Kiireinen katu oli täynnä ihmisiä, kuten aina tähän aikaan iltapäivästä. Väki tosin lisääntyisi vain enemmän iltaa kohden, ei enää kiireisistä työntekijöistä, vaan päivän askereet tehneistä, huveja ja rentoutumista etsivistä. Osa kapakoista oli jo ehtinyt aukaista ovensa, muiden ikkunoista näkyi kiireisiä, viime hetken valmisteluja tekeviä tarjoilijoita ja ruokalistaa tarkastavia kokkeja. Vielä oli valoisaa, mutta ei kestäisi kauaa kun ilta hämärtyisi ja yukatat valloittaisivat vilkkaan pääkadun.

Katu täyttyy ihmisistä,
Ne ei tiedä meistä mitään

Sandaalien äänten lomasta kuului kovempi ääni, kun korkokengät iskivät tiiviseen tahtiin kiveystä vasten. Ihmiset vilkaisivat osa kummeksuen, osa hieman paheksuvasti anteeksipyytelevää nuorelta näyttävää naista, joka puikkelehti massan läpi ilmeisen kiireessä.

Ootat mua asemalla,
Ehkä kello antaa
Anteeksi minulle

Shizune kiihdytti askeleitaan, Tsunade-sama olisi takuulla kiukkuinen myöhästymisestä! Hän kun oli nimenomaan sanonut, että haluaisi tavata mustahiuksisen heti saavuttuaan Nimaan, suurehkoon kylään Tulimaan laitamilla.

"Tule nyt Tonton, meillä on kiire!" nainen huikkasi perässään kipittävälle possulle, joka vastasi puhisemalla melkein tuskallisesti. Se oli pitkän aikaa juossut naisen perässä, mutta pienen eläimet voimat alkoivat loppua ja se oli alkanut jäädä jälkeen. Sitä se ei missään nimessä halunnut, vieraassa kylässä, Konohassakin oli vaarallista jäädä yksin.

Mustahiuksinen kiiruhti edelleen ihmisjoukon läpi, mutta huomasi lopulta possuysttävänsä jäävän melko pahasti jälkeen. Pikkuinen teki parhaansa pysyäkseen tahdissa, mutta pienet jalat eivät yksinkertaisesti jaksaneet. Shizune hiljensi askeleitaan ja palasi takaisinpäin, noukkien hengästyneen otuksen syliinsä.

"Anteeksi, Tonton", nainen pahoitteli, jatkaen kiireistä matkaansa eteenpäin.
"Minun olisi pitänyt ajatella sinuakin, mutta, tiedäthän sinä..." possu tuhahti, teeskennellen vihaista, mutta ei jaksanut kauaa kiukutella. Olihan se lopulta päässyt suosikkipaikalleen naisen syliin.

"Mietin vain, mitä asioita Tsunade-samalla mahtoi olla... ja miksei hän voinut ottaa minua mukaan?" mustahiuksinen mietti ääneen jatkaessaan puikkelehtimista yhä vaan lisääntyvän ihmismassan ohi. Toinen oli tiukasti käskenyt Shizunea pysymään Nimassa, eikä tämä saanut lähteä minnekään ennen kuin hän palaisi; milloinkas Shizune muka olisi Tsunaden käskyä uhmannut? No, ei ainakaan kovin usein...

Lopulta kaupungin portit tulivat näkyviin, eivät yhtä massiivisina kuin Konohan, mutta silti mahtavina, ja Shizune oli taas pistänyt juoksuksi ehtiäkseen äkimpään perille.

Juoksen loppumatkan sinä
Olet kaunis niin kuin aina
Sinun korkeissa koroissa

Nainen alkoi katsella tarkemmin ympärilleen, löytääkseen tutun blondin väenpaljoudesta. Lopulta tutut saparot tulivat näkyviin, vanhempi nainen katseli tällä hetkellä toiseen suuntaan. Sanninin kädet olivat lanteilla, ja tämän kasvoilla oli tympääntynyt ilme - Shizune värähti huomattuaan tämän, toinen ei ollut koskaan ollut erityisen kärsivällinen. Onneksi mustahiuksinen ei myöhästellyt usein.

