Ovi kolahti Kisamen jäljessä, kun hän lähti kaupunkiin ostamaan tarvikkeita, joita tarvitsisimme tulevan matkan aikana. Tiesin joutuvani odottamaan häntä, joten en pitänyt kiirettä tavaroideni pakkaamisessa. Siihen menisi kuitenkin vain hetki ja sen jälkeen joutuisin odottelemaan toisen paluuta.

Kuulin oven kolahtavan uudelleen, mutten viitsinyt kääntyä katsomaan. Kisame oli luultavasti vain unohtanut jotain ja lähtisi kuitenkin taas kohta. Silti huoneiden hiljaisuus sai epäilyni heräämään ja olin juuri kääntymässä ympäri, kun joku sujautti siteen silmilleni. Aioin riuhtaista siteen nopealla liikkeellä pois, mutta tuo joku oli vielä nopeampi. Käteeni tartuttiin kiinni kesken liikkeen ja se väännettiin väkisin alas.

Ei ollut montakaan ihmistä, jotka olisivat pystyneet samaan, joten päättelin tuon jonkun olevan Madara Uchiha. En siis yllättynyt vähäänkään kuullessani hänen äänensä korvani vierestä: “Viime tapaamisestamme onkin aikaa. Sinusta on kasvanut kaunis nuori mies. Pidän vartalostasi.” Kieli nuolaisi leikkisästi korvaani ja hänen rintansa painautui hetkeksi selkääni vasten. Tunsin jonkun kovan hieraisevan takapuoltani.

“Onnistuit ilmaisemaan asiasi varsin selkeästi, mutta oletko varma, että saat haluamasi? Olisi varmasti helpompi yrittää jotakuta toista.” Pidin ääneni tyynenä asetelmastamme huolimatta. Nyt oli paras pitää pää kylmänä.
Madara naurahti ilkeästi. Tunsin kuuman hengityksen niskassani hänen puhuessa hiljaa: “Tiedäthän, että rakastan haasteita. Olen salaa seuraillut liikkeitäsi enkä pystyisi enää kuitenkaan pitämään näppejäni erossa sinusta. Pikkuisesta Itachistani on tullut liian herkullinen sivuutettavaksi.”

Yritin riuhtaista itseni vapaaksi, mutta hän oli osannut odottaa sitä. Liikkeeni keskeytyi ennen kuin se ehti kunnolla alkaa ja tunsin olevani ansassa. Tuo iljettävä perverssi tunsi minut liian hyvin. Tiesi kaikki heikkouteni käyttäen niitä taitavasti minua vastaan. Vaikka saisinkin pyristeltyä itseni vapaaksi en voisi muuta kuin yrittää paeta, koska vastaan taisteleminen saattaisi koitua omaksi kuolemakseni. Pakoyritys olisi kuitenkin turha ja Madara tiesi etten todellakaan aikonut kuolla vielä, mikä teki hänen suunnitelmansa aukottomaksi.

“Tiesitkö, ettei kukaan kohtele minua näin ilman tuntuvia seurauksia?” Vaikka ääneni oli täysin rauhallinen, en odottanut miehen ottavan sanojani kovinkaan vakavasti. Jos hän todella haluaisi tehdä minulle jotain, en varmaan pystyisi estämään, mutta ainakin hän oli tietoinen mahdollisista seurauksista. Kukaan ei nimittäin nainut minua ilman lupaa. Ei kukaan, vaikka puuha varsin nautittavaa olikin. Ei minulla muutenkaan ollut tapana jaella naintilupia ohimennen. Vaikka pidinkin alla olemisesta, olin silti mieluiten itse se joka vei ja muut saivat vikistä.

“Tiedän, mutta tiedän senkin, ettei kukaan ole koskaan edes uskaltanut yrittää.” Hänen sanoissaan ei ollut epäröinnin häivääkään, enkä voinut kuin kirota mielessäni tuntiessani hänen riuhtovan minua kohti sänkyä. Yritin harata vastaan vaikka tiesin sen turhaksi. Enpä ainakaan antaisi alistuvaa tai halukasta vaikutelmaa, jos edes yritin tehdä vastarintaa miehen painaessa minut sängylle.

