Izumo harppoi portaat ylös ja oli ihme, ettei hänen korvistaan noussut savua. Hän kiroili hiljaa itsekseen ja melkein kaatoi Irukan, joka sattui tulemaan ulos kylpyhuoneesta, suoraan hänen tielleen.

"Oh, anteeksi Izumo, en..." Iruka aloitti, mutta keskeytti lauseensa huomatessaan, että Izumo vain jatkoi matkaansa tämän ja Kotetsun makuuhuoneeseen. "...huomannut sua..."

"YLÖS! Raahaa persees ylös sieltä sängystä, NYT!" Iruka kuuli hänen huutavan. Kotetsu kuului mutisevan jotain, johon Izumo vastasi: "7.40. idiootti Ja arvaapa mitä? Meillä ei ole maitoa. Eikä jogurttia. Meillä ei ole edes voita leivän päälle..!"

Iruka kurtisti kulmiaan käytävässä, mihin oli jäänyt seisoskelemaan, ruskeat hiukset vettä valuen.  Miten niin ei ollut maitoa, jogurttia tai voita? Hän oli käynyt kaupassa edellisenä iltana hoitamassa ruokaostokset. Kotetsu kysyi samaa asiaa huoneessaan, nyt hieman paremmin hereillä.

"Ne on kaikki olleet pois jääkaapista koko yön. Sä olit viimeisenä hereillä! Luuletsä että me voidaan tuhlata rahaa tällä tavalla!?" Izumo käytännössä rääkyi.

Iruka puri huultaan ja katsoi parhaaksi mennä alakertaan. Hänen kämppäkaverinsa harvoin riitelivät, mutta kun niin kävi, se ei ollut pikku juttu. Keittiöstä Iruka löysi maitotölkin, voipaketin ja jogurttipullon pöydältä, ja myös ihanan happaman maidon hajun. Hän nyrpisti hieman nenäänsä kaataessaan niiden pilaantuneet sisällöt viemäriin.

"No, mä olen ainoa, joka täällä ansaitsee rahaa, joten älä vauhkoa siinä!" Kotetsu huusi yläkerrassa. "Se oli mun isä, joka meidät auttoi alkuun, muistatko?" Izumo vastasi kireästi. "Sitä paitsi, se ei ole tässä se pointti, vaan se, että sä et voi elää niin kuin asuisit yksin! Tää ei ole edes ensimmäinen kerta!"

Alakerrassa Iruka irvisti. Molemmat olivat oikeassa. Izumon isä oli alunperin löytänyt kaveruksille rivitaloasunnon, jossa he nyt asuivat. Doshito Kamizuki oli jopa maksanut vuokran heidän puolestaan pari ensimmäistä kuukautta. Kämppä oli ollut hirveässä kunnossa kun kolmikko oli muuttanut, eikä se ollut iso, mutta pieni remontti oli tehnyt ihmeitä.

Kotetsu oli ainoa jolla oli työpaikka, ravintola/baari Konohassa. Hän meni sinne joka päivä koulun jälkeen ja tuli kotiin vasta kymmenen jälkeen illalla. Izumo itse keskittyi opiskeluun, saaden sen mukaisesti loistavia arvosanoja, toisin kuin Kotetsu, joka ei ollut koulu-ihmisiä...

Iruka opiskeli opettajaksi, mikä vaati hirveät määrät keskittymistä ja lukemista, hänellä ei vain ollut aikaa työlle. Opiskelijan säännölliset tulot eivät olleet päätä huimaavia.

"Oikeasti, Ko, ota nyt itseäsi niskasta kiinni! Nytkin, sulla on 15 minuuttia aikaa valmistautua kouluun! Sun arvosanat on huonoja jo valmiiksi. Joo, tiedän, sä käyt töissä ja kaikkea, mutta arvaas mitä? Et ole ainoa! Mutta olet silti koko koulun huonoimpia opiskelijoita..!"

"Älä aloita tota 'ala-ottaa-vastuuta' paskaa mun kanssa, sä kuulostat tekopyhältä, saarnaavalta ämmältä. Itse et ole ottanut vastuuta, sun vanhemmat on maksaneet kaiken sun puolesta. Missä välissä sä sitä paisti ajattelit että mä kerkeisin lukea!?" Kotetsu  kysyi vihaisesti.