"Tsunade-sama, täällä!" nainen huutaa, heiluttaen kättään herättääkseen blondin huomion. Toinen kuuleekin huudon ja kääntyy kohti, ja melkein heti Shizune katui tekoaan vanhemman kävellessä kohti - toinen näytti olevan raivoissaan.

"Shizune! Kauanko luulit minun oikein odottaneen täällä?!" naispuolinen sannin huusi nuoremmalleen kohottaen, joka jäykistyi tikuksi ja vinkaisi pelosta.

"Oo-olen pahoillani Tsunade-sama! Unohduin liian pitkäksi aikaa kaupungille ja --!" Shizune kumarsi päänsä ja sulki silmänsä änkyttäessään hätäisenä anteeksipyynnön, joka jäi kesken mustahiuksisen tuntiessa käden laskeutuvan olalleen lyönnin sijaan. Hämmentyneenä nuorempi avasi silmänsä ja kohotti katseensa toisen hymyilevää naamaa, räpytellen mustia silmiään.

"No, ei sillä niin väliä, nyt mennään!" ruskeat silmät vilkkuen toinen naurahti ja tarttui Shizunea kädestä, kiskoen tämän mukaansa takaisin pääkadulle.

Sanot: "Tämä ilta kävellään käsi kädessä
ihmisten edessä
Älä sinä muiden katseista välitä
sillä me ollaan yhdessä
Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan
joka harvoille luetaan"

"Äh, Tsunade-sama, odottakaa--!!" Shizune huudahti horjuessaan vanhemman perässä, ote Tontonista lipesi melko pahasti, ja toinen onnistui juuri ja juuri laskemaan possun turvallisesti maahan. Possu tuhahti, katsellen emäntäänsä kummastuneena, mutta sai pian liikettä jalkoihinsa huomatessaan naisten loittonevan melko vauhdikkaasti.

"Tsunade-sama, minne me--?" nuorempi aloitti epävarmana, mutta puhuteltu keskeytti hänet nostamalla vapaan käden etusormen huulilleen kääntyessään katsomaan oppitytärtään.

"Näet kyllä sitten", hän vastasi silmää iskien, kääntyen taas johdattamaan mustahiuksista pitkin vilkasta katua. Shizune oli vain entistä hämmentyneempi, ei ollut Tsunaden kaltaista salailla jotain tällaista. Hän ei kuitenkaan esittänyt vastalausetta, vanhempi oli tunnettu itsepäisyydestään, ja todennäköisesti tämän hetkisestä leppoisuudesta huolimatta räjähtäisi jos nuorempi liikaa utelisi.

Kadut täyttyy äänistä
Joku huutaa meidän perään

Shizune vilkaisi taakseen kuultuaan huutoja, ja tuohtunut puna nousi nuoremman poskille - jotkut ilmeisesti tunnistivat "legendaarisen sanninin", joka on kerännyt mainetta myös "legendaarisena häviäjänä". Mustahiuksinen avasi suunsa huutaakseen solvaajalle suorat sanat, mutta otteen tiukentuminen kädestä sai naisen sulkemaan suunsa.

Olet meistä vahvempi
Kanssasi en pelkää kaupungin pimeää

Mustahiuksinen kääntyi taas eteenpäin huomatakseen vanhemman naisen taas katsovan itseään, nyt vakavampi ilme kasvoillaan. Toinen pudisti päätään ja nyökkäsi huutajia kohti.
"Älä välitä heistä, he ovat jo muutenkin räkäkännissä", vaaleahiuksinen virnisti taas ja jatkoi toisen perässään raahaamista, joka nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi.

Ihmisjoukon kohdalla
Pidät kiinni kovempaa
Ja pelkoni katoaa

He olivat suurin piirtein keskellä pitkää keskuskatua, kun Tsunade äkkiä pysähtyi. Vanhempi ei kääntynyt vielä ympäri, ja Shizune katseli ihmeissään mestarinsa selkää, mutta ei liikahtanut tai sanonut mitään. Nuorempi alkoi katsella ympärilleen, ja huomasi ihmeekseen illan nopeasti pimentyneen - katu oli yhä lamppujen avulla kirkkaasti valaistu, eikä mustahiuksinen ollut huomannut hämärtymistä.

