Akiran näkökulma:

Jäimme Kurokawan kanssa kahden huoneeseen, Hiekan edustajisto lähti hoitamaan kylän muita asioita. Kuulemma palaisivat, kun kaikki Lehdenninjat olisivat saapuneet Hiekkaan. Nojasin seinään, tavoistani poiketen istuin lattialla nojaten polviini. Kurokawa istua muutaman metrin päässä minusta. Istua oli ehkä väärä sana, nainen puoliksi istui ja puoliksi makasi seinää vasten. Rotta näykki hänen hiuksiaan.

Yritin selvittää päätäni kaikesta mitä oli tapahtunut ja siitä mitä olin kuullut. Taemin kojootin tuomat uutiset olivat sellaista laatua, että hetkessä en saisi niitä pois mielestäni. He epäilivät tai oikeastaan pitivät todennäköisenä, että Hokage joka heille oli tehtävän antanut ei ollutkaan oikea Hokage. Miten se olisi mahdollista? Heidät matkaan lähettäneen Hokagen kanssa oli samassa huoneessa kymmenkunta ninjaa (ja muutama eläin) ja kukaan ei olisi huomannut huijaria? Hokagen käytös ei poikennut suuresti siitä mitä se normaalisti oli mutta kyllä jonkun olisi pitänyt huomata.

Karmiva ajatus nousi mieleeni. Ehkä suurinosa paikalla olleista oli koko ajan tiennyt Hokagen olevan huijari mutta he olivat samassa juonessa mukana. Tai sitten.. Käänsin katseeni kattoon. Tunsin miten pääni kopsahti seinään. Ehkä tälläinen spekulointi olisi yhtä tyhjän kanssa, he olivat jo liian kaukana kylästä tehdäkseen asialle mitään. Sopi vain luottaa, että Taemi ja muut selvittäisivät asiat Konohassa.

Tuijotin kattoa pitkään. Ajantajuni hämärtyi. Olimme kulkeneet normaalisti kolmen päivän matkan hieman yli kahdessa ja matkalla jouduimme vielä kahteen tappeluun. Se alkoi lopulta vaatia verojaan myös minulta: nukahdin seinää vasten nojaten.

Seuraavana aamuna heräsin ulkoa kuuluvaan meteliin. Oikeastaan aamu oli väärä ajankohta, päivä oli jo puolessa herätessäni. Jäseniä särki ja jumotti, nukkuma-asentoni ei ollut järin ergonominen. Nousin ylös ja verryttelin hieman, Kurokawa makasi pitkin pituuttaan lattialla. Hymyilin hieman nähdessäni hänet. Ilmeisesti en ollut ainoa jota edellisten päivien tapahtumat väsyttivät. Päätin lähtäe ulos haukkaamaan hieman happea mutta avatessani oven joku puhutteli minua:

”Älä poistu huoneesta! Kazekagen määräyksestä teidän on pysyttävä siellä kunnes hän toisin määrää”. Puhuja oli tumma, itseäni pidempi miespuolinen ninja, joka näytti niin tehtäväänsä kyllästyneeltä kuin olla ja voi. Selvästikään oven vahtiminen ei ollut hauskaa hommaa.

”Huomenta vain teillekin. Miksi emme saisi poistua tästä huoneesta?”, kysäisin nopeasti. Olisin todellakin halunnut pois neljän seinän sisältä ja nyt joku alkaa määräilemään menemisiäni. Hienoa päivä tulossa.

”Kazekagen mukaan aiheuttaisitte liikaa hämminkiä liikkumalla ulkosalla, joten teidän liikkumistanne on rajoitettu siihen saakka kunnes muut teikäläiset saapuvat”, mies totesi lyhyesti. Kirosin hiljaa mielessäni sitä, että kysyin perusteluja. Ninjathan tunnetusti aiheuttavat hämminkiä, me kun emme osaa liikkua huomaamattomasti. En jaksanut alkaa väittämään vahdillemme vastaan vaan heilautin kättäni ja palasin huoneeseen.