Hän istui mahani päälle estääkseen karkaamiseni ja alkoi pakottaa käsiäni pääni yläpuolelle. Tunsin kuinka kylmä rauta osui käsiäni vasten niiden osuessa sängyn päätyyn. Huolellisesti ne erotettiin toisistaan ja kiinnitettiin jonkinlaisilla naruilla sängyn ylälaitaan. Olin jumissa. Totaalisen jumissa, enkä pääsisi pois ennen kuin toinen olisi saanut haluamansa. Voisin tietysti yrittää potkaista häntä, mutta se olisi ajan ja energian suoranaista haaskausta.

Helpotuksekseni tunsin hänen painonsa katoavan mahani päältä. Kädet etsiytyivät hiuksiini ja kuulin napsahtavan äänen korvani vierestä, kun hiuslenkkini leikattiin kunailla poikki. Metalli kolisi viereisellä yöpöydällä ja vaistosin hänen katselevan minua. Hän huokaisi tyytyväisenä. “Olet niin seksikäs. Miten maltan lähteä täältä ikinä pois?” Pyöräytin silmiäni piilossa tumman siteen alla ja sanoin tyynesti: “Ihan samalla tavalla kuin tulit.”

Paino katosi sängyltä. Kuului poistuvien askelten ääniä ja ulko-oven lukon naksahdus. Ilmeisesti tulin vahingossa muistuttaneeksi miestä oven auki jättämisestä, jolloin hänen oli ollut pakko käydä lukitsemassa se. Hän ei tainnut todellakaan kaivata keskeytyksiä puuhilleen.

Askeleet palasivat ja pysähtyivät. Kuulin huvittuneen hymähdyksen ja tunsin hänen kipuavan takaisin sänkyyn. Kumartuessaan takaisin ylleni hän sanoi: “Tiesitkö, että minulle tuottaa suurta tyydytystä katsella sinua siinä avuttomana?”

En vastannut hänelle mitään, mutta totta kai minä tiesin. Hän oli ollut aina kauniiden nuorten aikuisten perässä sukupuolesta piittaamatta. Arvelin hänen joskus iskevän silmänsä minuun, mutta ihan tällaista kohtelua en osannut ennakoida. Se juuri oli tehnyt minusta helpon saaliin. Tunsin hänen hengityksensä leukani alla eikä aikaakaan, kun tuo häikäilemätön pervo alkoi nuoleskella nautinnollisesti kaulaani.

Suu imi herkkää ihoa varoen visusti jättämästä jälkeäkään. Välillä tuntui hampaiden näykkäisyjä kielen kaarrellessa ylös ja alas kaulaani pitkin.
Paidan kaulus tuli nopeasti vastaan ja kuulin taas metallin kolinaa ja sen jälkeen kankaan repimistä, kun paidastani tehtiin väkivalloin selvää.
“Älä huoli. Toin sinulle uuden paidan tullessani, etteivät muut saa hepulia.” Mies sanoi. Hän oli selvästi suunnitellut tarkkaan koko jutun ja aikoi nyt nauttia tilanteesta täysillä.

Käsien nyittyä paitani jämät kärsimättömästi sivuun, tunsin niiden alkavan vaellella paljaalla vartalollani, jättäen ainakin toistaiseksi housuni rauhaan. Huulet uskaltautuivat maistelemaan omia huuliani, mutta yrittäessäni näykätä niitä hän tarttui hampaillaan alahuuleeni. “Älä luulekaan että sallin sinulta tuollaisia temppuja.” Tuhahdin hänen sanoilleen, mutten jaksanut väitellä asiasta.

Välinpitämättömänä annoin Madaran työntää kielensä suuhuni. Hän koetti härnätä minua nuolemalla kieltäni omallaan ja tutkimalla muutakin osaa suustani, mutten ollut huomaavinani hänen puuhiaan. Hänen suuteluintonsa laantuikin aika nopeasti vastakaiun puuttuessa ja hän keskittyikin mieluummin leukapieleni suukotteluun.
Leukapieltä pitkin hänen suunsa etsiytyi korvan kimppuun.

Lämmin hengitys tuntui häiritsevältä korvaa vasten, joten yritin keskittyä siihen unohtaakseni vartalolla liikkuvat kädet. Korvanlehteä nuoltiin ja purtiin. Kun puolet siitä otettiin kerralla imettäväksi aloin väkisinkin lämmetä. Yritin pitää hengitykseni täysin normaalina, joten nielaisin vahingossa. Mies ilmeisesti kuuli nielemisääneni, sillä hän päästi korvani vapaaksi ja hymähti tyytyväisenä.

