28. Pimeyden takana








Katselin  epäuskoisena kuinka veri putoili mustana harmaaseen maahan. Valkohiuksinen mies veti kätensä ulos Kakuzun rinnasta. Se oli kolmas sydän. Tuntui kuin taistelu olisi kestänyt ikuisuuden. Olin ollut osana lukemattomissa kamppailuissa, ja tiesin miten nopeasti kivun ja voiton hetket kiisivät taistelijan mielessä. Tiesin miten verehimo vei mielen mukanaan, ja miten jokaisen voiton jälkeen oli saatava lisää tuhottavaa. Tiesin miten tyhjältä olo tuntui kun vihollinen makasi hiljaa vieressä ja ainut ääni maailmassa oli oma sydämmen syke. Oli outoa seurata ulkopuolisena kaikkea sitä minkä niin hyvin tunsin.


Hidan oli kadonnut ponihäntäisen nuoren miehen kanssa metsään viemään taistelun päätökseen. Poika oli käyttänyt omaa varjoaan jutsussa joka pakotti vihollisen imitoimaan hänen liikkeitään. Konoha oli osoittautunut vaaralliseksi viholliseksi.

Tällä hetkellä näytti kuitenkin siltä, että Akatsuki voittaisi. Kaksikon kuolemattomuus tekniikat tekivät vaikutuksen minuun. Siinä missä Hidan pidensi elämäänsä uhriensa verellä, Kakuzu varastoi sydämiä kehoonsa.  Ninjat olivat kehittyneet pidemmälle kuin olin ajatellut.
Valkohiuksinen mies hengitti raskaasti. Hän oli käyttänyt lähes kaiken chakransa pysäyttääkseen Kakuzun elementti hyökkäykset, jotka olivat uskomattoman tappavia. Miehen takana kyyristeli vaaleahiuksinen tyttö tumman lilassa asussa. Hän suojeli vakavasti loukkaantunutta toveriaan, jolla oli outo punainen haarniska asuste. He olivat molemmat miltein kykemättömiä taistelemaan.


Katselin kuinka Kakuzun kehosta purkautui nauhamaista mustaa kudosta. Kudosta tuntui olevan loputtomasti, sitä purkautui hänen suustaan, käsistään ja selästään. Mies oli kuin variksenpelätin helvetistä, täynnä mustia matoja, nauroin mielessäni. Nauhat iskivät uskomattomalla nopeudella valkohiuksisen miehen ruumiiseen ja takertuivat kiinni hänen rintalastaansa. Taistelu olisi pian ohi. Mies huusi ja yritti taistella vastaan, turhaan.


”Kakashi-sensei! ” Tyttö kiljui kauhuissaan ja kompuroi seisomaan. Haarniska ninja ei jaksanut enää huutaa, poika vain makasi maassa vertavuotavana.

”Hatake Kakashi sinä tuhosit kolme sydäntäni. Siitä hyvästä varastoin sinun sydämesi ja näiden kakaroiden sydämet itseeni.” Kakuzun tumma ääni sanoi tyynesti huutojen ylitse. Kudos alkoi tunkeutua kohti sydäntä.
Huokasin ja valmistauduin hyppäämään alas. Akatsuki oli jälleen voittanut.

”Rasengan!” Kiljuva ääni leikkasi läpi aukean. Vihertävä valo välähti kohti  Kakuzua.

Nojauduin eteenpäin nähdäkseni paremmin. Mitä helvettiä oli tapahtunut? Taistelun piti olla jo ohi.

Kakuzu oli perääntynyt kauemmas uhristaan. Hän piteli rintaansa tuskaisen näköisenä. Konohan ninjojen edessä seisoi poika jolla oli oranssimusta outo asuste yllään sekä  vaaleat pörröiset hiukset. Hänen kasvoillaan vuorottelivat raivo sekä ylpeys. Käsi oli tanassa kohti Kakuzua ja sormet olivat jännittyneet outoon asentoon.

”Oletko kunnossa Kakashi-sensei?” Pörröpää huudahti.

”Naruto!” Tyttö huusi iloisena Kakashin takaa.

Rypistin kulmiani. Konoha oli juuri saanut tuoreen taistelijan kentälle. Tähyilin karua metsää ympärilläni. Hidanin pitkää hahmoa ei näkynyt missään. Oliko se typerys mennyt tappamaan itsensä tälläisellä hetkellä?