Rojahdin takaisin seinää vasten. Tunsin miten polttava aurinko lämmitti rakennusta, tunsin oloni erittäin tukalaksi. Annoin ajatusteni taas harhailla..



” 'Kira, odota nyt vähän hitto soikoon!”, kuului huuto takaani. Hidastin juoksuaskeleitani kunnes lopulta pysähdyin ja käänsin katseen tyttöön takanani. Punaiset hiukset laineilivat hänen olkiensa ylitse ja saatoin haistaa hänen tuoksunsa tuulessa. Kuitenkin tarkasteluni jäi lyhyeksi, hänen silmänsä huokuivat vihaa.

”Minne sä nyt olet lähdössä?”, hän lopulta kysyi katkaisten hiljaisuuden, joka välillämme vallitsi.
”ANBU-tehtäviä hoidettavana, ei ole oikein aikaa puhua, Tsukiko”, vastasin lyhyesti. Minulla ei todellakaan olisi aikaa jäädä väittelemään tämän tulisieluisen tytön kanssa. Katsoimme toisiamme silmiin. Onneksi paikalla ei ollut sivullisia, olisi hyvin todennäköistä, että tyttö purkaisi vihansa heihin.

”Akira, voisit välillä jättää ne hommat ja ottaa vähän rennommin. Me muut kaivataan sua mutta sä et ikinä ole kylässä kun me muut”. Sanottuaan lauseensa loppuun tyttö hätkähti. Pelkäsin jo seuraavaa lausetta, selvästikin hän oli lopulta huomannut jotain.

”Sä.. Et halua olla meidän kanssa?” Tsukiko lopulta kysyi varovasti. Käänsin tytölle selkäni ja otin askeleen eteenpäin. Pian toisen ja kolmannen.

”Ei se sitä ole, Tsukiko”, vastasin lopulta ennen kuin askeleeni muuttuivat taas juoksuksi.



Heräsin ajatuksistani kun ovi kolahti auki. Sisään astui pitkä, vihreähiuksinen mies. Keräsin ajatukseni ja nousin ylös, samalla tervehtien muita jotka huoneeseen saapuivat. Lopultakin toinen ryhmä oli päässyt perille. Toinen ryhmä sisälsi jäseniä useammasta ryhmästä, mikä kiinnitti huomioni.

”Istu alas vaan, suotta nouset ylös”, vihreähiuksinen mies sanoi ja istuutui lattialle. Istuin takaisin lattialle ja huomasin, että Kurokawakin oli herännyt hetki sitten. Katselin saapunutta miestä tarkasti ja yritin muistella hänen nimeään.

”Takashi Seki”, mies yskäisi ja jatkoi, ”Muistaakseni sinä olit Tobikiri Akira ja hän Kurokawa Sachiyo.” Nyökkäsin Takashille takaisin. Mies kaivoi taskustaan pullon, nosti sen huulilleen ja otti siitä melkoisen kulauksen.

”Mitenkä teidän matkanne tänne sujui?” Takashi kysyi laittaessaan pulloa pois. Hän jäi odottamaan vastausta, tarkkaillen mustilla silmillään.

”Ei ihan niin hyvin kuin olisi voinut sujua. Törmäsimme monenlaisiin esteisiin”, vastasin hiljaa. Takashin ryhmässä tulleet eivät kiinnittäneet meihin juurikaan huomiota, ainoastaan Sui seurasi meitä toisaalta.

Aloin kertoa matkastamme Hiekkaan. Välillä Takashi esitti tarkentavia kysymyksiä tai muuten kommentoi kertomaani. Varsinkin kohtaamme esteet kiinnostivat Takashia ja pian saikin kuulla mitä heille oli tapahtunut matkalla. Kuuntelin ja nyökkäilin Takashille kun tämä kuvaili tapahtumia.  Lopulta molempien ryhmien kohtaamat esteet oli kerrottu ja lukuun ottamatta Takashin ryhmäläisten supattelua, huoneessa oli täysin hiljaista. Myös muut ryhmät olivat kohdanneet vaaroja matkalla, onneksi Takashi kokeneena jouninina oli saanut kaksi ryhmää lähes kokonaisina Hiekkaan. Saatoin vain ihailla tätä johtamistaitoa, kun muistin millaiseen väittelyyn olin Kurokawan kanssa päätynyt.