Käsien piirrellessä kuvioita vartalolla, tunsin huulien laskeutuvan vähitellen alemmas kaulaani pitkin. Ne risteilivät solisluillani ja laskeutuivat rintaani pitkin alemmas. Toinen käsi lopetti piirtelyn ja etsiytyi nännilleni samalla, kun kieli otti toisen kiusattavakseen. Olin aiemmin saanut pidettyä itseni jotenkin tyynenä, mutta kehoni ei enää halunnut totella. Hengitykseni muuttui kuuluvaksi ja pääni painautui syvemmälle tyynyyn. Tyytyväinen hyminä karkasi kurkustani, mikä vain yllytti toista imaisemaan nänniäni voimakkaasti, kirvoittaen huuliltani matalan huokauksen.

Viimein suu ja käsi jatkoivat matkaansa alemmas vartalollani, enkä ollut enää varma oliko se hyvä vai paha juttu. Halusin ajatella etten halunnut, mutta oli vaikea sulkea pois nakertavaa halun tunnetta. Miehen eteneminen oli koko ajan kärsivällisen härnäävää, mikä osoitti hänen todella aikovan tehdä minut hulluksi kosketuksestaan.

Vartalolla vaeltelevat kädet siirtyivät hieromaan reisiäni ja alavatsaani. Hänen puristaessa päättäväisesti pakaroitani, hymisin tyytyväisyydestä ja tunsin vastustamatonta halua kietoa kädet toisen ylävartalon ympärille, mutten saanut käsiäni liikkumaan. Huulet suutelivat ihoa vatsalla kielen seuraillessa välillä kiireettömästi vatsalihasten muodostamia kevyitä kaaria.

Viimein toinen sisäreidelläni vaellellut käsi hieraisi voimakkaasti housujeni etumusta. Kehoni reagoi välittömästi, enkä edes yrittänyt estää sitä. Selkäni kaartui ja suustani purkautui kuuluva ähkäisy. Liikkeen toistuessa uudestaan ja uudestaan aloin huokailla, ja huokailuni seuraksi suustani kantautui matalaa voihketta. Yllättäen käsi pysähtyi, mikä aiheutti minussa odottamattoman voimakasta ärtymystä. Huomasin pian alkavani halun sumentamana hieroa lantiotani kättä vasten päästäkseni eroon tuosta kiduttavasta piinasta.

“Sinähän alat käydä kiimaiseksi.” Madara sanoi huvittuneena ja selvästi hyvillään, mutten välittänyt vaan jatkoin liikkumista. Kiukkuinen ääni karkasi suustani, kun hän otti kätensä pois ulottuviltani. Ilmeisesti mies oli päättänyt siirtyä seuraavaan vaiheeseen, sillä tunsin hänen tarttuvan molemmin käsin housujeni reunaan ja vetävän ne väkivalloin jaloistani. Hän hankkiutui ilmeisesti samalla eroon myös omistaan, sillä meni hetki ennen kuin sain taas huomiota.

Hätkähdin hieman tuntiessani sormien tökkivän äkisti huuliani. Otin sormet vastaan enempiä kauheasti ajattelematta. Hän oli päättänyt naida, joten yhtä hyvin voisin antaa mennä ja nauttia siitä. Aloin nuolla nopein vedoin jokaista sormea huolellisesti märäksi. Päästessäni kunnolla vauhtiin, sormet alkoivat kadota vuorotellen suustani. Viimeisen kohdalla päätin ottaa sormen leikkisästi hampaideni väliin pitääkseni sen paikallaan. Miehen kiukkuinen ärähdys muuttui pian älähdykseksi, imaistessani sormea muutaman kerran voimakkaasti.
“Voisinpa nähdä silmiesi katseen nyt”, hän sanoi vapauttaessani viimein hänen kätensä.