Käänsin katseeni takaisin taistelijoihin. Kakuzu hengitti raskaasti. Hänellä oli enää yksi sydän jäljellä. Konohan ninjat olivat järjestäytyneet uudelleen hyökkäys muodostelmaan. Naruto niminen poika oli edessä intoa täynnä, Kakashi ja vaalea tyttö hänen takanaan. Pystyin näkemään  että he hyökkäisivät pian. Pienet eleet kertoivat paljon. Silmät laskivat etäisyyttä, kasvolihakset kiristyivät, joku veti syvään henkeä keskittyäkseen.

Huokasin. En vain voinut katsella tätä vierestä. Mieleni oli liian levoton ja janosi verta. Oli aika tappaa.

Katselin ninjoja kylmin arvioivin silmin. Konohalla oli liian suuri ylivoima, joukkoja oli harvennettava. Heikoimmat ensin, sitten keskityttäisiin vahvempiin jotka olivat vailla tukijoukkoja.

He eivät aistineet minua sillä minulla ei ollut chakraa. Keskityin kutsumaan voimaa itseeni. Tunsin kuinka lämmin energia täytti kehoni. Merkit ihollani alkoivat hohtaa. Keräsin energiaa mieleeni ja aloin manata henkeä avukseni. Tarvitsin jonkun harhauttamaan että onnistuisin suunnitelmassani.

Loin yhteyden Hatiin, demoniin joka esiintyi valkoisen suden hahmossa. Sen nimi tarkoitti vihaa, jota se tunsi kaikkea elämää kohtaan. Tunsin sen vastaavan kutsuuni raivokkaasti kuten aina.

Löin käteni yhteen ja sitten maahaan. Kolme punertavaa juovaa irtosi käsivarsieni merkinnöistä muodostaen ympyrän. Tunsin nykäyksen mielessäni ja tuskan aalto pyyhki kehoni läpi. Henkäisin kivusta ja purin huultani. Hati imi voimiani päästäkseen tälle tasolle. Vaikka olin lainannut Vornan voimaa kutsumiseen jouduin silti kestämään tuskaa. Tälle tasolle oli naurettavan vaikeaa kutsua demoneita.

Vihdoin tuska hellitti ja Hati muodostui viereeni utuisena hahmona. Oli kuin susi olisi kiedottu harmaaseen usvaan joka liikehti lakkaamatta kieppuen ja tanssien hurjaa vauhtia. Vain keltaiset pedon silmät näkyivät selvänä  ja tunnistin niissä asuvan nälän. Kohtasin sen katseen tyynesti ja jaoimme mielemme.

”Kuramori, veri sisar, olet jälleen kutsunut minut. Viime kerrasta on liian pitkä aika. Huhut pitävät siis paikkaansa. Olet yhä loukussa tässä kuolleessa maassa.”

Vedin syvään henkeä ja tunsin viiltävää kaipuuta. Hatin olemus henki ympärilleen alempien tasojen voimaa. Suden vierellä puu ja taivas näyttivät kuolleilta ja sieluttomilta. Oli liian pitkä aika siitä kun viimeksi olin tuntenut alempien tasojen olennon vierelläni. Hatin vapaus oli räikeä vastakohta omalle vankeudelleni, olin kahlittu tähän maahan missä fyysinen voitti henkisen ja säännöt kumosivat vapauden. Demoni herätti minussa liikaa epätoivoa tilanteeseeni nähden. Yritin koota mieleni.

”Kyllä, olen yhä täällä. Mutta sopimukseni voima pysyy niin kauan kuin elän. Hati, sinun täytyy harhauttaa heitä. Heti paikalla kun he hyökkäävät palaa omalle tasollesi.”

Syötin sille mielikuvia suunnitelmastani. Susi ymmärsi heti mitä tarkoitin. Se karjaisi villin taisteluhuudon mieleeni ja sinkoutui valtavaan loikkaan jättäen puuhun raastojäljet.

”Me pysymme uskollisina sinulle Kuramori, kunnes kuolevaisen elämäsi päättyy.”

Sen mieli huokasi lupauksen ilmoille ennen kuin se lähti täyttämään tehtäväänsä.


Susi syöksyi aineettomalla nopeudellaan ninjojen keskelle. Hati näki uhrinsa kaukaa, avuton ninja poika makasi maassa kuoleman kielissä. Helppoa riistaa, heikoimmat ensin. Se iski leukansa punaisen haarniskan lävitse kaulavaltimoon. Miten heikkoja ihmiset lopulta olivatkaan. Yksi nopea isku, ja pojan elämän veri ruiskusi punaisena ilmoille. Ninjat huusivat kauhusta ja hyökkäsivät petoa kohti. Susi loikkaisi pois ja aineellistui kauempana, Kakuzun vasemmalla puolella. Kaksi ninjaa lähti juoksemaan sutta kohti, ja vaalea tyttö jäi seisomaan kuolevan ninjan vierelle, liian kauhuissaan toimiakseen enää järkevästi. Laskin etäisyyttä muihin. Kolme, viisi, seitsemän..Kymmenen askelta ja hyökkäsin. Käytin tuulta hyväkseni ja laskeuduin äänettömästi maahan. Saavutin tytön takaa päin, hiljaa kuin kuolema. Hän käänsi päänsä kun oli jo liian myöhäistä.