Nopea puristus kädessä sai Shizunen taas kääntymään vanhempaan päin, joka oli yhä selin tähän nähden. Nopeasti toinen kuitenkin kääntyi ympäri, irrottaen samalla otteensa nuoremman kädestä asettaen molemmat kädet tuttuun tyyliin lanteilleen. Tsunade kumartui lähemmäs hieman epävarman Shizunen kasvoja leveä hymy omillaan, ja tuijotti toisen mustiin silmiin pilke omissa mustissa silmissään. Mustahiuksinen alkoi yhä enemmän pelästyä toisen käytöstä, se ei ollut lainkaan Tsunadelle ominaista.

"No, Shizune", blondi sanoi suoristautuen, saaden nopean 'Hai!' -huudahduksen nuoremmalta, katsellen toista yhä tarkasti,
"mitä haluaisit tehdä?"

Hetken päästä sannin herähti pirteään nauruun, ja Shizune olisi varmasti ymmärtänyt syyn paremmin jos olisi saanut peilin käsiinsä - nuoremman ilme oli todellakin huvittava, silmät olivat suuret ja pyöreät lautaset ja suu hieman auki hämmästyksestä. Vanhemman kovaääninen nauru herätti myös ohikulkijoiden kiinnostuksen, ja hieman nolona Shizune yritti kerätä itsensä, yhä kuitenkin hämmentyneenä vanhemman kysymyksestä. Yleensä Tsunade vain paahtoi menemään Shizunen seuratessa perässä, pahemmin nuoremmalta mitään lupia kyselemättä.

Lopulta toinen rauhoittui ja katsoi taas Shizunen kysyvää ilmettä, edelleen kuitenkin hymyillen.
"Kuulit ihan oikein", uhkapelaaja totesi, kuin nuoremman ajatukset lukien,
"tänä iltana sinä saat määrätä tahdin."

Hitaasti ja yhä epävarmana mustahiuksinen alkoi katsella ympärillään olevia kojuja, vilkuillen välillä itseään tutkivaa Tsunadea varuillaan - oliko tässä sittenkin jokin koira haudattuna. Pian varovaisuus kuitenkin muuttui uteliaisuudeksi, kun mustat silmät huomasivat jonkun kiinnostavan näköisen pelikojun jonkin matkan päässä. Ei kai haittaisi jos kävisi hieman lähempää katsomassa...

Ilta pimeni edelleen ja ihmisjoukko vain kasvoi, ja huomaamattaan Shizune oli jossain vaiheessa ehtinyt napata mestariaan kädestä tutkiessaan eri kojuja - Tsunade seurasi perässä vain nauraen itsekseen nuoremman innokkuudelle.

Sillä tämä ilta kävellään käsi kädessä
ihmisten edessä
Älä sinä muiden katseista välitä
sillä me ollaan yhdessä
Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan
joka harvoille luetaan

"Ah! Se teki hyvää!" Shizune venytteli taaksepäin nojaten, pöydällä hänen edessään oli tyhjä lautanen ja kolme tyhjää puikkoa, joista nainen oli juuri syönyt värikkäitä hanami dango-palloja. Lautasen vieressä höyrysi yhä puoliksi täynnä oleva kuppi vihreää teetä, mustahiuksisen vieressä oli kassillinen erilaisia palkintoja, suurimmaksi osaksi krääsää. Tonton tuhisi yhä hengästyneenä toisella puolella.

Tsunade hörppäsi pienen kupin tyhjäksi ja nyökkäsi kaataen itselleen taas uuden annoksen väkevää alkoholijuomaa. Hän nosti ruskeat silmänsä hymyilevään Shizuneen, joka oli nyt nostanut puhisevan possun syliinsä ja penkoi innostuneen näköisenä palkintokassia. Itsekseen hymähtäen nainen nosti taas kupin huulilleen.

Äkkiä Shizune pysäytti liikkeen, ja nosti mietteliään näköisenä päänsä.