Autoin häntä asettamaan tyynyn alaselkäni alle, minkä jälkeen hän levitti jalkani parempaan asentoon. Tunsin kuinka yksi noista kosteista sormesta työntyi varovasti sisälleni. Se ei tuntunut pahalta. Kerta ei todellakaan ollut ensimmäinen joten toinen ja kolmas upposivat ensimmäisen seuraksi aika ongelmitta. Niiden aloittaessa liikkeet sisälläni, tajusin pidätelleeni hengitystä, joten päätin rentoutua. Huomasin pian huokailevani taas ja pystyin aistimaan miehen hämmentyneisyyden. “Sinua on ilmeisesti hoideltu muutamaan kertaan ennenkin. Noh. Sen parempi minulle.” Sen sanottuaan mies veti sormensa ulos ja työntyi itse sisään koko pituudeltaan. Hän jatkoi hitaasti ulos ja vielä hitaammin sisään. Kädet jättivät jälkensä lantion ihoon niiden yrittäessä pitää liikkeet rauhallisina, kiduttavina. Ajatukset olivat pelkkää sekavaa mössöä, enkä silmät peitettynä voinut keskittyä muuhun kuin työntöihin ja niiden mukanaan tuomaan nautintoon.

“Vaikka sinua onkin…naitu aiemmin. Olet silti ihanan tiukka.” Madara kommentoi huokailunsa seasta. Hän taisi todella pitää naimisestani. Mies kurottautui suutelemaan huuliani ja tällä kertaa vastasin suudelmaan nälkäisesti. Huokailimme ja suutelimme raivoisasti toisen liikkuessa yhä tuskallisen hitaasti sisälläni.

“Aah…aah…kovempaa…kovempaa…aah…”, kuulin valittavani hänen huuliaan vasten anovasti. Miehen hengitys kävi raskaana ja hän tuntui lisäävän tahtia halukkaasti. Työntöihin tuli enemmän nopeutta ja kovuutta, mikä vain lisäsi nautintoani. Voihkin hyväillessäni hänen kieltään omallani ja tunsin hänen haluavan lisää yhtä palavasti kuin minäkin.

Jäljellejääneet rauhallisuuden rippeet kuluivat pian loppuun ja miehen työnnöistä tuli lähes rajuja hänen menettäessään kontrollin itsestään. Kykenemättä enää suutelemaan, huohotimme ja voihkimme toistemme poskia vasten ja antauduimme halun vietäviksi. Vaikeroin toistellessani ääneen miehen nimeä, kunnes lämmin neste pääsi valloilleen vatsallani ja tyytyväisyyden tunne tulvi koko kehoon. Mies tuli melkein heti perään sisääni nautinnollisesti valittaen ja vajosimme molemmat sängyn pohjalle voipuneina ja kykenemättöminä liikkumaan. Silmissäni sumeni ja tunsin ajelehtivani jonnekin kauas. Vaistosin vain hämärästi kuinka Madara vetäytyi sisältäni ja painoi huulensa huuliani vasten. Vastasin hänelle voipuneesti pariin kertaan ja keskityin sen jälkeen vain hengittämään rauhallisesti. Tunsin kuinka hän alkoi hitaasti nuolla nesteestä kostunutta vatsaani puhtaaksi.

“Mmm. En olisi uskonut, että kykenet lämpenemään niin kuumaksi. Taisit todella nauttia käsittelystäni.” Hän sanoi nuollessaan vatsaani.
“Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että teit sen ilman lupaa”, mumisin. Tunsin ajatusteni alkavan seljetä mikä oli ehdottomasti hyvä juttu. Päätin sitten vielä lisätä: “Toisaalta jos saan kaataa sinut seuraavassa majatalossa, annan ehkä asian olla.”

Mies naurahti, muttei vastannut.  Ilmeisesti mahani oli riittävän puhdas, sillä tunsin painon nousevan ylös sängyltä ja peitto heitettiin päälleni. “Minusta alkaa tuntua, että luonteesi on yhtä tiukka kuin takapuolesi työntyessäni sinne, mutta täytyy myöntää, että pidän siitä.”
“Pidätkö sinä sitten luonteestani vai takapuolestani?” Oli ihan pakko kysyä. Eihän toinen ollut maininnut kummasta.
Tunsin hänen näpertävän jotain käsisiteideni parissa, kuitenkaan avaamatta niitä kunnolla.
“Molemmista, mutta joskus toivoisin sinun olevan enemmän niin kuin minä.”

Kuulin hänen hakevan kunainsa yöpöydältä ja puettuaan housut takaisin jalkaansa hän sanoi: “Löysäsin käsisiteitäsi sen verran, että saat ne kyllä auki hampaillasi jos tahdot. Uusi paitasi on tuolilla.” Hän lähti marssimaan nopein askelin ovea kohti. Ehkä mies piti kiirettä, että ehtisi häipyä ennen Kisamen tuloa.

