodostui vihantäytteinen irvistys. Katkeruus, viha, suru, mustasukkaisuus, ne kaikki olivat luettavissa. Jatkoit matkaasi pojan kanssa, jota olin ennen pitänyt hyvänä tuttavana. En kokenut Byakuganin aktivointia tarpeelliseksi, en halunnut kääntää puukkoa haavassa.

Pian minulle vieras siviili tuli huomauttamaan olinpaikastani ja koin parhaaksi siirtyä väljemmille vesille. Mielikuva huoneeni rauhasta houkutteli suunnattomasti. Setäni ja serkkuni tuskin noteeraisivat minua saapuessani kotiin etuajassa, kunhan vain säilyttäisin hermoni.
Ohitettuani setäni vaativan katseen sekä hänen nuoremman tyttärensä hössötyksen makasin tyynen rauhallisena sängylläni. Suru oli piinannut minua aamun tapahtumista lähtien. Kaikki se oli kuin salama, mahdotonta napata. Minut tunnettiin nerona, mutta tunne-elämän myrskyt eivät olleet vahvuuteni. Lemmenlaivani oli ajautunut karille ja upposi hyvää vauhtia.

Johtuiko se minusta? Olinko tehnyt jotain väärin, satuttanut tai loukannut sinua? Olinko ollut liian kova vastus harjoituksissa? Toivoin, että olisit kanssani, jotta saisin tiedonjanoni tyydytettyä. En halunnut syyttää sinua, mutta Kiba oli hypännyt asteikollani tuttavasta inhokkilistalleni. Tunsin itseni surkeaksi maan matoseksi, kuin olisin pettänyt klaanini, kärsinyt tappion Inuzukalle.
Kaikkien näiden tunteiden keskellä pienen pieni liekki paloi yhä. Riippumaton Kibasta, sinusta ja kaikesta muusta. Vain minun olemassaolollani oli sille merkitystä. Se oli rakkauteni sinulle, eikä se hiipuisi koskaan.


I lost my patience once,
so do you punish me now?
I’ll always love, no matter
what you do


Sirpaleisesta sydämestäni huolimatta olin yhä ihmisolento, sillä hetkellä hieman nälkäinen. Kotona tuskin syötäisiin ennen iltaa, joten päätin pistäytyä Dango-ravintolassa haukkaamassa jotain pientä. Ulos astuessani toivoin parasta ja pelkäsin pahinta.

Matkalla verhosin kasvoni Hyuugoillen tunnusomaiseen naamioon, jotta kukaan ei lukisi minua kuin avointa kirjaa.
Vaikka kuva toistui, pystyin vaivoin hillitsemään ulospyrkivän katkeruuden ja surun. Mahdollisimman huomiota herättämättömästi livuin varjojen valtaamaan nurkkapöytään kadottamatta näköyhteyttäni teihin. Näin juuri, kuinka Kiba kohotti puikkonsa kasvojesi korkeudelle, jotta saisit napattua dangon niiden välistä. Sappi kiehahti sisälläni, mutta suru otti pien osuutensa sinun toimiessa samoin. Haavani syvenivät, sydämeni hajosi aina vain pienempiin osiin.

Vielä aiemmin olin ajatellut, että vain minun kuuluisi kärsiä. Enää se ei ollut niin. Toivoi auttajaa, pelastajaa. Jotakuta, joka nostaisi minut tästä pimeydestä. Vain sinä kykenisit siihen. Kaikki aivonystyräni keskittyivät miettimään, kuinka saisin sinut kuulemaan avunpyyntöni. Halusin todistaa, että olin sinulle se oikea, tarvitsin vain tilaisuuden.

Tarjoilija oli ilmestynyt viereeni ja sanelin tilaukseni. Jahka hän katosi muualle, vajosin uudelleen mietteisiini. Halusin sinut takaisin luokseni, ilman sinua, olin vain tyhjä kuori vailla elämää, rakkautta.
Sain ateriani pöytään, mutta se jäin huomaamatta vaeltaessani ongelmien viidakossa. Todistaakseni arvoni, sinun piti ymmärtää pyrkimykseni. Ymmärtää tuskani, että olin se oikea. Halusin saada sinut iloiseksi, kuulla naurusi.

Kaikkien näiden sattumusten kuohujen keskellä pienen pieni liekki paloi yhä. Riippumaton Kibasta, sinusta ja kaikesta muusta. Vain minun olemassaolollani oli sille merkitystä. Se oli rakkauteni sinulle, eikä se hiipuisi koskaan.

Te lähditte huomaamatta minua. Parempi niin, sillä tuskin olisin kyennyt kohtaamaan sinua silmästä silmään. Se oli mahdotonta.

Tenten, ole kiltti ja ymmärrä ahdinkoni. Vain sinä voit pelastaa minut tästä painajaisesta.

I’ll win you back for me
if you give me a chance.
But there is one thing you
must understand.
Tallulah, it’s easier to live alone,
than fear the time it’s over. Ooooh…
Tallulah, find the words,
and talk to me, oh.
Tallulah, this could be…
heaven...