Hän näki kasvoni vain lyhyen hetken.

”Ei chakraa?!” Huuto karkasi tytön kalpeilta huulilta, kuulostaen enemmän hämmästyneeltä kuin pelästyneeltä.

Yksi nopea sivallus rintaan poltti tiensä läpi luun ja lihan aina sydämeen asti. Tyttö oli kuollut ennen kuin ehti osua harmaaseen maahan. Hän kaatui toverinsa vierelle siniset silmät yhä auki, tuijottaen kohti taivasta. Vaaleat hiukset tahraantuivat harmaaseen hiekkaan. Hetken tunsin jopa kateutta. Nopeampaa kuolemaa sai toivoa.


”Inoo!!” Vaalea poika rääkäisi mielipuolisesti.

Peräännyin ruumiin luolta kun poika juoksi salamana minua kohti. Hän kyyristyi ruumiin ylle kasvot kauhun naamiona. Äkkiä valkohiuksinen mies oli hänen vierellään ja tutki kuollutta tyttöä. Hän sulki silmänsä ja pudisteli päätään epäuskoisena.

”Kuinka näin saattoi käydä? Näin nopeasti..”
Peräännyin enemmän kun he tuijottivat ruumista järkyttyneenä, kykenemättä tekemään mitään.

Vaalea poika kohotti kasvonsa. Hänen punainen katseensa kohtasi omani.

”Tapan sinut!” Hän huusi raivoissaan. Punertava hehku alkoi ympäröidä hänen kehoaan. Tunsin Vornan valpastuvan mielessäni. Sen tietoisuus liittyi omaani.

”Tuo voima, siinä on jotain tuttua. Tunnetko sinäkin sen? Tämä ei ole ninjojen chakraa.”

Tutkin pojasta kohoavaa voimaa aisteillani. Alkukantainen villi voima, joka ei taatusti ollut lähtöisin tästä ulottuvuudesta. Manaajan aistini kertoivat päivän selvästi että pojassa asui vahvan demonin voima.
Vorna kurkotti voimakkaasti mielellään kohti poikaa tutkien häntä kauttani, venyttäen yhteytemme äärimmilleen. Sain keskittyä hurjasti, sillä demonin fyysinen ruumis oli eritasolla kanssani.

”Vorna lopeta. Jos haluat todella tutkia häntä tule tänne. Saatat oman ruumiisi vaaraan kun jätät sen tällä tavoin suojatta.”

Tunsin kuinka se tuhahti äkeästi mielessäni. Mutta tiesimme miten vaarallista liiallinen mielen siirto oli. Tälläkin hetkellä, kun Vornan koko mieli oli liiaksi keskittynyt minuun, sen oma ruumis oli kuin ontto kuori vailla suojaa alamaailmassa.


Samassa poika ampaisi liikkeelle valtavalla nopeudella nelinkontin kuten eläimet, oranssin valon välkehtiessä ilmassa. Nostin käteni suojaamaan iskulta ja Vornan tuli kohosi käsieni merkeistä suojaamaan kehoani. Näin kuinka ninjan sormien päät olivat pidenneet petomaisiksi kynsiksi. Käsi kahmaisi kurkkuani kohti aivan liian tutulla liikkeellä. Poika käytti demonin voimaa taistellessaan, samaantapaan kuin minä. Mutta miten se oli mahdollista ninjalta? Torjuin iskun ja tunsin demonin valtavan voiman pojan mielen takaa, se kihelmöi ympärilläni.

Välittömästi iskusta Vorna oli valppaana ja tunnisti voiman.

”Anna minun hoitaa tämä.” Se huusi mieleeni ja otti vallan ylitse ruumiini. Annoin sen ohjata liikkeitäni. Kehoni sai lisää nopeutta, ja äkkiä käteni kiepahtivat ympäri ja tarttuivat pojan ranteisiin vahvalla otteella. Kynnet puristuivat ranteisiin jättäen veriset viirut. Naruto huudahti vihaisena ja katsoi silmiini.