"Tsunade-sama?" mustahiuksinen aloitti hitaasti, ja sannin hymähti vastaukseksi. Nuorempi käänsi mustat silmänsä kysyvinä toiseen, ja epäröi hieman ennen kuin aloitti.

"Miksi... oikeastaan teitte tämän? Tai siis, yleensä--" Shizune ei ehtinyt lauseessaan loppuun Tsunaden läjäyttäessä kätensä voimalla pöytää vasten, saaden nuoremman vavahtamaan.

"Mitä, eikö sinulla muka ollut hauskaa?!" sannin jylisi niin, että koko ravintola kaikui, hiljentäen aiemmin pyörineen hiljaisen puheensorinan täysin. Shizune kumartui nopeasti ja alkoi hieman takellellen selitellä sanojaan:
"Ei, en minä sillä, tai siis oli totta kai, minä vain --" taas Tsunade keskeytti oppityttärensä äänekkäällä naurunremakalla, ja sekavin ajatuksin Shizune nosti katseensa vanhempaansa.

"Se on hyvä tietää", uhkapeluri myhäili sakekuppi taas huulillaan, kuin mitään kohtausta ei olisi koskaan ollutkaan - ainoastaan ravintolassa vallitseva hiljaisuus kertoi, että jotain oli tapahtunut.

Shizune rentoutui hieman, mutta katseli edelleen hieman epäröiden Tsunadea. Toinen ei vielä ollut vastannut hänen kysymykseensä. Nuorempi odotti hetken, mutta päätti sitten yrittää uudestaan.

Mustahiuksinen ehti avata suunsa, muttei sanoa mitään kun sannin nosti kätensä hiljentääkseen nuoremman. Tsunade laski kupin pöydälle pullon viereen ja kohotti jo hieman samentuneen katseensa nuorempaa kohti, joka ei tiennyt lainkaan mitä odottaa. Ei ainakaan tulevaa.

"Hyvää syntymäpäivää, Shizune."

Tämä harvoille luetaan

Mustat silmät laajenivat jälleen. Tosiaan, tänäänhän oli kahdeksastoista marraskuuta. Matkustellessa ajantaju heitti, eikä Shizune ollut muistanut omaa syntymäpäiväänsä lainkaan. Mutta, Tsunade... oli muistanut...

Shizune tunsi silmissään kevyen paineen, kun kyyneleet alkoivat kasautua. Tsunaden kasvoilla ollut rento hymy vaihtui hämmennykseen ja epävarmuuteen, muttei ehtinyt reagoida lainkaan nuoremman loikatessa pöydän toiselle puolella ja halatessa mestariaan tiukasti.

"Kiitos, Tsunade-sama!" mustahiuksisen olisi tehnyt mieli sanoa enemmänkin, mutta sanoja ei löytynyt, ja nuorempi vain vollotti opettajansa vihreää takkia vasten.

Hetken aikaa sannin istui vaivaantuneena paikoillaan toisen nyyhkyttäessä, mutta hymyili sitten ja vastasi halaukseen. Hetken aikaa naiset pitivät toisistaan kiinni, mutta sitten Tsunade varovasti mutta varmasti irrottautui otteesta. Hän katsoi hymyillen toisen märkiä lempeästi.

"Se nyt on selvää", sannin hymähti, ja alkoi nousta seisomaan.

"Ilta on sitä paitsi vielä nuori... Siellä on vielä varmasti kojuja, joissa haluaisit käydä?" se oli enemmänkin toteamus kuin kysymys, ja Tsunade katsoi alaspäin mustahiuksiseen silmää iskien. Hetken aikaa Shizune vain istui paikoillaan katsellen vanhempaa naista, mutta kuivasi sitten kasvonsa tummansiniharmaan vaatteensa hihaan ja hymyili iloisesti.

"Hai!" nuorempi huikkasi nousten itsekin seisomaan, nostaen palkintopussin syliinsä. Maksettuaan ateriansa naiset suunnistivat Tonton perässään kipittäen ulos jatkamaan kojujen kiertelyä, jättäen ravintolan muut asiakkaat ja henkilökunnan pöllämystyneinä katselemaan jälkeensä.

Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan
Joka harvoille luetaan