"Lukea..!? Lue niin paljon kun haluat! Sun taidolla sä vaan mokaisit sen kokonaan! Sä et osaa muuta kun tarjoilla siellä räkälässä. Oon tosi pahoillani että mun vanhemmat kuoli, oikeasti, mä olen tosi pahoillani ettei ne voi maksaa sun puolesta vuokraa, että sä voisit nukkua elämäsi läpi!" Izumo huusi, nyt tosiaan raivoissaan.

"Tää on meidän elämä, ei sun vanhempien..!! Mä raadan niska limassa siellä 'räkälässä', että sä voisit syödä!" Kotetsu sanoi, ja Iruka, vuosien kokemuksella, saattoi erottaa loukkaantumisen hänen äänestään.  

Edellä mainittu brunette alakerrassa puri huultaan niin kovaa, että siitä vuosi verta. Izumon vanhemmista ei yleensä puhuttu, he olivat kuolleet tulipalossa pari kuukautta sitten. Se oli ollut lukiolaiselle kova paikka. Iruka tiesi tunteen, sillä hänen omat vanhempansa oli murhattu vuosia sitten hänen silmiensä edessä. Hänellä itsellään oli kasvoittaan pitkä arpi siitä illasta muistona.
Kotetsun isä oli heittänyt homofobisena poikansa ulos, kun tämä oli kertonut rakastuneensa toiseen poikaan. Joka sattui olemaan hänen paras ystävänsä, Izumo.

"Syödä mitä? Jotain minkä sä olet antanut pilaantua? Ei kiitos", tämä rakkauden kohde nyt ivallisesti totesi.

Iruka saattoi melkein kuulla kuinka Kotetsu kiristeli hampaitaan ja ärähti. "Ihan sama sitten. Painu helvettiin siitä valittamasta, painu sinne rakkaaseen kouluusi", hän kehotti kireästi. Ovi pamahti yläkerrassa ja pian raivostuneen näköinen Izumo tuli alas.

"Anteeksi 'Ruka... Sun ei pitäisi joutua kuuntelemaan tota", hän sanoi, pahoittelevasti hymyillen. Iruka haroi hiuksiaan ja pudisti päätään, mutta enne kuin hän kerkesi sanomaan mitään, toinen oli jo poissa.
Iruka kohotti kulmiaan, huokaisi ja vilkaisi kelloa. 7.50 jo... Hän kiitti luojaa että Tulimaan lukio oli niin lähellä.

Kotetsu kompasteli portaat alas, pukeutuneena mustaan t-paitaan ja perus farkkuihin. Hän näytti yksinkertaisesti tyytymättömältä. "Uh... Huomenta, Kotetsu", Iruka sanoi varovaisesti. Kotetsu näytti vasta silloin huomaavan hänet. "Huomenta... Hei, olen pahoillani ettet sä saanut aamupalaa. En muistanut sitten illalla laittaa niitä jääkaappiin kun tulin", hän pahoitteli rehellisesti.

"Ei, ei mitään, ymmärrän", Iruka sanoi, hymyillen ystävälleen. Hän tiesi ettei itse pystyisi käymään Konohassa töissä. Varsinkin nyt kun Kotetsu oli julkisesti vähintään biseksuaali, Iruka tiesi hänen saavan paljon huutelua osakseen.

Opettaja-opiskelija puhalsi pitkähköjä suortuvia kasvoiltaan ja alkoi turhautuneena etsiä hiuslenkkiään. Taskuissa se ei ollut, eikä hänen ranteensa ympärillä... "Tätäkö etsit?" Kotetsu kysyi, ojentaessaan punaista hiuslenkkiä Irukaa kohti. "Löysin tuolta yläkerran käytävän lattialta."

"Joo, kiitos..! Varmaan pudotin sen..." ...kun Izumo melkein taklasi minut, Iruka jatkoi lausetta päässään. "Kíitos", hän sanoi ääneen ja sitoi hiuksensa korkealle poninhännälle. Hänen ystävänsä nyökkäsi ja heitti Jeesus-teipillä korjatun reppunsa selkäänsä. "Eiköhän mennä... Ei haluta myöhästyä", hän sanoi ja Iruka seurasi häntä ulos, kohti koulua.