Käytimme yhdessä voimaamme ja tunkeuduin hänen mielensä muurien ylitse helposti, hän oli nuori ja viattoman avoin mieleltään. Hänen päällimäiset ajatuksensa koskivat ystävien pelastamista, päättäväisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja luottamusta. Sivutin pojan tylsät ajatukset ja etsin jotain muuta, jotain mistä tuo synkkä voima sai alkunsa.


Vihdoin Vorna tunnisti sen lähteen, pojan alitajunnan pimeimmässä kolkassa sykki alkukantainen raivokas tietoisuus ja odotti tilaisuutta paeta vapauteen. Se sai vaivoin muodostettua heikon yhteyden tuohon kahlittuun laijitoveriinsa, ja välittömästi tunsin sen katkeran mielen voiman.


”Kuuletko minua Kyuubi, yksi ensimmäisistä demoneista. Onko sinut on sinetöity vahvalla ninjutsulla tämän pojan ruumiiseen?” Vorna karjui saavuttaakseen sen tietoisuuden. Pimeydessä punaiset silmät avautuivat ja äärimmäinen vihan tunne saavutti mieleni.

”Kuka julkeaa tunkeutua vankilaani? Surkea tulidemoniko? Ei! Tunnen ettet ole yksin. Ole kirottu sinä vapaa tulidemoni, joka saastaat mielesi manaajan kanssa! Mitä asioita teillä on minun kanssani? Revin teidät palasiksi.” Oranssi kettu demoni murisi häkissään.

”Minä olen alatasojen Vorna, yksi suurista demoneista. Tulimme pyytämään sinulta palvelusta. Sinun isäntä ruumiisi, tämä poika ninja käyttää voimaasi meitä vastaan. Haluan että lopetat voiman välittämisen. Jos teet sen vannon ettemme tapa häntä ja jonain päivänä saat vapautesi.” Vorna puhui rauhallisesti ärtyneelle ketulle.

Tunsin kuinka kettudemonin mieli muuttui, se harkitsi ja juonitteli hiljaa.

”Sinäkö yksi suurista! Julkeatko sinä käskyttää minua, saastainen pikku henki! Jos entisaikojen päivät olisivat nyt tässä, sinä ja sinun manaajasi sielut olisivat jo minun riistaani.” Se pyörähti häkissään ja louskutti leukojaan. Keltaiset silmät tuijottivat kaltereiden lomasta ja hulluus paloi niiden takana. Vorna seisoi sen edessä tyynenä. Minun mieleni oli piilossa hänen takanaan, pelkäsin tuon voiman äärettömyyttä enkä halunnut asettaa tietoisuuttani sen eteen.

”Entisaikojen päivät ovat poissa ja sinä olet ninjojen vanki, sinetöitynä heikkoon ihmisruumiiseen.” Vorna jatkoi kylmästi. ”Sinulla ei ole enää vaihtoehtoja. Auta meitä, lajitoveri.”

Hiljaisuus laskeutui pimeyteen. Tunsin kuinka kettu lipui pois tilasta ja ajasta, takaisin kohti pojan alitajuntaa. Vorna valpastui.

”Mikä on vastauksesi?” Se karjui katoavalle mielelle. Kellertävät silmät sulkeutuivat ja katosivat pimeyteen.
”Hyvä on ,  mutta te ette saa tappaa häntä.”

Ja niin Kyuubi oli poissa, kadonneena omaan pimeyteensä ja hulluuteensa missä se oli tuomittu kärsimään ikuisesti.

Vorna vetäytyi nopeasti uupuneena tahtojen kohtaamisesta ja poistuimme pojan mielestä. Uupumus iski ylitseni ja haukoin henkeä väristen. Irrotin kynteni ninjan käsistä jotka olivat muuttuneet kylmiksi. Pojan silmät olivat siniset ja tuijottivat järkyttyneenä omiini. Hän ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut, ja tässä todellisuudessa aikaa oli kulunut vain muutama sekunti. Hypähdin taaksepäin ja ottaen etäisyyttä ninjoihin.

”Naruto! Mitä tapahtui? Et saa hyökätä noin vain, emme tiedä miten vahva hän on. ” Kakashi niminen mies oli hänen vierellään huolestuneena.

”En…en tiedä yhtäkkiä sen voima katosi minulta. En tunne enää Kyuubin voimaa.” Naruto tuijotti käsiään ihmeissään.

”Genjutsua?” Kakashi kysyi katsoi minuun arvioivasti.

Yritin tasata hengitystäni. Etsin Kakuzua katseellani ja kirosin. Mies oli kaatunut maahan Naruton iskusta. Hän ei liikahtanutkaan. Mustat kudokset lepäsivät elottomana hänen ympärillään. Viimeinen liittolaiseni mennyttä?