Aika mateli taas eteenpäin. Luulin, että tilanne helpottuisi kun muut ryhmät saapuisivat mutta ei. Nyt huoneessa oli tukalan kuuma, eikä vieressä istuvan jouninin pullon lemu sitä helpottanut. Koitin taas kääntää ajatukseni muualle.

”Hei Takashi, mitä 'Kiran ryhmälle kuuluu?” kuulin jonkun kysyvän. Kysyjä oli Sui, jonka palovammat hätkähdyttivät lähes aina. Hän kutsui minua nimellä, jota en ollut vähään aikaan kuullut. Katsoin Suita ehkä liiankin pitkään, lopulta käänsin katseeni pois. Takashi siirsi puheenvuoron minulle ja pian sainkin kertoa kaiken uudestaan Suille.


Kolmannen kerran jouduin kertaamaan matkan tapahtumat viimeisenä saapuneille jounineille. He olivat löytäneet tappamamme käärmeen mutta eivät olleet kohdanneet vaaroja. Hieman katkerana kuuntelin heidän puhettaan. Jouninit saivat kulkea varmistettua reittiä, jonka  muut ovat raivanneet vaaroista. Taas mielessäni kävi ajatus vale-Hokagesta. Toivoin todella, että Konohassa asiat olisivat hyvin.

Lopulta Kazekage saapui huoneeseen seurueensa kanssa. Huone hiljeni punatukkaisenninjan kulkiessa pöydän taakse ja ihmiset nousivat seisomaan. Hokagen huoneesta tuttu kireän tunnelman saattoi aistia. Kaikki odottivat Kazekagen sanoja.



”Hienoa, että pääsitte lähes kaikki turvassa Hiekankylään. Me toivotamme teidät tervetulleiksi”, Kazekage aloitti. Perinteiset tervetuliaissanat eivät huoneen tunnelmaa helpottaneet.

”Pyysin Hokagea lähettämään muutaman ryhmän eri tasoisia ninjoja avuksemme. Tehtävän luonne on hieman ikävä, joten monenlaista osaamista tarvitaan. Sitä oletan teistä löytyvän. Varmaan ihmettelette miksi emme käytä oman kylämme ninjoja? Syy on yksinkertainen, jos lähetämme tämän kokoisen joukon omiamme tähän tehtävään, laskee kylämme puolustus liikaa. Sen sijaan Hokage antoi olettaa, että teidän kylän puolustus ei laske merkittävästi vaikka te ette siellä olisikaan”, Kazekage jatkoi. Selvästikin Hokage ja Kazekage olivat asiasta sopineet, heidän puheensa muistuttivat toisiaan.

”Mikä se itse tehtävä on?” kuului kysymys joukosta. Kysyjä oli yksi viimeisenä saapuneista jounineista, muistelin nimeksi Kaoru.

”Kyllä huomaa, että Uzumaki Naruto johtaa teidän kyläänne”, Hokage totesi hymyillen ja jatkoi, ”Pelkäämme Hokagen kanssa, että Sumu- ja Kivikylät ovat liikekannalla ja teiltä kuultujen tietojen mukaan se pitää täysin paikkansa. Myös Ruohonmaalla voi olla osansa tässä. Saatte lähteä hieman erilaisissa ryhmissä kohti Tuulen- ja Maanmaan rajaa. Tarkemmat tehtävänne ja ryhmänne saatte myöhemmin. Pelkäämme tietovuotoa, joten kehotamme äärimmäiseen varovaisuuteen tietojenne kanssa.”

