Tuntemattomilla teillä

Luku 1

Tsunade katseli alaisiaan hermostuneena. Hän oli saanut tiedon Vesimaan ja Tulimaan rajalle puhjenneesta isosta mellakasta, jonka taltuttamiseen pyydettiin apujoukkoja. Hän päätti lähettää kaikki liikenevät ryhmät, koska ei voinut olla varma avuntarpeen todellisesta suuruudesta. Ninjat seisoivat hänen edessään lähtövalmiina odottamassa käskyä, mutta hän epäröi. Avunpyyntökirjeen koordinaatit olivat oudot. Hänen tietääkseen sillä paikalla ei pitänyt olla muuta kuin metsää, mutta kirjeessä väitettiin mellakoitsijoiden rikkoneen paikallisten omaisuutta ja vahingoittaneen useita sivullisia.

Kaikkein järkevintä olisi ollut lähettää tiedustelijaryhmä, mutta siihen ei ollut nyt aikaa. Mikäli mellakka olisikin todellinen, häiriköivät ihmismassat saattaisivat aiheuttaa paljon tuhoa ennen lisäavun saapumista. Huokaisten Tsunade lähetti Kakashin, Guyn, Asuman ja Ankon johtaman Kurenain tiimin matkaan. Kurenai olisi kyllä halunnut lähteä itse, mutta Tsunade ei ollut suostunut päästämään häntä hänen raskautensa takia. Eihän siitä olisi tullut mitään, jos nainen olisi saanut keskenmenon liian riehumisen takia. Kyllähän hänelläkin täytyi Hokagena edes jokin järki olla. Huolestuneena hän katseli kattojen yllä kiirehtivien hahmojen katoavan kylän portin suuntaan. Koko juttu oli nyt heistä kiinni.

***

“Sinä et voi lähteä Kazekage-sama. Kuinka Hiekan kylän sitten käy?” Baki aneli Gaaraa tämän pakatessa tavaroitaan. Gaara katsoi häneen rauhallisesti ja vastasi sitten tyynesti: “Sijaiseni pärjää kyllä. Edessä ei ole tärkeitä kokoontumisia, joissa minun pitäisi olla mukana. Olen muutenkin ollut liian kauan sisätiloissa ja jos joku Vesimaan ja Tulimaan rajalla asustava vanhus väittää olevan sukulaiseni, haluan itse olla paikalla todistamassa väitteen vääräksi.”
Baki pudisteli päätään. Tämä oli hulluutta, mutta Kazekagen päätöstä ei käynyt kiistäminen. Onneksi Kankuro ja Temari lähtisivät hänen mukaansa turvaamaan selustan.

Vastentahtoisesti mies auttoi punapäätä pujahtamaan huomaamatta asunnoltaan. Hän käveli uskollisesti tämän kanssa pitkin sivukujia aina kylän laidalle asti, missä Kankuro ja Temari odottivat heitä. Luovuttaessaan Gaaran sisarustensa huostaan hän kuiskasi: “Kukaan ei saa kuulla tästä, lupaan sen.”
“Mekin lupaamme pitää huolta itsestämme”, Temari kuittasi hyväntuulisesti. Kankuro hymyili ja Gaara nyökkäsi. Hyvästejä ei juuri ehtinyt jakaa, sillä aamu sarasti ja heillä oli kiire. Nopeasti kolmikko kääntyi kannoillaan ja pinkaisi juoksuun, jättäen jalanjälkensä pehmeään hiekkaan.

***

Kakuzu katseli tyytymättömänä ympärilleen. Hän oli saanut nimettömän vihjeen jonka mukaan yhden arvokkaan karanneen ninjan olisi pitänyt elellä lähistöllä, mutta mitään ei näkynyt. Ei merkkejä leiriytymisestä, tappelusta, lepohetkestä tai yleensä mistään. Ympärillä oli pelkkää koskematonta metsää.
Hidan pysytteli hyvän matkan päässä paristaan. Hän käveli ympäriinsä turhautuneena ja kiroili. Koko matka turhan takia. Olisi pitänyt arvata ettei sellaisessa paikassa voinut elää muut kuin muurahaiset, jotka yrittivät itsepintaisesti kiivetä hänen jalkojaan pitkin ylös.

Läheisestä puusta kuului rasahdus ja miesten käännähtäessä he huomasivat yllätyksekseen Sasorin hypähtävän heidän eteensä. Sasori vaikutti myös yllättyneeltä ja hetken päästä alas lennähti savilintu, jonka selästä Deidara huikkasi: “Mikä kokous täällä on? Eikö meidän pitänyt tarkistaa sen häntädemonihuhun todenperäisyys?” Hän hyppäsi maahan parinsa viereen ja lintu katosi. “Mitä varten te kaksi muuten olette täällä?”