“Otetaan joskus uudestaan, Itachi. Olisi sääli jättää sinut jonkun muun alistettavaksi.” Hyväntuulisen huikkauksen jälkeen kuulin oven kolahduksen ja mies oli tiessään. “Ota vain uudestaan ihan keskenäsi”, mumisin ääneen, ennen kuin aloin repimään solmuja auki hampaillani. Olisi hän voinut edes vähän enemmän niitä solmuja avata. Silloin työ olisi ollut edes vähän helpompaa. Silmäsiteenkin olisi voinut avata, mutta hän varmaan pelkäsi, että kärventäisin hänen takapuolensa muistoksi.

Siteet aukenivat onneksi aika nopeasti. Toisen käden irrottua loput eivät tuottaneet ongelmia. Toivottavasti ranteiden punaiset hankausjäljet kaikkoaisivat nopeasti. Nousin kiireesti sängyltä ja syöksyin suihkuun kaikista takapuoleni lähettämistä kipuaistimuksista huolimatta. Nyt oli toimittava nopeasti, sillä en halunnut Kisamen saavan tietää tapahtuneesta. Peseydyin niin nopeasti kuin pystyin ja laitoin päälleni housut sekä uuden paitani. Vanhan paitani jäänteet kävin keräämässä pikaisesti sängyltä ja heitin roskikseen. Sulloin loput tavarat pikavauhtia reppuuni ja ehdin vielä pedata räjähtäneessä kunnossa olleen sängyn.

Oven avautuessa käännähdin hätkähtäen ympäri ja huomasin helpotuksekseni Kisamen tulleen takaisin.
“Olen pahoillani, kun viivyin näin kauan, mutta kaupungissa oli kamala ruuhka ja joka paikkaan joutui jonottamaan, enkä halunnut herättää yhtään enempää huomiota kuin jo valmiiksi herätin.” Kisame sanoi huokaisten helpotuksesta laskiessaan tavaroita huoneen pöydälle.

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja piilotin molemmat ranteeni toisen katseelta, korjatessani tyynen ulkokuoreni moitteettomaksi seinäpeilin avulla. Äskeisestä välikohtauksesta toinen ei saisi koskaan tietää, mikäli se minusta riippui. Siitä huolimatta olemuksessani oli ilmeisesti jotain omituista, sillä tarkasteltuaan minua hetken hän kysyi: “Itachi-san, onko sinulle sattunut jotain?”
“Ei. Miksi niin luulisit?” Valehtelin ilmeenkään värähtämättä.
“Ajattelin vain. Hiuksistasi valuu vettä ja olet näköjään kadottanut hiuslenkkisi jonnekin.”
Hitto. Olin unohtanut koko jutun. Ajatukseni olivat ilmeisesti vielä jonkin verran muissa maailmoissa.

“Ajattelin käydä suihkussa, koska seuraavaan kertaan voi mennä aikaa. Hiuslenkki oli takertunut paikalleen, joten jouduin rikkomaan sen pestäkseni hiukset kunnolla.” Valehteleminen oli niin helppoa. Olin joutunut vuosia valehtelemaan niin paljon, että se meni jo helppoudessaan samaan kastiin hengittämisen ja tappamisen kanssa. Huolestuttavaa.

Kisame kohotti hiukan kulmiaan, mutta käänsi silti katseensa pois. Asiasta ei enää keskusteltaisi. Oli helpottavaa huomata hänen luovuttavan niin nopeasti. Hän taisi kyllä nähdä valheeni läpi, mutta ehkä hänkin oli jo tottunut valheisiini. Välillämme oli kuitenkin loppujenlopuksi paljon semmoista, mistä ei koskaan puhuttu. Ehkä tämäkin menisi niiden ääneen sanomattomien asioiden ja lukuisten menneisyyden tuomien murheiden joukkoon.

Kasattuamme kaikki viimeisetkin tavarat, jätimme huoneen kaikessa hiljaisuudessa. Oli helpottavaa päästä pois siitä kirotusta huoneesta, mutta kävelemisen tuoma kipu oli todella häiritsevää. Toivottavasti emme joutuisi hirveästi juoksemaan tulevan matkan aikana. Taisteluun en kyllä todellakaan haluaisi nyt joutua. Toisaalta. Luultavasti selviäisin siitäkin tuskasta. Olinhan minä aina ennenkin selvinnyt.

----
Niitä kommentteja olisi mukava saada :D