Kazekage antoi meidän sulatella kuulemaamme hetken ennen kuin jatkoi:

”Pelkään pahoin, että jos ongelmia edellä mainittujen tahojen kanssa ei saada ratkottua, voi edessämme olla sota. Nyt, siirtykää lepäämään rakennuksen alakerrokseen ja odottamaan lopullisia ohjeita”.



Ihmiset lähtivät liikkeelle varovaisesti kohti alakertaa. Matka sinne oli hiljainen, synkkä marssi. Katselin ihmisiä kävellessäni, tunnelma oli synkkä. Kurokawa käveli takanani ja Takashi taas oman ryhmänsä kanssa hieman edelläni. Kazekagen sanat kaikuivat mielessäni: ”Pelkäämme tietovuotoa..” Mitä hittoa niin Konohassa kuin Hiekankylässä tapahtui? Tai mitä ylipäätään maailmassa tapahtui?

Lepotila paljastui huoneeksi, jossa oli riittävä määrä kerrossänkyjä, muutama pöytä ja tuoli sekä kirjahylly. Huone oli melko pimeä, katossa palava lamppu veteli viimeisiään. Hyppäsin yhdelle kerrossängylle pitkälleni ja sulattelin uusia tapahtumia. Kurokawa istuutui alemmalle pedille. Lepotiloissa oli hiljaista, juuri kukaan ei puhunut ääneen.

Päivä kulki kohti loppuaan ja lisätiedoista ei kuulunut. Ihmiset kulkivat levottomina ympäriinsä, osa nuoremmista näytti siltä, että eivät haluaisi edes saada lisää infoa tapahtumista. Muutama jounin keskusteli yhden sängyn äärellä. Rennoimmat meistä torkkuivat.

Lopulta, aivan iltamyöhällä, alakertaan saapui sama mies, joka oli ollut heitä vastassa kylän portilla. Kyon katse kierteli huoneessa, kunnes hänen katseensa osui minuun.
”Sinä siellä, Tobikiri. Saat lisäinfosi ensimmäisenä”, mies viittoi suuntaani. Hyppäsin pystyyn ja nappasin katanan vuoteenlaidalta. Tunsin miten kaikki huoneessa olevat seurasivat poistumistani huoneesta.

”Tästä saat lisää informaatiota liittyen Kazekagen aiempiin puheisiin”, mies sanoi kylmän oloisesti ja lykkäsi käteeni taitetun paperinpalan ja lähti kävelemään kohti yläkertaa. Avasin nopeasti paperin ja luin sen:


Tobikiri Akira,

Koska saavuitte ensimmäisenä Hiekankylään, saatte myös ensimmäisenä lisätiedot. Se mitä kuulit aiemmin ei pidä kokonaisuudessaan paikkaansa. Sinä ja muu ryhmäsi lähdette Hiekankylästä pois mahdollisimman nopeasti. Ryhmänne käyttää nimeä ”Tuuli” ja tapaatte toisenne huomenna Hiekkakylän portilla aamunkoitteessa.

Lähdette kohti Ruohonmaata. Muut ”Tuulen” jäsenet saavat loput tiedot, vain sinä tiedät maan, johon lähdette. Älä kerro tai näytä viestiä muille.

-Kazekage    

Jouduin lukemaan paperin useampaan kertaan. Mistä oli kysymys?

~~~~

Sellaista schaissea tällä kertaa. Todettakoon, että en ole tähän läheskään niin tyytyväinen kuin voisin olla. Ei oikein inspannut, joten kirjoittelin hieman mitä sattuu ja juonen eteneminen... Noh okei heitin hommaa hieman avoimeksi mutta oli perkuleen paha keksiä mitään kunnollista. Ehkä näistä "tarkemmat infot"-kirjeistä on jollekin apua.. :P

Mutta kommentteja kehiin ja omasta puolestani toivon aktivoitumista impron suhteen. Kaikenlaista palautetta otetaan vastaan, varsinkin miten voisi parantaa ja niin edelleen.