“Ollaan kävelty tänne turhaan jonkun helvetin palkkion perässä, jota ei näyttäisi olevankaan ja olemme nyt päätyneet jonnekin korpeen tuon rahan ahneen perseen nuolijan takia!” Hidan raivosi. Hän ei pitänyt tilanteesta yhtään ja oli vähällä saada nimittelystä kimpaantuneelta Kakuzulta nyrkistä, mutta tutun kuuloinen nauru pysäytti miehen iskun. Miehet jäivät katsomaan hölmistyneenä, kun Itachi ja Kisame tulivat esiin puskien seasta. Kisame katsoi pariinsa huvittuneen näköisenä ja tokaisi: “Minähän sanoin, että sen äänen oli pakko kuulua Hidanille, niin uskomattomalta kuin se tuntuikin.”

Deidara löi käden otsalleen ja voihkaisi: ”Nuokin vielä. Tämä ei voi enää olla sattuma. Eivät kaikki voi olla samassa paikassa yhtä aikaa tietämättä toistensa suunnitelmista.”

Deidaran veikkaus osui valitettavasti oikeaan, sillä hyvän matkan päässä heistä istui puussa muutamia ninjoja tarkkailemassa tilannetta. He olivat jo kauan piileskelleitä karanneita ninjoja, joiden ainoa tavoite, oli poistaa kuvioista mahdollisimman monta vanhaa vihollista saadakseen taas liikkua vapaasti.

Heidän poisto jutsunsa oli toimintaperiaatteeltaan varsin yksinkertainen. Kerätä mahdollisimman monta vihamiestä samaan paikkaan, ympäröidä alue ninjoilla, tehdä poistoon tarvittavat sinetit samaan aikaan ja vapauttaa tarvittava määrä chakraa, jolloin kaikkien piirin sisällä olevien ninjojen pitäisi singota jonnekin. Yhdelläkään heistä ei ollut aavistustakaan minne, mutta se ei heitä liikuttanut.
Toimenpide oli itsessään erittäin monimutkainen, mutta kaikkein suuremman ongelman muodostivat kuitenkin kyseiseen jutsuun kykenevien ninjojen vähyys ja jokainen liikenevä oli tervetullut rajattavan alueen suuruuden vuoksi. Toinen suuri ongelma oli vihamiesten houkuttelu paikalle, koska sopivan kutkuttavia verukkeita ei ollut helppo keksiä. He olivat lähettäneet kirjeitä moneen paikkaan, mutta ainoastaan muutamat olivat päättäneet tarkistaa tilanteen.

Puussa istuva pieni joukko kuunteli satunnaisia piilopaikkaansa kantautuvia vihaisia huutoja odottaessaan aloittamismerkkiä muilta ryhmiltä. Kaikki heidän kutsuunsa vastanneet vihamiehet eivät olleet vielä aivan saapuneet, joten toimitusta ei voitu aloittaa. Heidän täytyi vain toivoa, ettei kukaan lähtisi piirin ulkopuolelle heidän odottaessaan Orochimarun saapumista, joka oli houkuteltu paikalle uuden tieteellisen havainnon esittelemisellä.

Viimein punarinta lensi heidän luokseen paperinpala nokassaan. Orochimaru oli saapunut, joten heidän oli aloitettava mahdollisimman nopeasti. Kukin ryhmien jäsenistä hypähti puissa omalle paikalleen ja tarkistettuaan kaiken olevan kunnossa, he aloittivat poiston. Ensimmäisten monimutkaisten toimien jälkeen he saivat muodostettua ison chakrakehän metsäpalan ympärille. Lisätessään vielä muutamia sinettejä ninjat tunsivat, kuinka heidän chakransa sinkautti piirin sisällä olevat ihmiset jonnekin tuntemattomaan tilaan, josta heillä itsellään ei ollut aavistustakaan.

Saadessaan jutsunsa päätökseen ninjat tunsivat välittömästi aiemmin nerokkaalta tuntuneen suunnitelmansa haittavaikutukset. Heidän chakransa oli lähtenyt kiertämään kehää ninjasta toiseen. Saatuaan kierron kovien ponnistusten jälkeen katkeamaan he tunsivat itsensä niin uupuneiksi, että jotkut heistä alkoivat putoilla puista. Kaikki olivat onneksi hengissä mutta mihin hintaan? He päättivät olla yrittämättä vastaavaa enää uudestaan ja miettivät samalla itsekseen, millaiseen paikkaan olivat vihamiehensä lähettäneet.